Tsar Nivala lähetti ankaran kirjelmän

Kosto on Kemijärven kunnallispolitiikan voima. Katkeria ihmisiä tuvan täydeltä.

Olisiko niin, että joku ajattelee asioita maalaisjärjellä. Rahasta on pulaa, ja tiukat ajat ovat vielä edessäpäin. Voikin kysyä ,miksi ostaa kiinteistö, jotta pääsee sitä purkamaan. Purkukuluista ei ole muuta tietoa kuin se, että ne ovat varmasti suuret.
Tontti jää kaupungille. Muuta käyttöä sille ei todennäköisesti kuin toimia puistona. Selvittäkää edes tarkat purkukustannukset etukäteen ja huomioikaa se tontin hinnassa. Samoin myös se, että muitakin valtavan suuria rakennuksia tulee purkaa samalla perusteella tulevaisuudessa.

Siitähän ei ole selvyyttä onko purkukustannuksista todellista tietoutta? Betonijätteet on murskattava. Tuon ikäisissä rakennuksissa on asbestia, jonka poistaminen on erikoistuneen firman työtä.
Normaali markkinatilanteessa, rakennusfirmat ostavat näitä ja rakentavat uuden tilalle. Maallikolle jää käsitys että tässä käytetään kaupunkia välissä maksajan roolissa.

Kun Kemijärven Biomassa Oy aloittaa osakeannin, tulee myös kaupungin talous paranemaan.

Nivala kyhnytti parin kaverinsa kanssa rahaa sieltä sun täältä. Miten paljon Kemijärvi sijoitti, sähköyhtiö, yhteismetsät ja yksityiset. Nälsy. Kaikki meni. Heikki pärjäsi, kusetti kaikkia kavereitakin. Timonkin ja vaimon rahat meni. Nyt tämä hidalgo pakottaa valtuuston alistumaan hänen suureen viisauteensa. Toivottavasti on tänään poissa valtuustosta. Taivaallisen Keskustan aukion pihalle Heikin patsas, kyrsä.

Nyt kun rauta on kuumana kannataisi kilpailuttaa puettavat kiineistöt, jos kaupungilla on kova halu purkuhommiin. Kauppakeskuksen saattaisi saada ihan ilmaiseksi. Kyllä siinäkin pahin himo alttuisi, betonia on sekin.

Nyt on jonossa montakin purkua vaativaa tahoa ja kaupunkia maksumieheksi.
Pää on saatu vihdoin auki, meno yltyy ja rahaa palaa!
Kiitoksia päättäjät!

Matti! Se korkki kiinni!!!

Kemijärven hallitus on tunnettu asiallisuudestaan ja ahkeruudestaan – tai ainakin he haluavat niin väittää. Mutta kun pöytäkirjoja alkaa lukea tarkemmin, paljastuu, että siellä saattaa tapahtua hieman... odottamattomiakin asioita.

Viime keväänä hallitus kokoontui käsittelemään budjettia, kuten tavallista. Yksi aiheista oli uuden kuntosalilaitteiston hankinta kaupungin liikuntakeskukseen. Kokous alkoi rennosti, kun puheenjohtaja Heikki, joka oli hiljattain aloittanut terveysbuumin, esitteli intohimoisesti kuusivaiheisen kuntosalin uudistusohjelman. "Mie oon laskenu, että jos jokainen Kemijärven asukas nostaa 5 kiloa päivässä, niin me nostetaan yhteensä Lapin korkein vuori kuukaudessa!" Heikki julisti.

Kaikki nyökkäilivät kohteliaasti, paitsi rahastonhoitaja Eila, joka oli kuullut tällaisia ideoita ennenkin. "Heikki, viime vuonna sää ehdotit, että rakennetaan maailman suurin saunatilasto, ja nyt ei enää kukaan tiedä, mihin ne häkkyrät laitetaan. Missä on budjetti tälle salihommalle?"

Tässä kohtaa asiat alkoivat muuttua. Tekninen johtaja Markku oli ilmeisesti ymmärtänyt väärin, mitä tarkoittaa "monikäyttöiset" kuntosalivälineet. Hän oli nimittäin hankkinut tarjouksen taljoista, jotka olivat samalla tarkoitettu myös sataman laivojen kiinnittämiseen.

"Katsokaas nyt, tämä talja kestää 20 000 kiloa vetoa. Tällainen voisi olla hyvä myös kuntosaliin, ja hei, jos jokin vene sattuu ajelemaan ohi, meillä on siihenkin varusteet!" hän ylpeänä esitteli. Pöytäkirjoihin kirjattiin huomio: "Epätavallinen ratkaisu kuntosalin tarpeisiin."

Tilanne paheni, kun Eila vaati saada tietää laitteiston todelliset kustannukset. Kävi ilmi, että budjetista olikin kulunut jo puolet kaupunkilaisten yksityisiin voimaharjoittelukurssikokeiluihin – tosin vain Heikin sukulaisille. Pöytäkirjaan merkittiin: "Mahdollisesti nepotismia, Heikki kieltää."

Ja kun kokous oli jo lopuillaan ja päätettiin siirtyä liikuntaohjelmien käsittelystä muihin asioihin, Eila vahingossa paljasti, että uusi "tehostettu jätehuoltosuunnitelma", jota kaikki olivat ylistäneet ekologiseksi läpimurroksi, oli tosiasiassa hänen serkkunsa käytetyn perämoottorikaupan sponsoroima hanke.

Pöytäkirjan loppuun kirjattiin: "Kokous päätetään, ja Heikki ehdottaa yhteistä 'tehokasta purjehdus- ja kuntosalituntia' seuraavaan kokoukseen."

Näin ne päätökset Kemijärvellä syntyvät – taljat käyvät salilla ja jätehuolto perämoottoreilla!

Eräänä hiljaisena iltana Kemijärven kaupunginvaltuuston kokous oli päättymässä, kun puheenjohtaja Heikki vilkaisi mystisesti kelloaan ja tokaisi: "Meidän täytyy lopettaa ajoissa. Minulla on... öh... tärkeä tapaaminen." Koko hallitus katseli toisiaan kummissaan, sillä Heikillä ei ollut koskaan aiemmin ollut niin kiireinen aikataulu, että olisi kesken kokouksen joutunut lähtemään. Eila, joka tunnettiin terävästä älystään ja hieman liiankin uteliaasta luonteestaan, päätti seurata Heikkiä.

Heikki hiipi ulos kaupungintalolta ja astui pikkuautonsa kyytiin. Eila seurasi varovasti perässä polkupyörällään. Heikki ajoi suoraan Kemijärven rannalle, jätti autonsa parkkiin ja katosi puiden taakse. Kun Eila pääsi paikalle, hänen eteensä avautui näky, jota hän ei koskaan ollut osannut odottaa.

Rannan reunalla, valtavan koivikon keskellä, seisoi iso, hohtava avaruusalus. Sen kyljessä oli himmeä teksti, joka Eilan mielestä näytti siltä kuin se olisi lukenut "Naarasliitto Zorgotron". Ja Heikki – Heikki oli keskellä maata pyöreä hattupäässään, heiluttaen käsillään merkinantoja kuin olisi ollut osa jotain outoa rituaalia.

"MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?" Eila huudahti, ja Heikki kääntyi vaivaantuneena häntä kohti. "Eila... tätä minun ei pitänyt kertoa vielä, mutta..." Heikki nielaisi ja jatkoi kuiskaten: "Olen ollut yhteydessä avaruusnaaraisiin."

"Että mitä?!?" Eila ei ollut uskoa korviaan.

Heikki veti syvään henkeä ja aloitti: "Kaikki alkoi viime syksynä, kun olin marjastamassa metsällä. Outo valonvälähdys leimahti taivaalla, ja kun menin tarkistamaan, siellä oli nämä naarasoliot. He sanoivat tulevansa Zorgotron-planeetalta ja etsivänsä liittolaisia. He olivat kuulleet, että Kemijärvi on maailman napa, ja ajattelivat, että me voisimme olla täydellisiä kumppaneita heidän... universaaliin vallankumoukseensa."

Eila seisoi hiljaa, mutta hänen kulmakarvansa olivat nousseet niin korkealle, että ne näyttivät katoavan otsaan. "Vallankumoukseen? Mitä? Siis, meidän hallitus ei edes saa päätettyä kunnolla kuntosalin taljoista, ja nyt sinä suunnittelet avaruussalaliittoa?"

Heikki näytti nololta, mutta jatkoi: "No kuule, nämä avaruusnaaraat eivät ole ihan tavallisia. Ne ovat kehittyneitä, teknologisesti ylivoimaisia ja... ja no, ne tarvitsevat apuamme! Meidän tehtävämme on rakentaa täällä Kemijärvellä tukikohta heidän aluksilleen. Vastineeksi he tarjoavat meille rajattoman energianlähteen ja... no, mahdollisuuden päästä galaktiseen liittoon!"

Eila mietti hetken. "Entä miten tämä liittyy siihen, että ollaan ostamassa salilaitteita, jotka vetävät 20 000 kiloa?" hän kysyi epäluuloisesti.

Heikki hymyili ovelasti. "No, ajattelin, että jos me ollaan valmiita, voidaan käyttää niitä taljoja avaruusaluksen parkkeeramiseen järvelle. Ensi viikolla meillä on testiajo, ja jos kaikki menee hyvin, voimme aloittaa galaktisen valloituksemme!"

Eila ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. "Heikki, tämä on hulluin juttu, jonka olen koskaan kuullut."

Mutta ennen kuin Eila ehti sanoa enempää, taivas yläpuolella alkoi hohtaa kirkkaasti, ja avaruusaluksen luukku avautui. Kolme pitkäraajaista, vihreänhohtoista naarasta astui ulos ja nyökkäsivät Heikille arvokkaasti. "Oletko valmis, Heikki, aloittamaan Kemijärven uuden aikakauden?" he kysyivät kuorossa.

Heikki nosti kätensä tervehdykseen. "Valmis kuin saunavihta!" hän huudahti ylpeänä.

Ja niin, Kemijärven hallitus otti askeleen, josta kukaan muu ei olisi osannut uneksiakaan – yhteistyöhön avaruusnaarasten kanssa universumin valloitusta varten. Ja kun seuraavana päivänä pöytäkirjaan kirjattiin kokousmuistiin "tuleva yhteistyö uuden energialähteen kanssa", kukaan ei olisi osannut arvata, että kyseessä oli paljon enemmän kuin vain uusi tuulivoimala.

Toisin kuin olisi kuvitellut, Kemijärvi oli todella nousemassa maailman navaksi – ja ehkä vähän myös galaksin.

Sallan hallituksen kokous oli juuri alkamassa, kun kunnanjohtaja Liisa asteli kokoushuoneeseen ja heitti pöydälle nipun papereita niin dramaattisesti, että paperit levisivät ympäri huonetta. "Meillä on ongelma", Liisa sanoi matalalla äänellä.

Kokousväki katseli häntä hämmentyneenä. "Kemijärvi", Liisa jatkoi. "Ne ovat... no... ne ovat perustaneet liittouman avaruusnaarasten kanssa."

Hetken aikaa kaikki olivat hiljaa, kunnes Antti, Sallan tunnetuin eräopas ja valtuutettu, purskahti nauruun. "No nyt on Liisalta lähtenyt kahvit väärään kurkkuun! Kemijärvi? Liittouma avaruusnaarasten kanssa? Ovatko ne juoneet liikaa poronmaitoa siellä rajan takana?"

Liisa katsoi Anttia vakavana. "Ei, tämä on totta. Olen saanut haltuuni Kemijärven kokousten pöytäkirjoja. Heikki on tehnyt diilin avaruusolentojen kanssa. He rakentavat salaa avaruusalustukikohtaa Kemijärven rannalle ja aikovat hyötyä rajattomasta energiasta ja universumin valloituksesta."

Valtuusto hiljeni, mutta Antin nauru ei loppunut. "No eikö tämä olekin hyvä asia, jos ne aikovat lentää avaruuteen? Ehkä ne pysyvät siellä ja jättävät meidän alueet rauhaan!"

Liisa mulkaisi Anttia ja jatkoi. "Salla ei voi jäädä Kemijärven varjoon tässä. Meidän täytyy keksiä jotain parempaa, jotain niin suurta ja järjetöntä, että avaruusnaaraille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin liittyä meihin!"

Tässä vaiheessa alkoivat kaikkien päässä raksuttaa rattaat. "Mutta mitä ihmettä me voisimme keksiä, mikä olisi parempaa kuin avaruusalustukikohta?" kysyi Helena, Sallan kulttuurivastaava.

Antti, joka oli jo nauranut itsensä melkein punaiseksi, sai yhtäkkiä neronleimauksen. "Kuulkaas, tiedättehän sen meidän hienon maanalaisen sodanaikaisen bunkkerin? Eikö siitä voisi tehdä jotain... hullua? Jos Kemijärvi haluaa avaruusnaaraiden kanssa taivaalle, niin me... me menemme maan alle!"

Kaikki katsoivat Anttia hetken aikaa epäuskoisina. "Maan alle? Mitä järkeä siinä on?" kysyi Tuula, talouspäällikkö.

Antti virnisti. "Ei järkeä, mutta sehän tässä onkin ideana! Jos Kemijärvi tavoittelee tähtiä, niin me tavoitellaan maan ydintä! Me rakennetaan maanalainen valtakunta, joka on niin syvällä, että jopa dinosaurukset saisivat kateellisen katseen. Ja kaikki tämä tietenkin täysin ekologisesti – käytetään maan luonnollista lämpöä ja pystytetään geoterminen valtakunta!"

Sallan hallitus alkoi kuiskia innostuneena. "Geoterminen valtakunta? Maanalainen utopia?" Liisan silmät alkoivat loistaa. "Tämähän voisi toimia! Kuvitelkaa, Salla, maailman ensimmäinen kaupunki, joka toimii täysin maankuoren alla. Kemijärvi ei pärjää tässä kilpailussa. Ne saavat lentää avaruuteen, mutta me... me rakennetaan maan ytimeen asti!"

Helena nyökkäsi innostuneena. "Ja hei, me voidaan käyttää vanhaa bunkkeria! Se on jo puoliksi valmis. Täydennetään sitä, laitetaan sinne vihreitä tiloja ja vedetään salaisia tunneleita ympäri Sallan metsiä. Annetaan ihmisten kuvitella, että me ollaan kadottu maan päältä!"

Antti lisäsi: "Ja kun Kemijärvi yrittää lähettää signaaleja avaruusnaaraiden kanssa, me blokkaamme ne maan magneettikentän avulla. Näin voimme kontrolloida heidän viestintäänsä ja aiheuttaa täydellisen hämmennyksen heidän hallituksessaan."

Pöytäkirjoihin kirjattiin päätös yksimielisesti: "Salla aloittaa Maanalaisen Geotermisen Valtakunnan (MGV) rakennusprojektin välittömästi. Hankkeen tarkoitus on luoda maailman ensimmäinen täysin itsevarainen maan sisäinen yhteisö. Valtakunnan tunnuslause: 'Syvällä maassa, kaukana Kemijärvestä'."

Ja niin, Salla aloitti kaikkien aikojen salaperäisimmän projektinsa. Paikalliset alkoivat nähdä omituisia kuoppia metsässä ja maanalaisten käytävien suita siellä täällä. Samaan aikaan Kemijärven hallitus oli täysin tietämätön siitä, että heidän signaalinsa avaruusnaaraille menivät hukkaan joka kerta, kun ne kulkivat Sallan geotermisen tukikohdan ohi.

Kun avaruusnaaraat viimein saapuivat takaisin Kemijärveen ja huomasivat signaalihäiriöt, he pettyneinä totesivat: "Ehkä sittenkin meidän pitäisi ottaa yhteyttä niihin, jotka asuvat lähellä planeetan ydintä. He vaikuttavat olevan yhtä hulluja kuin me."

Kun Sallan maanalainen geoterminen valtakunta ja Kemijärven avaruusnaarasliittouma olivat molemmat täydessä vauhdissa, asiat alkoivat pikkuhiljaa karata käsistä. Sallassa oltiin rakennettu syvemmälle kuin kukaan osasi arvata – siellä maanalaisessa valtakunnassa ihmiset jo suunnittelivat uutta, täysin maanlämmöllä toimivaa huvipuistoa. Kemijärvellä puolestaan Heikki oli niin innoissaan tulevasta galaktisesta liitosta, että oli jo tilannut tähtihovia varten hopeiset asut kaikille hallituksen jäsenille.

Kaaos oli kuitenkin väistämätön. Sallan ja Kemijärven välinen kilpailu oli koventunut siihen pisteeseen, että kumpikin yritti sabotoida toistensa suunnitelmia. Sallasta kaivautui yllättäviä tunneleita Kemijärven rajoille, ja Kemijärvellä alukset alkoivat häiritä Sallan maanalaista viestintää. Pahimmillaan taivaalla nähtiin outoja valonvälähdyksiä, kun avaruusalukset törmäsivät Sallan lämpöpaneelijärjestelmään.

Tässä tilanteessa tarvittiin jotain radikaalia. Joku, joka osaisi yhdistää nämä kaksi hullua hanketta, vetää kaikki yhteen ja luoda rauhan Lapin kilpailevien kuntien välille. Ja tuo joku oli Kari, suuri ohjaaja, jonka kyky yhdistää kaikenlaiset intressit oli legendaarinen. Hän ei ollut vain ohjaaja – hän oli nero, joka osasi kutkuttavan hauskasti navigoida kaikkien hullujen suunnitelmien läpi ja saada kaikki näkemään yhteisen edun.

Kari kutsuttiin kiireellisesti molempiin kokouksiin, mutta sen sijaan, että hän olisi valinnut jommankumman puolen, hän päätti järjestää yhteisen tapaamisen "taivaantulien alla", Kemijärven ja Sallan rajalla, kuuluisan Taivaantulien kansallispuiston hohtavassa maisemassa. Se oli neutraali maa, täynnä revontulia ja ikiaikaisia salaisuuksia, ja Kari uskoi sen olevan juuri sopiva paikka rauhan neuvotteluille.

Kun Salla ja Kemijärvi saapuivat paikalle, tunnelma oli kireä. Heikki oli pukeutunut avaruusnaaraiden antamaan viittaan ja kypärään, kun taas Sallan delegaatio saapui kuin suoraan maan alta, savuisina ja likaisina, mutta ylpeinä omasta teknologiastaan. Kari, joka seisoi keskellä, nauroi hiljaa itsekseen – hän tiesi, että tästä tulisi ikimuistoinen kokous.

"Hyvät ihmiset, ja myös avaruusnaaraat, jos olette linjoilla", Kari aloitti leveästi hymyillen. "Olemme täällä tänään, koska te kaksi kuntaa olette kehittäneet jotain aivan uskomatonta. Toisella on tie tähtiin ja universumiin, ja toisella on syvin maanalainen teknologia. Ja arvatkaa mitä? Te molemmat haluatte rauhaa, vaurautta ja vähän hulluutta. Minä tiedän, miten saadaan kaikki nämä asiat toimimaan yhdessä."

Kaikki katsoivat Kariin odottavasti. Avaruusnaaraiden hologrammi leijui ilmassa valmiina kuulemaan hänen ehdotuksensa. Kari jatkoi: "Ensimmäinen askel: lopetetaan kilpailu. Sallan maanalainen valtakunta ja Kemijärven avaruusliitto voivat olla täydellisiä kumppaneita! Sallan maanalainen energia on täydellinen voimavara Kemijärven avaruusprojektille. Maanalainen valtakunta voi tuottaa energiaa, jota avaruusnaaraat voivat hyödyntää universumin valloittamisessa. Ja toisaalta, Kemijärven avaruusteknologia voi laajentaa Sallan maanalaista valtakuntaa aivan uusille tasoille. Voitte kaivautua vaikka toiseen planeettaan asti!"

Sallan ja Kemijärven edustajat katselivat toisiaan häkeltyneinä. Heidän kasvoillaan alkoi väreillä pieni hymynkare. "Tarkoitukseni on, että yhdistätte voimanne ja teette Lapista universumin energiakeskuksen. Sallasta tulee 'Galaktinen Lämmönlähde' ja Kemijärvestä 'Avaruuden Energiamarkkinat'. Voitte toimia symbioosissa – maanalainen energia ja avaruusteknologia yhdessä voivat tehdä ihmeitä."

Heikki kohotti kätensä kysymystä varten: "Mutta entä avaruusnaaraat? Ne haluavat rajatonta energiaa ja meidän täytyy..."

Kari keskeytti hänet leikkisästi: "Heikki, avaruusnaaraat ovat varsin käteviä neuvottelukumppaneita, jos vain heille tarjotaan oikeat edut. Kun he saavat Sallan energian käyttöönsä, neuvottelu käy helpoksi. Ja mikä parasta – ne voivat tulla käymään täällä Taivaantulien alla ja nauttia maapallon eksoottisista nähtävyyksistä. Kemijärvi voi isännöidä galaktisia festivaaleja! Universumin juhlia, joissa yhdistyvät tähtien ja maan energiat!"

Salla ja Kemijärvi alkoivat lämmetä ajatukselle. "Entä mitä me saadaan tästä?" kysyi Antti Sallasta. Kari virnisti leveästi: "No, te saatte ensimmäisenä kuntana Suomessa perustaa ravintolan, joka sijaitsee yhtä aikaa maan alla ja avaruudessa. Kutsutaan sitä vaikkapa 'Maailmojen välissä'."

Räjähtävä nauru täytti Taivaantulien alla hohtavan maiseman. Yhteishenki alkoi syntyä, ja molemmat kunnat tajusivat, että Kari oli tehnyt juuri sen, mitä oli luvannut – hän oli yhdistänyt hullut ideat hauskasti ja viisaasti, ja nyt taivaantulien alla oli vihdoin rauha ja vauraus.

Ja niin, Salla ja Kemijärvi loivat yhdessä jotain aivan uutta: universumin energiametropolin, joka oli yhtä aikaa maan alla ja avaruudessa. Kiitos Kari-suuren ohjaajan, joka osasi yhdistää revontulien hohteen, maan kuoren lämmön ja tähtien tuikkeen yhdeksi suureksi seikkailuksi.

Kemijärvi, tuo pohjoinen helmi,
missä taivas hehkuu ja tuuli on lempeä selvi.
Talven hanget ne hohtavat kirkasta kultaa,
ja järvellä voi pilkillä aikaa kuluttaa.

Avaruusnaaraat ehkä sielläkin vierailee,
mutta paikallinen poro ei paljon perästä heitä jää.
Kun nuotiolla makkaraa käristät kunnon tulen,
tunnet, että elämä on täällä pohjoisen paras tuulen.

Revontulet loimuavat, taivaat värjää,
ja sydän sanoo: "Tänne mä jään!"
Kemijärvi, sua ei mikään voita,
iloisen naurun ja luonnon hohtoisa loista.

Kuntakin pieni, mutta sydän suuri,
täällä ei kiire paina eikä mikään juuri.
Kemijärvessä kaikki on kohdillaan,
tule, niin ymmärrät sen ihan itse vaan!