Eikös joskus aikoinaan ollu niin, että mies on hyvä, jos ei se ryyppää eikä hakkaa ja nainen on hyvä jos pitää talouden kunnossa?
Nykyään pitäis olla yhteiset elämänarvot, yhteisiä harrastuksia, kemiaa, romantiikkaa, kiihkeää seksiä ja jos ties mitä. Näillä kriteeleillä kun lähden suhdetta etsimään, niin jäänkö nirsona pätkäsuhteissa palloilevaksi sinkuksi ja vähitellen vanhaksipiiaksi?
Nykyään pitäis olla yhteiset elämänarvot, yhteisiä harrastuksia, kemiaa, romantiikkaa, kiihkeää seksiä ja jos ties mitä. Näillä kriteeleillä kun lähden suhdetta etsimään, niin jäänkö nirsona pätkäsuhteissa palloilevaksi sinkuksi ja vähitellen vanhaksipiiaksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
. Naisilla on aika utopistisia kuvitelmia parisuhteesta nykyään. Onko syy median, kasvatuksen (tätä epäilen) vai minkä...
Kehoitan laskemaan rimaa. hyviä miehiä on, siinä missä hyviä naisiakin.
Jos suhde toimii, toimii seksielämäkin
Se, mitä ihmiset pitävät hyvän liiton kriteerinä, vaihtelee kai aika lailla ihmisestä toiseen. Omilla vanhemmillani riittää se, että ollaan kerran menty naimisiin -siitä ei siis lähdetä ja liiton eteen tehdään töitä, vaikkei aina niin helpoa olisikaan. Myötä- ja vastamäessä siis...
Oma sukupolveni on taas kovin paljon vaativampi, painotetaan tosiaan yhteistä arvomaailmaa ja intohimoa. Elämäntapa on monilla kovin itsekäs: jos et vastaa ihannettani vaihdan toiseen.
Vaikea sanoa, kumpi tapa tekee onnellisemmaksi. Lapsia tämä nykyajan elämäntyyli kyllä hajottaa ja tuntuu, että loppuen lopuksi ihmistä itseäänkin. Arki tulee jossain vaiheessa vastaan jokaisessa suhteessa ja kuumin intohimo sammuu. Kuka oikeasti jaksaa muutaman vuoden jälkeen aina aloittaa alusta ja lähteä etsimään uutta suhdetta ja kiihkeää intohimoa?
Itse kuulun kai johonkin näiden kahden välimaastoon. Kun olen liiton solminut, pidän siitä viimeiseen asti kiinni. Omakin hyvinvointi on tärkeää, mutta en tuudittaudu siihen kuvitelmaan, että onnen vaaliminen on vain toisen asia tai tulisi ilman töitä-molempien on panostettava suhteeseen. Suhde on välillä sitä arkista tylsää pakertamista, mutta mitä siitä sitten? Ei elämä voi olla aina hauskaa, eikä hanskaita kannata lyödä tiskiin aina eäonnistumisten kohdatessa. Pitkän suhteen kokeneena on oppinut sen, että jossain vaiheessa aina helpottaa, kunhan jatkaa sitkeästi yrittää. Keskinäinen rakkaus ja toisen kunnioittaminen on avainasemassa ongelmia ratkottaessa.
Yhteiselämää takana jo yli 20 vuotta ja tuntuu, että aina vaan paranee. Alun epävarmuus, pinnallisuudet ja itsekeskeisyys on muovautunut vuosien saatossa ihanaksi yhteisymmärrykseksi, toveruudeksi ja syväksi rakkauden tunteeksi, jota ei enää maailman tuulet heiluttele. Hän on osa minua ja minä häntä ja se tunne on aika ajoin melkein yhtä euforinen kuin vastarakastuneella. ; )
Töitä saa kyllä tehdä. Etenkin itsensä kanssa. Kasvaminen kun on jatkuva prosessi. Kahden ihmisen kasvaminen rinnakkain ei aina tapahdu samaan tahtiin ja siitä ne kitkatkin yleensä syntyy.
Kun kantaa vastuun omista valinnoistaan ei tarvitse syyttää niistä ketään toista. Ja kun kunnioittaa toista omana persoonanaan ei synny tarvetta muuttaa häntä toisenlaiseksi, ja sekin helpottaa elämistä toisen ihmisen rinnalla.
En olisi uskonut millaisiksi me muovaudumme 20 vuodessa, sillä se kuva oli nuorella ihmisellä ihan toisenlainen. Sitä on hauska joskus muistella. : )
että hyvän suhteen perustana ovat yhteiset elämänarvot ja kemia. Näillä pääsee jo aika pitkälle.
Ei puolisoilla tarvitse kuitenkaan olla samoja harrastuksia, jokaiselle tulisi suoda mahdollisuus hengähtää, myös suhteessa. Minkähän ihmmeen takia monissa suhteissa eletään niin hiton tiiviisti yhdessä että melkein tukehdutaan?
Aivan kuin molempien pitäisi tuntea samalla tavalla ja ajatellakin samaa samalla hetkellä. Aivan kuin yrittäisimme muuttaa toista itsemme kaltaiseksi. Mutta eikös se ollut juuri se toinen, erilainen ihminen, johon aikoinaan ihastuimme?
Varmaan kaikilla on jotain yhteistä puolisonsa kanssa, mutta varmaan on myös paljon eroavaisuuksia. Vastakohdatkin vetävät puoleensa toisiaan, se viehättää alkuvaiheessa, mutta jossain vaiheessa sitten kuitenkin nyhjötetään kylki kyljessä kiinni. Ja ihmetellään, että miksi toisella ahdistaa.
Kannattaisi antaa vähän "elintilaa" toisellekin.