Mun työpaikalla on sellainen tyyppi, jota en pääse pakoon. Aina kun menen jonnekin ulos työhuoneestani niin eikö se ole hetken päästä "piristämässä" päivää niskan takana jutuillaan. Miten ihmeessä sillain hienovaraisesti ja kohteliaasti voisi ilmoitta että pysy nyt omissa oloissas, ei aina tarvi tulla jutulle, jos mut jossain näät. Olen miettinyt jopa irtisanoutuvani tuon vampyyrin takia kun allan olla jo vainoharhainen enkä tiedä koska se taas pöllähtää eteen jostain nurkan takaa! Mikä näitä seurankipeitä stalkkereita oiken vaivaa?
Vampyyri kimpussa
Anonyymi-ap
12329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ryhdy kertoman sille verkostomarkkinointimahdollisuuksista ja miten haluaisit hänet omaan myyntiverkostoosi kauppaamaan kissankuvallisia kortteja kaikille tutuilleen. Kerran kuussa tulisi tuhannen kortin paketti, joka pitäisi maksaa ja sitten myydä muille, ja samalla kerätä verkostoa myymään lisää paketteja.
:)
No kun se on just tommonen itse. Se kiertää millon missäkin huutokaupoissa, kirpputoreilla ja harrastaa keräilyä ja antiikkiä ym. ym. pskaa, enkä mä jaksa kuunnella sen tyhmiä juttuja hetkeäkään. Todella vaivalloista olla enää kohtelias sen seurassa, kun yrittää vaan jotenkin selviytyä ja luikahtaan käytävien sokkeloista sillain että se ei ole vastassa tai huutelemassa käsi pystyssä "heii". Edes ikkunaa ei voi pitää ulos auki tai verhoja raollaan, koska jos se näkee, että tuuletusikkuna on vähänkin raollaan tai verhoista näkee sisälle niin se tulee sönköttään jotain. Niin vaivaantunut ei voi olla, että se ymmärtäisi vetäytyä!
Se on vähän niin kuin se sähköputkimies Jim Carrey siinä elokuvassa
Niskan takana vai? Varo ettei pure kaulasta. Ehkä hän on vain sosiaalisesti kömpelö. Vampyyri on olento mikä riistää elämänenergiaa uhriltaan itseensä. Narsistit tulevat minulle ensimmäisenä mieleen. Osalla ihmisistä on limitti sille kuinka kauan jaksaa sosiaalista elämää/päivä. Rajan ylityttyä itseäni alkaa aina väsyttämään. Silloin paras lääke on sulkeutua kuoren sisälle ja viettää loppupäivä maan alle kaivautuneena.
Ei ole, kuin itse olen kömpelö introvertti ja se on sellainen seurankipee ekstrovertti ahdistelija, mutta ei ymmärrä sitä itse. Mun voimavarat ei riitä siihen vaan päin vaston hupenee kuin huonossa akussa, mutta luultavasti sillä on juuri päin vastoin, saa energiaa kun pääsee jutulle
Sama tilanne. En millään välittäisi kuunnella niitänäitälöpinöitä, joita enemmän työ ja ihmissuhteissa. Onhan sitä välillä muitakin juttua, mutta helposti kuluu lähes tunti, ellei itse ala tekemään tekemällä lähtöä, että toinen ymmärtää lopettaa. Etätyö on helpottanut asiaa, mutta oikeasti olen jättänyt vain vastaamatta ja keksinyt jonkun tekosyyn, kun samainen persoona tahtoo lounkkaantua jos suoraan sanoo. Saatan kyllä jutella työasioihin liittyvistä mielenkiintoisista, mutta ei jaksa puhua niiden kanssa, joiden sosiaalisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta pitää nostattaa. Vähän siitäkin syylistetään työpaikoilla, mutta eivät taida ymmärtää sen epäoleellisuutta ja epämielekkyyttä kaikille.
Ala sanomaan, että "Ai, sä oot taas siinä!" tai "onko paljonkin luppoaikaa?"
Sano siitä asiasta.
Vilma
En tiedä oliko hyvä neuvo.
Mua aikoinaan neurostutti ihminen, joka kävi kysymässä, että onko jotain spesiaalia.
Kerran loppui kärsivällisyys ja sanoin, että sovittaisko niin, että k u n on spesiaalia, tulen juttelemaan.
Ei hän pahantahtoinen ollut. Mutta kun se tepsutusääni lähestyi, olin mielessäni niin iiiiik.
joku esko-joonas -leasb oksi itseään luulev a kasi
Mummielestä vampyyrit on söpöö väkee, eikä ne sille ite voi mitään, et noon saanu verenimemisgeenii.
"Valitettavasti minä en nyt jaksa kuunnella. Ajattelin pitää tauon ihan omassa rauhassani."
:)
Se on helppoa kun osaa:)
AV
Tiedän miten rasittavaa ruo on. Itellä helpotti vasta kun se toinen vaihtoi työpaikkaa.