Keksit juonenkäänteitä jopa vainoamista, että kokisit olevasi elossa.
Se on surullista jos näin on. Tulee myötätuntoinen olo ajatuksesta. En vain tiedä, mikä tilanteessa voisi olla avuksi.
Se on surullista jos näin on. Tulee myötätuntoinen olo ajatuksesta. En vain tiedä, mikä tilanteessa voisi olla avuksi.
Vastaukset 73
Vanhimmat
Yleensä ne puuttuvat toisten asioihin, joilla on omat asiat pielessä.
Sittenpähän sinun mukaasi meitä on kaksi täällä nyt.
Tässähän me höpötellään. Ei se oikeastaan moite ollut, vaikka rasittavaa seurata kyllä. Jos jollain on perässä koko ajan jotain höpö höpö juttua eli puuta heinää reaaliaikaisesti niin eihän se uskottavaa ole.
Omat juttuni eivät ole kovin hyviä myöskään, mutta en ole vielä sillä asteella, että keksisin dialogia omien juttujeni perään. Voihan sekin päivä vielä koittaa 😅
Noh niin. Jos ei ymmärrä tietotekniikkaa ja vainoamisen keinoja, on surullista että syyllistetään siitä tietämättömiä.
Ehkä en sitten ymmärrä.
Ei, olet siihen ihan liian yksinkertainen tai sitten itse vainoaja...
Manipulointi ei tepsi tällä kertaa minuun, mutta sovitaan vaikka niin, jotta voit tuntea itsesi paremmaksi.
Yrittää syyllisyyttään manipuloida lukijoita ja samalla aliarvioi näiden älykkyyttä...
Manipulointi ei tepsi minuun, usko pois.
Niin tästähän on poistettu viesti jossa sanottiin että myöskään aloituksen manipulointi ei tepsi sellaiseen jota asia koskee. Ja että tuskin kukaan ”keksii vainoamisen josta höpöttää yksikseen” vai miten tämä menikään. Toisin sanoen jos aloittajalla olisi sellaisesta tietoa, niin sittenhän se ei olisi keksittyä.
Hienosti vastattu❤️👍
Mä olen koko ikäni höpötellyt itsekseni, vaikken yksinäisyyttä ole kokenut iäisyyksiin. Ei siinä ole mitään surullista eikä myötätuntoa kaipaavaa, se on vain toisenlainen tapa olla, sellainen tapa jota jatkuvaa seuraa kaipaavat eivät tule ehkä ikinä ymmärtämään. Jos asian haluaa kiteyttää, kyse on riippumattomuudesta ja irrallisuudesta, siitä ettei varsinaisesti tarvitse ketään muuta, elämäänsä, mihinkään.
Tuo on mielestäni valheessa elämistä. Elätkö muista ihmisistä jotenkin irrallaan? Et. Käytät teknologiaa joka päivä, jonka muut ovat sinulle mahdollistaneet. On sulaa itsepetosta väittää, ettet tarvitse ketään.
Voin höpötellä itsekin itsekseen. Kirjoitan nyt vähän eri asiasta. Minulla oli lapsena mielikuvitusystävä, muistan nimenkin vielä. Pitäisin erikoisena jos alkaisin kirjoitella tämän kanssa joka päivä ja se kirjoittelu saisi erikoisia sävyjä. Todellinen vaino on tietysti erikseen. Voin olla väärässäkin.
Täysin asiaton kommentti, kasvoton vihjailu ei tunnu hyvältä. Ihmisistä voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan hän ei ole selän takana katalasti luikerteleva käärme.
-ap tai joku 😀
Sinä kirjoitat kommenttisi yhteiskunnallisesta näkökulmasta (kaupassa luultavasti kohtaa ainakin kassahenkilöt, tv ei toimi ilman että joku tekee sinne sisältöä jne.), minä kirjoitan sosiaalisesta näkökulmasta, johon ymmärtääkseni aloittajakin viittasi. Sen ulkopuolelta, mikä on moderniin yhteiskuntaan kuulumisen väistämätön pakollinen rajapinta muihin ihmisiin, olen todellakin irrallinen. Jos kutsut sitä valheessa elämiseksi, niin olet noin 99,99% varmuudella väärässä, mutta sillä ei ole merkitystä, mielipiteelläsi ei ole minulle merkitystä.
Tuosta oli poistettu kommentti välistä, siksi muuttui ketjun ajatus. Aika tiukasti sinulle näköjään vastasin tuossa, olisi voinut vastata eri tavalla.
Yhteiskunnan sisällä on sosiaalinen näkökulma ja etenkin täällä kirjoittelu kertoo minusta jotain muuta kuin, mitä kirjoitat: ” kyse on riippumattomuudesta ja irrallisuudesta, siitä ettei varsinaisesti tarvitse ketään muuta, elämäänsä, mihinkään.”
Uskoisin, että joskus ihminen naamioi omat täyttymättömät tarpeensa niin, että uskottelee itselleen, ettei kaipaa ketään tai tarvitse mitään. Tietystikin tiedät kuitenkin itsesi parhaiten… ja, mikä siihen on toinen mitään sanomaan. Jos kokemus on tuo, niin sitten on.
Minulle sinun mielipiteelläsi on merkitys niin kuin kaikkien muidenkin mielipiteillä.
-ap tai joku 🙃
No aina olisi hyvä vastata vain siihen, mitä joku toinen on kommentoinut, unohtaen kaiken muun, muuten ulkopuoliset tekijät voivat muuttaa lopputulosta.
Tehdäänpä näin. Kysyn pari kysymystä.
-Mietitkö itse ikinä, mitähän jollekin läheiselle tai tärkeälle ystävälle kuuluu?
-Mietitkö ikinä miten tutun lomamatka meni?
-Mietitkö miten vaikkapa serkun katkennut sääri on parantunut?
Ja muuta tuollaista sinällään arkista? Minä en mieti, ei minua kiinnosta.
Joten irrallisuuteni ei ole omasta mielestäni mikään kokemus, vaan se on itsetuntemukseen perustuvaa tietoa ja tapa elää, olla. Sinä, kaikki muut, te ette vaan ole, paitsi kun ollaan kasvotusten. Kun olette poissa silmistä, olette kokonaan poissa. Te ette ole. Teitä ei ole olemassakaan, ei ole mitään mitä kaivata tai tarvita. Sitä on irrallisuus.
Mielenkiintoista. Minulla taas käy ihmissuhteissa niin, että mietin paljonkin ihmisiin liittyviä asioita, ne kiinnostavat kyllä minua, pyrin vaan itse suhteista aika pian eroon. En jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä tiiviimmin. Lähes kaikki kaverisuhteet ovat menneet niin, että ne hiipuvat pikku hiljaa yhdensuuntaisen yhteydenpidon vuoksi. Minulla oli vuosia kaveri, jota kai voisi kutsua ystäväksi ja hän tiesi tästä erityisestä piirteestä liittyen minuun. Vuosia hän jaksoi vakuuttaa minulle, ettei luovu minusta, vaikka yhteydenpito oli hänestä lähtevää. Lopulta hän luovutti. Tajusi kai, ettei ystävyys voi olla yksipuolista. Mietin häntä joskus. Hyvällä. Hän teki oikean ratkaisun.
Moni ihminen elämässäni on loukkaantunut siihen, etten koe tarvetta yhteydenpitoon. Sen kai huomaa viesteistä, joissa osoittavat välillä mieltään. Ymmärrän sen jotenkin, mutta toisaalta en ymmärrä. En vain koe tarvetta yhteyden pitämiseen. Tulee tunne, että minulta ollaan selityksiä velkaa. Miten tuollaista voisi selittääkään toiselle.
Syitä, miksi yhteydenpito ei kiinnosta on seuraavia. Pidän ihmisiä kautta linjan melko rasittavina. Koen usein, että ihmisten kanssa oleminen ”kasvotusten” ei anna minulle oikein mitään. On kuitenkin hyvin harvoja ihmisiä, joiden kanssa viihdyn. Olen varmaan aika herkkä ihminen. Minusta tuntuu usein siltä, että ihmiset tunkeutuvat jotenkin liian lähelle, esittävät vaatimuksia ja haluavat sellaista yhteyttä, joka ei minusta tunnu hyvältä. Työssä kestän ihmisiä, koska työtuttavat voi hyvästä syystä pitää etäällä.
En tiedä, onko kokemuksissani mitään yhtymäpintaa sinun kokemuksiisi, mutta kiteyttäisin omani niin, että minulle ihmiset ovat kyllä olemassa, ajattelen heitä ja tiedän, että heillä on merkitystä minulle, mutta pidän heidät etäällä, että saan olla rauhassa. Tarvitsen henkistä tilaa.
Tällainen kirjoittelu sopii kaltaiselleni hyvin. Tarvitsen yhteyttä muihin ihmisiin, mutta näin irrallisesti. Kaipaan ja välitän syvästikin joistain ihmisistä, mutta noin se yhteydenpito käytännössä menee.
-ap tai joku 😊
Tiivistetysti voisi sanoa, että olemme pitkälti samanlaisia muiden ihmisten osalta, mahdollisesti sillä erolla, että minä olen aavistuksen etäisempi läheisilleni et al, mutten välttämättä, ehkä olen vain hiukan eri tavalla etäinen.
Saan kyllä kohtaamisista paljon, mutten silti halua niitä erityisesti, koska elämä on muutenkin oikein hyvää, ehkä jopa parempaa. Ja toisaalta töissä saan sosiaalisuutta aivan riittävästi ja kun määrittävänä tekijänä on työ, voi sen sosiaalisuuden halutessaan riisua kun leimaa kellokorttinsa.
Kiva, tykkään sinusta ehkä juuri siksi. Hyvä, että elämäsi on onnellinen. Minun täytyi sinun kanssa päästä juttusille, koska muistutat jotenkin erästä henkilöä ja tunnut vain niin todella tutulle.
Koska molemmat ilmeisesti ollaan tällaisia hylkiviä immeisiä niin sanotaan heippa ❤️
En tiedä hylkivästä, ennemminkin valikoiva, todella tarkkaan valikoiva. Mutta sovitaan että se oli siinä ja heippat ❤️
Höpötän ääneen itsekseni, en siksi, että potisin yksinäisyyttä, vaan siten saan ajatuksista todella konkreettisesti kiinni, kun ssnon ne ääneen.
En haluaisikaan kaikesta puhella muille. Toisille joutuu usein omia ajatuksiaan selvittämään rautalangan kanssa ja siltikään ne ei mene perille välttämättä oikein.
Itselle ei tarvitse rautalankamallia ja silti voi kyseenalaistaa myös itseään. Kysellä ja pohtia...
Ei kaikkien tarvitsekaan kaikkea ymmärtää 😄 Se on ihan fine, hyvä. Ei ongelmaa. Miksi pitäisi olka kaikkien ymmärrettävissä. Aloitus lähti siitä, että mietin, voisiko tuollaisen dialogi- kirjoittamisen taustalla olla yksinäisyys. Oli vaikea uskoa, että kyseessä on eri kirjoittaja/t.
Ärsyke on siitä jännä juttu, että valikoimme niitä koko ajan. Johonkin ärsykkeeseen reagoimme jostain syystä. Jumitumme vääntämään rautalankaa, vaikka kukaan ei pakota.
Niin, viittaat mies 3t-tyyppiin?
Oisit ehkä saanut oikeampis vastauksia jos hksilöidit tai lsittaisit esimerkkejä.
Siis 34-v sinkkuniestyyppiin...
Eikö aloittaja itse ymmärrä miten baurettavan aloituksen teki???
Tyhmyys huipussaan!
🙂 niinkö? Ei mun mielestäni
Teen sitä jonkun verran. Joissakin tilanteissa se auttaa hahmottamaan asioita paremmin.
Älä ihmeessä ota kantaa jos et tiedä asioista mitään!
Miten voit kuvitella pääseväsi jonkun anonyymikirjoittajan pään sisään?? Et voi tietää mitä kirjoitusten takana on.
Tuo osoittaa vain tyhmyyttä.
Tuo on mielestäni ihan älykäs tapa hahmottaa asioita itselle.
-aloituksen kirjoittanut
Ei näköjään ainakaan nyt.
Paremoi olla hiljaa jos ei tiedä asioista mitään!
Nyt yritetään vetää mutkat suoriksi ja olettaa että muut uskoo!
Tuo on lukijan aliarvioimista, kaikki ei todellakaan ole yhtä tyhmiä kuin aloittaja.
Tosi nolo aloitus. :(
Todellaikin oli!
Sari, nyt oli todella typerä juonenkäänne johon et itsekään usko.
Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa...
Tiedät näiden 20 vuoden perusteella etten jätä mitään puolitiehen.
Yritätkö uhkailla jotain henkilöä?
aweksi on yleen sä poppe-nimisellelle täysin tyntewmaton asia.
En ole yksinäinen.
Mutta ajattelen paljon ääneen ihan itsekseni. Mun mielestäni moni muukin voisi ennemmin höpötellä ensin itsensä kanssa ja selvitellä ajatuksiaan ennen kuin tukkii muilta koko tilan äänellään.
xLiner
Olisiko ratkaisuna oma ketju täällä, johon kokoaa omia erilaisia hahmoja vastaamaan itselleen.
Ääneen puhuminen itsekseen on melko tavallista. Ei sen tarvitse johtua yksinäisyydestä.
Ei tähän tainnut tulla vastausta. Olisi kiinnostanut lukea jonkun kokemuksia, joka on toiminut niin. Saako siitä itselleen jotain hyvää oloa. Ja onko se eräänlaista leikkiä tai viihdykettä. Mitä tarkoitusta se palvelee.
Puhun usein ääneen. Jos pitää sanoa painavat sanat jollekin henkilölle tai kertoa juttu porukassa, harjoittelen etukäteen yksin. Sadattelen kun potkaisen varpaani, nauran jos naurattaa. Selittelen mitä olen tekemässä. Otan ääneen kantaa television ja radion juttuihin. Laulelen.
Mitä pahaa siinä on. Teen saman kun olen lenkillä, silloin vähän hävettää jos joku koirankusettaja onkin sattumalta siinä lähellä kuulemassa.
Aika pieni hulluus itsekseen puhuminen on, itse ainakin itsessäni tämä hölmöyden hyväksyn. Ja huomaan joskus jonkun muunkin henkilön puhuvan itsekseen, hyvä etten ole yksin hassu.
Hei kiitos, tosi mielenkiintoista. Olen lukenut, että se on jonkinlaisen älykkyyden merkki myöskin. Ehkä esitin epäselvästi ajatukseni aloituksessa.
Voisiko tuollainen prosessointi olla syynä täälläkin sellaisiin ketjuihin, jotka vaikuttavat yksinpuheluilta, mutta niissä keskustellaan ikään kuin jonkun kanssa. Tämähän tarjoaa paljon mahdollisuuksia itseilmaisulle.
Minä höpöttelen vain itseni kanssa. Kaikki muut ovat niin ala-arvoisia keskustelukumppaneita. 😇
>simiti<
😅😂❤️
En höpöttele. Ajattelen ja joku väittää, että silloin on olemassa.
Voimasanat voivat päästä suun ulkopuolelle.
Pottuvarpaan tyvi on mustankirjava.
Toivottavasti varvas ei irtoa.
En muista satuttaneeni.
Potuttaa.
Vilma
Ohhoh. Siitä se alkaa. Piakkoin amputoidaan koko jalka, sitten kädet ja lopuksi pää. Onko verensokerit kunnossa? Oma paastoarvo oli 5,9.
>simiti<
Oon ollut makean rajamailla. Vois olla kontrollin paikka.
Vilma
Siinäpä hyvä idea oikein laita joku botti kuin esim väittelemään itse itsensä kanssa, kuin joku yliopiston professoei joka kännipäisäään ei tunnisra itselleen lähettämiään viestä... väittelee itse itsensä kanssa ;F
Hah tämä! Ensin kännissä kirjoittaa omasta mielestään mahtavasti. Sitten seuraavana päivänä kumoaa kaiken halveksuen.
>simiti<
Olen ihmetellyt jo vuosikymmeniäkin miksi yliopistojen professoreiden älykkuus on niin hweikkoa kuin amista...
😁 mitäs omituista tässä höpöttelyssä on sitten muka on, kissatkin jahtaavat omaa häntäänsä huvikseen...kai sitä nyt saa silloin ääneen keskustella itsensä kanssa 🙂.
Saahan sitä, jopa toivottavaa 😊
Yksinäinen en ole oikein koskaan. Ehkä silloin kun kumppani ei kuuntele, muutoin viihdyn oikein hyvin ittekseni ja ei kiinnosta muitten asiat.
Entinen Eivor
Jatkuvastihan mä pölötän itekseni....
Siis niiku ääneen...
Aika loukkaavaa väittää että keksisi
tollasta vainoamis juttua.
Susta ois surullista jos keksii sellasta,
mietihän miltä se tuntuu siitä kuka sellasen kanssa joutuu elämään päivästä toiseen...
Vaikka on selvät todisteet siitä,
silti toinen väittää että ei sellasta ole ollut...
matkinsinua kuin itde juuri oprytiyt
jooh niin minua todellakin pelottaa opettaa jotain peliohjelmointia, niin Silicon Grapksia:
https://en.wikipedia.org/wiki/Silicon_Graphics
nubyb ighekniubtuhytyussds tkebsö High 'Pwerfirnabcw esuubtyy yaseb,
Jrrwlwn wftfgä mitä noiden kaikkien naisten kanssa tekisin niin ehkä pitäisi keskustella kaikkien kanssa sitten jotain..
Kun jos en kerran saa päätettyä..
onko älykkyysmääräsi plussan vsin miinukdern puolells, udrifrn pdykolokirn IQ on -3000
,ryup,ösouusalourääoy,åsiptaam Noöö Hayesoööe vaam var,osyom ett' l'uyttäk'rkedtrö,'mo öodermddo lsttssw Eomfpd 22 Prpfopmaö verosion jarraa hii nytta aBIUVe wrrö yyau EUWQRIJIBWRRa hirr RIUNUU JYBBIKK,,
fnauk.sjaabbya buub ´>yxjwecwwedub jabssajub ,,,gurri¨
kun kysyin noita cc-kielen assmvly opimoimista niin ja lähetin ereästrä asddrmbly koodxi you should usxr in lind sddrm ylläxxä -kidldn __asm ]
,iyys moom l''my'k' m'ltt tyy' pm kpufom volatile self-optimi<ws Aassembly.xosx
Eipähän niitä käänteitä tarvitse keksiä kun se kaikki on totta. Sen vuoksi erästä ei ole enää olemassa. Minkä kautta voit tietää ihmisten puhuvan itsekseen jollet itse ole se joka harrastaa esim vainoamista? Tässä kirjoitetaan nyt yhden puolesta joka ei siihen enää itse pysty.
Kamala lukea tuo.
Voimia suruun sinne paljon.
Kuinkahan monta näitä vielä tapahtuu
tän saman takia?
ty
s jub' sampm base indeksiä eli EEBZ koask
jyub jötrur köges jUJJUA KASJEBFRAAB,, 64-VIRRIAIAAÄ.
NSIC-hohjelmoingtikideli oixi olls aluksi joz onnizsfuu pisidgämään pikxsdlin duuxulles, niin no C aittwn.... joku jännä jutrtru jossain x-koosiaaa voi oll INLINW-aawmbltä JNNC" t
niin purN VÄHÄN OMAA SGTFEIÄNI VAIN....
mikä zsgtfeszzisä aiia augwyrra bi aw jyb wb ruexö nurö jaujjuwb byierwb bAUA tekisin...
Kuules nyt, klingonia varten kantsii perustaa oma aloitus ja ketju
Yb-hahmojen kanssa voi keskustella ääneen kommentoida iysenäisesti näyttelijäsuorituksia.
kps pm poleom leslotötynyt katsomaan jotain juttua, ja tottunut katsomaan kavereiden kanssa juttuja... itse huomaamattakin voi tulla ääneen kommentoida vaikka yksin kruijottaisikin jotain.
Aina olen ollut sellainen, että juonnan elämääni. Joskus jopa leikillään tehnyt kokkiohjelmaa kuvitteelliselle yleisölle, eli puhunut seinälle.
Vihaisena varsinkin tulee haukuttua itsekseen kaikki kpäät alimpaan hvettiin, mutta toisille ihmisille olen asiallinen niin kauan, kun ei provosoida, kiusata tai muuten vain suostuta asettumaan muidenkin asemaan tai näkemään asioita monelta kantilta.
Yksinäinen voi puhua itsekseen, ei siinä tarvitse vainoharhainen olla.
Välillä.
Mä näen vain unia itsekseni.
Tavallaan olisi kiehtovaa ajatella, että voisi katsoa samaa unta toisen kanssa.
Väitetään, että nukkuvaa voi puhutella ja saa vastauksia. Se, onko tämä eettisesti oikein, epäilen.
Vilma
Nukkuvalla voi tehdä myös pikku kepposia, kuten mennä lorisuttelemaan vettä kattilasta toiseen sammahtaneen toverin vierelle, johan lorisee silloin toisaallakin kotvan kuluttua 😂.
No. Sehän ei olisi kivaa olleskana. 🌧🌧🌧
Vilma
Onnistuuko sellainen kampeaminen?