Miettiikö kukaan

Koita keskittyä tulevaisuuteen, entinen pitäisi jättää sinne mihin menneisyys kuuluu. Yksi asia on että uusi vakavampi suhde olisi hyvä aloittaa ilman menneisyyden painolastia, eli käsitellä vanhat alta ennen uutta. Helppo sanoa, mutta pointtinsa asiassa on. Exän kanssa sekoilut taitaa olla aika yleistä, surullista jos se sitten hajoittaa sen seuraavankin yrityksen. Kun kerta on ero otettu, niin turha on sen entisen hyviä puolia ruveta haaveilemaan, koska ei yhdessä osattu/pystytty elämää elämään, niin miksi pitäisi kakusta kuoria vaan mansikat? Stoppi vain romanttisille ajatuksille.

Aikoinaan, silloin kun ero oli vielä tuore, tuli kaikenlaisia ajatuksia mieleen; miksi nyt näin kävi, olisiko voinut jatkaa, miten se olisi jatkunut jne. jne.. Sydän sanoi toista, ja järki sanoi toista. Nuo ajatukset pitää vain käydä itsenään läpi, ja kun aikaa kuluu tarpeeksi (mikä itse kullekin on tarpeeksi, vaihtelee varmasti), niin noita ajatuksia tulee aina vaan vähemmän ja vähemmän enää mieleen. Samalla sitä huomaa sen mahdottomuuden, että ei siitä suhteesta kuitenkaan olisi enää tullut mitään, kun siinä kerran näin kävi.

Eropäätöksestä on nyt kaksi kuukautta. Ja puolitoista viikkoa olen asunut omillani, eksä jäi entiseen taloo(mme), johon varmaan lähiakoina muuttaa hänen uusi naisystävänsä.

Minä mietin jatkuvasti suhdettamme. Sen ajoittaista repivyyttä, mutta myös hyviä hetkiä, turvallisuutta, toveruutta ja uskoa tulevaisuuteen. Haluaisin hirveästi kysyä eksältä, että oletko varma. (Tai, no kerran eron aikana kysyinkin, mutta hän vastasi epädiplomaattisesti "Never say never", mutta ei suostunut paljastamaan mitä tällä tarkoitti.)

Tiedän, että aika kultaa muistot. Mutta siitä huolimatta minusta tuntuu, että eropäätöksemme - joka siis lähti puolisoni puolelta - oli liian hätiköity.
Toisaalta, mies vaikuttaa onnelliselta ja rakastuneelta uuden kumppaninsa kanssa, joten ehkä päätös oli hänelle oikein.
Jätetyn osahan on aina katkerampi kun jättäjän.

vaikka erosta on jo kohta 2 vuotta. Tuossa vuosi sitten pähkäilin täällä samaa, että josko kertoa exälle tunteista jne.. Mutta tulin siihen tulokseen, että mitä turhia. En viitsisi kumminkaan nolata itseäni kertomalla tunteista ja sitten hän voisi yhdessä uuden naisensa kanssa naureskella minulle ;)

Aika on vaan tainnut kullata muistot ja hänellä on uusi, hyvä suhde. Niin kai minullakin joskus vielä :) Entinen vaan olisi niin tuttu ja turvallinen.

Ja kyllä me vielä löydämme toisemme, jos niin on tarkoitettu.

Joten ei muuta kun eteenpäin, niillä eväillä mitä nyt on. Onnea ja voimia tulevaisuuteen!

Mietin päivittäin ja toivon, ettei olisi erottu. Erosta aikaa jo 9 vuotta ja molemmilla uusi suhde. Tiedän, että ex kaipaa myös minua, koska on sanonutkin.

usko jo !
mee uuden panos kanssa juhannuskokolle ja lopeta jankkaaminen.