Minulla on ongelma. No avomieheni on lukenut sähköpostiani(God knows how long) ilmeisesti jo pitkän aikaan.
Tuli riitaa viikonloppuna, koska olen pitänyt miespuolisiin ystäviini yhteyttä sähköpostilla. Myönnän itsekkin, että tein väärin pitäessäni yhteyttä heihin, mutta avopuolisoni ei koe tehneensä mitään väärää, kun on lukenut sähköpostiani(koska hänen mielestään hänellä on täysi oikeus lukea sitä). Mutta omasta mielestäni sähköpostini on kuitenkin minun privat- asiani mitä siellä on.
Mieheni antaa minun ymmärtää, että minä olen tehnyt väärin, vaikka hän on itsekkin tehnyt yhtälailla väärin ja minua ärsyttää se. Eli hän on oikeassa ja minä väärässä. Olemme selvittäneet asian, mutta kun se vain v***ttaa, että minä en ole aioana, joka on tehnyt väärin. minä kirjoitellut sähköpostia miespuolisille ystävilleni(ovat vain ystäviä eikä muuta) ja hän lukenut minun sähköpostiani, koska hänellä on muka oikeus lukea sitä.
Tiedän, että on ristiriitainen-juttu sinänsä. Puuttuuko meiltä luottamus kokonaan toisiimme vai?? Enhän minäkään lue hänen sähköpostiaan tai tekstiviestejään, koska luotan mieheeni täysin. Onko mieheni mustasukkainen minusta?
Tuli riitaa viikonloppuna, koska olen pitänyt miespuolisiin ystäviini yhteyttä sähköpostilla. Myönnän itsekkin, että tein väärin pitäessäni yhteyttä heihin, mutta avopuolisoni ei koe tehneensä mitään väärää, kun on lukenut sähköpostiani(koska hänen mielestään hänellä on täysi oikeus lukea sitä). Mutta omasta mielestäni sähköpostini on kuitenkin minun privat- asiani mitä siellä on.
Mieheni antaa minun ymmärtää, että minä olen tehnyt väärin, vaikka hän on itsekkin tehnyt yhtälailla väärin ja minua ärsyttää se. Eli hän on oikeassa ja minä väärässä. Olemme selvittäneet asian, mutta kun se vain v***ttaa, että minä en ole aioana, joka on tehnyt väärin. minä kirjoitellut sähköpostia miespuolisille ystävilleni(ovat vain ystäviä eikä muuta) ja hän lukenut minun sähköpostiani, koska hänellä on muka oikeus lukea sitä.
Tiedän, että on ristiriitainen-juttu sinänsä. Puuttuuko meiltä luottamus kokonaan toisiimme vai?? Enhän minäkään lue hänen sähköpostiaan tai tekstiviestejään, koska luotan mieheeni täysin. Onko mieheni mustasukkainen minusta?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hän on tiennyt sen, että minulla on miespuolisia ystäviä.
Sulla on selkeä ongelma, miehesi ei luota sinuun ja kulkee selkäsi takana tutkimassa tekemisiä. Hän kyttää sinua.
Sinulla on ystäviä, ja olet täysin oikeutettu pitämään heihin yhteyttä. Hyvää olisi, jos et salaisi yhteydenpitoa, mutta et ole myöskään tilivelvollinen avomiehellesi jokaisesta lähetetystä viestistä. Ystäviä saa ja pitääkin olla, ja on luonnollista pitää heihin yhteyttä. Mikäli kyseessä on vain ystävyyssuhde, ystävän iällä, sukupuolella, uskonnolla tai muulla ei pitäisi olla merkitystä.
Sähköpostin lukeminen on viestintäsalaisuuden rikkominen, aivan kuten tekstiviestinkin lukeminen. Eli periaatteessa voisit nostaa syytteen miestäsi vastaan, eri asia onko se kannattavaa :)
Mikäli olet tieten tahtoen salailut ystäviäsi tai antanut hänen ymmärtää, ettet pidä niihin yhteyttä, sinäkin olet tehnyt väärin. Mutta mikäli miehesi on tiennyt ystävistäsi, etkä ole salaillut heidän olemassa oloaan, sinä olet syytön.
Keskustelkaa asiasta: kerro, että kyseessä on ystäväsi useiden vuoden takaa joita kohtaan sinulla ei ole tunteita. Ehdota vaikka että kutsut ystäväsi kylään kahville, niin miehesi saa tutustua heihin. Ehkä mustasukkaisuus katoaa sillä.
Sun postit menee ilmeisesti Outlookiin, koska muutenhan sähköpostit on salasanan takana. Hanki uusi osoite ja pidät sen omana tietonasi. Toisen sähköpostin lukeminen on rikos siinä kuin kirjeidenkin.
Tämä juuri on se ongelman ydin. Mieheni ei tajua sitä, että on "rikos" lukea toisen sähköpostia siinä missä kirjeitä tai tekstiviestejä. Kaipaan vain sitä anteeksiantoa, että hänkin on rikkonut minun yksityisyyttäni. Olenhan minäkin häneltä anonut viikonloppuna anteeksiantoa ja saanutkin. Mietin eikö mieheni ei pysty itse käsittämään sitä, että on itsekin tehnyt virheen siinä missä minäkin. Välillä tuntuu, että vain minä teen tässä suhteessa virheitä ja mieheni on itse täydellisyys, vaikka on yhtä haavoittuva kuin minäkin. Kaikki aina minun vika, vaikka toisessa yhtä paljon.
Kuten joku jo neuvoikin, hanki salasanan takana oleva sähköposti, niin sitä ei lueskele kukaan tietämättäsi.
Vaikka toisen spostien lukeminen on kiellettyä siinä kuin paperikirjeidenkin avaaminen, on ihmisluonnolle vaikeata olla lukematta jo avattua ja lojumaan jätettyä kirjettä. Sama pätee sähköposteihin, jos ne ovat saatavilla saattaisin minäkin lukea mieheni postit vaikka en häntä mistään epäilekään.
Mutta sitä en ymmärrä, mikä kirjoittelussasi oli niin kiellettyä, sekö vain, että kaverisi ovat toista sukupuolta? Vai mahtoiko viesteissä kuitenkin olla jotain mikä oli tarkoitettukin kirjoitettavaksi miehesi selän takana?
Mitään salaista tekstiä. Mustasukkainen, kun on. Aina ollut ja aina tulee olemaan. Välillä tuntuu, että mieheni saa herneen nenään pienestäkin asiasta. Keskusteltiin taas eilen illalla asiasta ja pyysin, että mieheni pyytäisi anteeksi minulta, kun toivoin että hänkin ymmärtäisi, että on tehnyt yhtälailla väärää penkoessaan sähköpostiani. Mutta ei. Sanoi vain, että minulla ei ole mitään oikeutta pyytää pyytämään häntä sanomaan anteeksi minulta, kun väärää hän ei ole tehnyt. Eli toisin sanoen ("ympäri mennään ja yhteen tullaan") asiassa ei ole tapahtunut mitään väärää hänen mielestään. Olen loukkaantunut asiasta tosi syvästi tällä hetkellä. Mietin, että onko minulla nyt oikeus lukea mieheni sähköpostia vaikka sitä en kyllä tekisikään koskaan. Niin utelias ja vainoharhainen en kuitenkaan ole.
Miehellasi ei ole mitaan oikeutta tulla mustasukkaiseksi sinun tulemista, olemisista, tai sahkopostikirjoituksista.
Te olette vain avoliitossa, ts, kummallakaan ei ole minkaan valtakunnan vaatimuksia toista kohtaan.
"Joo joo, mutta kun han lupasi"- puhe on halpaa, pelkat sanat eivat paina kovin paljoa.
Tuossahan avoliiton ihanuus onkin, te olette vain intiimisuhteessa asuva kamppakaveripari. Pitakaa tunteet tuosta erossa. Kumpikin on vapaa tekemaan mita haluaa, kerata kamppeensa ja muuttaa toisen kamppakaverin luo jne. Niinhan se yleensa tapahtuukin. Ah tuo avoliiton ihanuus!
Elämme kuin avioliitossa. Luotamme, kerromme murheet ja annamme toisillemme tilaa olla välillä yksin. En olisi vastannut kosintaan myöntävästi jos tämä ei olisi rakkautta ja suurta kunnioitusta miestäni kohtaan. Emme elä intiimisuhteessa kämppäkavereina vaan kumppaneina ja puolisoina. Tässä on nyt vain kyse siitä, että mieheni antaisi anteeksi minulle, koska on tehnyt väärin minua kohtaan, ja luottaisi minuun, koska en voisi ikinä tehdä mitään väärää miestäni kohtaan.
siinä mielessä, että sinä pyysit anteeksi, vaikka sinulla ei ollut anteeksipyydettävää. Jokaisella on halutessaan oikeus kirjoittaa ystävilleen.