Avioero on jo selvä, lasten huoltajuus ratkaistu (oikeudessa, grrr) ja osituksen piti olla selvää pässinlihaa. Vaan ei ollutkaan. Mies kieltäytyy myymästä yhteistä asuntoamme, ei myöskään halua sitä lunastaa tai minulle myydä, eikä ylipäätänsäkään asiaa edistää yhdelläkään allekirjoituksella (tosi vaikea prosessi ollut).
Jos ei olisi asuntoon kohdistuvaa yhteistä lainaa, lähtisin oitis. Vaan kun sitä on enkä oikein velkavastuusta irti pääse.
Mitä pitää tehdä? Hakea käräjäoikeudesta pesänjakoa vai? Olen kuullut että tulee ärimmäisen kalliiksi.
Jos ei olisi asuntoon kohdistuvaa yhteistä lainaa, lähtisin oitis. Vaan kun sitä on enkä oikein velkavastuusta irti pääse.
Mitä pitää tehdä? Hakea käräjäoikeudesta pesänjakoa vai? Olen kuullut että tulee ärimmäisen kalliiksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aika onnettomalta kuulostaa tilanteesi, ei voi kuin toivottaa jaksamista vielä tälle "loppurypistykselle".
Kuulostaa siltä että joudut vaatimaan pesänjakoa oikeusteitse, olet varmaan jo juristisi välityksellä koettanut vääntää asiaa rautalangasta ukollesi ... tai/ja hänen juristilleen (niitä tulette molemmat tarvitsemaan).
Pesänjakajasta ja siihen liittyvistä kustannuksista (jotka hän tosiaan "kuittaa" ennen jakoa varoista) hyvä kirjoitus ohessa ... juristisi kertoo tarkemmin menettelystä (tai kunnan oikeusavustaja).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000008966578
Aivan kuin olisin omasta tilanteestani kirjoittanut. Minulla sama tilanne edessä. Siinä hivenen edellä, että pesänjakaja valittuna ja oikeuden hyväksymänä. On aivan hirveää, kun haluaisi kaiken jo loppuvan ja pääsevän oman elämän alkuun. Sitä on kuin pakotettuna tähän karuselliin. Aivan, voisin luovuttaa ja jättää kaiken, enkä vaatia mitään. Tarvitsen kuitenkin taloudellista pohjaa minulle ja kolmelle lapselleni.
Pesänjakaja määrättiin viime vuoden syksyllä. Nyt ollaan tilanteessa, että mies kieltäytyy myymästä ja pesänjakajan haettava lupaa oikeusasteiden kautta. Loppua ei näy, toivon vain omien voimien riittävän, sitä samaa sinulle täydestä sydämestäni.
Ehkä kannattais harkita vielä tota eroa.. :D
..kuin itse olisin tilanteestani osannut kirjoittaa.
Tosin nyt on tilanne, että ex jarrutellut joka tilanteessa ja luultavasti vain saadakseen minulle entistä suuremmat asianajajalaskut. Joka niksahduksesta pitänyt riidellä ja vääntää kättä. Pesänjakaja ei kelvannut, mitkään sovitteluehdotukset ei kelvanneet.
Ja nyt tilanne on aivan sama, kuin lähtiessä ja hänen vaatimuksensa aivan samat, kuin erotessa. Minulla vain asianajajalta laskua tulossa. Pakko luultavasti silti viheltää peli poikki nyt, että jää edes jotain lasten rahoja jäljelle.
Kun tämä asia on ohi, niin koko maailma saa minun puolestani tietää, millainen isä ex on ollut! Ja kuinka on varastanut omilta lapsiltaankin ahneuksissaan!
Sanoppa sille ukolles ,et itteleen tekee kaikista eniten hallaa.Se on silleen ku katkeruus saa valla niin sillä ei ole loppua.Minä itse pynttäsin osituksen heti ,kun vein ensimmäisen vaiheen avioeropaperin.Kolmisen viikkoa meni kaikkineen et saati kaikki asiat kondikseen.Nyt on ex ottanut yhteyttä katkerana asiasta.Se on aivan turhaa koska nimet on papereissa.Toivon sinulle voimia taistelussasi.Jospa sillä ukollas on liikaa rahaa polttaa asioitten jaruttamiseen.Uskoisin,että saat asiat kuntoon.Oikein mahtavaa kesää ja juhannusta sinulle piä lippu korkealla!!!
Taidat olla aika kylmä immeinen