Ex-kokoomuslaisen Kirsi Pihan Hesarin esseestä oppimisen paikka Orpon johtamalle nykypoppoolle!

"Politiikka voi olla rikki, mutta ihmisen ei tarvitse olla

Nykyinen hallitus on ilmoittanut, ettei se perusta toimintaansa arvoihin vaan yhteiseen tehtävään. Sellainen johtaa nihilismiin, joka asettaa ihmisryhmät toisiaan vastaan, kirjoittaa viestintäyrittäjä ja kirjailija Kirsi Piha."

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010753181.html

"Opiskelijat Johns Hopkinsin yliopistossa saivat politiikan tutkija Yascha Mounkilta tehtävän. Heidän oli ratkaistava niinkin monimutkainen asia kuin se, onko hotdog voileipä.

Ensin opiskelijat naurahtivat hämmentyneinä: mitä väliä? Kenelläkään ei ollut voimakasta mielipidettä hodarin olemuksesta. Koska tehtävä oli kuitenkin annettu, he alkoivat pohtia asiaa tosissaan. Nopeasti muodostuivat joukkueet, jotka alkoivat väitellä vakavasti hotdogin ominaisluonteesta.

Lopuksi opiskelijat saivat vielä rahanjakotehtävän, jossa heidän itse saamansa summa riippui siitä, kuinka paljon rahaa annetaan toisille: tarjolla oli enemmän rahaa, jos lisää rahaa annetaan myös vastapuolelle, ja vähemmän, jos myös vastapuoli saa pienemmän summan. Opiskelijat valitsivat jälkimmäisen vaihtoehdon, koska he halusivat rangaista niitä, joilla oli eri mielipide hotdogeista – asiasta, jolla ei ollut aluksi ollut kenellekään mitään merkitystä.

Näin voi käydä meille kaikille, ja käykin. Jakaannumme helposti joukkueisiin, joita intohimoisesti kannatamme. Ihminen haluaa olla tykätty.

Joukossa mielistelemme omiamme jopa silloin, kun tiedämme joukon olevan väärässä. Joukossa työnnämme erilaisuutta ulos, oli kyse sitten niinkin yhdentekevästä asiasta kuin väärä mielipide hodarista – puhumattakaan oleellisemmista asioista, kuten erilaisesta taustasta, uskonnosta, kulttuurista, elämäntavasta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Koemme empatiaa omiamme kohtaan ja vierautta niitä toisia kohtaan. Näemme toisen yksinkertaistaen ulkoapäin ja itsemme moniulotteisena sisältäpäin. Toinen on erilainen. Erilaisesta tulee vihollinen. Vihollista pitää rangaista, vaikka kärsisimme siitä itse.

Aloitit ehkä päiväsi, kuten minä, sosiaalisessa mediassa. Verkkoalustat ovat nykyään yksi tärkeimmistä sosiaalisten vaikutteiden lähteistä. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että sosiaalinen media voimistaa vastakkainasettelua, lisää pelkoa, inhoa ja vihaa sekä työntää meitä algoritmeineen erilaisiin kaninkoloihin. Muutumme vihamielisemmiksi, heimoutuneemmiksi ja alttiimmiksi näkemään ”ne toiset” vähemmän inhimillisinä. Se ei ole vaikutuksiltaan yhdentekevää eikä jää vain virtuaaliseen maailmaan. Se muuttaa vuorovaikutustamme, yhteiskunnallista todellisuutta ja politiikkaa kokonaisuudessaan.

Ajassamme on muitakin voimia, jotka työntävät meitä joukkueisiin toisiamme vastaan.

Ihmisen luontaista kaipausta tulla hyväksytyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi voi hyödyntää luomalla keinotekoista uhkaa ja herättelemällä pelkoja erilaisuutta kohtaan. Kun samaan aikaan pyörimme yhä enemmän oman napamme ympärillä ja toisaalta käperrymme kannustamaan omaa joukkuettamme, meitä on helppo höynäyttää poliittiseen nollasummapeliin. Siinä pelissä valitsemme kuin huomaamatta vaihtoehdon, josta kärsimme itse eniten. Meistä tulee itsekkäitä ja sisäänpäin kääntyneitä. Yhteisyys rapautuu ja ajaudumme vastakkain. Toisesta tulee uhka, potentiaalinen vaara.

Meille on käymässä kuin Mounkin opiskelijoille. Tuotamme kärsimystä paitsi toisille myös itsellemme, jos emme osaa irrottautua ahtaasti näkevistä joukkueista. Kun voimistamme polarisoivaa vastakkainasettelua, kaikista tulee lopulta vihollisia. Yhteisen rakentaminen muodostuu mahdottomaksi.

Laitaoikeistoa ajavia voimia ovat pelko ja ahdasmielisyys. Laitaoikeiston tavoite on viha erilaisuutta kohtaan. Se kaipaa mennyttä, konservatiivisia arvoja, kääntyy sisäänpäin ja pyrkii rakentamaan nationalistisen autoritaarisen yhteiskuntamallin. Ei ole sattumaa, että niin moni laitaoikeiston puolue on ollut hyvää pataa Vladimir Putinin kanssa. Pohjalla oleva ideologia yhdistää.

Yhteisyys rapautuu, ajaudumme vastakkain.

Laitaoikeisto pitää keinotekoisesti yllä vasemmisto–oikeisto-jaottelua, joka ei vastaa modernia maailmaa. Se hyötyy siitä. Kun joku nostaa agendalle ihmisoikeudet, ilmastokriisin, poliittisen aktivismin tai vähemmistöt, laitaoikeiston kuoro leimaa: kommunisti! Totta kai maltillinen tai liberaalioikeistolainen kavahtaa sellaista leimaa."

Jatkuu.................