Yksinäinen avioliitossa

Olemme puolisoni kanssa olleet yhdessä kohta 30 vuotta. Meillä on kaksi yhteistä lasta ja lisäksi minulla on kaksi lasta edellisestä avioliitosta. Kaikki lapset ovat jo aikuisia. Toinen minun lapsistani on vaikeasti vammainen ja olen ollut totaalinen yksinhuoltaja näille kahdelle lapselleni. Vammainen lapseni asuu yksin noin 100 km päästä meistä. Käyn hänen luonaan noin 2 kertaa kuukaudessa, koska vammansa vuoksi hän tarvitsee apua joissakin asioissa ja muutoinkin hän on kovin yksinäinen. Mieheni joka siis ei ole tämän lapsen isä on käynyt poikani luona ehkä yhden kerran viiden vuoden aikana. Koskaan hän ei soita pojalleni eikä laita hänelle edes viestiä vaikka olen sitä pyytänyt. Kun sanon asiasta miehelleni kommentit ovat vain voi, voi tai sitten hän poistuu sanomatta mitään. Tämä on musta möykky suhteessamme ja on aiheuttanut sen että kaikki kunnioitus ja rakkaus miestäni kohtaan on kadonnut. Tuntuu että hän on jättänyt minut täysin yksin tämän asian kanssa. Ymmärrän kyllä että hän ei ole lapsen isä mutta hän on kuitenkin ollut lapseni elämässä jo lähes 30 vuotta. Nykyään tuntuu etten osaa nähdä mitään positiivista suhteessamme vaikka tiedostan kyllä sen johtuvan siitä että olen uupunut, väsynyt ja surullinen asiasta. Omaa uupumusta olen myös tuonut esille mutta se ei ole muuttanut tilannetta. Omille lapsilleen mies on mitä parhain isä ja valmis tekemään mitä vain heidän vuokseen. Koen itseni todella yksinäiseksi tämän asian kanssa.