Millaisia naisia ovat 30-40 vuotiaat sinkkunaiset? Tätä olen pohtinut viimeaikoina. Minulla on ollut muutama kontakti netin kautta ja voi sitä pettymysten määrää...
Ilmeisesti tuon ikäiset naiset ovat
a) jättäneet perheensä ja haluavat vain seksiseikkailuja
b) ovat olleet sikkuina aina eivätkä osaa enää luoda muutakuin väliakaisuhteita.
c) ovat muuten vain kykenemättömiä ihmissuhteisiin. Kykenemättömiä tulemaan puolitiehen vastaan. Miehen on joko vongattava tai raahattava hiuksista nainen luolaansa.
Eli eikö tuosta ikäryhmästä löydy enää naisia jotka ovat täysin normaaleja ja jotka haluavat vielä luoda hyvän suhteen? Ilmeisesti kaikki normaalit ja hyvät on jo varattuja.
Usea nainen on sanonut suoraan että ”sinun täytyy kosiskella”, eli vongata. He siis laittavat miehet riviin ja valitsevat parhaan kosiskelija(vonkaajan). Olen kohteliaasti ilmoittaut heille jotta ei kiitos ja hyvää jatkoa. Kun he sitten valitsevat sen parhaan vonkaajan niin luulevatko he että hän on se paras ja fiksuin mies? Eiköhän sellaisella ole monta muutakin vongattavaa, onhan hän paras lajissaan... Eräskin joka pyysi vonkaamaan, valitti että aina hänelle sattuu huonoja miehiä kohdalle! Heh...
Onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä ja viihdyn mainiosti myös yksin. Talouteni on erinomaisessa kunnossa, enkä todellakaan ole mikään pelottavannäköinen peräkammarin poika. Minulla on myös hyvä ja mielenkiintoinen työ. Osaan puhua ja pussasta, sekä osoittaa huomiota naiselle. En vain suostu heti alussa matelemaan ja anelemaan, odotan että fiksu ja älykäs nainen tulee rehdisti ja avoimesti puolitiehen vastaan, vain niin suhde saa hyvän alun. Mutta ne fiksut ovatkin ikävä kyllä viety jo..?
Oikeastaan... en ihmettele että niin moni mies hakee itselleen naisen ulkomailta.
Ilmeisesti tuon ikäiset naiset ovat
a) jättäneet perheensä ja haluavat vain seksiseikkailuja
b) ovat olleet sikkuina aina eivätkä osaa enää luoda muutakuin väliakaisuhteita.
c) ovat muuten vain kykenemättömiä ihmissuhteisiin. Kykenemättömiä tulemaan puolitiehen vastaan. Miehen on joko vongattava tai raahattava hiuksista nainen luolaansa.
Eli eikö tuosta ikäryhmästä löydy enää naisia jotka ovat täysin normaaleja ja jotka haluavat vielä luoda hyvän suhteen? Ilmeisesti kaikki normaalit ja hyvät on jo varattuja.
Usea nainen on sanonut suoraan että ”sinun täytyy kosiskella”, eli vongata. He siis laittavat miehet riviin ja valitsevat parhaan kosiskelija(vonkaajan). Olen kohteliaasti ilmoittaut heille jotta ei kiitos ja hyvää jatkoa. Kun he sitten valitsevat sen parhaan vonkaajan niin luulevatko he että hän on se paras ja fiksuin mies? Eiköhän sellaisella ole monta muutakin vongattavaa, onhan hän paras lajissaan... Eräskin joka pyysi vonkaamaan, valitti että aina hänelle sattuu huonoja miehiä kohdalle! Heh...
Onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä ja viihdyn mainiosti myös yksin. Talouteni on erinomaisessa kunnossa, enkä todellakaan ole mikään pelottavannäköinen peräkammarin poika. Minulla on myös hyvä ja mielenkiintoinen työ. Osaan puhua ja pussasta, sekä osoittaa huomiota naiselle. En vain suostu heti alussa matelemaan ja anelemaan, odotan että fiksu ja älykäs nainen tulee rehdisti ja avoimesti puolitiehen vastaan, vain niin suhde saa hyvän alun. Mutta ne fiksut ovatkin ikävä kyllä viety jo..?
Oikeastaan... en ihmettele että niin moni mies hakee itselleen naisen ulkomailta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luulisi että kohta a olisi sitten helpoimmin lähestyttävä ja vastaantuleva! ;) Vakavammin puhuen, kohdissa b ja c on kyllä totuuden siemenkin, sillä tunnistan itseni kyllä osittain molemmista kohdista, valitettavasti. Jos on kauan ollut sinkkuna tai jopa vanhanapiikana (vaikka sana onkin kauhistus) niin ei se vastaantuleminen niin vain yhtäkkiä onnistu, vaikka tahtoakin olisi. Epäonnistumisen ja torjunnan pelko estää naisia samalla tavoin toimimasta kuin miehiäkin. Ja kun on kauan ollut markkinoiden sivussa, tahtovat ne taidotkin rapistua. Näin on!
Mitäs jos lisäisit listaan vaihtoehdon
d) eronneet pitkäaikaisesta vakavasta suhteesta mutta eivät vain ole löytäneet miestä jonka kanssa toimii kemia, ystävyys ja jolla on kyky ja edellytykset (enkä nyt tarkoita rahaa, autoa, sukukalleuksien kokoa tai ulkonäköä yms.) toimivaan suhteeseen?
Myönnän, että olen hieman varovainen kontaktin luonnissa koska olen saanut aika usein törmätä siihen, että ei ollakaan oikeasti kiinostuneita ja halukkaita tutustumaan. Leikitään, kohotetaan itsetuntoa, milloin mitäkin. En kaipaa liehittelyä ja vonkaamista vaan sitä että minuun halutaan tutustua ihmisenä ja yksilönä, eikä minään "mun nainen"-kandidaattina, rakentaa ystävyyttä ja ihmissuhdetta. Minulle ei tarvitse ostaa kukkia, turkkia ja timantteja mutta vaadin ehdottomasti läsnäoloa ja laatuaikaa. Minua eivät kiinnosta leikit ja pelit, tuntuu vain että aitoa, avointa kohtaamista miehen kanssa ei tavoita.
Eli on kaksi ääripäätä. Toisessa naiset jakaa itseään epätoivon vimmalla kun vielä kelpaavat, toisessa päässä naiset jotka pysyvät koloissaan eivätkä uskalla suutansa avata eivätkä edes tulla esiin.
Mitäpä mies tuossa tekee? Ottaa sen mitä jaossa on. Ja kaikilla edessä yksinäinen vanhuus.
Toinen nainen muistelee seksihurjasteluaan, toinen suree piiloutumistaa, miehen kirotessa naiset helkuttiin.
*Huokaus*
Miehen mitta on
-Hyvä auto
-Paksu lompsa
-Suuri penis
-pitkä ja roteva
-Tumma
Myöntäkää nyt naiset totuus! Kuka haluaa köyhän, vaalean, romanttisen, lyhyen ja rääpäleen miehen?? No ei saatana kukaan!
Jos köyhä tarkoittaa omillaan toimeentulevaa ja lyhyt pidempää kuin minä ja rääpäle hoikkuutta niin minä haluan.
Niin,täällä olis sellainen.Olen 33v,eronnut(en jättänyt),kahden lapsen äiti,normaali,fiksu,suhtkoht ok ulkonäkö,omillani toimeentuleva...En odota mieheltä hillitöntä kosiskelua(sellainen haiskahtaa siltä paljon puhutulta pelimieheltä),vaan järkevää kiinnostuksen osoittamista.Haluaisin miehen joka arvostaa minua ja miehen,jota minä arvostan!Simppeliä!Mutta missä on vastaavanlaiset miehet?Tähän mennessä olen tutustunut vain epätoivoisiin tapauksiin,suurinpiirtein sellaisiin,joita luettelit...Netin kautta en ole edes yrittänyt,sillä ennakkoluulot"näkymättömiä"ihmisiä kohtaan on suuret.Olen sanonut,että pärjään yksinkin,mutta silti..
Olen kohta nelikymppinen sinkku,kahden tenavan yksinhuoltaja omasta vapaasta tahdostaan.
Olen omillaan toimeentuleva vuorotyötä tekevä hoitsu,jonka aika kuluu töissä sekä kotona,myös lapsien urheiluharrastukset vievät paljon aikaa.
Kapakoissa käyn kerran pari vuodessa juomassa pari siideriä kavereitten kanssa,humalassa en oo ollu kymmeneen vuoteen.
Omasta ja toistenki mielestä olen "nätti" nainen,miksikö siis olen vielä sinkkuna.Ajattelen,et parempi olla yksin kuin huonon kaverin kanssa ja kaikki kivat miehet ovat varattuja enkä ala rikkomaan kenenkään parisuhdetta.Täytyy sanoa,että elämä on ihanaa näinkin,päivääkään en vaihtais pois.Että tälläinen sinkku täällä.
Hyvä jos noin. Jotkut vaan kaipaavat juttukaveria, kokkailukaveria, kosketuksia, suukkoja, läheisyyttä... siitä fiksusta naisesta/miehestä.
Itsekin aina välillä mietin, että onko enää kunnollisia miehiä jäljellä, koska tuntuu että vähän yli kolmekymppiset kunnolliset miehet ovat jo perheellisiä tai sitten jämiä, mutta sitten.....Onhan tuo aika rankasti sanottu. On erilaisia muitakin syitä miksi ihmiset ovat vapaana ja hyviä tyyppejäkin löytyy!Itse olen vähän aikaa sitten eronnut pitkästä suhteesta (avioliitosta) ja olen mielestäni kunnollinen nainen.Kyllä meitä löytyy, mutta se kehen törmää on onnenkauppaa. Itse en ole valmis tyytymään suhteeseen, jossa ei ole kemiaa ja sitä rakkautta. Eli kyllä meitä löytyy muistakin syistä vapaana kuin nuo vaihtoehdot, kun vain kaksi "samanlaista" tapausta törmäisivät ja löytäisivät toisensa. Itsekään en halua miestä, jolla on entisestä suhteesta lapsia. Olisi mukava aloittaa "puhtaalta pöydältä" rakastavan puolison kanssa. Toivoen.....Mutta kieltämättä tilanne on eri kuin joskus silloin kahdeksan vuotta sitten, kun valikoima oli vielä laajempi.
Näin se menee. Miehet tulevat charmikkaammaksi vanhetessaan ja naiset ympärillä nuorenevat! Naisella oli oma aikansa juoksuttaa uroita. Osat alkavat vaihtua. Tee jotakin kun sitä valikoimaa on edes vähän, muuton virkkaat pannulappuja keinutuolissa ja itket yksinäisyyttä sekä miehiä jotka eivät älynneet juosta perässäsi vaikka olit vasta 40! :) Siinä vaiheessahan miehen ympärillä alkaa pörräämään nuoret neitoset jotka janoavat kokenutta miestä :p
Täälläkin syntynyt edes hieman keskustelua.
Niin, ehkä minulla on vain käynyt hyvä tuuri. Tai oikeastaan todella huono tuuri. En sanoisi että rimani on liian korkealla, ei ainakaan ulkonäön suhteen, kyllä minulle sellainen ”tavallinen keskiverto nainen” kelpaa jos muuta hyvää löytyy. Kuten keskustelutaitoa, huumorintajua, luotettavuutta, sympaattisuutta... No joo, nyt mene kai liian pitkälle, ei kai tuollaista ole :) Mutta jotakin tuollaista.
Kyllä minä aloitteen olen tehnyt jos olen kiinnostavan kohdannut, mutta kauaa en vain ala kosiskelemaan ja vonkaamaan. Se on nöyryyttävää. Kyllä aloitetta on tultava vuoroin molemmilta jos yhtään on fiksuutta ja toisen kunnioittamista. Mutta ehkä se on naisen yksi konsti aloittaa koulutus heti alkuun? Laitetaan mies anelemaan.
Joku puhui miehen romanttisuudesta. Sen suhteen täytyy olla hyvin varovainen alussa, sillä harva nainen sellaisesta välittää... tuskin moni sentään. Ja selllaistahan minä juuri etsin.
Eiköhän se markkina-arvo vähene molemilla sukupuolilla iän myötä. Sehän siinä surullista onkin. Kukapa haluaa yksinäistä vanhuutta tai löytää seuraa vasta sairaana ja kipeänä, mieluummin sen löytäisi nyt kun voi vielä tehdä kaikka mukavaa yhdessä, nauttia elämästä. Tai minä ainakin, naiset taitavat ajatella hieman toisin.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että kaikki pitkään sinkkuna olleet naiset ovat jotenkin epänormaaleja? Tunnen monta mahtavaa ja fiksua sinkkunaista itseni lisäksi ja ihmettelen, miksi hekin sinkkuina pysyvät. Jotenkin tuntuu siltä, että se suhteessa oleva nainen on kiinnostava, mutta sinkku ei, vaikka pitäisi olla päinvastoin... Ën usko sitä, että kaikki parhaat ovat varattuja. Ei tarvitse muuta, kuin katsoa avioerotilastoja...
Miten muuten määrittelet normaalin naisen? Miksi nainen ei saa olla esim. persoona, jos hän on muuten mukava, fiksu ja lojaali?
On hyvä ymmärtää kuitenkin, miksi nainen hiukan jarruttelee ensialkuun - syykin voi olla hyvä - ymmärrät varmaan, että pettymyksiä on varmasti ollut muillakin. Nuorenpana ihastuminen oli niin paljon helpompaa...ja Siperia opettaa... Toisaalta saattaa olla niinkin, että nainen ei halua antaa epätoivoisen takertujan mielikuvaa itsestään.
Minusta sen oikean löytäminen on onnellista sattumaa. On käynyt vain niin, että kukaan tapaamisistasi naisista ei vaan kolahtanut - jos näin olisi käynyt, uskon ja väitänkin, että hiukan normaalista poikkeavakin olisi saanut sinut hiukan kosiskelemaan ;)
Nyt olen menossa vaarallisille vesille… Pitäisi lopettaa keskustelu tähän, sillä vastassa on nyt naisen logiikka.
Kerroin etten vaadi naiselta ihmeitä ulkonäön suhteen, että ”tavallinen keskiverto” riittää. Nyt sitten tivataan jotta miksei nainen saa olla persoona. Voih…! On sama mitä miehenä sanon, jos olisin sanonut hakevani persoonallista naista niin siitäkin olisi tullut turpaan. Sovitaanko että kaikki käy? Kaikki naiset käyvät, tulkaa vain ilmoittautumaan! Nätti rivi tuohon eteeni :)
No niin, kuka nainen keksii tuosta sanomista..? Olenko kykenemätön päättämään kun kerran kaikki kelpaa?
”… väitänkin, että hiukan normaalista poikkeavakin olisi saanut sinut hiukan kosiskelemaan ;)”
Niin, tai ehkä hän olisi osannut kosiskella minua.
Ei kun ulos ja positiivista asennetta mukaan!Kyllä sinä tiedät sitten kun on vonkaamisen aika. Sillä kun niin tapahtuu et joudu miettimään näitä asioita. Itse mietin voiko sellaista tapahtua toista kertaa elämässä....
Miksi kaikki naiset vain kehottaa edellen vonkaamaan, kun olen juuri siitä sanonut etten alennu siihen? Teen ehdotuksen/treffit kerran tai pari, mutta siihen se jää jos naisella ei ole aloitekykyä tämän jälkeen, jos pyytää edelleen kosiskelemaan. Miksi naisen on tätä niin vaikea ymmärtää?
Ei perustelu voi olla se että nainen on ehkä saanut siipeensä, kyllä miehetkin saavat ja todennäköisesti paljon enemän niitä rukkasia kuin naiset.
Mutta, kuten sanottu, ei kai fiksu ja terveen itsetunnon omaava nainen teekään noin.
Kuinka kauan meinasit miettiä voiko sellaista tapahtua toista kertaa..? :)
Voi kyllä meitä normaaleja ja parisuhteeseen kykeneviä ja siihen jopa panostavia naisia löytyy varmasti paljonkin.
Itse olen eronnut kahden pienen lapsen äiti, mutta missä minä tapaisin kunnollisen, ajattelevan miehen, joka haluaisi elää kanssani ihan tavallista arkea iloineen ja suruineen.
Vaikka olen eronnut ja siipeeni saanut, olen positiivinen, uskon edelleen avioliittoon ja pitkään sellaiseen. En ole katkeroitunut vaikka syytä ehkä olisi.
Netin kautta en kuitenkaan uskalla suhdetta tavoitella. Minulla on vastuu lapsistani, enkä voi ottaa riskiä että päästäisin elämäämme ihmisen johon ei voi luottaa.
Toki haluaisin tavata jonkun "oikeassa elämässä".
Täällä bittiviidakossa ei ehkä tiedä mihin törmää..
Hyvä jos noin on, että fiksuja ja hyviäkin on :) Ja että jaksat olla positiivinen.
Onnea bittimaailman ulkopuolelle! Ja oikein lämmintä ja iloista juhanusta.
Siirrä katseesi ikäluokkaan 20 - 30. He monesti pitävät vakavaraisista, vähän kokeneemmista miehistä. Kymmenen vuotta vanhemmat sinkkunaiset: oikeat sinkut (single incomes, no kids) ovat joko niin vaativia (he ovat ajan mittaan luoneet itselleen kelpaavan miehen kriteerit, joita kukaan ei täytä) tai sitten he ovat miessuhteissaan pettyneitä eronneita (eivät oikeita sinkkuja), jotka hakevat elättäjää itselleen ja lapsilleen.
Katsele hyvä mies nuorempia naisia.
Yritä nyt kumminkin katsella myös vanhempia, eihän kaksikymppisillä ole samanlaista elämänkokemustakaan, kypsää maailmankuvaa jne. mikä on yli kolmekymppisten etuna. Ja huom. kyllä yli kolmekymppiset voivat hekin tajuta katsella tavallisia miehiä, ei kaikkien ihanne ole jokin upporikas "kiiltokuvapoikamies", joita TV tuppaa verkkokalvoillemme.
Se naisten elämänkokemus = ranttuus ja katkeruus.
2-kymppiset ovat avoimia, iloisia, ja mutkattomia!
Ehkäpä niin, tosin olin itse ainakin kaksikymppisenä synkeämpi kuin nyt, myöhemmin olen tajunnut kaiken suhteellisuuden ja alkanut pingottaa vähemmän. Sitä tarkoitin elämänkokemuksella. Katkeruuttakin voi yrittää vastustaa, jos tajuaa sellaiseksi ajautuvansa.
Onhan tuo käynyt mielessä. Jotta miksi en itsekin alkaisi pitämään vain hauskaa, koska sitähän ikäiseni naisetkin näyttävät tekevän. Miksi jäisin tällaisia naisia murehtimaan, miksi en menisi mukaan lystin pitoon?
Siinä varmasti satuttaisi itseään ja muitakin, mutta väliäkö sillä, pääasia että tuntee jotakin. Tuskin tasaisen arkiset päivät voittavat koko tunteiden kirjoa; ilot, surut, nautinnot, pettymykset, jne.
Harkitsemisen arvoinen asia.
Minusta hiukan tuntuu, että olet itse rakentanut itsellesi sellaisen ideaalikuvan sellaisesta normaalista ihannenaisesta eli samoin kuin muka ns. ikisinkut siitä täydellisestä miehestään ;) Katkeruus on minusta aivan eri asia, kuin se, että tulee hiukan harkitsevaisemmaksi iän myötä. Kolmi/nelikymppisen naisen ei kuulukkaan olla yhtä naiivi, kuin kaksikymppisen, tai jos on, niin jotain on mennyt pieleen...
Monet kolmekymppiset sinkut saattavat olla sinkkuja myös siksi, että oman elämän rakentamiseen on mennyt jonkun verran aikaa. On opiskeltu pitkään, kenties siinä sivussa on tehty töitäkin. Aikaa vain ei ole ollut siihen perheen perustamiseen. Sitten on pitänyt etsiä se alan työpaikka, kenties liikkua eri paikkakunnilla, ennenkuin on päässyt asettumaan. Toivoisin joskus, että miehet arvoistaisivat enemmän tällaisia fiksuja ja reippaita naisia, jotka tekevät töitä oman elämänsä eteen, eivätkä ripustaudu mieheen hetimiten (varsinkin taloudellisesti) ;)
Minusta netti on hyvä tapa tutustua toisiin ihmisiin, varmasti parempi, kuin baaritiski. Kaikki, joiden kanssa olen ollut treffeillä, ovat olleet omalla persoonallisella tavallaan kiinnostavia ihmisiä ja käyttäytyneet asiallisesti.
Yksi kultainen neuvo, kun menet nettitreffeille: älä odota mitään ihmeitä vaan katso sitä ihmistä sinua vastapäätä ja kuuntele, mitä hänellä on sanottavaa. Vaikka ensivaikutelma voi olla hyvä tai huono, ei toista ihmistä opi tuntemaan, kuin ajan kanssa.
Kuitenkin on ikävä, jos sinulla on ollut huonoja kokemuksia, mutta kyllä niitä hyviäkin varmasti tulee.
Hyvää Juhannusta sinulle ja avointa mieltä.
Kyllähän meitä sopivan täyspäisiä ja ihania naisia vielä löytyy. Itselläni harmikseni työn ohella tapahtuva opiskelu rajoittaa valtavasti sosiaalista elämää, mutta eiköhän se oma kulta ja paras ystävä vielä vastaan kävele. :)
Ihanaa ja aurinkoista jussia kaikille. :)