Ryhtyy viinkypisstäkin jo hävettämään ja suorastaan harmittamaan, kuinka hölmöjä nämä nykynuoriso on..
Ehkä he siitä kuitenkin vielä kehittyvät jos kokemusta tulee. Mikäpä minä olen tuomitsemaan. Varmaan ollut samamanlainen samanikäisinä.
Mutta vankalla kokemuksella voin sanoa kaikille nuorille, että hyvin harvoin se puolison vaihtaminen on järkevää.
Löysin toki puolison jota rakastin ihan täysiä. Hän vain kuoli alle 50 jo vuosia sitten.
Toki muistot aina jää.
>simiti<
Ehkä he siitä kuitenkin vielä kehittyvät jos kokemusta tulee. Mikäpä minä olen tuomitsemaan. Varmaan ollut samamanlainen samanikäisinä.
Mutta vankalla kokemuksella voin sanoa kaikille nuorille, että hyvin harvoin se puolison vaihtaminen on järkevää.
Löysin toki puolison jota rakastin ihan täysiä. Hän vain kuoli alle 50 jo vuosia sitten.
Toki muistot aina jää.
>simiti<
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on suvussa moni kuollut alle 50 vuotiaana, tosin ne kaikki on ollut miehiä. Pikkusen itelläkin jännitys tässä. Semmosta viikon verran, kun jaksaa kitkutella, niin sitten täyttäis 50. Eilen oli tosi surkee terveys, tänään taas parempi, paitsi päänsärky kauhea. Mutta kitkutellaan. Mitään juhlia en uskaltanut järjestää, koska mä pidän aina sen minkä lupaan. Ja enhän vois järjestää synttäreitä, jos oon kuollut ja oisin siis petturi. Toisaalta, kun sanotaan, petturin palkka on kuolema, niin miten sitä tässä tapauksessa sovelletaan, kun on jo kuollut.
Ehkä siinä tapauksessa saisit kuitenkin anteeksi. Samat vieraahat saisivat hautajaisissa kahvia, pullaa, voileipäkakkua ja vaikka mitä hetkeä myöhemmin.
En ole ollut vielä yksissäkään ikävissä hautajaisissa. Toki on osa itkenytkin papin puhuessa, mutta ne loppuriehajaiset on eri asia.
Kerran sanoin ääneen, että kun mun aika on ohi, niin tuhkaus ja ankarat bileet purkin äärellä.
Kuinkahan moni kaataisi sitten kaljaa purkkiin? 🤣
Yksityiskohdista huolehtikoot muut. Kerron vain pääperiaatteen.
>simiti<
Syntymävuosi (sen kaksi viimeistä numeroa) on sama kuin ikä.
Laske siitä! Laskutoimitus näkyviin!