Vampyyri kimpussa

No kun se on just tommonen itse. Se kiertää millon missäkin huutokaupoissa, kirpputoreilla ja harrastaa keräilyä ja antiikkiä ym. ym. pskaa, enkä mä jaksa kuunnella sen tyhmiä juttuja hetkeäkään. Todella vaivalloista olla enää kohtelias sen seurassa, kun yrittää vaan jotenkin selviytyä ja luikahtaan käytävien sokkeloista sillain että se ei ole vastassa tai huutelemassa käsi pystyssä "heii". Edes ikkunaa ei voi pitää ulos auki tai verhoja raollaan, koska jos se näkee, että tuuletusikkuna on vähänkin raollaan tai verhoista näkee sisälle niin se tulee sönköttään jotain. Niin vaivaantunut ei voi olla, että se ymmärtäisi vetäytyä!

Se on vähän niin kuin se sähköputkimies Jim Carrey siinä elokuvassa

Ei ole, kuin itse olen kömpelö introvertti ja se on sellainen seurankipee ekstrovertti ahdistelija, mutta ei ymmärrä sitä itse. Mun voimavarat ei riitä siihen vaan päin vaston hupenee kuin huonossa akussa, mutta luultavasti sillä on juuri päin vastoin, saa energiaa kun pääsee jutulle

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole, kuin itse olen kömpelö introvertti ja se on sellainen seurankipee ekstrovertti ahdistelija, mutta ei ymmärrä sitä itse. Mun voimavarat ei riitä siihen vaan päin vaston hupenee kuin huonossa akussa, mutta luultavasti sillä on juuri päin vastoin, saa energiaa kun pääsee jutulle

Lue lisää

Sama tilanne. En millään välittäisi kuunnella niitänäitälöpinöitä, joita enemmän työ ja ihmissuhteissa. Onhan sitä välillä muitakin juttua, mutta helposti kuluu lähes tunti, ellei itse ala tekemään tekemällä lähtöä, että toinen ymmärtää lopettaa. Etätyö on helpottanut asiaa, mutta oikeasti olen jättänyt vain vastaamatta ja keksinyt jonkun tekosyyn, kun samainen persoona tahtoo lounkkaantua jos suoraan sanoo. Saatan kyllä jutella työasioihin liittyvistä mielenkiintoisista, mutta ei jaksa puhua niiden kanssa, joiden sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta pitää nostattaa. Vähän siitäkin syylistetään työpaikoilla, mutta eivät taida ymmärtää sen epäoleellisuutta ja epämielekkyyttä kaikille.

Anonyymi kirjoitti:

Sama tilanne. En millään välittäisi kuunnella niitänäitälöpinöitä, joita enemmän työ ja ihmissuhteissa. Onhan sitä välillä muitakin juttua, mutta helposti kuluu lähes tunti, ellei itse ala tekemään tekemällä lähtöä, että toinen ymmärtää lopettaa. Etätyö on helpottanut asiaa, mutta oikeasti olen jättänyt vain vastaamatta ja keksinyt jonkun tekosyyn, kun samainen persoona tahtoo lounkkaantua jos suoraan sanoo. Saatan kyllä jutella työasioihin liittyvistä mielenkiintoisista, mutta ei jaksa puhua niiden kanssa, joiden sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta pitää nostattaa. Vähän siitäkin syylistetään työpaikoilla, mutta eivät taida ymmärtää sen epäoleellisuutta ja epämielekkyyttä kaikille.

Lue lisää

Ala sanomaan, että "Ai, sä oot taas siinä!" tai "onko paljonkin luppoaikaa?"
Sano siitä asiasta.
Vilma
En tiedä oliko hyvä neuvo.
Mua aikoinaan neurostutti ihminen, joka kävi kysymässä, että onko jotain spesiaalia.
Kerran loppui kärsivällisyys ja sanoin, että sovittaisko niin, että k u n on spesiaalia, tulen juttelemaan.
Ei hän pahantahtoinen ollut. Mutta kun se tepsutusääni lähestyi, olin mielessäni niin iiiiik.

:)

Se on helppoa kun osaa:)

AV