Eron jälkeen kaikille tulee aika, jolloin alkaa haikailemaan mennyttä ja ainakin osa miettii takaisinpaluumahdollisuuksiaankin.
Mutta kysyn, että kuinka moni on onnistunut jatkamaan harkitun eron ja esim. kuukausien erossa asumisen jälkeen parisuhdettaan..pitempään, kuin vain muutaman kuukauden?
Vertaisin suhteen hajoamista rikkoutuneeseen lasimaljaan. Sitä voi aina yrittää liimailla kuntoon, mutta alkuperäistä siitä ei tule koskaan.
Mutta kysyn, että kuinka moni on onnistunut jatkamaan harkitun eron ja esim. kuukausien erossa asumisen jälkeen parisuhdettaan..pitempään, kuin vain muutaman kuukauden?
Vertaisin suhteen hajoamista rikkoutuneeseen lasimaljaan. Sitä voi aina yrittää liimailla kuntoon, mutta alkuperäistä siitä ei tule koskaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
neljä vuotta oltiin erossa,ei puhuttu tuona aikana oikeastaan mitään,nyt menee tosi hyvin,tsemppiä muillekin
ihana lukea! olisi hienoa kuulla enemmänkin. mitä teitte tahoillanne, oliko molemmilla uusia suhteita? minkälainen prosessi tapahtuu uudessa suhteessa ja MIKSI haluaa palata ex-siippansa luokse? onko se jokin sydämessä tapahtuva prosessi. luin yhden kirjan parisuhteista (John Gray), ja mies kertoi että hän lähti eräästä suhteesta ja löysi uuden, jonka kanssa meni naimisiin. liitto päättyi kuitenkin eroon ja lopulta mies tajusi, että se ensimmäinen nainen on se ihminen jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä sittenkin. hänen vain piti tehdä matka näin, koska hän ei tuolloin ekalla kierroksella ollut "valmis" mielestään rakkauteen ekan naisen kanssa, koska hänessä oli jokin kipeä, tuskainen käsittelemätön kipupatti sydämessään, joka sitten muutaman vuoden liiton hajoamisen jälkeen ihmeen kummallisesti tuli esille, avautui ja hän käsitteli sen vanhan sydämessään piilossa olevan tuskan-- ja sitten hän tajusi, että halusi sitoutua rakkauteen sen ensiummäisen naisen kanssa. ja ovat olleet vuosia yhdessä nyt. eli "Herran tiet ovat tutkimattomat..." sanotaan...
Minä eronneena 2 vuotta. Toivon niin kovasti meille vielä yhteistä tulevaisuutta...kuinka se teille kävi? Oliko muita? Miksi erositte aikanaan ja kuinka tuon 4 vuotta olitte yhteyksissä? Oliko alusta asti jommallekummalle toive palata yhteen, vai olitteko täysin omissa elämissänne tuon ajan?
Oltiin mieheni kanssa asumuserossa puoli vuotta. Lapsiakin kaksi. Aloimme miettimään mikä meni pieleen ja onneksi saimme narun päästä kiinni ja pystyimme puhumaan. Sitä puhumista ja selvittelyä sitten riittikin. Se onnistuu, kun vaan ollaan kumpikin täysin rehellisiä ja kerrotaaan omat tuntemuksemme. Ja ne epäkohdatkin sieltä löytyi. Ja olihan niitä vaikka naapureille jakaa. Yhteistä taivalta meillä on takana jo yli 20 vuotta. Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa ja näin hyvin meillä ei ole mennyt edes naimisiin mennessämme. Rakkaus kukoistaa. Jos rakastaa toisiaan ja kumpikin haluaa niin kannattaa vielä yrittää. Tottakai se vaatii paljon jutustelua ja itkua ja tuskaakin saa siinä kokea, mutta jos asiat siitä korjaantuu niin kannattaa. Suosittelen lämpimästi. Toivon, että tekin saatte asianne kondikseen. Tsemppiä ja mukavaa kesää.
Itse en huolisi ukkoani käytettynä takaisin. Eri asia olisi, jos ei eukkoja ole ollut.
Kyllä suhde voi onnistua ihan hyvin, joskus tarvii niitä etäisyyksiä ottaa, mutta sekin täytyy muistaa, että siihen ei saa kuulua muita sillävälin.
sanoo: kerran halkaistua leipää ei saa enää kokonaiseksi.. Itse en missään tapauksesa palaisi yhteen exän kanssa vaikka olinkin se jätetty osapuoli!! En toistamiseen löisi kättäni paskaan.. (ainakaan samaan läjään..)
vai onko se vaan ns. "kunniakysymys"
Minulle sitä menneen haikailu aikaa ei tullut koskaan. Lähdin ex-mieheni vaatimuksesta asunnostamme ja ainuttakaan kertaa en ole haikaillut takaisin.
Tunsin vain suunnatonta helpotusta lähtöni jälkeen, pystyin jälleen syömään, sain elää ja olla kuten itse tahdoin. Lähteminen oli minulle pelkkää plussaa.
älä mene koskaan naimisiin.please!
Minä olen nyt naimisissa ja olen todella tyytyväinen olooni.
Kyse ei ollut siitä, että minulle sopisi yksineläminen (vaikka mukavaa sekin oli) vaan siitä, että emme yksinkertaisesti sopineet exäni kanssa yhteen. Minulle ei jäänyt siitä liitosta mitään, minkä perään olisin haikaillut.
Mieluummin yksin kuin huonossa liitossa, minulle mies ei ole statusta.
Meillä meis tulis takas heti kun vaan sanoisin myöntävästi. Vaikka hänellä onkin uusi nainen nyt, niin sanoi et kunhan joku tossa on, mutta minua hän on aina rakastanut eikä ketään samanlaista tule! Siis tuo uusi nainen on hänelle vain hätävara!
Mutta, hätävara saa ollakin sillä miestä en takasin huoli kun kerran lähti pysyköön poissa. Minä löydän uuden ja paremman. Vaikka sielu kuin huutaa ja kaipaa ja välilläitkettää, mutta periksi en itselleni anna, en lastenikaan tähden. Olen aina sitä mieltä, että jos kerran pettää, tekee sen toistamiseen. Itkeköön nyt, minä itkin aikani. Sittenpä tietäämiltä tuntuu, kun heittää rakkauden menemään!!!