Olen avoimessa suhteessa mieheen, joka nyt on ollut vuoden verran ulkomailla. Suhteemme rakoilee ja olen jättänyt hänet vuosien varrella jo kahdesti. Yhdessä vaiheessa olimme jopa kihloissakin puolisen vuotta. Jokainen kerta syy eroon on ollut se, että olen kokenut, että joudun yksin pitämään suhdetta yllä. Nyt on taas sama. Minulla on siis tamagotchi-miehenalku, joka vastaa viestiin/meiliin/soittoon, kunhan ensin itse teen aloitteen. Vaikka hän palaa ulkomailta, emme tule asumaan samassa maassa silloinkaan, emmekä ole vakavasti puhuneet tulevaisuudesta. Seksi hänen kanssaan on kuitenkin hyvää.
Yhden "jättökerran" jälkeen asuin yhden miehen kanssa puoli vuotta (pari vuotta sitten). Se oli yhtä tyhjän kanssa, mutta voimme jutella nykyään ihan ok. Hän jätti minut, koska väitti minua liian vaativaksi, seksuaalisesti. Hän keräili sairaalloisesti pornoa ja mä en jaksanut sitä -> ero oli hyvä idea ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Hänen kaverinsa rakastui minuun ja on sitä yhä. Tulisen maanisesti ja antaisi vaikka mitä, jos vaan antaisin hänen olla osa elämääni romanttisella tasolla. En anna, vaan yritän jatkuvasti pitää hänet vain ystävätasolla. Olemme tosin harrastaneet noin vuosi sitten kerran pari seksiä. Olen yrittänyt selvittää, ettei meistä tule paria, vaikka jättäisin sen, kenen kans oon nyt avoimessa suhteessa.
Näiden kahden kaveri (joka on enemmän kaveri sen minuun vieläkin rakastuneen miehen kanssa!) on nyt vuorostaan lämmennyt minulle. Ongelma on vaan, että hän on kovin, kovin kiinnostava. Kiinnitin häneen huomiota jo ensitapaamisella, tuon entisen avopuolisoni juhlissa. Hän ei ole hajuton eikä mauton vaan ensimmäinen karismaattinen ja empaattinen mies elämässäni. Hän on 32-vuotias (minä olen 25) ja tuntuu siltä, että olemme samalla aallonpituudella. Olemme suudelleet, mutten tiedä, miten edetä. Minulla on tämä "suhteeni" ja hän pelkää menettävänsä sen minuun niin maanisesti rakastuneen kaverinsa. Hänellä ei ole ollut yhtään suhdetta, mutta hän on muuten kovin kokenut kyllä. Tunnen rakastumisen oireet ja olen taas ihan yhtä sekaisin kuin yläasteella - olin jo luullut unohtaneeni tämän tunteen!
Onko kenelläkään näin monimutkaista??? Voiko kukaan neuvoa, mitä minun pitäisi tehdä???
Yhden "jättökerran" jälkeen asuin yhden miehen kanssa puoli vuotta (pari vuotta sitten). Se oli yhtä tyhjän kanssa, mutta voimme jutella nykyään ihan ok. Hän jätti minut, koska väitti minua liian vaativaksi, seksuaalisesti. Hän keräili sairaalloisesti pornoa ja mä en jaksanut sitä -> ero oli hyvä idea ja molemmat ovat tyytyväisiä.
Hänen kaverinsa rakastui minuun ja on sitä yhä. Tulisen maanisesti ja antaisi vaikka mitä, jos vaan antaisin hänen olla osa elämääni romanttisella tasolla. En anna, vaan yritän jatkuvasti pitää hänet vain ystävätasolla. Olemme tosin harrastaneet noin vuosi sitten kerran pari seksiä. Olen yrittänyt selvittää, ettei meistä tule paria, vaikka jättäisin sen, kenen kans oon nyt avoimessa suhteessa.
Näiden kahden kaveri (joka on enemmän kaveri sen minuun vieläkin rakastuneen miehen kanssa!) on nyt vuorostaan lämmennyt minulle. Ongelma on vaan, että hän on kovin, kovin kiinnostava. Kiinnitin häneen huomiota jo ensitapaamisella, tuon entisen avopuolisoni juhlissa. Hän ei ole hajuton eikä mauton vaan ensimmäinen karismaattinen ja empaattinen mies elämässäni. Hän on 32-vuotias (minä olen 25) ja tuntuu siltä, että olemme samalla aallonpituudella. Olemme suudelleet, mutten tiedä, miten edetä. Minulla on tämä "suhteeni" ja hän pelkää menettävänsä sen minuun niin maanisesti rakastuneen kaverinsa. Hänellä ei ole ollut yhtään suhdetta, mutta hän on muuten kovin kokenut kyllä. Tunnen rakastumisen oireet ja olen taas ihan yhtä sekaisin kuin yläasteella - olin jo luullut unohtaneeni tämän tunteen!
Onko kenelläkään näin monimutkaista??? Voiko kukaan neuvoa, mitä minun pitäisi tehdä???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Harrastat siis seksiä kaikkien ´joskus tuntemasi miehen ystävien kanssa? Ilmaiseksiko?
pienet piirit kun pitää hässiä miehen kaverin kanssa ja sitten vielä rakastua miehen toiseen kaveriin. Mulla ainakin semmonen periaate, ettei kaverin muijaan eikä edes ex-muijaan kosketa. Eipä tule tommosia ongelmia.
Ehkä sitten olen kovin omituinen, nymfomaani ja mitä lie, ja piirini ovat liian pienet ;) Hauskaa lukea kaksi näin moralisoivaa vastausta :)
Eipä taida täältä löytyä samanlaisten ongelmien kanssa painineita :) No ei se mitään - eiköhän asiat selviä ajan myötä ja hyvällä tuurilla.
Uskon siihen, että on olemassa se yksi oikea ja nyt tuntuu siltä, että tiedän kuka se ehkä on :) Papukaijamerkki sille, joka arvaa kuka! ;)
älä moralisteja.
Ilmeisesti olet käytännössä vapaa ja samoin mies. Se sinuun rakastunut toinen mies luultavasti pääsee tunteistaan sinua kohtaan ajan myötä.
Tiedät varmasti itse, mikä on oikea ratkaisu. Tartu siihen.