Petetty:
Annoin kaikkeni. Elin vain häntä varten, rakastin ja välitin. En ymmärrä miksi hän
teki minulle tämän. Nyt vittu en anna kenenkään käyttää hyväkseni itseäni tai jää
suhteeseen joka ei tuo sitä mitä haluan. Ja mulla on vara parempaan. Kun ei se ollut sitä
mitä kuvittelin.
Pettäjä:
Tottakai rakastan. Hän on elämäni. Ihan oikeasti rakastan, mutta kun oli niin tylsää ja
arkea ja kun tätä samaa on jatkunut vuosia. Ja perkele seuraava on sellainen joka tuo sen
mitä haluan. Ja mulla on vara parempaan. Kun ei se ollut sitä mitä kuvittelin.
Karrikoitu esimerkki tyypillisistä ajatuskuvioista :-) Sukupuolen miettijät lepo vaan, on muuten neutraali.
Halut ja kuvitelmat. Vastuu itsestään ja toisista ihmisistä. Itsetunto. Vastuuntunto.
Kuinka sinut itsensä kanssa on ihminen joka sanoo ylläolevaa?
Ja molemmat miettii: Tämä on tätä samaa "paskaa" kuin ennenkin.
Mutta kun minä olen niin upea, molemmat miettivät. Miksi aina tähän samaan paskaan lankean vaikka en haluaisi.
"Vittu minä olen" niin ja niin vahva :-) Ei tuon tartte alkaa mulle. On kompastuskivi numero yksi.
Kun jo suhteessa ymmärtää myöntää heikkoutensa, on jo vahva. Avoimuus yli rajojen ja toisen ymmärtäminen.
Pitkässä suhteessa tulee vittumaisia vaiheita monella elämän osa-alueella. Vahvuus itseään kohtaan mitataan niissä tilanteissa. Samaa "paskaa" ei pidäkään sietää tolkuttomiin, se ei ole rehellisyyttä itseään kohtaan,
vaan itsepetosta. Mutta puhuminen, omien heikkouksien tunnustaminen ja vahvuuksien myöntäminen on voimaa...
Kuten myös oman egonsa ylittäminen ja rehellisyys itseään kohtaan on voimaa. Ja toisen "puutteiden" myöntäminen
itselle, ja sopeutuminen on voimaa.
Parisuhde tarvitsee kompromisseja ja niitä on oltava valmis myös tekemään jo ennenkuin on valmis rakastumaan. Joskus sattuu ja niin pitää olla. Oppia ja hyvää se kaikki on :-))
Annoin kaikkeni. Elin vain häntä varten, rakastin ja välitin. En ymmärrä miksi hän
teki minulle tämän. Nyt vittu en anna kenenkään käyttää hyväkseni itseäni tai jää
suhteeseen joka ei tuo sitä mitä haluan. Ja mulla on vara parempaan. Kun ei se ollut sitä
mitä kuvittelin.
Pettäjä:
Tottakai rakastan. Hän on elämäni. Ihan oikeasti rakastan, mutta kun oli niin tylsää ja
arkea ja kun tätä samaa on jatkunut vuosia. Ja perkele seuraava on sellainen joka tuo sen
mitä haluan. Ja mulla on vara parempaan. Kun ei se ollut sitä mitä kuvittelin.
Karrikoitu esimerkki tyypillisistä ajatuskuvioista :-) Sukupuolen miettijät lepo vaan, on muuten neutraali.
Halut ja kuvitelmat. Vastuu itsestään ja toisista ihmisistä. Itsetunto. Vastuuntunto.
Kuinka sinut itsensä kanssa on ihminen joka sanoo ylläolevaa?
Ja molemmat miettii: Tämä on tätä samaa "paskaa" kuin ennenkin.
Mutta kun minä olen niin upea, molemmat miettivät. Miksi aina tähän samaan paskaan lankean vaikka en haluaisi.
"Vittu minä olen" niin ja niin vahva :-) Ei tuon tartte alkaa mulle. On kompastuskivi numero yksi.
Kun jo suhteessa ymmärtää myöntää heikkoutensa, on jo vahva. Avoimuus yli rajojen ja toisen ymmärtäminen.
Pitkässä suhteessa tulee vittumaisia vaiheita monella elämän osa-alueella. Vahvuus itseään kohtaan mitataan niissä tilanteissa. Samaa "paskaa" ei pidäkään sietää tolkuttomiin, se ei ole rehellisyyttä itseään kohtaan,
vaan itsepetosta. Mutta puhuminen, omien heikkouksien tunnustaminen ja vahvuuksien myöntäminen on voimaa...
Kuten myös oman egonsa ylittäminen ja rehellisyys itseään kohtaan on voimaa. Ja toisen "puutteiden" myöntäminen
itselle, ja sopeutuminen on voimaa.
Parisuhde tarvitsee kompromisseja ja niitä on oltava valmis myös tekemään jo ennenkuin on valmis rakastumaan. Joskus sattuu ja niin pitää olla. Oppia ja hyvää se kaikki on :-))
Vastaukset 21
Vanhimmat
hah haaaa.. juurinäin..
voi herra ....
siperia opettaa..ja hah haa..
Siperia on opettanut ja opettaa... Nimittäin ajattelemaan omalla päällään ohi standardi aivoitusten. Akateeminen koulutus, tai kirjojen opiskelu ei koskaan takaa yhtä hyvää oppia kuin siperia ja siperian opetukset. Fiksuimmat ovat ne jotka siperiaa ovat silmästä silmään katsoneet pelotta.
Täyttä paskaa. Paskaa, paskaa, paskaa. Todellista scheissea.
Ja mitä rakkauteen tulee, täyttä paskaa.
Onko tuota rakkautta, petämmekö itseämme?
Jos haluamme olla rehellisiä itsellemme, mitä helvettiä tuo rakkaus edes merkitsee? Tulee mieleen toinen itsevalehtelumme muoto. Jumala. Uskon ymmärrän. Toivon ymmärrän, vaikkakin se on liialti arvostettua. Rakkautta en ymmärrä.
Kyllä, kaikki sanovat: "rakkaus ei ole kenellekään sama", ja jatkoa seuraa "mutta ei se tarkoita sitä, etteikö sitä olisi". Jaahas jaahas.
"Se pitää itse kokea". Jos et ole kokenut, "et ymmärrä rakkautta." "En voi kokea rakkautta, jos en koe rakkautta." Tautologiaako? Ehei, se on vain sitä, että et ole "tavannut sitä oikeata". Milloin tapaan sen oikean? Olen jo tavannut aika monta oikeaa henkilöä. En ole pettynyt enkä katkera. Itse olen kyllästynyt suhteisiin, vaikka olen edelleenkin suhteessa. Tosin enemmän siitä syystä, että on varsin vaivalloista irroittautua suhteesta. Tulee itkua ja kaikkea muuta kauhistelua muiden saralta. "Mites se nyt niin?" Sitä saa selostaa monelle. Itselle on aivan se ja sama. En tietenkään halua pahoittaa kenenkään mieltä erityisen ilkeässä tarkoituksessa, tämäkin rajoittaa toimintaani eroa mukailevaksi. En vain tunne olevani rakastunut, enkä keksi muuta syytä seurustella kenenkään kanssa kuin alkuhuuma, seksi ja tämän jälkeen lex mercatoria, kauppatapa ja vakiintunut käytäntö. Olenko postmodernin nihilismin tuote? Hienoa!
Kiitos kiivaasta vastineestasi :-) HYVÄ!
Rakkaus ja sen tunteminen tautologiaa(ko).
Rakkaus ja sen tunteminen tiede/tunnetason scheissee(ko)?
Minun mielestä kyse on enemmänkin henkilökohtaisen elämän valinnoista kuin yhteiskunnan määrittelemien normien noudattamisesta pilkulleen. Kyse on juurikin siitä että onko rakkautta koskaan kokenut missään muodossa lähtien lapsuudesta. Jos ei ole "käsitettä" rakkaus lähtien lapsuudesta, sen voi silti "päättää" kokea omassa elämässään. Muuttamalla OMAA suhtautumista. Se ei koskaan toimi kauan/ei ollenkaan että yrittää eriyttää itsensä niistä kahdesta tunteesta, kuten rakkaus ja pelko. Miksi ei toimi? Se on inhimillistä. Ja tässä tuleekin se asia... Sinun kirjoituksesta myös paistaa tietynlainen uho joka kertoo sinun olevan "suurempi" kuín mikään/kukaan ja samaanaikaan tietty nöyryys joka on sinussa/kaikissa meissä sisäsyntyistä. Sinulla on vapaus valita. Mitään sellaista et sinällään kertonut mikä olisi minun alkuperäisen kirjoituksen "kumonnut".Kiitos.
Luuletko että edes hengität tai olet tähän asti hengittänyt ilman rakkautta? Rakkaus on laajempi jutska kuin äkkipäätään ajattelisi. Ei ole muita "oikeita" tunteita kuin pelko ja rakkaus. Jokainen määrittelee olemisensa näiden kahden tunteen suhteen ja jokaikinen "tunne" on johdateltavissa ajatusketjujen läpi näihin kahteen. Jokainen tyylillään tosin, sitä kunnioitan.
hah haaaaa.. siperia on kylmä maa.. se naiveja tavallaan opettaa.. sen jälkeen puheet jäädä saa...sitten nyökätään ja kuunnellaan..
hah haaaa..
---
vahvempi on pelko ja viha..." Pelle lauleskeli aikoinaan... ollen ihan oikeassa.
Ei pelko ja viha tunteina ole vahvempia kuin rakkaus, mutta juuri ihmisten oma suhtautuminen ja asenne on useimmin pelon (ja vihankin) puolella. Ei uskalleta rakastaa eikä uskalleta ottaa rakkautta vastaan. Ollaan epäluuloisia, tuomitsevia ja lokeroivia "hyvät ihmiset tekee näin, huonot noin". Vaikka hyviä ja huonoja ihmisiä ei ole. On vain erilaisia ihmisiä.
Parisuhteen saa toimimaan parhaiten, kun suhtautuu kumppaniinsa avoimesti ja uteliaasti. Ei tuomitse, syytä, kritisoi. Tunnustaa tosiasiat, vaikka ne olisivat itselle epämieluisia. Keskustelee asioista menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Aina on vapaus valita. Se jos mikä herättää joissain ihmisissä pelkoa.
on todella laajempi jutska. Elokuvassa "paha maa" sanottiin, että paha leviää ihmisten välityksellä toisille ihmisille. Sama on rakkauden kanssa. Jokaisen oma valinta, asiasta riippumatta kumpaa levittää ympärilleen.
Pelolla ja vihalla on saatu maailmassa paljon aikaan. Ne ovat aliarvostettuja tunteita.
"Ei uskalleta rakastaa eikä uskalleta ottaa rakkautta vastaan. Ollaan epäluuloisia, tuomitsevia ja lokeroivia "hyvät ihmiset tekee näin, huonot noin". Vaikka hyviä ja huonoja ihmisiä ei ole. On vain erilaisia ihmisiä...."
Niinkö?
Enkö uskalla ottaa rakkautta vastaan? Hah. Ymmärrän kyllä myötätunnon, se tulee minulta luonnostaan. Helpointahan olisi, jos kaikki kykenisivät ajattelemaan toisen ajatuksin. Tai ainakin yrittäisi tehdä näin, olipa tilanne mikä tahansa. Mielestäni tämä ei ole ollenkaan huono lähtökohta. Todella harva vain sen tosissaan ymmärtää, lukeminen tai kuuleminen näet on eri asia kuin ymmärtäminen. Se, että tietää, ei ole sama, kuin että ymmärtää tai tajuaa.
Ihmisten tajuamiskyvyssä on yleisesti todella paljon toivomisen varaa. Hyviä ihmisiä on olemassa, huonojakin ihmisiä on olemassa. En usko vain, että on olemassa hyviä ja PAHOJA ihmisiä. Huonoja ihmisiä on paljon. Ihmeellisintä koko länsimaisessa kulttuurissa yhä yleistyvine ihmisoikeus- ja perusvapaus-ajatuksineen on tasa-arvon, yhtäläisyyden ja yhdenvertaisuuden rinnastaminen, sekä päälle päätteeksi vieläpä erilaisuuden korostaminen. Monet näistä ajatuksista allekirjoitan. Tasa-arvoa vastaan minulla ei ole mitään, eikä myöskään erilaisuutta, sillä mielestäni jokainen ihminen on sinänsä on ainutlaatuinen olio. Sen sijaan yhdenvertaisuutta halveksun voimakkaasti. Ihmisarvon ja ainutlaatuisuuden tunnustaminen ei ole sama asia, kuin tunnustaa näiden henkilöiden yhdenvertaisuus tai yhtäläisyys. Ihmiset eivät ole samanarvoisia. On olemassa huonoja ihmisiä, ja on olemassa parempia ihmisiä. Jokaisen ainutlaatuisuuden tunnustaminen ei tarkoita, että heidän kykynsä tietyissä asioissa olisivat yhtäläisiä. Mielestäni on varsin epäoikeudemukaista yhtäläistää kyvyttömämpiä ihmisiä kyvykkäämpiin. Ihmisten välillä ON eroja, ja näiden erojen tunnustaminen ei mielestäni vaikuta tasa-arvon vaatimuukseen.
Kysymyksessä ei ole ennakkoluulo, päinvastoin. Jokaiselle ihmiselle todellakin tulisi antaa mahdollisuus osoittaa kykynsä, ei mielestäni syntyperälle, rodulle, kansalaisuudelle, ihonvärille, etniselle taustalle tms. henkilön vaikutuspiirin ulkopuolella liittyviin syihin tulisi kiinnittää huomiota. Ihmiset OVAT erilaisia, ja kun he osoittavat oman kykynsä, ei heitä tulisi kohdella täysin saman tavoin kuin huonompia ihmisiä. Ehkäpä "kohdella"-sana on huono, koska se viittaa ennemminkin kohteena olemiseen, passiiviseen olemiseen, mutta kohdella heitä aktiivisina toimijoina, joiden kyvyille tulisi antaa arvoa eri määrein ja eri suhteessa.
Kuka arvaa, kenen puolesta puhun?
voisi jankuttaa loputtomiin, mutta ihan oikeasti: ei ole pelkästään hyviä ja pelkästään pahoja ihmisiä. Valinnanmahdollisuus toki on, mutta sitäkin voisi tarkastella lähemmin. "Hyvä" ihminen tekee hyviä ratkaisuja vain koska ei ajattele itseään ja pelkää tuomiota. Onko se hyvä? Minusta ei.
En kannata ajatustasi, että ihmiset karsinoidaan hyviin ja pahoihin, jonka jälkeen he ovat eriarvoisia. Kun on kerran leimattu huonoksi niin siinähän se elämä sitten olikin? Siitäkin taitaisi tulla kova riita kuka ja kenen ehdoilla määriteltäisiin hyvä ja paha ihminen? Hitler määritteli aikanaan juutalaiset huonoiksi ja valkoihoiset arjalaiset hyviksi. Näinkö haluaisit?
Missasit pointtini täysin. Sanoin juuri mielestäni varsin selvästi, että en usko olevan hyviä ja PAHOJA ihmisiä. Siinä on selvä ero, kun puhuin taas, että mielestäni sen sijaan ON olemassa hyviä ja HUONOJA ihmisiä. Huono ei ole sama kuin paha.
Enkä puhunut leimaamisesta. Juurihan sitäkin sanoin, että kyseessä ei ollut ennakkoluulo. Mielestäni juutalaiseksi kääntynyt afrikkalainen nainen, joka on lesbo voi olla parempi ihminen kuin perussuomalainen Tauno.
Koska kyseessä on kumminkin uskottomuuspalsta, sanon vielä sen, että mielestäni leimaaminen on juuri typerintä, kuten myös lokeroiminen. Ihmisillä on todella raivostuttava tarve selittää maailma itselleen aina jollakin järkevällä tavalla sellaistenkin asioiden suhteen, joita he eivät kykene järkevästi selittämään. On olemassa varsin kontingentteja seikkoja, joita ihminen ei voi kuin järkeillen itselleen selittää.
Pettäjä EI ole aina pettäjä. Itse en ole pettäjä, vielä, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta ei mielestäni tämän hetken tekoni determinoi loppuelämääni millään välittömällä tavalla.
Kenen ehdoilla määritellään hyvä ja huono ihminen. Niinpä. Ehkäpä voisi olla menestyminen yhteiskunnallisessa elämässä? Älykkyyden perusteella?
Otetaan esimerkki. Sanonpa nyt, että tunnen älämölöä. Minusta tuntuu, että sitä tuskin kukaan osaa määritellä. Kuitenkin minusta tuntuu, että sellainen fiilis minulla nyt on. Kun tarpeeksi pitkään uskottelen vakavasti ihmisille, että älämölö on jopa rakkautta suurempi voima, se on TODELLISTA myötätuntoa sekoitettuna sääliin. Nyt sitten sanon, ettette tiedä miltä älämölö tuntuu, jos ette ole sitä kokenut. Nyt kun kysyn, miltä älämölö tuntuu, on varsin vaikea teidän tietää, miltä älämölö tuntuu, jos ette ole sitä kokenut kuten minä olen sen kokenut. Vihdoin joku valaistunut tajuaa älämölön todellisen luonteen, ja ilmoittaa, että olen valaistunut älämölössä. Kukapa voi väittää, etteikö hän olisi kokenut älämölöä jos hän niin väittää?
Nyt. Jos en ole kokenut rakkautta, kuinka tiedän, että se on rakkautta, jos en ole sitä kokenut ja tiedän siis mitä rakkaus on. Ja jos rakkauden voi tuntea vain kokemalla sen, kuinka ikinä voin kokea rakkautta??
Johtopäätelmäni rakkauden suhteen ei tietenkään johda loogisesti siihen, etteikö sitä voisi olla olemassa, mutta rakkauden kokeminen jonkinlaisena universaalina voimana (kuten muutkin typerät uskomukset kohtalosta ja tarkoituksesta) on mielestäni vähintäänkin epäilyttävää, puhumattakaan siitä, että rakkaudella voidaan loppujen lopuksi tarkoittaa mitä ikinä tahansa, eikä sen merkitys tule muuttumaan käsitteenä. Tästä syystä, en usko kokevani rakkautta sellaisena kuin se minulle kerrotaan, ja jos sanon rakastavani sitä, että voin tappaa ihmisiä, kuinka lopulta voitte erottaa oman näkemykseni muiden näkemyksistä?
Jos ihminen sanoo rakastavansa, hän rakastaa.
Jos ihminen sanoo, että rakkaus on täyttä paskaa, se on hänelle täyttä paskaa.
Jos rakastava ihminen ei ymmärrä, että jollekin rakkaus on täyttä paskaa, se on hänen ongelmansa.
Jos ihminen, jolle rakkaus on paskaa ei ymmärrä rakastavia ihmisiä, on se hänen ongelmansa.
Kommunikoinnin edellytys on, että suhtautuu toiseen ihmiseen avoimesti eikä aseta kyseenalaisiksi hänelle tärkeitä asioita tai hänen tuntemiaan tunteita.
Tuolla muita murhaavalla asenteella en yhtään ihmettele, ettet olekaan kokenut rakkautta edes jotain sinne päin mistä nämä muut täällä puhuvat...
Mistä tiedät, että en olisi kokenut rakkautta mukavampia fiilareita, vaikkapa intohimoa?
"ettet olekaan kokenut rakkautta edes jotain sinne päin mistä nämä muut täällä puhuvat..."
Menetin kykyni tuntea rakkautta jokunen vuosi sitten. Se ei johtunut eroamisesta, päin vastoin, itse ajattelin olla reilu ja jättää kun en tuntenut paljonkaan mitään. Otan mielelläni etäisyyttä moneen tunteeseen, kuten iloon ja suruun. Sen sijaan vihaa on vaikeampi kontrolloida, jos silmitöntä raivoa ei lasketa lukuun. Sen jälkeen kun vihdoinkin tiedostin itseni hieman syvemmällä tasolla (jota on vaikea kuvailla, mutta esimerkkinä mainittakoon vaikkapa kyky tutkia omaa itseä ulkopuolisempana ja ottaa edellä mainitsemaani rakoa tunteeseen kuin tunteeseen), kaikki tunteet ovat mielestäni olleet kovinkin huvittavia yleisesti.
Jos nyt rakkautta jollakin lailla tunnen, katson sen olevan ennemminkin varsin yleistä rakkautta kaikkea elävää kohtaan, joista ihmiset ovat päällimmäisenä. Toisaalta tämä rakkaus saattaa epätoivoon, kun tajuaa, kuinka typeriä ihmiset todella ovat. Aloin ylpeäksi. Ylpeys johtaa lankeemukseen, olen kuullut. Johtaako, ja miksi?
On myös typeriä ylpeitä ihmisiä. He eivät kykene nousemaan ylpeytensä yläpuolelle. He eivät ylpeydessään kykene ironiaan. Nämä typerät ihmiset eivät OSAA olla nöyriä. Ihmisillä on yleensäkin suuria vaikeuksia muovautua. On kyettävä olemaan nöyrä oikeilla hetkillä.
Ihmisten suurin ongelma on, että he luulevat, että he eivät kykene muuttumaan. He eivät halua muuttua, joten he eivät kykene. Ihmisellä on mahdollisuus aina tietyissä rajoissa muovautua. Tätä monet eivät ole käsittäneet.
Aika perinteistä yleistä scheissea. Voin tiivistää ajattelumallisi seuraavaan lauseeseen: kaikki saavat olla mitä mieltä haluavat ja tuntea kuten haluavat, eikä muilla ole tähän sanottavaa. Jos jostakusta tuntuu joltakin, se on vain hyväksyttävä. Kutsun tätä arkirelativismiksi.
Juuri tästä puhuin edellisessä viestissäni, ihmisten muovautumiskyvyistä. Monet eivät kykene muovaamaan tärkeitä asioitaan tai tunteitaan, koska eivät halua. He ovat omien ajatuksiensa orjia. Selvyydeksi: en sano, että minä tietäisin, mitä tulisi haluta, vaan sanonpahan vain, että nämä ihmiset ovat täysin kyvyttömiä todellisiin muutoksiin. Näitä ihmisiä kutsun typeriksi.
Vain se, joka kykenee valehtelemaan, pystyy olemaan rehellinen.
vaikeasti haavoittunut psykopaatti
...kun katsoo maailmaa uudesta perspektiivistä. Ehkäpä et vain tajunnut tarkoitustani, joten voit rauhassa turvautua omaan rauhalliseen ja turvalliseen sisäiseen maailmaasi, missä kaikki on oikeassa tilassa, eikä sinua järkytä muiden ajatukset - eivätkä edes omasi.
Kyseessä ei ollut mitään kovinkaan mullistavaa. Tarkoituksenani oli näet vain osoittaa sitä, kuinka perinteisiin, yleisiin tapoihin ja muiden mielipiteisiin sekä yleiseen mielipiteeseen kiinnittynyttä monen ihmisen ajatukset ovat. Kun näitä perustuksia järkytetään hivenenkin, aivan vain ajatuksen tasolla, niin saa kuulla olevansa "vaikeasti haavoittunut psykopaatti". Kiitokset sinulle, et tehnyt poikkeusta tähän sääntöön.
kokematon untuvikko
...typerä ihminen, joka ei tajua kun sanotaan. Niinkö?
Hienoa. Vakuutit minut. Anna tulla lisää. Nolaa minut.
Sinähän niin tunnet minut. Ja jos vetoat siihen, että olet kokenut sitä sun tätä, se harvoin merkitsee yhtään mitään. En ole ikinä myöskään ymmärtänyt sitä taipumusta vedota ikään omien näkökantojen tueksi. Eivätkö ajatukset sinänsä ole tarpeeksi vahvoja, kun täytyy vedota toisen kokemattomuuteen? Puhumattakaan siitä, että täällähän kaikki tuntevat toistensa taustat, ja henkilöön liittyvät kommentit ovat aina niin vahvoja (ellei toinen provosoidu).
Mutta hei, ei siinä ketään. Tehdään samalla tavalla. Sen voisi tehdä myös tyylikkäällä tavalla.
Sinä olet myös oikein kunnon tissiposki. Sinulla on todella ruma naama ja olet muutenkin ikävä ihminen. Olet varmaan seisonut käsilläsi kun naamoja jaettiin. Käytätkö muovipussia hattunasi?