Hyvinhän se alkoi mutta nopeasti se päättyikin. Aloin seurustelemaan yhden ihanan tytön kanssa, ja uskoin tulevaan. Mä olin ihan aidosti ihastunut, ja oletin sen olevan molemminpuolista. Mutta sitten muija ilmoittikin ettei sen "vapaa-aika" riitä mulle. Sen kaverit oli sille aina kaikkein tärkeimpiä, ja ne hallitsi sen vapaa-ajan käyttöä. Jumalauta on mullakin kavereita mutta mä olin sentään valmis "joustamaan".
Tää ei oo mun ainoo kerta kun olen tähän ongelmaan törmännyt. Usein naisille ne kaverit menee kaiken muun edelle, ja samalla ne vaatii miestään laiminlyömään omia kaverisuhteitaan. Onko mies pakkovalinnan edessä kun on valittava joko kaverit tai parisuhde? Nainen ei tällaisen valinnan eteen joudu koska miehen on vain pakko tulla toimeen sen "kanalauman" kanssa.
Tää ei jumalauta oo reilua...
Tää ei oo mun ainoo kerta kun olen tähän ongelmaan törmännyt. Usein naisille ne kaverit menee kaiken muun edelle, ja samalla ne vaatii miestään laiminlyömään omia kaverisuhteitaan. Onko mies pakkovalinnan edessä kun on valittava joko kaverit tai parisuhde? Nainen ei tällaisen valinnan eteen joudu koska miehen on vain pakko tulla toimeen sen "kanalauman" kanssa.
Tää ei jumalauta oo reilua...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tää on kyl tosi klisee.
Oot varmaan kuullut/lukenut, että pitkien suhteiden(tyyliin kymmeniä vuosia yhdessä) salaisuus on usein se, että pari on rakastavaisia, mutta MYÖS sydänystäviä keskenään.
toisinpäin miehelleni kaverit tärkeimpiä
ym.
pakko se vaan on myöntää. Toinen vaihtoehto on se, että vahdit seurustelukumppaniasi liian mustasukkaisesti. Sellainen on sairasta.
erosin viime kesänä pitkästä liitosta ja kaikki entiset ystävät oli pariskuntia. Jäin siis ihan yksin ja silloin päätin, että tällaista ei enää ikinä.
Nyt pidän huolta myös ihan omista ystävyyssuhteistani, en pistä kaikkea yhden kortin varaan. Niin suosittelen muitakin tekemään. Kyllä vahva suhde kestää ystävätkin, mutta sinun tapauksessasi tuo taisi olla vain tekosyy jättämiseen.
Voimia ja katsele eteenpäin, kyllä siellä on valoa.