Millainen on olut pahin esimiehesi?

Pahin esihenkilöni on ollut mies, jonka tavoitteena tuntui olevan työkavereiden alentaminen ja nolaaminen. Hänen ulosantinsa oli usein tylyä, nälvivää ja loukkaavaa. Hän rakasti antaa minulle tehtäviä, joihin en ollut saanut minkäänlaista perehdytystä, ja jollen suoriutunut tehtävästä tai kysyin apuja, hän teki selväksi, miten minun kyllä pitäisi tajuta itsekin. Tehtävät olivat siis sellaisia, etten mitenkään voinut niitä osata. Hän esim pyysi minua ohjelmoimaan enkä ole saanut siihen koulutusta, en ole missään kertonut osaavani ohjelmointia eikä minua oltu palkattu ohjelmoimaan. Silti minun olisi tullut sitä osata tai ainakin osata itsekseni opetella.

Tämä mies on ainoa henkilö työelämässä, joka on saanut minut itkemään. Enkä ollut työyhteisössä ainoa, jota hän kohteli huonosti. Hänestä tehtiin hr:ään saakka useita valituksia (minä mukaan lukien), mutta valitettavasti niiden vaikutus kesti aina hetken ja sama meno jatkui taas hetken päästä. En ole koskaan törmännyt vastaavaan, sillä minulla on ollut onni saada tehdä töitä upeiden esihenkilöiden kanssa. Onneksi nykyään on aivan eri meininki ja minulla on todella hyvä esihenkilö tällä hetkellä.

Ei ollut minun esimies, vaan naapurifirman. Kävi ahdistelemassa ruokiksella, kun oma pomo oli poissa. Kestin hetken ja lopetin työt kokonaan. Lähdin muualle. Olisi mennyt oma maine, jos olisin nostanut siitä jutun. Miehellä oli liian kova maine.

Sellaista se oli ennen metoo-liikettä. Me oltiin huor:a kaikki, etenkin nuoret ja nätit tytöt.

No hyh hyh. Tuli nyt tällainen mieleen, en puhu kaksimielisiä, vaikka se voi näyttää siltä, vaan narsismista. Johtamistehtäviin hakeutuu enemmän esiintymishaluisia, mutta missä kulkee toiveiden ja tehtävän vastuun raja.

Huono esimies on valmis viemään vaikka tikkarin lapsen kädestä ja antamaan sen toiselle lapselle, jos se nuolee tikkaria paremmin.

Yksikään ei ole ollut paha. Tosin suurimman osan työurastani esimies on ollut myös tj, joten suunnilleen kaikesta on ollut natsoja sopia. Sitten isommissa organisaatioissa pysyvää on vain ollut se, että esimies vaihtuu n. kerran vuodessa.

Ei ole naisesimies häirinnyt. Tosin kerran muistan että olimme kahdestaan illalla liikkeellä kohti yhteistä hotellia ja jotkut tuntemattomat hieman maistissa kommentoivat että äiti ja poika yhdessä. Silloin ja siellä eivät puumat ilmeisesti olleet vielä tavallisia ja muodissa.

Mistä aloitetaan?

A) Se esimies, joka antoi vanhemmille duunareille tolkuttomasti eri vapauksia, mutta nuoremmille meuhkattiin jos tekivät samoin? No pikkujuttu.

B) Se esimies, joka ei oikein osannut sanoa mitä tehdään, jos tuli jokin epätavallinen eteen, mutisi vaan että hoitakaa se kuntoon ja kun oli hoidettu, olikin hoidettu väärin? Pikkujuttu sekin.

C) Se esinainen, jolle en millään tavalla ikinä kyennyt tuottamaan riittävän hyvää jälkeä, en edes silloin kun noudatin ohjeitaan pilkuntarkasti, mikään ei vaan ollut hyvä, jos minä olin sen tehnyt? Ei pikkujuttu, panin henkilön ojennukseen, kuten myös lähiesimieheni ja tietyllä tapaa vielä toimitusjohtajankin. Jos on Suomen paras duunissaan, voi vittuilla takaisin miltei rajattomasti.

D) Se esimies, jonka tapana oli lähinnä juosta paikalle, kertoa että jotain pitää saada aikaiseksi heti ja kun kertoi, ettei ole mahdollista alle neljän tunnin, alkoi huutamaan päin naamaa? No huusin takaisin ja kerroin 120db voimalla, että jos huuto ei lopu, niin mennään tohon pihalle ja katotaan kumpi kävelee sisään. Fakta on se, että se en olisi ollut minä, mutta huuto loppui ja seuraavana päivänä totesin, että alappa etsimään toista kaveria, minä en jaksa työskennellä lasten kanssa ja neljä kuukautta myöhemmin poistuin. Firma myytiin puolitoista vuotta myöhemmin talousvaikeuksissa, tosin en ollut yksin siihen syyllinen.

On noita kaikenlaisia kohdalle osunut. Mutta on myös vastapainoksi osunut hemmetin hyviä esihenkilöitä, sellasia, että meinaa silmät kostua menneitä muistellessa.

huono esihenkilö kohtelee ihmisiä epätasa-arvoisesti, johtaa pelolla, on kaikkivoipainen ja puuttuu jokaiseen asiaan, eli ei anna alaisten tehdä rauhassa mitään töitä, jopa sabotoi yksilösuorituksia.

toki ihmisiä pitää myös johtaa, eli jos jokin malli työskentelyssä ei toimi, niin siihen on oikeuskin puuttua taloudellisesta aspektista katsottuna.

huono esihenkilö ei luota mihinkään, nöyryyttää toisten läsnäollessa, juoruaa toisten asiat, on liian kiltti niin, että toiset kävelevät yli...

hyvä esihenkilö on oikeudenmukainen, johtaa yksilöllisesti, saa alaiset omalta osaltaan voimaan hyvin ja näkee ihmiset yrityksen vahvuutena, joista huolehtiminen on kunnian asia, joka heijastuu suoraan tulokseen.

ehkä joku lukion rehtori vuonna 1992, iitä lähtien olen osannut pitää puoleni heheh

Varmaan suoranainen natsi, valehtelija ja selkäänpuukottaja. Ikäviä on nekin joilla ei koskaan ole aikaa. Aina kiire ja aina väärä hetki kysyä mitään. Nykyinen pomoni on tällainen, kiire olla kuuntelematta.

Sellainen manipuloiva, ja olevinaan luova yhteishengen puhaltaja. Vähän kuin Oikotien mainoksissa: ”Kun on aika vaihtaa työpaikkaa.” Varmaan mainokset saivat innoituksensa häneltä. Todellisuudessa oli sosiaalisilta kyvyiltään puutteellinen korppikotkamainen tapaus.
Ei vain kemiat kohdanneet.