Haluaisin sanoa niin paljon asioita, mutta en vain pysty. Katson samaan tapaan kuin aikanaan, miten hän on siinä lähellä, mutta emme pysty kohtaamaan. En vain pysty tekemään niin. En tiedä, miten reagoi.
En kestä, miksi kaiken pitää mennä näin
Anonyymi-ap
24383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
On niin kova ikäväkin. Hänellä ei varmaan ole.
Minun täytyy vain mennä nukkumaan, vaikka en tiedä olenko hänelle tärkeä.
Et ole kenellekään tärkeä. Mene nukkumaan ja hyväksy tosiasiat. Jos et uskalla, et uskalla. Vatvominen ei auta mitään.
Miksi tollanen jahkailija kuvittelisi edes olevansa millään tavalla tärkeä. Itkupilli olet.
Järkipuhetta, tosin se ei ole totta. Kuulen päivittäin olevani rakas. Se on täysin aitoa.
Ongelmani on, että tunne-elämän puolesta tarvitsisin terapiaa. Tiedän sen hyvin. Yritän käsitellä tunteita täällä, mutta eihän se sama ole. Yritän hakea yhteyttä ihmisiin, mutta en löydä yhteyttä, koska tunne-elämäni on hajalla.
Nyt voit tuntea hyvää oloa, kun sait iskettyä kaiken vihasi minuun. Ehkä se teki sinulle hyvää, mutta olen siinä onnekas, että minulla on oikeasti rakastavia ihmisiä lähellä, vaikka en pystyisi heille antamaan vastarakkautta kovin hyvin. Olit siis väärässä.
Sinun lyttäämisesi on sen verran sairasta naisparka, että sinulla täytyy olla paha olo silaviesi välissä, toivottavasti gubbeterapia eli sille räksytys muuttuu eheydeksi vielä joku päivä
Mutta kyllä solvaavan läskitiinun silti täytyy olla se uhri jossain kaksinaismoralistien epämääräisessä pikku epistolassa🤮
Nyt on pakko lopettaa tämä sekoilu. Uni tuo helpotuksen.
Tuon saman itsekin kokenut, tilanteet vain ajautuvat samaan tilanteeseen kuin ennenkin. Ratkaisuna olisi rikkoa tuo samankaltainen tilanteen muodostuminen jotenkin erilaisella lähestymistavalla.
En tajua, mikä liima pitää ajatuksissa kiinni toisessa jos ei kerran osata yhtään toistemme kanssa olla… Tajuan kyllä, mitä yrittää sanoa ja kaiken turhautumisen.
Se voi olla samankaltaisuuden liimaa. Ikään kuin hylkisi itseään. Toisen ehkä odottaa olevan erilainen mutta voikin olla paljon samaa, niin kuin peilikuvaansa säikähtäisi.
"samankaltaisuuden liima, joka hylkii itseään" 😂
Ei helvetti mitä neropatteja täälläkin pyörii. Ihan oikeesti, miten liima hylkii itseään? Koita nyt ees keksiä joku vähän järkevämmän kuulonen vertauskuva. Magneettikin olis parempi.... Liima 😂...
Sorry olen kyllä väsynyt, patti päässä muttei neron. Korjaan menettämättä kasvojani: "Samankaltaisuuden lima ..."
Onko täällä oikeesti joku asiantuntijoiden raati laittamassa ihmisiä yhteen ja rakastumaan toisiinsa? Ei helevetti
Olet oikeassa. En nähnyt viestiäsi enää eilen. Jos lopettaa juoksemasta itseään karkuun, voisiko löytää itsensä ohella toisen samankaltaisen.
Myöntää tosiasioita…
Sinullla on aloituksia tehtaileva gubbe välillä varsin kielteisiä ajatuksia omia tekstejäsi kohtaan, mutta se on kai performanssiesi idea osittain
Täällä sama tilanne. Ehkä rakkaus lopulta voittaa pelon. Hyvää yötä.
M>N
Kiitos ja huomenta.
Näet hänet mutta ignoraat häntä?
Joku trauma kantsii käydä jutskaa psykologilla jos on noin helvetin vaikeaa.
Samaa mieltä jos ei ole muuta elämää kuin vatuloida miehen humpuukitrollauksia
Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Jos se tähän guben aloituksen heijastuu, niin njet
Et ole hullu vaikka nyt on vaikeaa
Se on ihan hyvä kappale Jennalta. Sanoituksessa näkyy hulluuden stigman pelko. Olisiko se nyt niin paha jos olisi vähän hullu välillä. Huvittava sanoitus.