Puolan Jozef Pilsudskin oma gulag Bereza Kartuska - emme unohda!

Anonyymi-ap

Sen jälkeen kun Jozef Pilsudski teki Puolassa sosialisti-vallankaappauksen vuonna 1926, hän teki näytösoikeudenkäyntejä - reippaasti ennen Stalinin vastaavia Neuvostoliitossa 1930-luvun jälkipuolella! - ja heitti sumeilematta kansallismielisiä omalle Bereza Kartuska -keskitysleirilleen. Pilsudski olisi mielellään kiihdyttänyt omaa keskitysleirisysteemiään kansallismielisille, jos hänen elintoimintonsa eivät olisi sanoneet itsensä irti vuonna 1935.

PILSUDSKI OLI SOSIALISTI JA SURKEA DIKTAATTORI! - Emme unohda!

Pilsudski heitti kansallismielisiä keskitysleirille! - Emme unohda!

Bereza Kartuska oli Pilsudskin oma gulag! - Emme unohda!

P. S. Pilsudskiitti-pellet näyttävät unohtavat, että

1. Pilsudskilla ei ollut mitään osaa eikä arpaa Puolan itsenäistymiseen vuodesta 1991 eteenpäin!

2. "itsenäistynyt" Puola myytiin ulkomaisille kapitalisteille - kuten Saksalle - YKAITYISTÄMISEN NIMISSÄ!

Mutta Leszek Balcerowiczin talous-yksityistämisiä ("shokkiterapiaa") ylistetään Graalin maljana. Ja Roman Dmowskin seuraajien kannattamia kansallistamisia esitetään verrattavina natseihin ja stalinisteihin, joita molempia vastaan Roman Dmowski varoitti!

Yksityistäminen muka ratkaisu kaikkeen, missä haavemaailmassa te elätte?!

9

237

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Jos joku on verrattavissa Staliniin, se on Pilsudski Bereza Kartuska -keskitysleireineen, ei Roman Dmowskin ja hänen seuraajiensa kannattamat kansallistamiset!!!

      • Anonyymi

        Joudut nyt, arvon Roman Dmowski -fanittaja, pettymään. Tutkijat eivät ole kanssani lainkaan samaa mieltä.

        -----


        Historioitsija Jeffrey Burds on kommentoinut Timothy Snyderin artikkelia ja viitannut Alexander Motyliin kuvaillessaan puolalais-vallanpitäjien vainoja ukrainalaisia kohtaan vuosilta 1934 -1938 ELI ENNEN KUIN NATSI-SAKSA EHTI HYÖKÄTÄ PUOLAAN.

        Artikkeli löytyy edelleen arkistoituna, vaikka on virallisesti "kadonnut".

        Jeffrey Burds

        Comments on Timothy Snyder's article, "To Resolve the Ukranian Question once and for All: The Ethnic Cleansing of Ukrainians in Poland, 1943-1947" Journal of Cold War Studies, Volume 1, Number 2 (Spring 1999).

        https://web.archive.org/web/20220527142533/https://www.people.fas.harvard.edu/~hpcws/comment13.htm


        ]Jeffrey Burdsin artikkelissa:]

        "Alexander Motyl on kuvaillut Ukrainan väkivaltaisen Puolan vallan vastustamisen juuria.[3]

        (Burdsin lähteytys [3]:

        *Alexander J. Motyl, "The Turn to the Right: The Ideological Origins and Development of Ukrainian Nationalism", 1919-1929_ (Boulder: East European Monographs, 1980)

        *Alexander J. Motyl, "Ukrainian Nationalist Political Violence in Inter-War Poland," _East European Quarterly_ XIX (March, 1985), s. 45-55. )

        Mutta etnisten puolalaisten julmuudesta etnisiä ukrainalaisia kohtaan keskustellaan harvoin tarkoitushakuisten kansallismielisten kertomusten ulkopuolella. Yleisin ja voimakkain väkivalta tapahtui ukrainalaisvastaisissa vainoissa vuosina 1934-1938.

        Tätä varten meidän ei valitettavasti tarvitse luottaa pelkästään Puolan tai Ukrainan selostuksiin. Monsignor tohtori Philippe Cortesi, paavin nuncio Varsovassa, tuomitsi väkivallan yksityisellä kirjeellä Puolan sisäministerille, joka koski jo äkkiseltään yksittäistä tällaista tapahtumaa 2.-3. marraskuuta 1938. En-De:n ("Kansallisen Demokratian"), tulisieluisen puolalais-isänmaallis-kansallismielisen järjestön, puolalaiset jäsenet hyökkäsivät ukrainalaisten opiskelijoiden kimppuun näiden Varsovassa sijaitsevissa asuntoloissa, puolalaisten poliisivoimien estämättä. Poliisit seisoivat sivussa julmaa väkivaltaa seuraten ja odottivat mellakoiden loppumista pidättääkseen ukrainalaisia opiskelijoita rauhan häirinnästä. Useita ukrainalaisia instituutteja vastaan hyökättiin, minkä jälkeen "hyökkääjät tuhosivat kaiken käsiinsä saamansa". Puolalaiset kansallismieliskiihkosieluiset tuhosivat ukrainalaisen kaupan sytyttämällä sen sisätilat tuleen ennen kuin heittivät kirkuvan nuoren ukrainalaisnaisen liekkeihin. Pahin väkivalta tapahtui Ukrainan katolisessa seminaarissa vain 200 metrin päässä Puolan valtionpoliisin keskustoimistosta. Puolalainen väkijoukko teki ikonoklastisessa raivossaan korjaamatonta vahinkoa Ukrainan kirkon sisätiloihin, turmellen ikoneja ja tuhoten arvokkaan Pyhän Pietarin muotokuvan. Seminaari tuhoutui, kun vihainen puolalainen joukko heitti järjestelmällisesti hajottaneidensa huonekalujen palasia rikkoutuneiden ikkunoiden läpi alla oleville kaduille. Kaikkiaan ainakin kahdeksan ukrainalaista joutui sairaalahoitoon vakavien vammojen vuoksi ja kaksi menehtyi. Kuten tavanomaista, Puolan virallinen lehdistö vaikeni salaperäisesti tällaisista tapauksista. Mahdollisuuksien salliessa Puolan poliisi takavarikoi ja tukahdutti Ukrainan maanalaiset sanomalehdet ja julkaisut, joissa tapauksista keskusteltiin.

        Laajempi kokonaiskuva puolalaisten ja ukrainalaisten välisten etnisten konfliktien historiasta Galiciassa antaa meille mahdollisuuden välttää painottamasta liikaa yksittäisiä tapahtumia (kuten Volhynian terroria vuonna 1943 ja Puolan terroria vuonna 1947) ja sen sijaan nähdä miten molemmat etniset ryhmät tarttuivat tilaisuuteen hyödyntää eurooppalaista geopolitiikaa 1930- ja 1940-luvuilla sekä peräkkäisiä ulkomaisia miehityshallintoja saadakseen itse lisää vaikutusvaltaa Galiciassa. Mitä enemmän tutkin Galiciaa, sitä enemmän tulen siihen johtopäätökseen, että *määrittävä asia* ei ollut Neuvostoliiton tai Saksan miehitys ja sota, vaan sisällissota etnisten ukrainalaisten ja etnisten puolalaisten välillä. Tässä skenaariossa alueen etninen puhdistus ei ollut tuotosta pelkästään saksalaisten miehityksestä (perinteinen fiktio) eikä se perustunut vain kansantajunnassa syvään juurtuneeseen antisemitismiin (alueellisesti mukautettu Goldhagenin teesi), vaan sitä motivoi olennaisesti myös etninen tausta Ukrainan ja Puolan visioineen siitä mikä Galician kohtalo olisi sodan jälkeen. Etninen puhdistus oli yksi monista aseista kaikkien arsenaaleissa, jotka taistelivat alueen hallinnasta eikä yksikään päätoimija (juutalaiset poisluettuna) voinut vastustaa kiusausta helposta voitosta etnisillä korteilla pelaten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joudut nyt, arvon Roman Dmowski -fanittaja, pettymään. Tutkijat eivät ole kanssani lainkaan samaa mieltä.

        -----


        Historioitsija Jeffrey Burds on kommentoinut Timothy Snyderin artikkelia ja viitannut Alexander Motyliin kuvaillessaan puolalais-vallanpitäjien vainoja ukrainalaisia kohtaan vuosilta 1934 -1938 ELI ENNEN KUIN NATSI-SAKSA EHTI HYÖKÄTÄ PUOLAAN.

        Artikkeli löytyy edelleen arkistoituna, vaikka on virallisesti "kadonnut".

        Jeffrey Burds

        Comments on Timothy Snyder's article, "To Resolve the Ukranian Question once and for All: The Ethnic Cleansing of Ukrainians in Poland, 1943-1947" Journal of Cold War Studies, Volume 1, Number 2 (Spring 1999).

        https://web.archive.org/web/20220527142533/https://www.people.fas.harvard.edu/~hpcws/comment13.htm


        ]Jeffrey Burdsin artikkelissa:]

        "Alexander Motyl on kuvaillut Ukrainan väkivaltaisen Puolan vallan vastustamisen juuria.[3]

        (Burdsin lähteytys [3]:

        *Alexander J. Motyl, "The Turn to the Right: The Ideological Origins and Development of Ukrainian Nationalism", 1919-1929_ (Boulder: East European Monographs, 1980)

        *Alexander J. Motyl, "Ukrainian Nationalist Political Violence in Inter-War Poland," _East European Quarterly_ XIX (March, 1985), s. 45-55. )

        Mutta etnisten puolalaisten julmuudesta etnisiä ukrainalaisia kohtaan keskustellaan harvoin tarkoitushakuisten kansallismielisten kertomusten ulkopuolella. Yleisin ja voimakkain väkivalta tapahtui ukrainalaisvastaisissa vainoissa vuosina 1934-1938.

        Tätä varten meidän ei valitettavasti tarvitse luottaa pelkästään Puolan tai Ukrainan selostuksiin. Monsignor tohtori Philippe Cortesi, paavin nuncio Varsovassa, tuomitsi väkivallan yksityisellä kirjeellä Puolan sisäministerille, joka koski jo äkkiseltään yksittäistä tällaista tapahtumaa 2.-3. marraskuuta 1938. En-De:n ("Kansallisen Demokratian"), tulisieluisen puolalais-isänmaallis-kansallismielisen järjestön, puolalaiset jäsenet hyökkäsivät ukrainalaisten opiskelijoiden kimppuun näiden Varsovassa sijaitsevissa asuntoloissa, puolalaisten poliisivoimien estämättä. Poliisit seisoivat sivussa julmaa väkivaltaa seuraten ja odottivat mellakoiden loppumista pidättääkseen ukrainalaisia opiskelijoita rauhan häirinnästä. Useita ukrainalaisia instituutteja vastaan hyökättiin, minkä jälkeen "hyökkääjät tuhosivat kaiken käsiinsä saamansa". Puolalaiset kansallismieliskiihkosieluiset tuhosivat ukrainalaisen kaupan sytyttämällä sen sisätilat tuleen ennen kuin heittivät kirkuvan nuoren ukrainalaisnaisen liekkeihin. Pahin väkivalta tapahtui Ukrainan katolisessa seminaarissa vain 200 metrin päässä Puolan valtionpoliisin keskustoimistosta. Puolalainen väkijoukko teki ikonoklastisessa raivossaan korjaamatonta vahinkoa Ukrainan kirkon sisätiloihin, turmellen ikoneja ja tuhoten arvokkaan Pyhän Pietarin muotokuvan. Seminaari tuhoutui, kun vihainen puolalainen joukko heitti järjestelmällisesti hajottaneidensa huonekalujen palasia rikkoutuneiden ikkunoiden läpi alla oleville kaduille. Kaikkiaan ainakin kahdeksan ukrainalaista joutui sairaalahoitoon vakavien vammojen vuoksi ja kaksi menehtyi. Kuten tavanomaista, Puolan virallinen lehdistö vaikeni salaperäisesti tällaisista tapauksista. Mahdollisuuksien salliessa Puolan poliisi takavarikoi ja tukahdutti Ukrainan maanalaiset sanomalehdet ja julkaisut, joissa tapauksista keskusteltiin.

        Laajempi kokonaiskuva puolalaisten ja ukrainalaisten välisten etnisten konfliktien historiasta Galiciassa antaa meille mahdollisuuden välttää painottamasta liikaa yksittäisiä tapahtumia (kuten Volhynian terroria vuonna 1943 ja Puolan terroria vuonna 1947) ja sen sijaan nähdä miten molemmat etniset ryhmät tarttuivat tilaisuuteen hyödyntää eurooppalaista geopolitiikaa 1930- ja 1940-luvuilla sekä peräkkäisiä ulkomaisia miehityshallintoja saadakseen itse lisää vaikutusvaltaa Galiciassa. Mitä enemmän tutkin Galiciaa, sitä enemmän tulen siihen johtopäätökseen, että *määrittävä asia* ei ollut Neuvostoliiton tai Saksan miehitys ja sota, vaan sisällissota etnisten ukrainalaisten ja etnisten puolalaisten välillä. Tässä skenaariossa alueen etninen puhdistus ei ollut tuotosta pelkästään saksalaisten miehityksestä (perinteinen fiktio) eikä se perustunut vain kansantajunnassa syvään juurtuneeseen antisemitismiin (alueellisesti mukautettu Goldhagenin teesi), vaan sitä motivoi olennaisesti myös etninen tausta Ukrainan ja Puolan visioineen siitä mikä Galician kohtalo olisi sodan jälkeen. Etninen puhdistus oli yksi monista aseista kaikkien arsenaaleissa, jotka taistelivat alueen hallinnasta eikä yksikään päätoimija (juutalaiset poisluettuna) voinut vastustaa kiusausta helposta voitosta etnisillä korteilla pelaten.

        Mutta tämähän teurastaa katolikko-kansallismielisten pyhän lehmän!


    • Anonyymi

      Kovero, Suomen oma pakkotyöleiri - emme unohda!

      • Anonyymi

        Valkoisten teurastamat omat kannattajat Viipurissa 1918 - emme unohda!


    • Anonyymi

      Roman Dmowski -fanittaja näyttää unohtaneen, että Valko-Venäjän etniset puolalaiset hylkäsi Neuvostoliiton puolelle Stalinin etnisten operaatioiden armoille Roman Dmowski. Syynä oli Dmowskin rasistinen haluttomuus hyväksyä koko Valko-Venäjää hopealautasella, koska siinä olisi ollut "liikaa vähemmistöjä".

      Näyttääpä siltä, että idolisi oli diplomaattinakin pahemman luokan sähläri. :)

      -Vertigo

    • Anonyymi

      Russia ottaa pattiin, kun Puola varustautuu ja tukee Ukrainaakin.

      • Anonyymi

        Katolikko-kansallismielisiä ottaa pattiin, kun Donald Tuskin EU-myönteinen puolue varustautuu ja tukee Ukrainaakin. 😂🤣


      • Anonyymi

        Mitä?! Kristillisten kansallismielisten ja fasistien riveistä löytyy putinisteja???!!!! D:


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ruumis ojassa

      Kukahan lie ollu, mistä lie löydetty. No ikävä tataus.
      Oulainen
      17
      2423
    2. Mitä piirteitä rakastat

      Eniten kaivatussasi?
      Ikävä
      44
      1271
    3. Piilorikollisuutta Puolangan päätöksentekoelimissä? Kyllä! Julkisesti todistettu!

      Kyösti (kesk) rehenteli julkisissa tiedotusvälineissä tehneen jo ennen vaaleja sopimuksen kokoomuksen ehdokkaiden kanssa
      Puolanka
      70
      917
    4. Miten suomalaiset miehet

      On usein niin aikaansaamattomia? Odottavat prinsessapalvelua. Odottavat, että nainen tekee aloitteen, että nainen pyytää
      Ikävä
      135
      848
    5. Anna mulle vielä tilaisuus

      näyttää kuinka susta tykkään.
      Ikävä
      45
      841
    6. Mitkä asiat tekevät

      kaivatustasi vetovoimaisen?
      Ikävä
      59
      807
    7. Muistatko vielä

      Missä nähtiin ensimmäisen kerran? Miehelle.
      Ikävä
      42
      786
    8. Eräs läheinen sanoi

      Että mies kyllä ottaa aina itse yhteyttä, jos on kiinnostunut. Oli tilanne mikä hyvänsä. Kuulemma kuvittelin koko jutun.
      Ikävä
      44
      755
    9. Eduskunnassa valmistaudutaan jo persujen täydelliseen romahdukseen - Koko paska kaatuu hetkessä

      – On mahdollista, että käy kuin Assadin Syyrialle tai Ceaușescun Romanialle: koko paska kaatuu aivan hetkessä, kun tarpe
      Perussuomalaiset
      164
      742
    10. Iloista ja aurinkoista pääsiäistä kaikki palstan kivat sinkut :)

      Täällä on näköjään vähän huono meininki tarttunut kuin tuolta muualta mutta pidetään edelleen tämä puoli suht positiivis
      Sinkut
      130
      694
    Aihe