Oletteko kokeneet Mozartin säveltaiteesta elämyksiä?

Hildesheimer väittää Mozart kirjassaan mielestäni hiukan epäuskottavasti, että Mozartin musiikki mukamas ilmaisee tai toistaa vain elämyksen syvyyden ilman elämystä, jota se muka (absoluuttisen ilmauksena?) ei saavuta, kosla ei haluakaan saavuttaa sitä.

Mitä mieltä te olette Hildesheimerin väitteestä? Onko se teidän mielestänne väittämänä totta vai epätotta ja voidaanko asiaa mitenkään mielekkäästi edes tutkia tai havainnoida, tuottaako Mozartin musiikki elämyksiä vai ilmaiseeko se vain niiden syvyyden? Miten elämyksen syvyys eroaa itse elämyksestä?

Voisin vaikka vannoa, ja myös väitän, että olen kokenut mitä suurimman elämyksen Mozartin musiikista lukioiässä ja ollut innoissani koettuani katharsiksen, jonka myös Hildesheimer toteaa meidän voivan kokea Mozartista.

Mutta kysyn, kuinka on mahdollista saada taiteesta katharsis ilman myös sen aikaansaamaa elämystä?

Kirjailija itse sanoo jotakuinkin niin, että elämysperäistä kokemista ei voida havaita eikä tutkia jonkun muun toimesta.

Mikäli näin todella on niin, miten hän voi väittää jotakin sellaista, mitä ei hänen itsensäkään mielestä voi näyttää todeksi ulkoiselle havainnolle ja todistaa oikeaksi väittämäksi?

Taide tosin sisältää jonkin tiedostamattoman elementin, jota ei voida täysin näyttää toteen, mutta kyllä vakavasti otettavan Mozart kirjailijan pitää pystyä osoittamaan väitteensä todeksi ja oikeaksi, jotta hän ei olisi pelkällä mutupohjalla olettamuksineen ja väittämineen.