Sain tietää mieheni pettämisestä muutama kuukausi sitten. Pettäminen ei ollut mikään yhden illan juttu vaan vuosia jatkunut - ei kovin tiivis - suhde. Elämä on tietysti paljastumisen jälkeen ollut yhtä helv...ä. Olen leikitellyt ajatuksella, olisiko elämä ollut helpompaa, jos juttu ei olisi koskaan paljastunut. Mutta aivan vilpittömästi olen sitä mieltä, että olisin halunnut jutun paljastuneen jo aiemmin.
Onko ketään petettyä, joka ajattelee, että olisi ollut parempi, jos pettäminen ei olisi koskaan paljastunut? Eli mitä ei tiedä, se ei satuta. Jos ette olisi halunneet puolisonne pettämisen paljastuvan, miksi?
Onko ketään petettyä, joka ajattelee, että olisi ollut parempi, jos pettäminen ei olisi koskaan paljastunut? Eli mitä ei tiedä, se ei satuta. Jos ette olisi halunneet puolisonne pettämisen paljastuvan, miksi?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaimoni pettäminen paljastui sattumalta ja hän jätti minut melkein heti sen jälkeen. Jos ei olisi paljastunut, niin olisin edelleen onnellinen ja naimisissa. Pitkä avioliittomme oli hyvä ja olemme kaikesta huolimatta vieläkin hyvissä väleissä. Itse en koskaan pettänyt, koska pelkäsin satuttavani liikaa. Kyllä se sitten sattuikin. Osittain sen takia se erokin tuli kun vaimo ei uskonut enää luottamuksen koskaan palaavan.
juurinäin.. sattuiko ja ..hah haaaa
älä muistele menneitä ..älä pohdi tulevia..olet onnellinen ihminen..
mitähän hän nyt tekee.. ja kenen kanssa.. onkohan..tuleeko..miksi..
asioita jotka ovat maaliman luonnollisimpia..hah haaa..
jo muinaiset roomalaiset...ollaanko sillai.. millai.. no sillai..hhahaaaaa..
neljä vuotta takaperin sain epäilyilleni todisteen. ihmettelin kännykkää: jos se ei jostain syystä toiminut hän sai raivokohtauksen, kännykkä (piti) pitää olla mukana jopa vessassa. niinpä tilaisuuden tullen katsoin mitä siellä niin ihmeellistä voi olla, arveluni osoittautui oikeaksi eli helliä hyvänyön viestejä sekä tapaamisista sopimisia. soitin numeroon josta viestit olivat tulleet ja sieltä vastasi huonosti suomea puhuva nainen, ja sanoi että hän ei puhu mitään enkä edes sitä häneltä vaatinut. hän osoittautui thaihierojaksi.(katso alta jos tämä kiinnostaa) kyllä satutti, viikossa laihduin yli kymmenen kiloa ja elämä oli kuin painajaisunta josta en ole vieläkään herännyt. olo on usein vieläkin kuin hukkuvalla yrittää tarttua viimeisen oljenkorteen.
olen tutustunut tähän thaihieronta bisnekseen kaiken tämän sotkun myötä ja tiedän mistä puhun. näitä kyseisiä paikkoja on jokaisessa kaupungissa useita ympäri suomea. niissä käy vain miehet joka kertoo mitä palveluja siellä saa. patjat on lattialla jossa hieronta tapahtuu asiakas on alasti jos niin haluaa. tyttö on viimeisen päälle meikattu ja laitettu, ei aina välttämättä kaunis. tila on hämärä thaimaalainen musiikki soi taustalla, erilaiset eksoottiset hajusteet tuovat oman tunnelmansa. näillä eväillä lähdetään liikkeelle ja kun on hierottu myös nivustaipeet niin mies on valmis maksamaan jo muustakin. näin yksinkertaista se on, mies on heikko. ehkäpä me naisetkin olisimme jos saisimme jotain vastaavaa palvelua. nämä naiset tulevat ajan myötä todella kaliiksi eli tarrautuvat mieheen jolta aina saa rahaa kun vaan pyytää. mies jopa velkaantuu !
Minä näin pettämisen omin silmin...näin jälkeen päin ajatellen, se oli varmaan tarkoituskin.
Liitto jatkui useita vuosia tapahtuman jälkeen -> annoin anteeksi, mutta kyllä sellainen jää takaraivoon kiinni lujasti.Eron jälkeen sain kuulla, että sänkyreissuja oli ollut useita.
Parempi myöhään, kun ei ollenkaan. Nyt elän uudessa suhteessa, jossa minua arvostetaan
Minullekin selvisi lähes 11 kk sitten, että ukkoani on Riksun kaduilla talutellut sairaanhoitaja 8 vuoden ajan (ystävättäreni mukaan). Reilu vuosi sitten ukko tuli raavittuna kotiin, oli näköjään sairaanhoitajalta jääneet kynnet leikkaamatta, siitä lähtien aloin pitää ainaista menijää silmällä. Tutut, sukulaiseni ukon liiketuttavat tiesivät touhut, mutta kukaan ei tullut kertomaan vaimolle, nauroivat vain selän takana. Säälittävää. Huhtikuussa olin itse matkoilla ja ilmoitin eri kotiintulopäivän, ja niinhän sitä sitten sain omin silmin nähdä kuinka Häkadun 60 A 2:n ovisummeria soitteli tutun näköinen äijä. Fakta on faktaa tässäkin!
Ei kuulemma ukko tiennyt kotoa lähtiessään soittavansa ko. ovisummeria, selityshän se on sekin. Ukko vakuuttelee, etä se on nyt sitten loppu ei ämmä hänelle enää soittele, mutta dilemahan onkin se, että ukko soittelee ja livahtelee aina sopivan hetken tullen Irmelinsä tykö. Tänään mittani sitten täyttyi lopullisesti, poikani soitti ja kertoi, että näki yhdessä kuorma-autossa toisen kännykän, eli sillä pidetään sitten yhteyksiä, ettei näy firman puhelintiedoissa. Juhannuksesta tulikin hyvin miellyttävä, aion viettää sen aivan yksin, ei tarvitse katsella kaiken maailman kusipäitä ja kuunnella selityksiä. Mielessäni ihmettelen vain sosiaalisella alalla työskentelevän, tosin ex-rouva, moraalia ja arvoja, joita ei näköjään ole. Mutta onhan se niin kivaa, kun on salarakas molemmin puolin. Trendikästä.
Onkohan se niin, että sairaanhoitajilla on niin sairaan kova hoivaamisvietti, että sairaanhoitajat ovat yleisin ammattikunta näissä kakkosnaisissa. Minun mieheni salarakas oli sairaanhoitaja ja naimisissa. Olen miettinyt, ovatko sairaanhoitajat niin empaattisia, että avioliittoaan valittavat miehet jotenkin vetoavat heidän hoivaamisviettiinsä. Toisaalta hoitsut ovat itsekin vähän muiden ohjailtavissa (sairaaloissahan on tosi tarkka marssijärjestys), että he eivät kotonaan osaa vaatia huomiota ja saadessaan sitä omalta salarakkaaltaan, he ottavat sen kiitollisuudella ja vastarakkaudella vastaan. Tällainen suhde siis palkitsee molempia.
Kommentti ei liittynyt keskustelun aiheeseen...
Ajattelin aivan samaa, kun kirjoitin tekstiäni, mutta en halunnut leimata ko. ammattikuntaa. Blondi hoitaja vetoaa tietysti suojelunhaluisiin urhoihin. Tässä tapauksessa hoitstu on 4,5 vuotta vanhempi vaimoa ja 2 vuotta ukkoakin vanhempi, että kyllä taitoa ja tehoa riittää.
olisin halunnut suhteiden paljastuvan aiemmin, tavallaan en. Kun takana on 33v. avioliittoa, kaikki paljastuu. Mitäs siinä enää teet? Erotako lähes kuusikymppisenä, outo ajatus. On vain surullinen tunne, ei vihaa eikä liioin katkeruutta. Miksi? Viimeisin (? ) petos vuoden takainen.
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli kymmenen vuotta. Jokin aika sitten sain kuulla hyvin luotettavalta taholta, että seurustelumme alkuaikoina mieheni olisi pettänyt minua kerran ex-tyttöystävänsä kanssa. En kysynyt asiaa mieheltä, enkä aio sitä muutenkaan selvittää. Tiedän, että mies on ollut uskollinen minulle niin kauan kuin olemme olleet edes jotenkin vakavissaan, ja se riittää minulle. En tunne tarvetta kaivella 12 vuoden takaisia juttuja. Jos vaikka pettikin, niin mitä sitten? Tässä tapauksessa sillä ei ole muuta väliä, kuin että minun olisi ehkä vaikeampi olla ajattelematta asiaa, jos olisin varma, että se on totta. Nyt se on vain tyhmä huhu...
mies kertoi itse minulle, yhden yön suhde, kysyin vain tekikö hyvää eikä asiasta sen koommin puhuttu. Ei vaikuttanut suhteeseemme millään tavalla, ero tuli myöhemmin muista syistä (alkoholismi). En omista ketään, minulle ei ole luvattu mitään, vain tahdottu, tahto ei riittänyt ja se siitä.
Jos mies yleensä pettäisi useammin, tai olisi rinnakkainen suhde, en haluaisi tietää. Mitä ei sydän tiedä, korva kuule, ei sydän tunne. Kantakoon taakkansa yksin, jos taakkana pitää.
Sanoin juuri miehelleni, että jos hän joskus hairahtaa ja pettää minua kertaluontoisesti, niin pitäköön suunsa kiinni. Mielestäni on erittäin raukkamaista tulla anelemaan anteeksiantoa ja jakamaan huonoa omaatuntoansa puolison kanssa. Jaettu paska on kaksinkertainen paska.
Eri juttu olisi, jos mieheni todella rakastuisi toiseen naiseen. Siinä tapauksessa haluaisin kuulla, puida asiaa, miettiä jatkovaihtoehtoja yhdessä jne.
Ajattelen näin, että jos puolisolla on kanttia pettää, niin ottakoon tapauksesta sitten täyden vastuun ja kantakoon salaisuutensa aivan yksin.
Oletko itse aiheuttanut koskaan samanlaista aihetta miehellesi.Vanhoja muistelemalla ei tulevaisuutta rakenenneta.Hyvää jatkoa sinulle.
Pettäminen on aina pettäjän vastuulla ja pettäminen ei varmasti suhdetta paranna, koska ennemmin tai myöhemmin siitä jää kiinni. Sitä en tosiaankaan kiellä, etteikö liitossamme olisi ollut hankalia aikoja, mutta tässä tapauksessa "korjaustoimenpide" eli pettäminen todennäköisesti kaataa parikymmenvuotisen avioliittomme.
Hei,
Minä sain myös tietää mieheni pettämisestä muutama kuukausi sitten. Kysyin mieheltäni, että miksei hän lopettanut suhdettaan ihan hiljaisuudessa, jotta en olisi koskaan saanut tietää. En olisi halunnut tietää. Meillä oli kyllä siihen aikaan paljon muitakin vaikeuksia, mutta en olisi kuitenkaan halunnut tietää. Mieheni sanoi, että hänestä oli hyvä, että asia tuli ilmi. Toisaalta nyt kun asia tuli julki, niin olemme keskustelleet läpi kaikki ongelmamme. Olemme varmaan keskustelleet tämän kolmen kuukauden aikana enemmän kuin koko aviolliittomme aikana, joka on kestänyt 22 v. Aika näyttää selviämmekö tästä.