Erilainen ajatusmaailma

Appiukkoni on anoppini mailla renkinä ts. muijallaan töissä anopin perintötilalla. Joka kevät ja syksy piti laskea ja nostaa ponttoonilaituria käsivoimin järveen ja talaisin. Siihen eo tyypin voimat ja kädet yksin riittäneet, joten pyysi minut avukseen. Viiden vuoden rehkimisen jälkeen selkäni alkoi olla paskana tuosta rehkimisestä ( minä kun olen kasvanut kerrostalossa keskellä kaupunkia 70-luvulla, enkä 50- luvun maaseudun pirtissä jossa kai kaikki oli tapahtunut käsivoimilla ja metsätyötkin hevosvetoisesti ilman traktoreita. Niinpä sitten kehitin laiturinvetoa varten yksinkertaisen telan johon kaikki osatkin oli valmiina paitsi rullaksi tukki. Appiukolla oli kaksi tukkipuuta tarjolla: suora ja kiero ja tuli minulta kysymään, että kumpiko näistä laitetaan telaksi? Ajattelin että kai tuo on oltava jokin omalaatuisen huumorin aiheuttama vitsi joten jätin itsestäänselvyyteen vastaamatta ja omakin perhe-elämä on olemassa , jouduin poistumaan viikoksi. Seuraavana viikonloppuna Appimies oli sitten kasaillut laiturin nostoon tarkoiteun telakehikon sillä vitun umpikierolla tukilla. Kestihän se pari vuotta vaikka huonosti tuolla laituri liikkui kun tukki oli epäkesko kuin mikä, sitten se halkesi ja laituri ollut kuivalla maalla siitä lähtien. Appiukko kai naureskelee partaansa että olipas siinä taas huono idea kun ei mitään kestänyt. Minä taas oletan että laittoi piruuttaan paskan tukin telaksi kun ei itse ollut keksinyt rakentaa telapeliä laiturinnostoon. Sama tyyppi muuten ei oikein suvainnut että kalastan haukia siellä käydessäni vaan plkkoi eräänkin kerran kaksikiloisen hauen suoraan tunkioon. Ottikohan tuon jotenkin omakohtaisesti kun ei itse saanut isompia kaloja vai menettikö mielestään maineensa maalaisisäntänä kun on kovin kilpailuhenkisen oloinen kaveri? En tiedä enää en niille kaloja vie, anopille kyllä kelpaisi mutta ei viitsi appiukkoa rääkätä kun näkyy olevan sille liian vaikea paikka...