Taas olen siinä, kun pitäisi siivota nurkkia. Ongelma on vain, että en oikeastaan raaski heittää mitään pois. Minulla on nurkat vääränään sellaisia erilaisia nippeläitä ja nappeleita, joita en ole käyttänyt tai tarvinnut vuosi kausiin, joita en ole edes avannut paketista. Sitten on sellaisia tavaroita, kuten esim. saranoita tai heloja yms. yms. muttereita, ruuveja, prikkoja, joita on tyyliin tuhat kappaletta.
Periaatteessa ajatuksena todella helppo heittää pois, mutta sitten taas toisaalta, kun kaikki on kuitenkin ehjää tavaraa ja alkaa ajatella, että jos sitä kuitenkin joskus tarvitsee. Vaikka mikään ei sinänsä ole kovin kallista niin siitä huolimatta siinä alkaa pohtia kunkin tavaran hintaa. Sitten on sellaisia tavaroita, joihin on joku voimakas tunneside, mutta silti tavaran olemassa olo häiritsee ja täysin tarpeeton ja aina tiellä, mutta ei vaan voi heittää pois, koska ajatus luopumisesta tuntuu vieläkin pahammalta, kun tulee muistot edesmenneistä mieleen.
Mietinkin, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Siivousta, kun ei tällaisessa tapauksessa voi oikein edes ulkoistaa. Tuntuu vähän siltä kuin olisi jäänyt tavaroiden vangiksi, mikä taas haittaa sitä, että ei oikein voi ajatella muuttavansa minnekään, ei ainakaan pienempään taloon, vaikka se olisi nykytilanteessa se kaikista järkevin vaihtoehto taloudellisesti ja muutenkin. Mihin nämä tavarat dumppaisi sillain, että ei tuntuisi niin pahalta?
Periaatteessa ajatuksena todella helppo heittää pois, mutta sitten taas toisaalta, kun kaikki on kuitenkin ehjää tavaraa ja alkaa ajatella, että jos sitä kuitenkin joskus tarvitsee. Vaikka mikään ei sinänsä ole kovin kallista niin siitä huolimatta siinä alkaa pohtia kunkin tavaran hintaa. Sitten on sellaisia tavaroita, joihin on joku voimakas tunneside, mutta silti tavaran olemassa olo häiritsee ja täysin tarpeeton ja aina tiellä, mutta ei vaan voi heittää pois, koska ajatus luopumisesta tuntuu vieläkin pahammalta, kun tulee muistot edesmenneistä mieleen.
Mietinkin, miten tällaisessa tilanteessa pitäisi toimia? Siivousta, kun ei tällaisessa tapauksessa voi oikein edes ulkoistaa. Tuntuu vähän siltä kuin olisi jäänyt tavaroiden vangiksi, mikä taas haittaa sitä, että ei oikein voi ajatella muuttavansa minnekään, ei ainakaan pienempään taloon, vaikka se olisi nykytilanteessa se kaikista järkevin vaihtoehto taloudellisesti ja muutenkin. Mihin nämä tavarat dumppaisi sillain, että ei tuntuisi niin pahalta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Luin Hesarista aivotutkija Marylka Yoe Uusisaaresta, joka asuu Okinawalla, erittäin askeettisesti.
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010605323.html (näkyy vain HS tilanneille, mutta valokuva näkyy.)
Luopuminen jonkun/joidenkin hyväksi, jotka ko. tavaraa kaipaavat on minusta paras vaihtoehto. Ellei keksi ketään, niin kirpputori/kierrätyskeskus.
- Sheena
Nii-i , mutta sitten on se, että mitä jos mää kumminkin tarvin sitä "esim. kulmaraudan pätkää" heti kun olen luopunut siitä (vaikka en ole tarvinnut vielä ikinä), mutta sitten tarvinkin heti kun olen sen lahjoittanut pois? Niin on käynyt ennenkin!!!
Jatkan; olen tyhjentänyt pari kuolinpesää, joissa oli vallan mahdottomasti erilaisia aarteita vuosikymmeniltä, oikeastaan vuosisadoilta. Käytännössä niitä on mahdotonta alkaa kaikkia myymään - lahjoittaminen tai erissä myyminen halvalla jää vaihtoehdoiksi.
- Sheena
Auttaisko sellainen ajatusmalli, että käyt läpi tavarat sillä mielellä että onko se tavara välttämätön? Jos heität pois ja myöhemmin tarvitset, suurin osa luultavasti on hankittavissa uudelleen. Sen tavaran arvo siellä sinun nurkissa käyttämättömänä pyöriessä on puhdas 0€, mutta jos edes osan saat myytyä vaikka torin kautta niin hyvä.
Tavaraa karsiessa tärkeää on sopiva rauhallinen mielentila, jos on jotain tärkeitä tunnemuistoja johonkin tavaraan niin ota puhelimeen kuva ja sit vaan tavara pois, muuten sulla tyssää projekti niihin tunnearvotavaroihin. Ja kannattaa edetä pienin askelin, aloita vaikka yhdestä kaapista, ettei projetki tyssää sen mahdottomuuteen. Ja ne tavarat mitkä olet päättänyt heittää pois / kiertoon niin kannattaa heti samana päivänä viedä pois, muuten se päätös voi vaikeutua ja projekti pitkittyy.
Tsemppiä urakkaan, tavara on vaan tavaraa, muistot on sun pään sisällä, ei siinä tavarassa!
Älä viitti, esimerkiksi joulukortit vuodelta -83 aina näihin päiviin asti niin eihän niistä voi luopua vaikka niiden säilöminen vit ut aa yhtä paljon kuin niiden hävityäminenkin!
Ymmärrän tuskan. Pidän kainiista joulukorteista ja ystäviemme nimistä. Onneksi exäni ratkaisi asian ja heitti ne kysymättä menemään. Siellä oli mukana jotain rakkaalta mummoltani saamia joulukortteja.. Askartelun joistakin rumimmista tuunaamalla uusia ja koristeita. Noh, elämäni meni sen miehen kanssa muutenkin kankkulan kaivoon, että tuo oli vain jyvin pieni osa sitä.
Sellasista turhista tavaroista on helppo päästä eroon mitkä voi polttaa, ainakin täällä maaseudulla
Tollaset mm. Kirjat oon vieny paikkakunnan kirjan kierrätyspisteeseen. Astioita ja muita on myyty kirpputorilla ja samoin työkaluja, mitä on kaksin kappalein. Perus työvälineistön oon tietenkin pitäny. Ja ruuveja oon kerännyt laatikoista noin kourallisen kutakin, pikkulipastoon ja ite naula ja ruuvilaatikot lahjoittanut pois. Paperitavaraa ja muistiinpanoja mulla on hirveesti just sen kirjan pohjaksi ja siksi mun pitääkin saada aikaseksi se kirja, että voin noi paperit hävittää. Varmaan jossain vaiheessa muutan äitin talon toiseen päähän ja siksi pitäisi kalustustakin jo vähentää.
Kaikki tavara on periaatteessa arvotonta, mitå säilöt niitä varastoissa. Kun joudut muuttamaan pienempään asuntoon, niin joudut luopumaan lähes kaikesta. Useimiten tulee kiire ja päädyt heittämään suurimman osan rahanarvoista tavaraa roskiin.
Torilla ja kirppareilla myyminen on hidasta ja ellet hoida pöytääsi päivittäin ja tuo uutta hyvin myyvää pöytään, joudut maksamaan siitä lystistä. Moni tavara myös katoaa tai varastetaan kirppareilla. Sinun pitäisi köydä tarkistamassa päivittäin onko pöydättömiä palautettu välivarastoon, josta ne joutuvat pian lahjoituksiin. Jos et asu kirpparia lähellä tai omista myyviä tuotteita, ei kannata.
Tori-myynti toimii jos asut eteläsuomessa. Muualla suomessa kysyntä on niin hidasta, että sivut ehtivät vanheta, ennen kuin sille löytyy ostaja. Saat vastailla puheluihin ja tuotetietoihin ja keskusteluja pitää vahtia.
Jos lahjoitat tavaraa, saattaa tuntua ikävältä, ettet tiedä miten tavaraa jaetaan eteenpäin. Jos käyt samoilla kierrätyskeskuksilla, et voi löytää oman tavaran arvoisia esineitä myynnissä.. tai se ainakin tuntuu siltä.
Paras tapa lahjoittaa tavaraa tutuille. Eri asia huolivatko.
Viihtyisys vaikuttaa mielenterveyteen
Tykkään tavaroista, jotka oon haalinu mualimalta
Omannäköinen
Remontti ois jees
Olen poiminut 5 - 10 vaatetta, plus jotain esineitä plus muutaman kirjan ja vienyt kierrätykseen. Tilalle tosi harvoin jotain. Ensin enemmän pois ja jonkin uuden sitten.
Vilma
Pientä Sulo-syndroomaa, mutta yritän nitistää sitä.
Sama täällä, komerossa on purnukkaa ja purkkia, joita ei ole kymmeneen vuoteen tarvinut, mutta ei raaski heittää pois, kun yleensä aina silloin niitä tarvii, kun on pois heittänyt.
Samoin vaatteet, mulla on vaatekaapissa yli 20 vuotta sitten ostettuja vaatteita, joita ei ole käytetty montaa kertaa, osaa ei kertaakaan, mut ei vaan viitti heittää pois.
Sitten on reikäisiä vaatteita, joita ei ole pois heittänyt, kun niitä voi käyttää työvaatteina ja sit niisä saa rättejä, kun putsaa polkupyörää.
Varmasti on perintönä tullu, kun isovahemmat totesivat usein, että on oltava pahanpäivän varalle ja isäkin oli nuuka.