Suomessa tunnetusti ihannoidaan ja unelmoidaan rakkausavioliitosta. Rakkausavioliittoa pidetään ainoana oikeana tapana avioitua.
Tässä kauniissa ajatuksessa on kuitenkin jotain mätää: puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Ihan siitä syystä, että rakkaus vain loppuu.
Jos katsotaan raha-avioliittoja, voidaan todeta että raha ei ole läheskään niin katoavaista. Itse hyväksyn raha-avioliitot ja mielestäni unelma ikuisesta rakkaudesta on vähintään lapsellinen, ellei suomalaisille ikuinen ole sama kuin 5 vuotta.
Tässä kauniissa ajatuksessa on kuitenkin jotain mätää: puolet suomalaisista aviopareista eroaa. Ihan siitä syystä, että rakkaus vain loppuu.
Jos katsotaan raha-avioliittoja, voidaan todeta että raha ei ole läheskään niin katoavaista. Itse hyväksyn raha-avioliitot ja mielestäni unelma ikuisesta rakkaudesta on vähintään lapsellinen, ellei suomalaisille ikuinen ole sama kuin 5 vuotta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Raha- vs. rakkausavioliitto on vähän yksisilmäistä, länsimaista yleistämistä. Ilmiön ääripäitä kuvaavat termit sopivat paremmin länsimaisiin hyvinvointivaltioihin kuin kehitysmaihin, joita mitä ilmeisimmin tarkoitit.
Maissa, joissa ei ole valtion kustantamaa sosiaaliturvaa, katsontakanta on aivan erilainen. Avioliitto, perhe ja suku ovat osa sosiaalista turvaverkkoa, jossa romanttinen rakkaus näyttelee sivuosaa elämän realiteettejen keskellä.
Aivan, taloudellinen pakko ja yhteisön paine varmaankin pakottaa puolisot pysymään yhdessä tehokkaammin kuin rakkausliitto. Tosin kunhan taloudellinen puoli on kunnossa, miesten syrjähypyiltä ummistetaan silmät. Tämäkö sitten olisi jotenkin erityisen tavoiteltavaa?
Olen iloinen, että aasialainen vaimoni on tarpeeksi varakkaasta perheestä, koulutettu ja töissä oleva. Minun itsetuntoni ei ainakaan antaisi myöten ajatusta, että hän roikkuisi kanssani vastentahtoisesti vain taloudellisten näkökulmien vuoksi.
Eikö ajatus kiusaisi sinua?
Huomautuksesi länsimaisesta polarisoituneesta näkemyksestä rakkauden ja rahan välillä on erinomainen. Asiat eivät suinkaan ole niin yksioikoisia ja kylmiä, kuin monet länsimaalaiset itselleen uskottelevat. Lisäksi on hyvä kysyä itseltään, mikä tekee ns. rakkausavioliitosta paremman kuin vähemmän rakkaudesta johtuvan avioliiton?
Suomessa seurustellaan tunnetusti vuositolkulla, joskus jopa 10 vuotta, ennen avioliittoa. Tiedetäään kuitenkin, että huumaava ihastumisen tunne on useimmiten jo hävinnyt alkuvuosien aikana ja rakkaus on pikemminkin laskusuuntaan päin. Esimerkiksi Japanissa taas tunnetaan rakkauden suhteen sananlasku siitä, että avioliitto on kuin kylmä kattila, joka ajan mittaan lämpeää.
Siihen suhteutettuna ajatellaan, että ei haittaa vaikka avioon mennessä ei rakkautta liitossa olisikaan; se kerkiää tulemaan sitten ajan mittaan yhdessä ollessa. Niinpä Suomessa avioon mennessä rakkaudesta on kulutettu jo parhaat vuodet päältä pois, kun taas toisaalla avioon mennessä parhaat huumat on vielä edessäpäin.
Toisaalta rakkauden huumassa avioon mennessä unohtuu realiteetit, kuten tuleva taloudellinen tilanne tms. seikat. Kun rakastaa palavasti, sellaisilla asioilla ei tunnu olevan väliä; ei haittaa vaikka olisi millainen renttu, kun "se on niin ihana ja rakastettava". Myöhemmin sitten alkaa harmittaa kovasti, kun rakkaus on jo vähän hiipunut, eikä katso toista osapuolta enää niin ruusuisin silmin. Arki iskee vastaan ja rajusti.
Usein riitoihin, parisuhteen ongelmiin ja viimekädessä eroon vaikuttaa parin taloudellisesti huono tilanne. Kun toisissa maissa ja kulttuureissa pidetään pää ensin kylmänä ja katsotaan avioehdokkaan taloudelliset avut ym., niin ei tule sitten pettymyksiä ajan mittaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Oppisivatpa suomalaisetkin akat vähän katsomaan ukkojensa varallisuutta ja tulotasoa, niin heidän ei enää tarvitsisi kadehtia paremman valinnan tehneitä ulkomaalaisia naisia.
Ai niin. Että ei tarttis sitten enää kadehtia niitä ulkomaalaisia, jotka on valinneet suomalaisen. Aivan. Oon ihan samaa mieltä.
Siis rakas vaimoni on kyllä näpsäkän näköinen. Mutta totuuden nimissä taytyy sanoa että ei ainakaan mua haittaa etä se omistaa kiinteistöjä ympäri eurooppaa.
suomessa ei rakkaudesta ole menty naimisiin vielä kovin kauan. täälläkin oli tapana järjestellä sopivia pareja vielä muutama vuosikymmen sitten.
ensinäkemältä luulisi, että nykysuomessa valitaan kumppani pelkän rakkaudentunteen perusteella. mutta onko tosiaan niin? eikö sosiaalinen status yms. kuitenkin näyttele suurta osaa? joku erityisen näpsäkkä pimu ei ota miestä joka ajaa ladalla. komea ja koulutettu mies ei kahta kertaa katso siivoojaan. myös rotu ja ikä otetaan huomioon puolisoa valittaessa, ja moni muukin asia.
suomessa ei kuitenkaan järjestellä suhdetta niin tarkkaan kuin mm. joissain kehitysmaissa, joissa asutaan suurperheissä. siellä tulee ottaa huomioon tulevan puolison ja suvun toisiinsa sopiminen koska asutaan yhtessä isommalla porukalla. parisuhdetta ei pidetä niin tärkeänä kuin esim. anopin ja miniän suhdetta koska nämä viettävät suurimman osan ajasta yhdessä keittiössä kokkaillen.
rakkaus loppuu usein jo pian. totta. suomessa ei ole tarvetta pinnistellä huonossa suhteessa, koska mies ja nainen molemmat pärjäävät yksinkin. jossain muuaalla, "raha-avioliittojen" maissa nainen ei ehkä voi erota, koska ei pärjäisi yksin. ja ero olisi kauhistus sosiaaliselle ympäristölle - sellaista ei vaan tehdä.
rakkaus on epävarmaa, järjestetty liitto voi olla rakkaudeton... mille pohjalle suhde sitten pitäisi rakentaa? miten olisi ystävyys, kumppanuus, sielunkaveruus? joku parisuhdeexpertti on joskus sanonut, että puoliso tulisi valita fyysisten mieltymysten mukaan, eikä sen vuoksi, että hänen kanssaan on mukava keskustella. tätä hän perusteli sillä, että esim. työelämässä ihminen keskustelee työkavereiden kanssa, mutta kotona hellyys ja fyysinen läheisyys ovat eritysasemassa.
itse en allekirjoita tuota kaikkea. vanhempana seksuaalisuus ei enää hallitse elämää, vaan juuri se kaveruus, keskustelu ja yhteiset jutunaiheet nousevat tärkeiksi suhteessa. toki hellyyskin olisi jaksettava pitää vomissaan. romanttinen rakkaus, fyysinen halu, rehellisyys suhteen säännöistä ja ystävyys luovat mielestäni pohjan terveelle ja pitkäikäiselle suhteelle.
jos se on venäläinen.
venalainen siivooja on siis kanssasi homogeeninen....
aikaisemminhan puhuit kuinka homogeenisyys parisuihteissa on hyva asia..
ahaa..nyt ymmarran paremmin! Good luck!
ps. ei mitaan venalaisia vastaan
tiedät!
Niin, mikä se pointti on? Rakkausavioliitto-käsitehän on länsieurooppalainen 1800-luvulla syntynyt käsite. Ei se ole mitenkään suomalainen (sen kummemmin kuin amerikkalainen tai intialainenkaan). Avioliittoja taloudellisista syistä on solmittu iät ja ajat ja niitä solmitaan edelleen. Tosin näissä tapauksissa aviopuolisoilla usein on ja on ollut jalkavaimoja ja rakastajia. Avioliitto rakkauden takia tuli yleiseen käytäntöön ja jnkl. toteuttamiskelpoiseksi haaveeksi vasta tiettyjen yhteiskuntien yleisen elintason ja vaurauden mahdollistamana.
Jos et muuten tiennyt, myös raha voi olla katoavaista.