On sangen paradoksaalista ja ironista, että Beethovenin motiivisesti kompleksikas konstruktiivinen epämusiikki, jossa strukturaalisten komponenttien yksinvalta lyhyiden motiivien temmellyskenttänä temaattisen työn muodossa, sekä joku painokkaan rytminen elementti, melodinen ja rytminen itu dominoi muoiden peruselemnenttien, harmonian ja laajakaarisen melodisen muodonnan kustannuksella, nauttii niin huomattavaa yleismaailmallista arvostusta jonkinlaisena länsimaisen taidemusiikin ihannekuvan symbolina ja standardina, Schubertin tyyliltän luonnollisen pakottomaan ja spontaaniin sävelrunouteen verrattuna, jossa kaikki musiikin osatekijät ovat ideaalisessa balanssissa keskenään puhtaan musiikillisena kauneuden ilmentymänä. Mutta sotikaa ja kunnelkaa Beethovenia. Sitähän ihmiskunta on tehnyt tähänkin saakka ja palvonut illusorisia jumalatunteitaan, todellisuuspakoisuudessaan kun taiteelliset kyvyt eivät riittäneet.
Sag Nej till Beethoven!
Miki kings
4320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikille Schu-alkuisille säveltäjille minä sanon NEJ, samoin Beethovenille lukuunottamatta hänen tahattoman humoristisia loppuajan kvartettojaan. Kun nyt mielipiteitä taas esitetään ja kerjätään.
Sanon tämän vain koska ounastelen jonkun tulemaan kolostaan hammastelemaan kielitaitoani. Englannin kieleni on nimittäin täydellinen.
Sanon hammastelijalle jo etukäteen:
Take a walk, fuckhead.
Musiikillisesti sivistynyt ihminen etsii soitettavat ja kuunneltavat teokset täysin eri säveltäjiltä.
Etsikää käsiinne Beethovenin Grande Sonate Pathetique, kuunnelkaa ja huomatkaa. Mikä tahansa levytys käy, ei voi mennä vikaan.
Kun tuo Schubert olisi säveltänyt edes yhden vastaavan, niin maailmassa olisi jo KAKSI helmeä!
Kateus, tuo todellisen musiikin "löytämistä" pahimmin estävä tekijä...