Nuoren teinipojan seksi-iloa vähän vanhemman naisen kanssa.

Pihalla oli sauna, koivujen ja pihlajapuiden ympäröimänä, jonne Riitan kanssa uskaltauduin lähteä saunomaan.
Talon yläkerrassa asui eläkeläispariskunta, joihin saattoi luottaa, kun eivät milloinkaan harrastaneet turhaa juoruilua, sanoi Riitta.
Riitta oli vartaloltaan sopusuhtainen.
Puolisuuret todella kauniit, sormia syyhyttävät, kauniisti hieman roikkuvat, mutta niinkuin niiden naisilla vähän roikkua pitääkin.
Joku olisi voinut sanoa häntä lihavaksi, toinen laihaksi, mutta minusta hän ei ollut kumpaakaan vaan vain perfekti ja kaunis ja apua...!
Kiitos Jyrki!
Kiitos? Mistä kiitos?
Että pidät minusta, vastasi hän hymyillen, samalla vilkaisten jalkojeni puristuksesta vahingossa vapaaksi päässyttä kovaa kulliani, hänelle kunniaa tekemään.
Kätensä ohimolleen vieden, sanoi hän samalla kulliani nauraen katsoen, että "Kiitos saamastani kunnianosoituksesta! Lepo vaan, jatkakaa!"
Anteeksi, ei ollut tarkoitus! Loukkaannuitko nyt?
Näytänkö minä loukkaantuneelta?
Et.. kai!
Imarreltuhan minä vain olen!
Arvaa minkä ikäinen nainen minä olen?
Kaksikymmentä.. viisi?!
Nyt sinä Jyrki imartelet! Kolmekymmentä minä jo olen!
Ei uskoisi, vastasin tyhjää nieleskellen.
Eikä tosiaankaan olisi uskonut.
Kaksikymmentäkahdeksan minulla tuli mieleeni, kuten eräs tätinikin on, ja ajattelin että on kohteliasta vähentää siitä!
Ei se kohteliasta ollut vaan valehtelua, josta en pidä, enkä sellaista hyväksy!
Sovitaanko, että puhut tästä lähtien joka asiassa totta, tuntui se sitten sinusta vaikka kuinka paljon minua loukkaavalta?!
Sovitaan! Anteeksi!
No ei sinun sitä nyt anteeksi tarvitse pyytää.. tällä kertaa ja seuraavaa kertaahan ei enää tule, eihän!?
Ei! Si.. sinä pierasit!
Haha no niinhän minä tein!
Sinulla on vähän kierot silmät.. ei paljon, mutta vähän!
No voihan ne vähän kierot olla!
Sinä haiset hielle!
Lopeta jo! Taisit nyt ymmärtää tänän koko jutun aivan väärin!
Olet kaunis sanoin, samalla kääntyen ja halaten Riittaa, kullini jököttäessä kohti saunan kattoa.
No sehän kiva.. peace, no war joo!
Riitta löi hämmennyksissään puoli kiulullista vettä kiukaalle ja hyppäsimme molemmat lattialle.
Täytimme pesuvadit, peseydyimme sanaakaan toisillemme sanomatta ja palasimme jo hämärtyvässä illassa takaisin Riitan asuntoon.
Seuraavalla kerralla poika pesen hiuksesi! Sait minut hieman hämilleni ja unohdin nyt sen pestä, kuten mielessäni jo olin päättänyt, mutta harjata minä sen voin!
Minulla on jossain entisen mieskaverini pyjama ja vähän häneltä tänne jääneitä vaatteita, jotka saat nyt käyttöösi!
Riitalla oli levitettävä vuodesohva, jonka hän levitti ja petasi valmiiksi.
Sinun on nyt nukuttava tässä, kun enhän minä voi antaa sinun vetoisalla lattiallakaan nukkua!
Kelpaa hyvin.. ihan.. hyvin.. hyvää yötä!
Haha keitän teetä ja teen meille ensin voileivät, mutta hyvää yötä sinullekin!
Syötyämme voileivät ja käytyämme vielä vuoronperään vessassa, menimme peittojemme alle.
Riitta otti jotain sängyn päätyyn siirtämänsä yöpöydän laatikosta, sammuttaen sen jälkeen seinään kiinnitetystä yölampusta valot.
Hetken päästä alkoi hänen puoleltaan kuulumaan kummaa surinaa.
Mikä ääni tuo on, kysyin hämmästyneenä.
Leikin vain ensin vähän aikaa itseni kanssa, ennen nukahtamistani!
Joka iltainen vanha tapa!
Tässä.. ota.. tee sinä samoin.. älä yhtään minua ujostele, vaan anna mennä vain! Ei siinä mitään hävettävää ole, vaan aivan normaaliahan se on välillä paineet purkaa!
Riitta oli antanut minulle pyyheliinan käteeni.

Jatka ihmeessä!

Riitta!
Mitä Jyrki?
Miksi sinä tämän pyyhkeen minulle annoit?
Että saat tulla siihen, kun tyydytät itseäsi!
Mihin sinulla sitten on tapana tulla?
Vessapaperiin!
No käy hakemassa vessapaperia!
Mutta kun minä en ole ikinä ollut tytön kanssa ja tekisi niin kovasti mieli, nyyhkytin.
Kun tajusin nyyhkyttäväni, vaikenin, ja käännyin kyljelleni, selkä Riittaan päin.
Surina loppui ja hetken oli hiirenhiljaista.
Tunsin Riitan käden käsivarrellani.
Loukkasinko sinua nyt.. en yhtään ajatellut sitä.. en ymmärtänyt että.. mutta kun teen näin joka ilta, enkä nyt ajatellut yhtään sitä, etten ole nyt yksin! Anteeksi Jyrki, lopetan sen nyt tähän!
Mutta minä olen tässä.. mies.. oikea mies.. ja sinä runkkaat, vaikka minä olen tässä!
Anteeksi, olin ajattelematon, mutta kun sinä olet vielä niin nuori...!
Enkä ole.. enkä minä siitä kellekään muulle kertoisi.. lupaan.. en kerro.. kunniasanalla!
Mutta enhän minä voi.. en saa.. ja minähän olen sinua puolta vanhempikin.. häpeäisit sitten jälkeenpäin jos olisit ollut näin vanhan naisen kanssa!
Enkä häpeäisi, huudahdin, kääntyessäni äkillisesti Riittaa päin.
En ikinä tulisi sitä häpeämään, mutta sitä häpeäisin koko ikäni ja tuntisin itseni mitättömäksi mieheksi, kun en kelvannut sinulle, enkä ikinä uskaltaisi enää edes jutella tyttöjen kanssa kun saisin nyt sellaisen rauman lopuksi ikää...!
Trauman! Et sinä tästä mitään traumaa saa, sanoi Riitta poskeani kevyesti silittäen.
Lupasimmehan saunassa olla rehellisiä toisillemme.. emmekö luvanneetkin?
Lupasimme! Mitä siitä sitten?
Arvaa ketä ajattelin, äsken itseäni runkatessani?
Kekkosta!
Enpäs!
No ketä sitten?
Erästä ihanaa poikaa!
Ketä?
Sinua!
Minua? Älä narraa! Ethän sinä minusta välitä yhtään!
Välitänpäs!
No ollaan sitten sillälailla!
Voi ei! Mitä tässä nyt oikein on tapahtumassa? Enhän minä sitä tarkoittanut että me tehtäisiin mitään sellaista! Olet liian nuori minulle! Enhän minä saa olla sinun kanssasi, vaikka haluaisinkin!
Mutta haluaisit?!
Enhän minä niin sanonut!
Mutta ajattelet!
Sinähän.. puhut kuin.. ja vielä tuollainen pikkupoika?!
Minä lupaan, etten kerro kellekään, vastasin jo uudelleen itkuiseksi käyneellä äänelläni.
Opeta minua edes suutelemaan!
Riitta kiersi kätensä kaulani ympärille, minua silmiin katsoen.
Voi miksi minä heti sinut nähtyäni sinuun niin paljon tykästyin?
Ja minä sinuun?
Voisin ikäni puolesta olla vaikka äitisi!
Etkä voisi!
Kyllä minä voisin, vaikka siinä tapauksessa olisin ollut hyvin nuori äiti, ja olisimme molemmat käyneet yhdessä nostamassa lapsilisämme, sinun lastenvaunuissa kitistessäsi minulta tissiä!
No äiti auttaa pikku pojuaan.. eihän me muuten päästä ikinä nukkumaan!
Riitta työnsi kätensä peittoni alle, tarttui kulliini ja alkoi sitä puristelemaan ja runkkaamaan, mitään puhumattomana koko ajan silmiini katsoen.
Laukesin hänen käteensä.
No tuntuiko hyvältä, kysyi hän ja alkoi spermaani kädestään nuolemaan.
Tuntui Riitta!
Työnsin poskellani hänen kätensä syrjään, ja painoin huuleni hänen huulilleen.
Tunsin rakastavani tätä naista niin että sydämeni tuntui olevan pakahtumaisillaan.

Jatkoa...!

Huomenta unikeko, kuulin korvaani kuiskattavan, ensin sitä ennen herättyäni korvanlehteni imeskelyyn ja sen kevyeen hampailla näykkimiseen.
Käänsin päätäni ja nenänpäätäni seuraavaksi hellästi puraistiin.
Avasin silmäni ja näin pari kaunista, nauravaa silmää vain muutaman sentin päästä omistani.
Missä olen.. Riitan luona, välähti sekä kysymys, että vastaus siihen, samanaikaisesti mielessäni.
Tunsin hänen hengityksensä kasvoillani, johon reagoin painamalla huuleni hänen huulilleen, ja jotka vuorostaan vastapainautuivat omilleni, ja me suutelimme, kunnes ilma tuntui loppuvan.
Olin unohtanut hengittää. Suutelemiseenkin näköjään täytyy kouluttautua.
Oliko kiva herätys?
Oli.. herätään huomennakin!
Herätään vain, sovitaan niin hahaha kättä päälle, että herätään huomennakin!
Mutta nousepas nyt ylös, ettei aamupuurosi ehdi jäähtyä!
Puuroa syödessämme näytti Riitta miettivän näköiseltä.
Lautasia tiskatessaan, ilmoitti hän minun olevan sen päivän ensimmäisen asiakkaansa.
Tarkoitatko että haluat sittenkin leikata tukkani?
En minä siihen aio koskeakaan saksillani, vaan ajattelin jotain aivan.. aivan muuta!
Mitä muuta?
Sittenpähän sen näet ja hämmästyt!
Minulla on ovela suunnitelma mielessäni, tämän päivän ripillä käyntiäsi silmällä pitäen!
Et tule olemaan ainoa, joka sitä tulee hämmästymään!
Haha käyt ehtoollisviinisi kirkossa juomassa, ilman että vanhempasi sinua näkevät, vaikka kuinka sinua siellä kyttäisivät!

Kirkon ovella seisoivat vanhempani minua jo odotellen paikan päälle saapuvaksi.
Odottivat minut täällä näkevänsä, mutta minuapa eivät näkisi, ja aivan turhaan odottivat.
Katselin vain muutaman kymmenen metrin päässä heistä, heidän ylimielisiä ilmeitään, keräten samalla rohkeutta heidän ohitseen kävelemiseen.
Peace brother, toivotteli minulle minut ohittanut luokkatoverini, luokkamme hippipoika.
Peace juu sitä samaa, vastasin.
Make love, not war, toivotteli hänen hippityttöystävänsä minulle myös, ja mielellänihän minä sellaista olisin hänen kanssaan tehnyt.
Joo let's make love, vastasin hänellekin, mieli nyt hetkeksi maassa, hänet siinä edessäni nähdessäni.
Kumpikaan heistä ei näyttänyt minua tunnistaneen.
Tyttö kävi rinnakkaisluokkaa, ja olin vielä vuosi sitten ollut häneen syvästi rakastunut, mutta hän vain oli särkenyt tuon minun herkän veripumppuasemani, alkaessaan seurustelemaan tuon hölmön hipin kanssa.
Lyöttäydyin heidän vanaveteensä, ja kävelin sydän pomppaillen heidän perässään vanhempieni ohi sisälle kirkkoon.
Eivät tunteneet minua. Riitta oli taikuri.

Hän oli aamiaisen jälkeen istuttanut minut parturin tuoliin, värjännyt vaalean ruskean tukkani pikimustaksi, liimannut suuren mustan tekoluomen vasemman silmäni yläpuolelle, lähelle nenänvarttani ja toisen oikeaan poskeeni, lähelle ylähuultani ja nenääni.
Sanoi niiden vievän minua tarkkailevilta hetkeksi katseet pois helposti tunnistettavista silmistäni, jonka aikana ehtisin kääntää katseeni muualle.
Riitta muutti jopa silmieni värinkin.
Hän etsi minulle suurilinssiset, mustat aurinkolasit, suuren leveälierisen hatun, väljän takin sekä isot farkut, niin että en tunnistanut edes itse itseäni peilistä.
Omaa kokoani paljon suuremmat vaatteet tekivät minut pienemmän ja nuoremman näköiseksi.
Hipiksi leimautumiseni vuorostaan vanhemman näköiseksi.
Olemukseni tulisi varmaankin aihettamaan sekasortoisia ajatuksia monenkin pääkopassa, eivätkä he jaksaisi pohtia näkemäänsä, vaan muuttuisin heille yhdentekeväksi.. näkymättömäksi, mikä sopi minulle hyvin, halutessani tänään esiintyä muiden mielenkiintoa liikaa herättämättä.
Pienet pyöreät ja värikkäät pahvinpalaset hippi-iskulauseineen, hakaneuloilla kiinnitettyinä sinne tänne takissani, lisäsivät vielä muuttunutta olemustani.
Olet nyt niin huomiota herättävän näköinen, että olet muuttunut vanhemmillesi näkymättömäksi! Kun he ovat sinut jo kerran kaukaa, heitä lähestyessäsi nähneet, eivät he sinuun päin enää edes vilkaisekaan, sinun heidän ohitseen kävellessäsi!
Riitta, olet oikea taikuri, hihkaisin, häntä halaten.
Peace please, älä poika minua sentään hengiltä rutista, nauroi hän tyytyväisenä työnsä tulokseen.
Tuletko kirkkoon katsomaan kun pääsen ripille?
Voi kun en tältä työltäni pääse!
Muuten kulta kyllä tulisin, mutta teen sinulle täytekakun ja syödään se sitten illalla saunan jälkeen, kun ollaan ensin pesty tuo väri pois tukastasi!
Ja muista ettet anna sen kastua, äläkä edes hikoile, sillä muuten se valuu kasvoillesi, ja ihmettelee sitten pappi kirkossa, että mikäs nokikolari se nyt tuohon tuli ehtoollista itselleen ruinaamaan!
Joo varon!
Suutelin tyttöäni, sillä minun ihan ikioma tyttöystäväni Riitta nyt oli.

Riitta kuunteli mietteliään näköisenä, kertoessani päässäni pyörineistä ajatuksista saunassa, ja kuinka niitä itsekseni siellä pohtiessani, aika oli kuin huomaamatta vierähtänyt eteenpäin, minun sitä edes tajuamatta.
Olisit voinut vaikka vilustua ja sairastua siellä!
Kuuntelitko sinä, mitä minä juuri sinulle kerroin?
Kyllä minä kuuntelin, tarkasti joka ikisen lausumasi sanan, ja niitä minä nyt mietin!
Meillä on eri asioista, hyvinkin samansuuntaiset mielipiteet, ja se minua hämmästyttää, koska olet vielä noin nuori!
Makasimme sängyssä vierekkäin selällään, päiväpeiton päällä, emmekä vielä olleet riisuuntuneet nukkumaan menoa varten.
Saunasta minut haettuaan, oli Riitta puetuttanut minulla koko pienen vaatevarastoni päälleni, saadakseen vilunväristykseni loppumaan.
Käyn huomenna ostamassa sinulle vaatteita, kun eihän sinulla ole edes vaihtovaatteita, mistä vaihtaa!
Ei sinun tarvitse omia rahojasi minun vaatteisiini laittaa, en sitä hyväksy! Vaatteet ovat kalliita!
Mutta kun...!
Ei Riitta.. lopeta! En halua että tuhlaat rahojasi minun vaatteisiini!
Käyn hakemassa vanhempieni talosta omat vaatteeni pois, tai ainakin niin paljon kuin voin niitä kantaa!
Emme saisi näyttäytyä yhdessä, mutta tulisinko tämän kerran mukaasi?
Ei.. ei se käy.. liian vaarallista!
Emme saa vaarantaa mitään, haluan olla kanssasi, vaikka joutuisin täällä käsilläni koko ajan vaatteitta seisomaan!
Haha mutta mitenkäs se kakkiminen sitten tulee sinulta onnistumaan!
Opettelen olemaan kakkimatta!
Jaahahhah!
Joo.. mutta sunnuntaina kun he ovat bingoa pelaamassa.. niin tai ei sittenkään.. silloinhan he juuri odottavat minun käyvän siellä, ja siellähän voi vaikka poliisi pitää vahtia.. vaikka kuukausikausia!
Voiko tuohon yläkerrankaan vanhaan pariskuntaan luottaa, kuiskasin hiljaa Riitan korvaan.
Voi, kuiskasi hän vuorostaan minun korvaani. He hyviä, luotettavia ystäviäni, jatkoi hän sitten ääneen.
Pyysivät muuten meitä kylässä käymään, kun kerroin heille tänään sinusta!
Käydäänkö heillä huomenna?
Käydään vain!

Jatkoa ❤️

Kiitos! 😍


Napatanssijatar huntu kasvoillaan, pyöritteli vatsaansa edessäni, parin metrin päässä minusta,
metrin päästä minusta,
olin selälläni,
tanssijattaren ratsastaessa minun päälläni.
Ihanaa.. ihanaa.. tuntuu niin hyvältä... !
Ooh kiva kuulla heppaseni.. onpas sinun kyrpäsi nyt suuri.. todella Uuh suuri kyrpä minun ihanassa vitussani.. eikö minun sykkivä märkä vittuni tunnukin ihanalta sinun ison kyrpäsi ympärillä.. tunnetko kuinka se puristelee sitä.. hyväilee.. imee sitä...?
Joo-o tuntuu.. minulta tulee kohta...!
Anna tulla minulta tulee myös AAH!
OOH! TULEE TULEE ...... tuli!
Huomenta Jyrki! Oliko kiva herätys?
Oli.. oli aivan sitten mahtava!
Kenestä näit unta, ennenkuin heräsit ja tajusit, että se olin minä?
Huntupäinen napatanssijatar!
Oliko hän kaunis?
Hänellä oli huntu!
No olisit ottanut sen pois!
Kuinka sinä Yrjö voit antaa tuntemattomien naamioituneiden naisten tuolla tavoin antaa ratsastella kanssasi?
Niin mutta kun...!
Hahhahhah leikkiähän minä vain laskin!
Taidatkin olla aamutosikko?!
Haluatko että herätän sinut toistekin näin?
Haluan!
Ehdottomasti!
Se oli mahtava herätys!
Sovitaanko niin, että sinäkin herätät minut sillä lailla, kun heräät ennen minua?
Sovitaan vain!
Riitta!
Mitä?
Katso minua silmiin!
Miksi?
No katso nyt vain?
Näinkö?
Joo! Sinua nukuttaa! Sinua nukuttaa.. nukuttaa.. nu.. kut.. Krooh.. puuh... !
Voi tuota minun pientä Jyrkiäni kun hän on niin ihana ja söpö!
Pitääpä käydä poika herättämässä ruokatunnilla uudestaan.

Niin.. sitä tuo naapuri ihmetteli tuossa tien toisella puolella!
Sehän näkee sieltä kaikki, mitä naapureissa touhutaan ja tapahtuu!
Niinhän se näkee, ja ympäri vuorokaudethan se sieltä naapureitaan kyttää, ovat sen huomanneet muutkin!
Minä kyllä olen yrittänyt puiden suojassa käydä saunassakin, mutta kaitpa ne sittenkin ovat minut nähneet, en vain ymmärrä että miten, ihmettelin.
Samanlaisia kyttääjiä ne naapurit ovat tuolla toisellakin puolella, ja hyviä ystäviä ovat ne kaikki keskenään.. vaihtavat tiedustelutietojaan!
Joo.. semmosia pirun akentteja ne on!
Olimme kylässä yläkerran vanhan pariskunnan luona, me alakertalaiset.
Mikko ja Riitta, pidin heistä, olivat molemmat mukavia, ja vaistosin vahvasti heidän rehellisyytensä, sekä aidon ystävällisyytensä muita ihmisiä kohtaan.
Meistä tuli heti ystäviä.
Sinä Jyrki vaikutat reippaalta nuorelta mieheltä.. olet vasta äskettäin viisitoista vuotta täyttänyt, ja nyt jo sinulla on morsian, tämä meidän alakerran Riitta!
Nyökkäilin vain, kai vielä häntä ujostellen.
Mikko katseli hetken aikaa miettivän näköisenä kattoon, kääntäen sitten huolestuneeksi muuttuneen katseensa minuun.
Mutta meillä Jyrki ystäväni on nyt molemmilla pieni yhteinen probleema, johon meidän nyt yhdessä pitäisi miettiä ja keksiä jokin ratkaisu!
Mitä hän tuolla tarkoitti? En ollut metelöinyt.. niin tai olinhan minä Riitan kanssa rakastellessani saattanut hieman liian kova-äänisesti äännellä, laskea yöllä vettä.. mitä Mikko tarkoitti.. en ymmärtänyt.. katsoin häntä kysyvästi.
Et Jyrki ole tainnut vielä tätä meidän vakavaa yhteistä probleemaamme itsellesi tiedostaa?
E..en, en ole!
Mutta minä olen ja tiedän siihen ratkaisunkin!
Käypäs vaimo hakemassa narua, sakset, pahvia, kynä ja talouspaperirulla!
Mitä sinä ukko taas siinä hupsit?
Päätään puistellen kävi hän hakemassa kaikki Mikon pyytämät tarvikkeet.
Mikko touhuili siinä sitten itsekseen, meidän muiden jatkaessa keskusteluamme.
Jonkin ajan kuluttua oli Mikko askarteluineen valmis ja nousi ylös, ripustaen tekemänsä pahvilaput naruineen tyttöjen kaulaan.
Kun kumpikin heistä oli lukenut oman lappunsa tekstin ääneen, räjähdimme kaikki nauramaan.
Ettei poika meillä Riitat keskenään sekaantuisi ja vaihtuisi! Varma on aina varmaa!
Mikko jakeli, itsekin mukanamme nauraen, meille talouspaperi-arkkeja silmiemme pyyhkimiseen.
- Mikon Riitta -
- Jyrkin Riitta -
Kun oli kaksi Riittaa samassa talossa, niin tosiaankin oli illalla hyvä siitä lapusta tarkistaa, ettei heräisi aamulla väärä Riitta kainalossaan.
Mua panettaa lähdetään, luin oman Riittani huulilta, kahvittelumme jälkeen.
No mennään panemaan, vastasin vahingossa ääneen.
Muut nauroivat, minä en, minua hävetti.
Niin sitä poika pitää, nauroi Mikko minua olalle taputtaessaan.
Naisten tarpeista huolehtiminen on meidän miesten tärkein tehtävä täällä maailmassa! Ja mikäs siinä, kun se meistä miehistä on niin hauskaakin!
Me siis Mikon kanssa nyt ensin käymme saunassa ja te sitten kun ulkona on tullut pimeä?!
Niinhän me sovittiin ja kuulemme kyllä milloin tulette sieltä pois, vastasi Riitta.. minun Riittani.
Alakertaan päästyämme riisuunnuimme ja hyppäsimme sänkyyn.
Haluan olla päälläsi, niin että saan katsella sinua rakastellessamme, huohotti Riitta, ja kierähdin hänen toivomuksestaan selälleni.. ja kyllä se minunkin toivomukseni alitajuisesti oli ollut.
Minusta oli kiihoittavaa nähdä hänet ylläni, rinnat heiluen ja koko hänen vartalonsa kiihkeästi pomppien päälläni.
Hänen katselemisensa teki minut hulluksi.
Ei, en tarkoita että hulluksi, vaan hulluksi.. sillä on eroa.
Ri.. Riitta.. sinä.. olet.. ni.. iin kaunis.. ihana.. minun...!
Oo.. olenko.. sinä my..yös!
Olet.. ool.. leet.. ra.. rakastan.. rakastaan uuh sinua.. rakas.. Aa.. aah...!
Ooh.. minääkiin.. Oooh...!
Saatuamme molemmat orgasmit, lepäsi Riitta hengästyneenä päälläni.
Painanko sinua?
Et rakas!
Rakastatko minua?
Rakastan kulta!
Kerro se omin sanoin, äläkä toista sitä, mitä olet lukenut lehdistä tai kuullut telkkarista!
Olin hetken ymmälläni, mutta sitten jo hänen ympärillään pitämilläni käsilläni rutistin häntä itseäni vasten.
Mä rakastan sua gimma.. raa.. kaas.. taaaaan.. rakas.. tan rakas!
Huh.. rakas.. huu.. tan.. Sua kimuli!
No kelpasko gimma rakas?
Ootko mistään lehdistä lukenut tommosta?
Heh en.. lähdetään saunaan pentu!
Joo.. ne kuuluu jo tulevan!
Mutta.. minä Riitta rakastan sinua, mutta rakastatko sinä minua?
Et itse kertonut, että rakastatko sinä vuorostasi minua.. kerro.. eiikä millään lehdistä lukemillasi sanoilla!
Riitta hieroi nenällään nenääni, katsoen samalla minua vakavalla ilmeellä silmiini, mitään puhumatta.
Sitten ilmestyi jälleen se entinen tuttu naurava katse hänen silmiinsä.
Rakastan! Tottahan minä sinua, omaa rakasta pikku ipanaani rakastan.. ja nyt rakas saunaan!
Saat pestä mun pillun kun sen sotkitkin!
Eiiikää.. sä Riitta oot sadisti!
No niinhän minä oon!

Niin.. sitä tuo naapuri ihmetteli tuossa tien toisella puolella!
Sehän näkee sieltä kaikki, mitä naapureissa touhutaan ja tapahtuu!
Niinhän se näkee, ja ympäri vuorokaudethan se sieltä naapureitaan kyttää, ovat sen huomanneet muutkin!
Minä kyllä olen yrittänyt puiden suojassa käydä saunassakin, mutta kaitpa ne sittenkin ovat minut nähneet, en vain ymmärrä että miten, ihmettelin.
Samanlaisia kyttääjiä ne naapurit ovat tuolla toisellakin puolella, ja hyviä ystäviä ovat ne kaikki keskenään.. vaihtavat tiedustelutietojaan!
Joo.. semmosia pirun akentteja ne on!
Olimme kylässä yläkerran vanhan pariskunnan luona, me alakertalaiset.
Mikko ja Riitta, pidin heistä, olivat molemmat mukavia, ja vaistosin vahvasti heidän rehellisyytensä, sekä aidon ystävällisyytensä muita ihmisiä kohtaan.
Meistä tuli heti ystäviä.
Sinä Jyrki vaikutat reippaalta nuorelta mieheltä.. olet vasta äskettäin viisitoista vuotta täyttänyt, ja nyt jo sinulla on morsian, tämä meidän alakerran Riitta!
Nyökkäilin vain, kai vielä häntä ujostellen.
Mikko katseli hetken aikaa miettivän näköisenä kattoon, kääntäen sitten huolestuneeksi muuttuneen katseensa minuun.
Mutta meillä Jyrki ystäväni on nyt molemmilla pieni yhteinen probleema, johon meidän nyt yhdessä pitäisi miettiä ja keksiä jokin ratkaisu!
Mitä hän tuolla tarkoitti? En ollut metelöinyt.. niin tai olinhan minä Riitan kanssa rakastellessani saattanut hieman liian kova-äänisesti äännellä, laskea yöllä vettä.. mitä Mikko tarkoitti.. en ymmärtänyt.. katsoin häntä kysyvästi.
Et Jyrki ole tainnut vielä tätä meidän vakavaa yhteistä probleemaamme itsellesi tiedostaa?
E..en, en ole!
Mutta minä olen ja tiedän siihen ratkaisunkin!
Käypäs vaimo hakemassa narua, sakset, pahvia, kynä ja talouspaperirulla!
Mitä sinä ukko taas siinä hupsit?
Päätään puistellen kävi hän hakemassa kaikki Mikon pyytämät tarvikkeet.
Mikko touhuili siinä sitten itsekseen, meidän muiden jatkaessa keskusteluamme.
Jonkin ajan kuluttua oli Mikko askarteluineen valmis ja nousi ylös, ripustaen tekemänsä pahvilaput naruineen tyttöjen kaulaan.
Kun kumpikin heistä oli lukenut oman lappunsa tekstin ääneen, räjähdimme kaikki nauramaan.
Ettei poika meillä Riitat keskenään sekaantuisi ja vaihtuisi! Varma on aina varmaa!
Mikko jakeli, itsekin mukanamme nauraen, meille talouspaperi-arkkeja silmiemme pyyhkimiseen.
- Mikon Riitta -
- Jyrkin Riitta -
Kun oli kaksi Riittaa samassa talossa, niin tosiaankin oli illalla hyvä siitä lapusta tarkistaa, ettei heräisi aamulla väärä Riitta kainalossaan.
Mua panettaa lähdetään, luin oman Riittani huulilta, kahvittelumme jälkeen.
No mennään panemaan, vastasin vahingossa ääneen.
Muut nauroivat, minä en, minua hävetti.
Niin sitä poika pitää, nauroi Mikko minua olalle taputtaessaan.
Naisten tarpeista huolehtiminen on meidän miesten tärkein tehtävä täällä maailmassa! Ja mikäs siinä, kun se meistä miehistä on niin hauskaakin!
Me siis Mikon kanssa nyt ensin käymme saunassa ja te sitten kun ulkona on tullut pimeä?!
Niinhän me sovittiin ja kuulemme kyllä milloin tulette sieltä pois, vastasi Riitta.. minun Riittani.
Alakertaan päästyämme riisuunnuimme ja hyppäsimme sänkyyn.
Haluan olla päälläsi, niin että saan katsella sinua rakastellessamme, huohotti Riitta, ja kierähdin hänen toivomuksestaan selälleni.. ja kyllä se minunkin toivomukseni alitajuisesti oli ollut.
Minusta oli kiihoittavaa nähdä hänet ylläni, rinnat heiluen ja koko hänen vartalonsa kiihkeästi pomppien päälläni.
Hänen katselemisensa teki minut hulluksi.
Ei, en tarkoita että hulluksi, vaan hulluksi.. sillä on eroa.
Ri.. Riitta.. sinä.. olet.. ni.. iin kaunis.. ihana.. minun...!
Oo.. olenko.. sinä my..yös!
Olet.. ool.. leet.. ra.. rakastan.. rakastaan uuh sinua.. rakas.. Aa.. aah...!
Ooh.. minääkiin.. Oooh...!
Saatuamme molemmat orgasmit, lepäsi Riitta hengästyneenä päälläni.
Painanko sinua?
Et rakas!
Rakastatko minua?
Rakastan kulta!
Kerro se omin sanoin, äläkä toista sitä, mitä olet lukenut lehdistä tai kuullut telkkarista!
Olin hetken ymmälläni, mutta sitten jo hänen ympärillään pitämilläni käsilläni rutistin häntä itseäni vasten.
Mä rakastan sua gimma.. raa.. kaas.. taaaaan.. rakas.. tan rakas!
Huh.. rakas.. huu.. tan.. Sua kimuli!
No kelpasko gimma rakas?
Ootko mistään lehdistä lukenut tommosta?
Heh en.. lähdetään saunaan pentu!
Joo.. ne kuuluu jo tulevan!
Mutta.. minä Riitta rakastan sinua, mutta rakastatko sinä minua?
Et itse kertonut, että rakastatko sinä vuorostasi minua.. kerro.. eiikä millään lehdistä lukemillasi sanoilla!
Riitta hieroi nenällään nenääni, katsoen samalla minua vakavalla ilmeellä silmiini, mitään puhumatta.
Sitten ilmestyi jälleen se entinen tuttu naurava katse hänen silmiinsä.
Rakastan! Tottahan minä sinua, omaa rakasta pikku ipanaani rakastan.. ja nyt rakas saunaan!
Saat pestä mun pillun kun sen sotkitkin!
Eiiikää.. sä Riitta oot sadisti!
No niinhän minä oon!

Vanhempani olivat tehneet minusta katoamisilmoituksen, kuten oli ollut odotettavissakin.
Löydetyksi en halunnut tulla.
En halunnut aiheuttaa ikävyyksiä Riitalle, enkä yläkerran vanhalle pariskunnalle.
Mitä minulla oli oikeus haluta, en tiedä, ei mitään kolmeen vuoteen, ei mitään ennenkuin olin täysi-ikäinen.
Voi surkeuden surkeutta, ajattelin vuoteen reunalla istuessani, päätäni käsiini nojatessani.
Oli aamu-yö, enkä ollut nukkunut koko yönä.
Väsytti.
Anoisinko lastenkotiin, mutten taitaisi päästä, kun minulla tietenkin katsottaisiin olevan muka niin hyvät ja minua muka hellantuliteisentään niin helkutin syvästi rakastavat vanhemmat.
Ja paskat!
Mitä? Jyrki valvotko sinä? Miksi sinä siinä istut, etkä nuku?
Ei nukuta, olen valvonut koko yön?
Voi kulta!
Riitta nousi puoli-istualleen minua halaamaan.
Voi sinua pikku raukkaa, kun maailma sinua kolhii!
Niin, niin tekee!
Olikohan itsesääli vai mikä lie, joka sai kyyneleet nousemaan silmiini.
Riitan myötätuntoiset sanat ehkä.
Puristin hänen kättään.
Minulla on vain sinut Riitta-rakas!
Ei ketään muuta tässä maailmassa!
Kiitos Riitta että olet olemassa!
Älä minua siitä kiitä, vaan kiitä isäni huonoa muistia, kun unohti ottaa kortsut mukaan, lähtiessään äitini kanssa tansseihin!
Mitä sitten tapahtui?
Minä tulin?
Ja avasit tämän parturiliikkeen?
Mitä?
Että tulit tänne ja aloit parturiksi?!
Joo justiinsa niin! Sinähän ymmärsit heti, mitä tapahtui!
Mutta tulepas nyt nukkumaan tähän minun viereeni!
Oli niin hyvä olla Riitan kainalossa, että hetkeksi unohdin mieltäni kalvaneet ajatukset.
Tunnustiko Riitta isäsi sinut lapsekseen?
Vastausta ei kuulunut.
Tunnustiko?
Tunnusti ja vieläpä kosikin sitä ennen, ennenkuin synnyin, äitiäni.. luulin että... !
Mitä?
En mitään.. en luullut yhtään
mitään!

Riitta ei ollut herättänyt minua ennen töihin menoaan, ja heräsin vasta kun hän tuli syömään, laitettuaan liikkeen kiinni ruokatuntinsa ajaksi.
Anteeksi kun minusta ei ole ollut sinulle mitään apua, senkun nukun vain, sinun raataessasi töissä!
Voi poikakulta, kun minä olen jo saanut sinulta jotain niin paljon tärkeämpää, kuin jos vain olisit täällä kokkaillut ja siivoillut!
Niin minäkin sinulta, ja se on ollut minulle aivan yhtä tärkeää kuin sinullekin!
Ehkäpä tärkeämpääkin.. eikä vain ehkä, vaan se on ollut minulle tärkeämpää!
Mutta nyt se taitaa loppua tähän!
Mitä? Mitä sinä Riitta tarkoitat?
Sinun on palattava kotiisi, jatkettava koulunkäyntiäsi.. unohdettava minut!
Et voi Riitta tarkoittaa tuota.. et voi.. etkö rakasta minua enää.. Riitta.. älä jätä minua.. älä aja minua täältä pois.. ethän.. et saa.. Riitta.. kuuletko.. et saa?!?!
Tunsin Riitan kädet ympärilläni, kuinka hän, jalkojeni petettyä allani, lattialla vieressäni maaten, puristi minua tiukasti itseään vasten, nimeäni itkien toistellen.
Tajuntani hitaasti sammuessa, tunsin vain syvää tyhjyyttä.
Sitten en enää tuntenut surua enkä iloa.. en tuntenut mitään.. minua ei enää ollut.

Poskiani läpsittiin, samanaikaisesti toistellen sanaa jyrki.
Mikä jyrki ja miksi minua hakattiin?

Poskiani läpsittiin, ja hoettiin että mikä sinun nimesi on, mikä sinun nimesi on.
Riitta!

Poskiani läpsittiin.
Mikä sinun nimesi on.. mikä sinun nimesi on...
Kirkas valo silmissäni teki kipeää.
Riitta.. Riitta.. missä sinä olet?

Poskiani läpsittiin.
No siinäpähän läpsikää.
Viuuh!
Pakenin poskieni läpsijöitä takaisin tajuttomuuteen.

Poikanne on saanut vakavan hermoromahduksen!
Kuka on Riitta? Sitä nimeä hän vain toistaa koko ajan, reagoimatta edes omaan nimeensä!
Emme me tunne ketään Riittaa!
Emmehän kultaseni?
Emme!
Ettekö voisi kysellä hänen ystäviltään, jos he vaikka tuntisivat tämän Riitan?!
Emme tunne hänen ystäviään!
Emmehän kultaseni?
Emme!
Ettekö voisi laittaa lehteen ilmoitusta, vaikkapa että, Jyrki kaipaa Riittaa?!
Voisimmeko kultaseni?
Emme! Meidän poikamme ei tunne ketään Riittaa, sillä muutenhan hän olisi kirjoittanut jotain hänestä vihkoihinsa, papereihinsa tai päiväkirjaansa!
Oletteko te lukenut hänen päiväkirjaansa?
En tietenkään, vaan siitä lähtien kun hän oppi kirjoittamaan, on hän aina vaatimalla vaatinut, että luen hänen päiväkirjansa ja kaikki hänen muutkin paperinsa!
Koska minä rakastan häntä niin paljon, omaa lastani, olen minä aina suostunut, vaikkakin vastahakoisesti, aina kaikki hänen paperinsa lukemaan!
Herkkää ja syvää Äidinrakkautta, tiedättehän!
Jyrki rakastaa omaa äitiään!
Eiii ajakaa nuo pirut jotka kutsuvat itseään vanhemmikseni täältä pois ja se akka varsinkin joka on itse pääpaholainen!
Odotahan pentu kun pääset kotiin niin saat heti sellaisen selkäsaunan että tulet sen muistamaan koko ikäsi... hupsista... leikkiähän minä vain!
Poistukaa olkaa hyvät!

Jatkoa!

Kerro nimesi!
Jyrki!
Tervetuloa takaisin sieltä jostain, missä sitten olitkaan!
Olit tajuttomana, tai ainakin joissain muissa maailmoissa kaksi vuorokautta!
Olet hokenut Riittaa koko ajan, kuka hän on?
Hän.. hän on parturi!
Parturi, mutta parturistahan sairasauto sinut kaksi päivää sitten haki, ja toisella sairasautolla haettiin myöskin se parturi!
Sinun saatuasi se hermoromahduksesi, sai se parturikin hermoromahduksen, nähtyään sinun hermoromahduksesi!
Järkyttyi tyttöparka siitä niin pahoin!
Vai hän se onkin se sinun hokemasi Riitta!
Joo on! Ja haluan nyt heti nähdä hänet!
Minua kiinnostaa tietää, että miksi hoit hänen nimeään!
Koska hän on niin hyvä parturi!
Hmm!
Psykiatri hymyili kaulaansa merkitsevästi sivellessään.
Kuulin hänenkin juuri äsken heränneen tajuttomuudestaan!
Hän vuorostaan tajuttomana ollessaan toisteli sanaa Jyrki!
Enpä ymmärtänyt hänen tarkoittaneen sinua, hämmästyttävää, kuinka minä en tuota heti ymmärtänyt?!
Viemmekö sinut hänen luokseen vai tuommeko hänet tänne sinun luoksesi?
Aivan sama, kunhan saan tavata hänet! Nyt heti kiitos!
Rakastatko häntä? Oletteko rakastavaisia?
En vastannut.
Kuulehan jyrki!
Minä olen nykyaikainen, tärkeitä tutkimuksia tekevä psykiatri, ja minulla on ehdoton vaitiolovelvollisuus!
Me tarvitsemme tämän huoneen sänkyineen toiselle potilaalle, ja jos te sen Riitta-potilaamme kanssa olisitte olleet rakastavaisia, niin olisin minä nyt sinut voinut tuossa sinun sängyssäsi työntää hänen huoneeseensa, kipata sinut tuosta sinun sängystäsi hänen sänkyynsä, ja sitten tuon kipeästi tarvitsevamme sängyn tuoda tänne takaisin sille uudelle potilaallemme.
Huoneenne oven olisin lukinnut perässäni, ettei kukaan muu olisi päässyt teidän jälleennäkemistänne häiritsemään, paitsi minä, tutkijana.. tunnettuna, arvostettuna tutkijana, ja te tutkimuskohteinani!
Olemme me.. olemme me rakastavaisia.. rakastamme toisiamme.. kiltti herra psykiaattori, viekää minut hänen luokseen please.. pyydän!
Sano ensin psy..ki..atri!
Psykiatri!
Oikein.. sulje silmäsi ja pidä sängyn reunoista kiinni, sillä nyt mennään!
Tartuin sängyn laidoista kiinni ja suljin silmäni, mutta mitään ei tapahtunut.
Avasin silmäni.. huone oli tyhjä.
Ovi kuitenkin avautui samalla hetkellä, ja siihen minä kai havahduinkin.
Enkä enää istunut, vaan makasin sängyssä.
Olinko nähnytkin vain unta?
Sisään tuli sairaanhoitaja, tarjotin kädessään.
Ruoka-aika! Mutta sinähän oletkin jo hereille!
Mihin se psykiatri meni, joka täällä oli äsken?
Hänen vuoronsa loppui jo kaksi tuntia sitten, ja kun vilkaisin tänne viimeksi puoli tuntia sitten, nukuit rauhallisena syvää unta!
Olet saanut lääkkeitä, jotka aihettavat hallunisaatioita, ja olet joko nähnyt unta, tai sitten vain kuvitellut sen kaiken!
Mutta kun se oli niin todellista!
Ja ne sinun saamasi lääkkeet vahvoja ja vaikutukseltaan arvaamattomia!
Kerro mitä tapahtui!
Kerroin.
Sairaanhoitajatar kuunteli minua tarkkaavaisena ja pyysi sitten minua kertomaan, että miltä tämä psykiatri oli näyttänyt.
Luetellessani hänen tuntomerkkejään, istahti hoitajatar kalvenneena sänkyni reunalle, ja kuiskasi.. Se oli hän!
Kuka?
Kaksi vuotta sitten syöpään menehtynyt, kuuluisa ja ympäri maailmaa arvostettu, rakas ystäväni tohtori Lars Skitdetsamma!
Tällä samalla osastolla on nainen, joka tuotiin tänne samoihin aikoihin kuin sinutkin, ja hän on koko ajan hokenut että.. sinun nimesihän on Jyrki, eikö olekin?
On.. on.. mitä hän hoki?
Sinun nimeäsi ja sinä vuorostasi... !
Riittaa! Onko hänen nimensä Riitta?
Saat kysyä sitä häneltä itseltään!
Rakas Larsini halusi sieltä jostain, minun vievän sinut sen naisen luokse!
Jaksatko kävellä pari sataa metriä?
Jaksan.. jaksan kävellä vaikka pari sataa kilometriä minun Riittani luo!
No nouse ylös, lähdetään! Kähvelletään matkan varrelta rullatuoli, jos sellainen nähdään!

Jatkoa!

Hoitajatar löysi heti huoneeni ulkopuolelta vapaana olevan rullatuolin, johon minut istutti.
Selmaa.. tule auttamaan minua tämän potilaani sänkyyn saamisessa!
Odota Jyrki tässä, tulen pian!

Se senkin pirunpenikka, uskalsikin käydä äitiään vastaan!
Kun hän pääsee sairaalasta kotiin, hakkaan nahkaremmillä hänen takapuolensa nahattomaksi, niin että hän lopun kurjan elämänsä muistaa, kuinka ilkeä hän omaa rakasta äitiään kohtaan oli, mutta kyllä hän sitten joskus kun hänestä itsestäänkin aika jättää, rangaistuksensa tästä jumalattoman hirveästä ja kauheasta pahuudestaan minua kohtaan tuolla puolen tulee saamaan halleatshii!
Voi olisin minä hieman kiltimpikin voinut omaa rakasta äikultaani kohtaan silloin aikoinaan voinut olla, katuu hän sitten vanhana, kun minusta jo on aika jättänyt!
Mutta myöhäistä hänen enää sitten on mitään katua!
Voi kuinka julma ja raaka minä silloin ilkeänä kauhukakarana omaa herttaista äitiäni kohtaan olinkaan, suree hän!
Voi en ikinä sitä itselleni anteeksi voi antaa yhyy itkee hän sitten lopun ikäänsä!
Yhyy ja minä kun aina vain itseäni ajattelematta olen kaikkeni sen pirun penikan eteen tehnyt ja tämä yhyy nyt on kiitos siitä minulle, minulle äideistä parhaimmalle! Että hän minua omaa uhrautuvaa ja kilttiä äitiään näin julmasti kehtaakin itketyttää, se se senkin, sanonko minä että mikä.
Ei ole minun sitten helppoa siellä pilven reunalla istuen katsella ja kuunnella kun hän siellä alhaalla kärisee, ulvoo ja huutaa tuskissaan, kärsien omista pahoista teoistaan!
Lempeästi itsekseen hymyillen suri Jyrkin äiti kuvittelemaansa oman rakkaan poikansa tulevaa kohtaloa tuhmuudestaan häntä, omaa äitiään kohtaan.
Nautinnollisti hymyillen, veti hän kuvittelemaansa poikansa palavan lihan ihanaa tuoksua nenäänsä.
Joka kuritta kasvaa, sille hassusti käypi, mutta nyt tuli muutos ja liika helläkätisyys loppuu tähän paikkaan!
Hyvä äiti sinä Jyrkille, sille meidän kiittämättömälle pennullemme olet aina ollut!
Pidä ukko pääsi kiinni tai tulee nyrkistä! Minun, minulle niin rakasta ja kilttiä lastani sinä et hauku etkä mollaa, hauku omia pen..., mene tiskaamaan siitä ja äkkiä ja sitten peset pyykit ja sitten... !
Kyllä rakkaani! Menen rakas kullinnuppuni Aii!

Herää Jyrki, olemme perillä!
Nukahdinko minä?
Saamasi lääkkeet vaikuttavat vielä ainakin huomiseen saakka, samoin ystävälläsi Riitalla, ja hänellä vieläkin pitempään!
Hän hallunisoi vielä, ja vahvemmin kuin sinä, koska sai.. ei vielä niin pitkä aika sitten.. lääkkeensä levottomuuteensa, joten ymmärrä häntä, äläkä hätäänny, jos ja kun hän puhuu ja käyttäytyy kummasti!
Selma-hoitajatar avasi huoneen oven ja työnsi minut Riitan sängyn viereen.
Riitta heräsi, katsoen samein silmin vuoronperään Selmaa ja sitten minua.
Nousin ylös rullatuolistani, kumarruin ja suutelin Riittaa.
Riitta.. rakas!
Jyrki.. Jyrki sinäkö se olet?
Minä Riitta!
Voi Jyrki Jyrki!
Riitta kiersi kätensä kaulaani ja painoi poskensa poskeani vasten!
Hän sekä itki, että nauroi vuoronperään ja samanaikaisesti.
Voi Jyrki missä sinä olet ollut.. olen niin kaivannut sinua.. ja ollut niin peloissani sinun puolesta.. voi Jyrki sinä sittenkin tulit takaisin minun luokseni!
Tässä Riitta olen.. rakastan sinua!
Tiedän Jyrki sen ja minä rakastan sinua!
Nousehan nyt Jyrki siihen ystäväsi viereen nukkumaan, käyn teitä välillä katsomassa, ja jos jokin hätä tulee, pahoinvointia, vessassa käyntiä, tai mitä muuta tahansa, niin tässä on hälytysnappi, siitä vain painakaa!
Lähden nyt, nukkukaa hyvin!
Riitan kanssa vaihdoimme pusut ja sylikkäin, nenä nenää vasten, nukahdimme molemmat onnellisina toisistamme.
Olimme taas yhdessä.
Selma kertoi yöllä käyneensä meitä katsomassa, ja ettei kuivin silmin huoneestamme poistunut.
Olimme nukkuessamme niin onnellisen näköisinä nukkuneet, toisiimme kietoutuneina, ettei hän sitä kuivin silmin voinut olla katsomatta.
Kiitos Selma kiltti!
Kiltti Selma sai meiltä kummaltakin lämpimän halauksen.
Minulta ja Riitalta kiitosten kera.

Jatkoa!

Saimme sen edellisen yön jälkeen nukkua myös seuraavan päivän yhdessä samassa sängyssä, saman peiton alla.
Olimme siitä Riitan kanssa iloisesti hämmästyneitä.
Psykiatrimme kävi kanssamme keskustelemassa, muistilehtiöönsä koko ajan jotain kirjoitellen.
Olette erikoisia tapauksia, sekä erikseen yksilöinä, että myöskin yhdessä, ja varsinkin yhdessä!
Hän oli erittäin kiinnostunut meidän välisestä suhteestamme.
Haluatteko kumpikin jatkaa nukkumistanne samassa sängyssä?
Ilman muuta!
Tottakai me haluamme!
Miksi te sitä haluatte?
Vilkaisimme ällistyneinä Riitan kanssa toisiamme.
Emme kumpikaan tienneet mitä vastata, sillä yhdenkin väärän vastauksen antaminen, saattoi lennättää toisen meistä pois tästä sängystämme, ja ehkäpä ulos koko huoneesta.
No kun tässä on niin hyvä jousitus ja tässä on niin ihana nukkua!
Eikä varmaan koko tästä sairaalasta löydy toista yhtä hyvää sänkyä!
Niin, enkä minä saisi unta, jos tietäisin Jyrkin jossain resussa hetekan rähjässä joutuvan makaamaan!
Haluaisitte siis maata keskenänne, tässä samassa sängyssä?!
Haluamme vain olla yhdessä, miltei parkaisin, itkuani niellen.
Juuri niin, meidän täytyy saada olla yhdessä, huudahti Riitta.
Rauhoittukaa, rauhoittukaa,
saatte jakaa tämän huoneen sänkyineen keskenänne!
Tekemieni testien ja kokeiden tulosten perusteella.. miten sen nyt ilmaisisin.. olette kuin paita ja.. ja takapuoli!
Jos joutuisitte toisistanne eroon, laukaisisi te teissä molemmissa uuden hermoromahduksen, ja on olemassa suuri vaara, sen muuttumisessa krooniseksi, joten.. hoitaja tuo teille neiti kohta ehkäisypillereitä!
Joudutte olemaan täällä tarkkailtavina ainakin viikon ajan!
Halasimme Riitan kanssa toisiamme, aluksi ilosta itkien, kunnes itkumme muuttui kuin parkumiseksi.
Psykiatrimme säikähti, pelätessään meidän hermoromahtavan uudestaan.
Mikä teille nyt tuli, huudahti hän säikähtäneenä.
No kun Jyrkin vanhemmat vaativat häntä takaisin luokseen, eikä Jyrki ole vielä täysi-ikäinenkään, omista asioistaan päättämään!
Haluan asua Riitan luona!
Eihän Jyrkin alaikäisyys ole este eikä mikään, anotaan Jyrkille erikoislupaa olla aikuinen, tai ehkäpä syntymä-ajan muuttamista kolme vuotta taaksepäin.
Ja kun minä todistan Jyrkin vanhempien olevan hirviöitä, varsinkin hänen kauhean äitinsä, niin heidän vaatimuksensa pojan takaisin kotiin saamisesta hylätään siihen paikkaan.
Ihanaa, huudahti Riitta.
Mutta kuulkaapas, teidän on autettava minua siinä!
Tottakai! Mitä haluatte meidän tekevän?
Rakastelevan keskenänne tuossa sängyssänne!
Yötä päivää, vuorokaudet ympäriinsä!
Tutkimustuloksieni perusteella tekemääni diaknosiani tukemaan!
Olette riippuvaisia toisistanne, ja seksistä keskenänne!
Ette voi elää normaalia elämää, ilman seksiä toistenne kanssa!
Ilman sitä sairastutte, kuten teille jo kerroin, krooniseen hermoromahdukseen!
Jokaisesta kauppareissustanne tulee putkareissu, kauppaan mennessänne raivotessanne, möykätessänne ja hiuksia päästänne repiessänne!
Teistä tulisi onnettomia kaljipäitä!
Joten heti kun kuulette jonkun työntävän avainta tämän huoneenne lukkoon, jota tästä hetkestä lähtien pidämme lukittuna, hyppäätte sänkyynne rakastelemaan, ettekä lopeta, ennenkuin täällä kävijä on täältä poistunut!
Ymmärsittekö?
Ymmärsimme!
Mutta jos täällä jatkuvasti ravaa ihmisiä, niin enhän minä koko aikaa voi seisottaa tätä.. tätä penistäni!
Näyttelet sen seisovan, pidätte peittoa päällänne.. kyllä se siitä!
Mutta harjoitellaan!
Lähden nyt kierrokselleni, lukitsen lähtiessäni oven, ja kun palaan, avaan oven, te hyppäätte sänkyyn, jos ette jo ole siellä, ja aloitatte rakastelunne!
Minä voin tuossa tuolilla istuen hetken aikaa tehdä paperitöitäni, samalla seuraten että kaikki menee suunnitelmiemme mukaan!
Nähdään!
Hei haloo, huusi Riitta hänen peräänsä, mutta hän ehti jo mennä.
Hän unohti lehtiönsä tuohon tuolille!
Voi ei! Katso tätä Jyrki!
Eihän hän ole kirjoittanut tähän yhtään mitään!
Koko lehtiö on sivu sivun jälkeen vain täynnä pillun, kullin ja tissien kuvia!
Karataanko?
Minne?
Norjaan kalatehtaalle töihin!
Rakastellaan ensin ja käydään sitten nukkumaan!
Mutta nukutaan hiljaa, ettei häiritä kun se Tahvo tekee niitä paperitöitään!

Jatkoa!

Kävelin käsi kädessä Riitan kanssa kotiin.
Riitan kotiin, joka nyt virallisesti oli myöskin minun kotini, ja aivan sitten yllättävästä syystä, mutta ensin... !
Psykiatrimme ei ollut suuttunut meihin, päinvastoin hän kätteli meitä iloisena jäähyväisiksi, sairaalasta pois lähtiessämme.
Eikä hänellä ollut ollutkaan mitään syytä meihin suuttua, sillä hän oli saanut paljon tutkimusmateriaalia meitä seuratessaan ja tarkkaillessaan, sekä hyvän mielen, saadessaan meitä aivan sitten niin valtavasti, ja niin monessa eri asiassa auttaa.
Hän oli saanut aikaan lähestymiskiellon vanhemmilleni, luvan minulle asua yhdessä rakkaani kanssa, niin.. se nyt oli vähän monipiippuinen juttu, sillä rakkaallanihan tarkoitan nyt Riittaa, ja tavallaan hänestä tuli nyt minun uusi äitini, tai oikeastaan minä olen siihen saakka hänen hypoteettinen ottopoikansa, kunnes meidän yhteinen lapsemme syntyy, ja.. joo.. yhteisen päätöksemme seurauksena Riitta heitti ehkäisypilleripurkkinsa huoneessamme olleeseen roskakoriin, ja nyt tavallaan harrastamme hypoteettistä eli oletettua insestiä, koska Riitta on minun oletettu eli hypo.. eikun nythän minä höpöttelen aivan sitten puutaheinää kun enhän minä edes ymmärrä että mitä tuo hypo-sana tarkoittaa, kun on mennyt koulussa tunneilla nukkuessa se sana ohi korvieni.
Siis.. yritämme Riitan kanssa saada nyt lasta, ja siihen saakka kunnes hän tulee raskaaksi, on hän minun holhoojani, ja kun hän tulee raskaaksi, tulee vuorostaan minusta holhooja, tai ainakin perheemme huoltaja, vaikka olenkin vain koulupoika, mutta lopetan koulun ja menen aluksi kukkakauppaan lähetiksi, ja katsotaan sitten, ja presidentin luvalla, kun hän anomuksemme saa ja hyväksyy, jonka psykiatrimme hänelle kirjoitti ja sitten sen postitti, saan luvan olla aikuinen, enkä tarvitse enää Riittaa holhooja-äitinäni, elikkä meidän ei sitten enää tarvitse harrastaa insestiä, eikä Riitan pelätä linnaan joutumista, kun minustakin on tullut aikuinen ja olemme pyytäneet Kekkosta tulevan lapsemme kummiksi, ja kutsuneet hänet kymmenen kuukauden kuluttua pidettäviin lapsemme ristiäisiin, ja siinä kai kaikki nyt olikin, luulisin.
Jyrki!
Mitä eukkoseni?
Hahhah vai muka jo eukkosesi minä olen, vaikka vielä olen sinun äitipuolesi?!
Holhoojani!
No holhoojasi sitten!
Mutta sitä minä vaan, että kyllä minua vähän nolottaa ne meidän yhteiset sekoilumme siellä sairaalassa!
Onneksi se meidän kallonkutistajamme ei sentään suuttunut meille, vaikka sillä tavalla kohtelimme häntä!
Mutta sitähän hän meiltä odottikin, ja ilostui vain kun reagoimme siten, miten oli arvellutkin meidän reakoivan!
Todistimme hänelle käytöksellämme, hänen itse keksimänsä teoriansa oikeiksi!
Pätevä ja kiltti ukkohan hän on! Ja tulevan lapsemme tuleva kummi Urkin kanssa!
Mutta minä ainakin nyt sain lääkkeistä niin tarpeekseni, etten edes aspiriiniä aio suuhuni panna!
Enkä minäkään ainakaan vähään aikaan!
Oletko Jyrki nyt onnellinen?
Pysähdyin, kiersin käteni Riitan ympärille.
Olen Riitta, tästä onnellisemmaksi en voisi kuvitella enää tulevani!
Oletan sinun tuntevan samoin!Olen onnellinen kanssasi, senkin nassikka!
Meillä on paljon suunniteltavaa edessä!
Keljuttaa kun ties kuinka monta vuotta joudut yksinäsi elättämään perheemme!
Kyllä me poika pärjätään!
Suutelimme, halailimme, jatkoimme käsi kädessä matkaa kotiimme, josta meidät kaksi viikkoa aikaisemmin oli pillit soiden, viety sairasautoilla sairaalaan.
Näiden kahden viikon aikana oli elämämme muuttunut täysin, mutta vain parempaan suuntaan.
Vauhtia, vauhtia Riitta!
No mutta mihinkäs meille nyt sellainen kiire tuli?
Hännänhuipun levysoitin alkaa kymmenen minuutin päästä!
Hahhahhah olet sitten ihan hassu höpsö!

Erikoinen juttu. Jokaista lausetta ei tarvitse aloittaa uudelta riviltä.

Sain halin.
Saankos minäkin antaa halin?
Et.. kun joo! Pitäähän se ottaa vastaan kun kerran annetaan!
Voi ne miehetkin vähän keskenään halia, kun eihän siinä nyt mitään pahaa ole! Jälleennäkemisemme kunniaksi!
Ystävämme yläkerrasta, olivat iloisia, meidät jälleen pitkästä aikaa nähdessään.
Haliteltiin, rupateltiin ja itkeskeltiin.
Emmehän me nyt me miehet itkeskelty, vaan nuo meidän tytöt.
Heh heh.. on tämä maailman meno sitten jännää, naureskeli Mikko.
Siitä vaan kirje presidentille Helsinkiin, ja siinä pyyntö, että ikää pitäs pari vuotta saaha lisää, ja hokkus pokkus, Urho heilauttaa taikakynäänsä, ja lastenlisän saanti loppu meidän Jyrkiltä siihen paikkaan, mutta valtion velat kai maksetaan niillä rahoilla pois!
Olisit pistänyt kymmenen tai vaikkapa parikin kymmentä vuotta siihen anomukseesi lisää, niin ei olisi sinun poika tarvinnut armeijaa käydä!
Tai peräti viisikymmentä, niin olisi ruvennut eläke juokseen sinullakin!
Taidanpa minäkin sellaisen anomuksen sinne Helsinkiin lähettää.. joo.. sen minä teen, ja jo tänä iltana! Viisikymmentä vuotta kun Urkki tuota minun Riittaani nuorentaa, niin ei tule tälle pojalle vapaa-ajan ongelmia ei!
Ja sen jos teet, niin minä anon sinulle iän lyhennystä hiekkalaatikko-ikääsi saakka. Ei tule sitten sinulle vapaa-ajan ongelmia, hiekkalaatikossasi päivät pitkät leikkiessäsi! Ettäs sen Mikko sitten tiedät!
Mutta minäpäs piilotankin postimerkit ja kirjekuoret!
Ja höpö, höpö.. lopetetaan jo tämä turha löpinä!
No niin kaima, mihinkäs me jäätiinkään?.. joo.. hoitelin näiden viikkojen aikana ne sinun asiakkaasi, etteivät olisi etsineet uutta parturia itselleen, siitä suuttuneina, kun liikkeesi ovet eivät auvenneetkaan heille!
Kiitos Riitta, ja sinuthan he tunsivat jo ennestäänkin, kun tuuraat minua lauantaisin!
Joo kaikki meni hyvin, ja asiakkailta saadut rahat ovat turvassa yläkerrassa! Käyn ne hakemassa!
Sinunhan ne ovat, kun kerran ne itse tienasitkin!
Me kyllä Mikon kanssa aina pärjätään, mutta te tulette niitä kyllä tarvitsemaan, joten sinä otat ne, tämän enempiä väittelyjä! Tiedät kyllä, että kanssani on aivan turha väitellä!
Tiedän, tiedän, mutta pidä sinä ne tallessasi, sillä pankkiinkaan en niitä aio viedä, kun virallisestihan en näiden kahden viikon aikana töitäkään tehnyt, ja niistä en verottajan kanssa ala jahkailemaan!
No sanotaan sitten niin, ja käytä ne pikkuhiljaa pois, aina niitä tarvitsiessasi!
Muistan kuinka kampaajana työskennellessäni oli veronalle heti kimpussani, jos vähänkään tavallista enemmän kävi maksavia asiakkaita jonain viikkona, yrittäen verottaa minua kuvittelemistaan mielikuvitustuloistanikin!
Jääkööt veronalle nyt nuolemaan tyhjiä tassujaan, joo aivan oikeessa oot!
Olette Jyrkin kanssa nyt kyllä niin väsyneen näköisiä, että nukkumaanhan teidät siitä on päästettävä!
Me Mikon kanssa lähdetään katsomaan televisiota!

Jyrki, Jyrki viereeni pyrki.. mutta ensteks poika strippaat mulle, ja minä katselen sua sormet pillussa ja pillu märkänä.. jookos kultsu!?
Heiluttelet sitä sinun kyrpääsi, aivan minun kasvojeni edessä, minun yrittäessäni siepata sitä suuhuni.. joohan mun kaunis ja komea poitsu kultsuni joohan!?
Mutta kun minua nolottaa semmonen, heilutella nyt sitä sinun naamasi edessä!
Mutta minähän otan sen sitten suuhuni ja imen sitä.. etkö halua minun imevän sitä?
Haluan.. mutta...!
Jyrki kulta, ole kiltti, joohan!?
Ja Jyrki kulta, elikkä minä, oli kiltti ja strippasi Riitta kullalleen, and I liked it juu, sehän olikin kivaa.
Uuh.. mutta ethän vaan pure?
Riitta piteli kiinni ja puristeli pyllyäni, imiessään ja naidessaan suullaan kyrpääni, ja olin jopa tuntevinani hänen nielurisansa kyrpäni päässä, niin syvälle kurkkuunsa hän sen otti, ja sinne hän spermani antoi lauetessani tulla!
Tämä oli minulle uutta, vaikka kaikkihan minulle oli uutta, sillä emmehän me olleet toisiamme tunteneet kuin vasta vähän vajaan kuukauden ajan.
Mieluummin minä kyllä Riitan pilluun, kuin kurkkuun tulin.
Mutta minä sain sitten vuorostani nuolla hänelle orkut, and I liked it too ja takuulla Riitta myös.
Minulla alkoi vähäksi aikaa veltostunut kaluni jälleen kovenemaan, työnsin sen Riitan pilluun, ja hetken päästä jo toisen kerran me molemmat tulimme, ja yht'aikaa!
Ei minulla montaa miestä ennen sinua ole ollut, mutta sinä poika kyllä olet heistä kaikista paras!
Montako?
Kaksi vain? Oletko heille nyt minusta mustasukkainen?
En tiedä.. vielä!
Hmm.. mietin tässä...!
Mitä?
Että miltä tuntuisi olla mustasukkainen, kun ole koskaan sitä tunnetta kokenut!
Ei ole kiva tunne.. hei.. ei mutta minähän olenkin Riitta sinua kokeneempi!
Niin taidat olla, mutta ehkäpä et kauaa!
Mitä sinä tuolla tarkoitat?
En ehkä vielä mitään, mutta nukutaan nyt.. väsyttää!
Joo.. hyvää yötä!
Hyvää yötä minun oma pieni Casanovani!
Jyrki.. mitä tykkäisit, jos käytäisiin joillakin rockfestivaaleilla.. otettaisiin teltta mukaan?
Joo tykkäisin.. krooh puuh!

_Aamulla herättyämme, ja keittiössä aamupuurotellessamme, lapioi Riitta ajatuksissaan puuroa suuhunsa....... _

Syö nyt Jyrki puurosi ja lopeta edes vähäksi aikaa tuo päiväkirjasi kirjoittaminen!
Saanko joskus lukea tuon sinun päiväkirjasi? Ilman lupaasihan minä en sitä tee, senhän olen sinulle sanonut!
Saat, mutta eikö se olisi ollut sinusta jännää, käydä niitä aina salaa lueskelemassa?
Eikä olisi! No näytä niitä sitten, milloin olet siihen valmis!

_Aamulla herättyämme, söimme keittiössä aamupuuroamme, ja Riitta oli siinä pöydän toisella puolella niin kauniin ja seksikkään näköinen, että minulla alkoi kyrpä seisomaan ja....!_

Riitta!
No mitä Jyrki?
Tekeekö sinulla mieli?
Mieli mitä Jyrki?
No kun sinulla niin kivasti nuo rinnat tuolta yöpaitasi kaula-aukosta näkyvät kun olet siinä kumartuneena syömään ja kun olet niin kaunis niin...!
Niin sinulla alkoi kikkeli seisoon?
Ei se mikään kikkeli ole vaan kyrpä tai ainakin kulli!
Ja se sinun kullisi on nyt kovana, koska minun rintani näkyvät yöpaitani kaula-aukosta, niinkö?
Niin!
No otetaan sitten tämä yöpaita pois, että loppuu rintojeni näkyminen kaula-aukosta!
Vouu! Riitta kiltti, mennään sänkyyn, joohan!?
Mennään.. minullakin tekee sinua mieli, kulta pieni pojuseni!
Mentiin ja rakasteltiin.
Rakasteltuamme venyttelimme sängyssä vielä hetken aikaa, ennenkuin Riitan piti lähteä avaamaan liikkeensä.
Meidän pitää saada ne koulukirjasi tänne, ettet aivan liikaa nyt jää opiskeluissasi muista jälkeen!
Koulu loppuu mutta ehtoja ainakin saan, jos en sitten ihan suoraa luokalleni jää! Enkä minä niitä kirjojani sieltä itse voi pois hakea!
Niin, enkä minäkään.. sinun viettelijättäresi.. sinne voi mennä!
Siksihän äitisi minua nimitteli, ja tappeluhan siitä tulisi, jos minä nyt nokkaani siellä näyttäisin!
Mutta kuule, pyydetään Mikkoa ja Riittaa siellä käymään, auttavat sinua varmaan aivan mielellään!
Ja niin tehtiin.
Sain koulukirjojeni lisäksi myöskin kaikki vaatteeni ja tavarani.. sekä myöskin käsinkirjoitetun viestin:
'Ja tämäkö nyt oli palkka kaikesta uhrautuvaisuudestani sinua kohtaan? Kyllä sinä vielä tätä tulet katumaan, viimeistään tuolla puolen kun joudut siellä kaikista pahoista teoistasi sille viimeiselle tuomiollesi'!
Huh! Aivan puistattaa tuo tuollainen äitisi kylmyys, onko hän uskovainen?
Eikä ole, muuten vain on tuollainen sekopää! En tiedä, enkä tunne ainuttakaan, josta hän ei joskus olisi sanonut, että kyllä se siitä ja tästä, ja vaikka mistä, vielä rangaistuksensa tuolla puolen saa!
Kun kerran puhelimessa eräälle toisella puolen Suomea asuvalle tädilleni, isäni siskolle hänestä kerroin, suuttui hän siitä minulle, ja huusi puhelimeen että sinulla on hyvä äiti, ja ettei minun tarvitse enää hänelle soitella, enkä ole soittanutkaan! Mutta mistä hän sen luulee tietävänsä, kun on vuosikausienkin välit heidän lyhyillä tapaamisillaan?! Ja äitini kyllä osaa toisille mielin kielin olla, jos ja kun hän sitä haluaa!
Äitisi on aivan selvästi psykopaattinen narsisti!
Olivatko hänen vanhempansa uskovaisia?
Ei ollut ainakaan mummi ja äidin isää en ikinä nähnyt ja aina kun hänestä jotain kysyin, niin suuttuivat, ja jos vain kyselyjäni jatkoin, niin sain tukkapöllöä! Mummi ja pappa olivat eronneet ja kun pappa kuusi vuotta sitten kuoli, ei heistä kumpikaan mennyt hänen hautajaisiinsa!
Kuulin heidän keskenään puhuvan siitä, mutta sen vain ehdin kuulla, että oli jossain työtapaturmassa kuollut!
Vanha mummi.. äidin mummi oli uskovainen ja kiltti ja kuoli keuhkotautiin ja siksi kun hänellä oli keuhkotauti, ei äiti antanut montaa kertaa minun häntä tavata!
No sieltähän ne sinun äitisi vääristyneet käsitykset uskosta ja hänen muita niillä viimeisillä tuomioilla uhkaamisensa tulevat!
On aivan sitten väärin päässään ne mummunsa opetukset ymmärtänyt!
Kiitos Riitta kun sinä ymmärrät minua!
Kyllähän minä Jyrki rakas sinua ymmärrän!
Parannellaan toisiamme.. toisiamme ymmärtämällä ja lohduttelemalla, Sinä ja Minä!
Et Riitta vielä itsestäsi ole kertonut mitään.. enhän minä oikeastaan tiedä sinusta yhtään mitään! Ollaan viikkokausia setvitty vain minun asioitani, ja sinusta ei olla keskusteltu sanallakaan, aivan kuin en olisi sinusta yhtään kiinnostunut, mutta kyllä minä Riitta olen! Anna Riitta anteeksi tämä tällainen omanapaisuuteni!
Älä Jyrki rakas turhaan pyytele minulta yhtään mitään anteeksi, kun itsehän en ole vielä ollut valmis sinulle omista asioistani kertomaan!
Kerron sitten, kun tunnen olevani siihen valmis!
Olen nyt niihin saanut yhdessä ollessamne tarpeellista, kaipaamaani etäisyyttä, ja se on tehnyt minulle hyvää!
Ruokatunnillani nähdään!
Riitta halasi minua, suuteli minua poskelle, ja meni töihinsä.
Istahdin pöydän ääreen, päiväkirja edessäni ja kynä kädessäni.

_Puristelin kiimoissani naiseni ihania suuria rintoja.
Voi kuinka ihanaa, voihki naiseni suurta kyrpääni puristellessaan. _

Sain itsemääräämisoikeuden omiin asioihini, mutta Riitalla tulisi vielä kolmen vuoden ajan olemaan oikeus viimeiseen sanaan. Toivoin ettei niitä sellaisia sanoja tulisi kovin montaa.
Riitta velvoitettiin huolehtimaan koulun käynnistäni ja paljon muustakin, kuten minun elättämisestäni, kunnes koulut minulta oli käyty ja ammatti hankittu, mutta Riittaa se ei peloittanut vähääkään.
Hui hai.. Jyrki on vähäruokainen, vähään tyytyväinen, hyvätapainen ja kotisiisti! Pari, kolme kertaa päivässä tissiä ja pimpsaa pitää kyllä pojan tyytyväisenä!
Ja niinhän se oli ja tyytyväinen olin minäkin, rakkaan Riittani hellässä hoivassa.
Hänen oletettiin olevan raskaana minusta, mutta vielä hän ei sitä ollut, vaikka siittiö-armeija toinen toisensa jälkeen ampaisi peniksestäni monta monituista kertaa päivässä, Riitan munasoluja valloittamaan, mutta aina turhaan.
Puolustus näkyi toimivan ja olevan horjumaton, kunnes...
Jipii Jyrki, olemme raskaana!
Minäkikö? Mutta enhän minä...!
Höpsö! Et tietenkään sinä, vaan vain minä.. me, sillä se on meidän yhteinen lapsemme!
Ensimmäinen yhteinen lapsemme!

Luin ahkerasti, olin saanut ehdot matikasta ja englannista. Viimeisiin kevään kokeisiin kun en ollut osallistunut, niin se oli ollut ratkaisevaa ehtojeni saamiseen.
Ja omaksi hämmästykseksenikin minä onnistuin jo heti ensi yrityksellä ja vieläpä hyvin.
Saamani ehdot olivat nyt historiaa ja pääsisin syksyllä lukioon, mutta se maksoi, enkä ollut yhtä ainutta penniäkään sinä kesänä tienannut.
Älä poika huolehdi, minä olen holhoojasi ja minä maksan, lohdutti Riitta minua.
Kunhan lupaat tosissasi sitten lukea!
Lupaan Riitta!
Oletko vielä ajatellut että mihin ammattiin haluat?
Olen musiikissa hyvä! Vakiokymppini ovat aina olleet musiikki ja käytös, mutta nyt enää vain musiikki, kiitos sen papin, joka teki minusta valituksen!
Mutta eihän musiikilla elä, tarkoitin oikeaa ammattia!
Vielä se musiikinopettajani näytti hengissä olevan, kun hänet viimeksi näin, eikä se kanttorikaan siellä kirkossa mikään haamu ollut!
No joo, mutta kuule, kokeile loppukesä katusoittajana, voisit vaikka tienatakin jonkun lantin, ja olisihan se sinusta varmaankin hauskaa, kun ei sinun tarvitsisi täällä yksin olla, minun parturoidessa asiakkaitani!
Ei oo kitaraa kun olivat kotona.. entisessä kodissani lyöneet sen aivan mäsäksi ja huuliharppunikin olivat polkeneet rikki!
Harmi! Ei edes pajupilliä ole minullakaan, mutta mitä jos kävisit jossain osto- ja myyntitavaraliikkeessä katsomassa, jos sieltä se sellainen kitara löytyisi?
Joo, käyn jo heti huomenna!
Riitta ja Mikko kuuluvat jo nousevan rappusia ylös, niin että lähdetäänpäs isukki saunaan!
Isukki.. minusta tulee isä.. tuntuu hassulta ajatella kohta olevansa.. isukki!
Sinusta Jyrki tulee lapsellemme hyvä isä!
Niin tulee! Ja sinusta hyvä äiti!

Rakastellaan Riitta!
Kuumassa saunassa?
Joo ei hyvä aidiö!
Joo ei, odotetaan kun päästään täältä kotiin ja sänkyyn!
Annapas kun pesen Riitta sinulta selän, istu siihen syliini!
Ouu.. et sinä siinä asennossa saa sitä kikkeliäsi minun pimpsaani!
Ei ole tarkoituskaan.. esilämmittelen sinua vain jo täällä saunassa sänkyvalmiiksi, ja kun tuntuu itsestäkin niin mukavalta kosketella sinua ja tehdä sinulle hyvää!
Voih kuinka ihana sinä olet ja kuinka ihanilta sinun kätesi tuntuvatkaan.. ja uuh.. sormesi siellä.. tulen.. tuu.. leen Oooh!
Saunasta tultuamme, hyppäsimme heti sänkyyn.
Riitta työnsi minut hellän päättäväisesti selälleni, kumartui jo valmiiksi kovaa kulliani imemään, samalla pilluaan sormillaan, mutta hyvissä ajoin, ennenkuin minulta tuli, hyppäsi päälleni, otti minut sisäänsä ja aloitti ensin hitaasti, hitaasti ja sitten vauhtia nostaen ratsastuksen päälläni, ja kun hän tunsi hetken minulla lähestyvän, pisti hän raviksi ja tulimme yhteen ääneen huutaen kaksoisvoittajina maaliin.
Riitta lysähti tyytyväisyydestä ynisten rintani päälle, ja kun hänen hengityksensä tasaantui, kierähti hän siitä vierelleni, vetäen peiton päällemme.
Kuule Jyrki, osaatko sinä säveltää?
Kymppi musiikinteoriassa ja laulussa ja olen, kyllä vain, tehnyt lyhyitä sanattomia sävellyksiä! Sanattomia, koska sanoittajana olen kyllä melko onneton!
Jyrki!
Niin Riitta?
Haluatko kuulla, millaisen runon juuri tein, ja jos pidät siitä, niin voisitko tehdä sille melodian?
No anna tulla!
'Rakkaus tää, meillä nyt on sellainen,
etten nyt enää rakkaani, tahtois olla yksin!'
Hyvät sanat Riitta! Yritetään!
Melodiaa hetken hyräillen hapuiltuani, löysin sen osa osalta, ja sitten se jo kokonaisuudessaan olikin valmis.
Kun olin sen Riitalle laulanut, alkoi hän innosta hihkuen taputtamaan käsiään.
Kiva, kiva, mahtavaa.. aivan ihanaa, ihanaa, ihanaa!
Riitta kääntyi suutelemaan minua.. pitkään!
Jyrki kulta kuule rakas! Me aletaan yhdessä lauluntekijöiksi ja sinä rupeet niitä esittämään! Ja sen kitaran sinä käyt jo heti huomenna ostamassa kuuletko!
Nukahdimme.
Näin unta.
'Ja nyt esittävät Jyrki ja Riitta, aarian oopperasta - Itikat iltapisulla - !'
Ei, ei vaan ahvenet aamukusella huusin, ja heräsin omaan huutooni.

Lähdetäänkö Jyrki lomalle?
Minne?
Jonnekin, vuokrataan auto, otetaan teltta mukaan ja yövytään leirintä-alueilla! Uidaan, otetaan aurinkoa, laiskotellaan!
Vai käydäänkö Ruotsissa laivalla? Siellä on sellaisia ulkoilmakonsertteja, joissa rautalankayhtyeet soittavat! Voitaisiin nukkua teltassa!
No lähdetään niitä yhtyeitä katsomaan ja kuuntelemaan sinne Ruotsiin!

Tämä teltta olisi pitänyt jättää ottamatta mukaan kun painaa ainakin tonnin ja mikä helle! Yli kolmekymmentä astetta, täällähän sulaa!
Olimme löytäneet konserttipaikan ja kuunnelleet koko päivän rautalankaa jee jee jee.
Illalla ryömimme telttaamme, joka oli kuin uuni. Makuupusseissa nukkuminen ei tullut kysymykseenkään ja vaatteetkin riisuimme pois, ja siitä huolimatta hikoilimme.
Yöllä piti käydä vessassa ja jo sinne mennessämme alkoi satamaan vettä.
Ollessamme juuri likomärkinä avaamassa teltan vetoketjua, ilmestyi minun ikäiseni tyttö ja poika kysymään, jos saisivat tulla telttaamme nukkumaan, koska heillä ei ollut paikkaa missä nukkua ja kun oli alkanut satamaankin.
Otetaan ressukat telttaamme yöksi nukkumaan kun muuten joutuisivat täällä sateessa koko yön olemaan.
Osasimme sen verran ruotsia, että aivan hyvin keskustelukin sujui.
Minun nimeni on Inga ja kaverini nimi on Olle, sanoi tyttö.
Riisutaanko vaatteemme kun olemme aivan likomärkiä? Ja?
Niin oli meilläkin Riitan kanssa vaatteet aivan sitten märkiä, ja päätimme suostua vieraidemme pyyntöön. Ja!
Alastomina kävimme telttaan pitkäksemme, minä, Riitta, inga ja Olle vieri viereen.
Inga oli sievä tyttö ja minulla alkoi heti seisomaan, hänet vaatteitta nähdessäni. Tyttö vuorostaan tuijotteli kiihoittuneen näköisenä aivan avoimesti ja häpeilemättä minua ja jököttävää kulliani.
Olle vuorostaan oli avoimen kiinnostunut Riitasta.
Nehän syö meidät silmillään, nauroi Riitta. Suostutaanko, jos ne haluaa parinvaihtoa? Sinä näytät tykkäävän tytöstä, eikä se minua haittaa, vaikka paneskelisittekin keskenänne! Poika vuorostaan näyttää olevan minusta kiinnostunut ja...!
Ha ha mina osata vähä suomia ja mina ymmarta mitä sina Rita sano! Vaihdeta Rita paikka ja? Mina knulla Jurki ja sina Rita knulla Olle ja? olle olla minu veli! Mina ei knulla oma veli!
Yllätyksestä sanattomana, vaihtoi Riitta Ingan kanssa paikkaa.
Poika alkoi heti knullaamaan elikkä panemaan Riittaa mutta minun mielenkiintoni siirtyi heistä Ingaan, joka oli jo tarttunut kovaan kaluuni, sekä käteeni, jonka hän kädellään ohjasi tuuhealle karvoitukselleen jalkojensa välissä. Inga oli kuin villikissa ja laukesin häneen monta kertaa sen yön aikana.
Grr Jurki jag älskar dig knulla mig hårt älskling!
Uuh Riitta mitä se ooh sanoi, en aah ymmärtänyt?!
Ooh missä sun uuh kullis nyt on?
Aah sen pillussa!
Sitten tyttö sai aah mitä halusi ooh pane poika aah pane Ingaa!
Ja minä poika panin!
Aamulla nukahdimme kaikki, Riitalla Olle ja minulla Inga sylissäni, rautalangan ulkona soidessa! It's been a hard nights day... ja me nukuttiin.
Puolen päivän jälkeen Inga herätti minut ja elekielellä kyseli että mihin hän voi pissiä kun ulkona on paljon porukkaa, eikä voi sinne pissille mennä. Etsin muovipussin ja pitelin sitä hänen jalkojensa välissä hänen puoli-istuallaan syliini nojata. Minun oli kustava samanaikaisesti samaan pussiin mutta hyvinhän se meni, vaikka semmoiseksi tasapainoiluksihan se meni.
Olin juuri ehtinyt tyhjentää pussin teltan ovesta ulos, kun Riitta ja Ollekin heräsivät, heti sen pussin kädestäni sieppasivat.
Inga oli nyt selällään ja jalat levällään minua odottamassa, kädet ojennettuna minuun päin.
Jurki tule.. tule Jurki knulla mig!
Me Ingan kanssa jatkoimme siitä, mihin aamulla jäimme.
Mikä ihana, pikkurintainen ja tiukkapilluinen, ikäiseni tyttö hän olikaan. Minulla tulisi ikävä häntä, mutta minä olin vain yhden naisen, Riitan oma.
Riitallakin varmaan tulisi Ollea ikävä, mutta olihan hänellä minut, ja minulla hänet. Tämä oli meiltä kummaltakin vain sellainen pieni syrjähyppy, ei nyyh muuta.
Vietimme vielä yhden yön heidän seurassaan ja aamulla erotessamme vähän itkeskelimme kaikki neljä toisiamme jäähyväisiksi halaillen.
Pistimme teltan kasaan ja raahasimne sen takaisin kotisuomeen.
Kotona sängyssä rakasteltuamme, toistemme sylissä ikävöimme ikävästä huokaillen, ruotsalaisia uusia, heti menettämiämme ystäviämme. Minä Ingaa ja Riitta Ollea.
Mutta kyllä sillä Ollella se oli iso!
Mutta sen siskolla se oli pieni!
Ei uskoisi, että olivat sisaruksia!
Ei niin!
Riitta, mulla seisoo taas!
No siihen ei Jyrki sitten auta muu kuin että knulla mig hårt älskling!
Siis mikä auttaa?
Että nai mua pöllö! ... Anteeksi, Jurki, et sinä mikään pöllö ole!

'Tääl' yksinääni lauulelen', lauleskelin yksikseni kadulla, Riitan minulle ostamalla kitarallani itseäni säestäen.
Ei lyö leiville huomasin.
Ihmiset vain kävelivät ohitseni, minusta vähääkään välittämättä.
Voi sinua poikaressua, aivan orpoko olet?
Vanha, kävelykeppiinsä tukeutuva nainen oli pysähtynyt eteeni, minua päivittelemään.
Kaiveli takkinsa taskuja, kunnes näytti löytävän toisesta niistä etsimänsä.
Tuossa poika sinulle penni! Eihän se paljon ole, mutta onhan se kuitenkin rahaa ja sanotaanhan sitä onhan se pennikin miljoonan alku.
Mutta älä tuhlaa sitä heti kerralla mihinkään turhaan!
En tuhlaa täti! Kiitos täti!
Ole hyvä poika!
Täti jatkoi köpöttelyään eteenpäin.
Tuijotin kolikkoa kädessäni.
Täti oli oikeassa siinä, että olihan se pennikin miljoonan alku.
Tämän ensimmäisen itse tienaamani pennin, säilyttäisin onnenkolikkonani.
Tipautin kolikon taskuuni, tarkistettuani kuitenkin ensin, ettei taskussa ollut reikää.
'Aamulla varhain kun sää oli parhain...!'
Olis ollut parempi, että olisit jatkanut nukkumistasi, etkä tullut tänne kadulle tuolla kiekumisellasi ihmisiä kiusaamaan, tokaisi joku ohi mennessään.
Olin jo avannut kitarakoteloni, kitarani sinne laittaakseni, kun lähellä olleesta ovisyvennyksestä ilmestyi ensin pää, ja sitten koko vartalo näkösälle.
Minun ikäiseltäni näyttävä sievä tyttö, jäi siihen paikalleen kädet selän takana seisomaan ja minua tuijottamaan.
Jatkoin kitarani koteloonsa asettelemista.
Lähdetkö pois? Miksi?
Käännyin tyttöä katsomaan.
Miksen lähtisi?
Siksikö mitä tuo mies sanoi?
Ai sinä kuulit?
Olen jo pitkään seissyt ja kuunnellut sinua tässä ja minusta sinä laulat hyvin!
Kiitos, vastasin hymyillen, tyttöä katsellen.
Laulatko itse?
Laulan!
Katselimme toisiamme mitään puhumatta, alkaen sitten ensin toisillemme hymyilemään ja lopuksi purskahdimme yhdessä nauramaan.
Se oli toisistamme tykkäämistä, ensi hetkestä lähtien.
Minä olen Seija!
Jyrki!
Älä tyrki hah hah hah!
No en!
Muutamalla askeleella siirtyi tyttö eteeni.
Lauletaanko yhdessä.. nyt?
Olin jo niin tältä paikalta poistumistunnelmissa, etten heti tiennyt että mitä tehdä ja mitä tytölle vastata.
No kivaahan se kai olisi, lauletaan vaan!
Otin kitarani uudelleen esille.
Sinullahan on tuossa huuliharppukin.. sinähän olet kuin Donovan! Osaatko hänen kappaleitaan? Joitain!
Kuule, anna minun soittaa tätä kitaraa ja soita sinä tuota huuliharppua!
No jos osaat sitä soittaa, niin soita, siinä on!
Ainakin muutaman akordin minä osaan, sanoi tyttö kitaraa vastaan ottaessaan!
Aloitimme yhdessä musisointimme, vanhoja kansanlauluja lauleskellen.
Ja nyt.. nyt pysähtyivät ihmiset kuuntelemaan, ja taskujaan samalla kaivelemaan.
Pian olikin kitarakoteloni pohja kolikoita täynnä, ja joukossa oli jopa seteleitäkin.
Seijaa.. syömään.. ja ota se poika mukaasii!
Asutko sinä täällä.. tässä talossa.. mutta eihän täällä näin keskustassa asu muita kuin...!
Köyhälistöä hah hah hah.. ja nyt syömään.. saat aterian.. köyhä antaa vähästäänkin ja antaa vaikka viimeisen leivänkannikkansa hah hah hah.. tule Jyrki!

Näin unta.
Seisoin Beatlesien viidentenä Beatlesjäsenenä lavalla, tyttöjen hysteerisenä huutaessa ja pikkuhousujaan minulle lavalle heitellessä.
Vedin sooloa kitara... APUA! HAITARILLA!
Mutta minähän inhosin haitaria ja rakastin kitaraa HELP! Tuokaa mulle kitara ja viekää tämä haitari hel... Joku!
Yritin riuhtoa haitaria pois, mutta se oli kuin kasvanut minuun kiinni.

'Täss' on lokari nyt lännen risukosta
Olen kulkenu vaikka missä
Olen käynynnä.....'

Apua!!!
En ole mikään lännen lokari!!!
En ole kulkenu enkä käyny missään!!!
Älkää kuunnelko minua!!!
Sulkekaa korvanne!!!
Älkää katsoko minua!!!
En osaa edes soittaa tätä haitaria!!!
Päästäkää minut täältä pooiiis!!!
Apuaaaa!!!

Jyrki! Jyrki! Herää!
Mikä sinulla on hätänä!
Huudat kuin palosireeni!
Riitta! Voi Riitta, Riitta, näin aivan kauheeta painajaista! Kiitos kun herätit minut!
Minkälaista painajaista? Kerro!
Soitin haitaria yhyy!
HAHAHA kuului ovelta.
Riitta kuka tuo on?
Asiakas, olin juuri leikkaamassa hänen hiuksiaan, kun säikähdimme sinun huutoasi! Huusit kuin hengenhädässä!
No jo on ollut pojalla painajainen.. haha.. haitari.. soitti haitaria?!
Viimeinen asiakas.. tulen kohta!

Mikä se sellainen painajainen on kun tytöt heittelevät sinulle pikkuhousujaan ja haluavat kanssasi sänkyyn?
Mutta kun se haitari.. apua.. ei kai minusta vain ole tullut semmoinen?
Millainen semmoinen?
No semmonen, semmonen?!
Ai semmonen, semmonen? Ei, en usko sitä, mutta pianhan se selviää!
Riitta veti housut jaloistani ja painoi minut selälleen sänkyyn makaamaan.
Alkoi sitten hitaasti riisuuntumaan itse, mutta ennenkuin hän edes alushousujaan sai pois jaloistaan, alkoi minulla kyrpä kovana seistä jököttämään.
No siinäs näet, ettet ole semmonen, semmonen! Mutta mikä sinut sellaista sai kuvittelemaan ja mitä yhteyttä haitarilla on semmosten kanssa?
En minä tiedä! Näin televisiosta kerran Severi Suhosen soittavan leninki päällä ja huivi päässä haitaria ja jospa...!?
No siitähän se syy löytyikin!
Mutta mitä nyt.. mystinen musta aukko lähestyy Jyrki-poikaa imaistaakseen tämän kikkelin sisäänsä, sur sur salaperäistä surinaa tullessaan pitäen....
Haha älä Riitta kutita.. apua .. mihin mun kulli hävis...
Täällä se on tallessa mun pimpsassani!

Jyrki, Seija on täällä!
Ole hyvä Seija, astu sisään!
Menin tyttöä ovelle vastaan, ja autoin sadetakin pois hänen päältään.
Tervetuloa Seija! Et kastunut!
En, kun oli tuo sadetakki päällä!
Ja löysit hyvin tänne?!
Löysin, löysin, katsoin kartalta, ennen tänne lähtöäni! Kävelin!
Täällä sinä siis asut.. parturissa.. yksiössä.. yksin yksiössä?
Ei kun kahdestaan tuon Riitan, parturin kanssa!
Nuoren näköinen äidiksesi.. siskosi?
Pitkä juttu.. odotetaan kun hänellä alkaa ruokatunti, niin hän osaa selittää sen paremmin!
Pitääkin alkaa kokkaamaan jotain.. jotain jota osaan tehdä.. makkarakeittoa.. pidätkö siitä?
Pidänhän minä, autan sinua, tehdään se yhdessä!
Kiva!

Täällähän on niin hyvä ruuan tuoksu, sanoi Riitta huoneeseen tullessaan.
Teimme sen yhdessä, autoin Jyrkiä kuorimaan perunat!
Sillälailla yhteistyöllähän se mukavammin sujuu, kun on jutteluseuraakin!
Söimme hiljaisuuden vallitessa, mutta kun kaadoin meille kahvit kuppeihin, kysyi Seija yht'äkkiä '•_•' Oletteko sisaruksia?
Emme, vastasi Riitta, emme ole sukua, mutta erittäin hyviä ystäviä me olemme keskenämme!
Kuinka hyviä ystäviä te olette, näen täällä vain yhden sängyn, vaikka kumpikin asutte täällä?
Jyrki pitää sinusta Seija paljon!
Tuo ei ollut mikään vastaus kysymykseeni! Nukutteko te molemmat tuossa samassa sängyssä?
Nukumme! Odotan lasta Jyrkille!
Seijalta tipahti kahvikuppi kädestään ja näytti siltä, kuin hän itsekin olisi ollut tipahtamaisillaan tuoliltaan.
Ritva reagoi siihen heti, nostaen kätensä tyttöä tukemaan.
Pyörryttääkö sinua, haluatko sänkyyn pitkäksesi?
Vähän.. huimaa!
Riitta talutti ja puoleksi kantoi Seijan sänkyyn.
Tuntuuko nyt paremmalta?
Vähän.. paremmalta!
Järkytyit mutta Jyrki pitää sinusta valtavasti! Luulenpa hänen peräti jopa rakastuneen sinuun!
Mutta hän on vasta viisitoista.. eikö se ole laitonta, se mitä te teette? Ja hänestä tulee jo tuossa iässä lapsesi isä ja holhooja, niinkö?
Niin, mutta laitonta se ei ole! Saan sen lapsen Kekkosen avulla, luvalla ja suostumuksella! Laillisesti ja virallisesti siitetyn lapsen minä synnytän!
Mitä? Onko lapsi siis Kekkosen?Tuleeko Jyrkistä Kekkosen lapsen holhooja? Miksi? Pakotetaanko rahaton ja varaton alaikäinen poika holhoamaan hänen lastaan?
Ei, ei vaan Kekkonen antoi meille luvan mennä samaan sänkyyn!
Miksei hän voinut vain lahjoittaa teille toista sänkyä, vai tarkoitatko sinä että te anoitte häneltä lupaa saada rakastella keskenänne ja te häneltä luvan siihen sitten saitte?
Niin no minä oikeastaan ensin sain Jyrkin tavallaan pojakseni sekä tulevan lapseni isäksi ja...! Jyrki tuo lasi vettä... Seija taisi nyt pyörtyä!
Selitin vähän tökerösti tämän asian hänelle.. tai oikeastaan ihan päin mäntyä, mutta tulipahan ilmi, että hän on sinuun onnettomasti rakastunut, niin tai ennen näitä minun hölmöjä selittelyjäni vain oli sinuun pelkästään rakastunut, mutta nyt niiden jälkeen myöskin onnettomasti rakastunut, mutta kuitenkin sinuun vieläkin rakastunut! Tyttöparka!
Ruokatuntini loppuu, pitää mennä töihin! Keitä tytölle teetä ja anna hänelle aspiriini!

Sinä siis rakastat tuota naista?!
Riittaa!
Riittaa niin?!
Rakastan ja rakastan myöskin sinua!
Et sinä kahta naista voi rakastaa!
Kumpaa Seija rakastat, isääsi vai äitiäsi?
Heitä molempia!
Niin minäkin rakastan.. teitä molempia.. sinua ja Riittaa!
Vieläkö sinua Seija pyörryttää?
Ja siitäkö sinä sitten välittäisit, jos vaikkapa pyörryttäisikin? En kerro!
Jokin tässä teidän jutussanne ei nyt stemmaa.. eihän siinä ole yhtään mitään järkeä, aivan mieletön tarina.. Kekkonenkin varmaan käy kerran viikossa leikkauttamassa hiuksensa tuolla sinun Riitallasi...!
Mutta...!
Ei Jyrki, älä keskeytä minua nyt!
Tulee kohta varmaan vaihtamaan teille lakanatkin tähän teidän sänkyynne.. tarkastamaan että olette nyt aivan varmasti siinä yhdessä paneskelleet, kun hän kerran on teille siihen hyväntahtoisuudessaan luvankin antanut!
Teettekö te pilaa minusta? Mitä?
Vai onko tämä jokin television piilokamerajuttu, ja nyt saan odottaa, että jokin ilta näen itseni televisiossa jymäytettävänä? Ahaa.. tuolla hyllyllähän se kamera onkin!
Vanha iänikuinen laatikkokamerahan se vain on!
No oli mikä oli, mutta minua et kyllä sänkyyn kanssasi saa, vaikka minkälaisen panoluvan siihen Kekkoselta anoisit ja saisit!
Kumarruin ja suutelin Seijaa suulle.
Meillä on sauna, kun Riitta on lopettanut työt! Tuletko mukaan?
Mutta minähän suorastaan rakastan saunaa!

Seija päätti jäädä kanssamme saunomaan.
Kotiin kyllä olisi minun ollut syytä lähteä, olette te kyllä niin kummaa seurakuntaa, mutta kun minä olen saunahullu, eikä sauna meillä ole kuin vain kerran viikossa, niin vaikka tämä nyt täysin seinähullua olisikin, niin saunahulluuteni kuitenkin voiton vie!
Olet Seija lyhytsanainen tyttö, naurahti Riitta, johon tyttö vain nyökkäsi päätään vastaukseksi.
Eikä sitten saa katsoa, tai saunon kylpypyyhe ympärilläni!
No saunotaan sitten silmät kiinni, naurahdin.
Vau ei mutta mikä kaunotar sinä oletkaan, huudahdin.
Siis sinä Riitta, lisäsin.
Kiitos, vastasi Seija, sanoinhan, ettei saa katsoa, vaikka oikeassa olet siinä, että noin vanhaksi naiseksi Riitta on vielä hyvän näköinen!
Kiitos kohteliaisuudestasi, mutta kuka se nyt on, joka katsoo toisten riisuuntumista?
Näin peilikuvasi ikkunasta!
Minuahan sinä tyttö tuijotat, etkä mitään ikkunaa!
Sinulla on kauniit rinnat Riitta! Oli pakko katsoa että valehteliko tuo ikkuna!
No valehteliko?
No johan sen sanoin.. ei!
Meistä Seija tulee hyvät ystävät! Sinullakin on kauniit rinnat!
Eikä ole! Nämähän ovat kuin puoleksi syödyt jäätelötötteröt!
Jyrki tykkää jäätelötötteröistä!
Ei näistä kukaan tykkää!
Tykkääpäs, kun sillä alko kalu noin jököttään!
Ihanko totta, ilahtui Seija, alaviistoon minua katsoessaan.
Jostainhan se Jyrki nyt kyllä näyttää tykkäävän!
Jostain joo, kahdesta kauniista, alastomasta naisesta.
En kestänyt katsella heitä sen enempää, vaan tuijotin koko saunassa olomme aikana kattoa ja lattiaa vuoronperään, sillä muuten olisivat spermani lentäneet tyhjään ilmaan, kaluuni koskematta, ja sehän se vasta kauheeta olisi ollut. Spermat saunatontun niskassa, olis varmaan suututtanut sen.
Tytöt kikatellen pesivät toistensa ja minun selät. Kikatellen koskettelivat ja vertailivat myös rintojaan. Pyysivät minua makutuomariksi ja täydet kymmenen pistettä saivat molemmat. Ja joka ainoan pisteen ansaitsivat kumpikin. Varsinkin.. ei vaan myöskin Seijan tötteröt.

Ei mutta nyt pitää lähteä kotiin!
Siellähän on jo pimeää, mutta jos sinun nyt välttämättä on lähdettävä, niin me Jyrkin kanssa lähdemme sinua saattelemaan! Vanhempasi ovat jo varmaan sinusta huolissaan! Soita heille että olet jo kotiin tulossa!
Eivät he ole kotona, lähtivät pariksi viikoksi sukulaisten luokse kyläilemään! Mutta minua ei huvittanut lähteä heidän mukaansa!
Koska olit sopinut Jyrkin kanssa tapaamisesta vai?
No siksikin, mutta kun kiertävät nyt kaikki sukulaiset, niin kiitos ei! Jäin kotiin!
No sittenhän sinä voit tänne jäädä!
Ja missä minä täällä sitten nukkuisin, parturintuolissako? Aamulla unenpöpperössäsi luulisit minua asiakkaaksesi ja leikkaisit minut puliksi!
Mahdutaanhan me tuohon sänkyynkin kaikki kolme!
Enpä tiedä, sotken vain teidän rutiinejanne!
Etkä sotke, olisi hauskaa jutella!
Ja jos sinä sitä tarkoitat, niin Jyrki nyt voi yhden yön ajan runkkailla vaikka seinän vieressä itsekseen, minä nukun keskellä! Jää, jää...!
No jäädään sitten!
Kiva! Saat lainata minulta vaatteita!

Heräsin kattilan kolahdukseen.
Kuka.. mitä.. räväytin silmäni auki.. kotona ja ulkona paistoi aurinko, koska huone oli niin valoisa.
Anteeksi että herätin teidät.. vahingossa kolautin kattilaa keittolevyyn!
Seijan kasvot ja niistä vasta unesta herätyn näköiset silmät tuijottivat minua leukani korkeudelta säikähtäneen näköisinä.
Kaulani ympärillä ollut käsi hävisi nopeasti kuin salama jonnekin alas näkyvistäni.
Älkää olko noin säikähtäneen näköisiä, eihän teidän nyt minua tarvitse säikkyä!
Kohta on puuro valmista, nouskaapas ylös syömään!
Sinulla on jo ruokatunti?!
Mikset herättänyt sitä ennen?
Nukuitte niin herttaisen näköisinä, kun kävin täällä aikaisemmin, etten raskinut teitä herättää!
Olisit vain herättänyt!
Missä minun housuni ovat, kysyi Seija hätääntyneenä.
Ja minun?
Tehän nyt vauhkoja olette! Enhän minä nyt siitä välitä, vaikka te vähän yöllä lemmittekin, aivan kivahan se vain on, että tulette noin hyvin keskenänne toimeen!
Puuro on valmista, kunhan vain vähän ensin jäähtyy!
Ja jos ette löydä housujanne, niin älkää siitä nyt välittäkö? Eihän teillä niitä eilen saunassakaan jaloissanne ollut!
Et siis ole vihainen, kysyi Seija minunkin puolestani ääneen.
No en tietenkään!
Tässä ne ovat!
Seija ojensi minullekin omani.
Menimme pöytään.
Maito on lopussa ja paljon muutakin on lopussa! Voisitteko käydä kaupassa, kirjoitin ostoslistan?! Tässä!
Voidaan, tottakai!
Käytätkö pillereitä?
Pillereitä? Ai niitä.. en!
Jyrki?
Ei ollut kumia! En ajatellut!
No johan nyt, saat minulta pillerin, mutta lääkärillä sinun on käytävä!
Tämä oli ensimmäinen kerta kun.. kun olin pojan kanssa!
Toivotaan nyt, ettei vain käynyt vahinkoa!
No miltä tuntui oikeesti olla pojan kanssa?
Seija vilkaisi minua.
Ihan kivalta, vastasi Seija kääntäen katseensa Riittaan.
Etkö Riitta ole yhtään mustasukkainen, vai näytteletkö vain välinpitämätöntä?
En ole välinpitämätön, enkä myöskään mustasukkainen! En sinulle! Jollekin muulle melko varmaan olisin, mutten sinulle Seija!
Miksi muille, muttet minulle?
Sitä kysyin itsekin itseltäni aamulla herätessäni!
Ja...?
Eilen näin, vaistosin ja ymmärsin, kuinka paljon sinä Seija rakastat minun.. meidän Jyrkiämme, ja Jyrki sinua, enkä vain voinut olla sitä hyväksymättä, se vain tuntui niin luonnolliselta, että halusitte rakastella keskenänne, joten.. otin yhden unipillerin ja kävin nukkumaan!
Minä rakastan teitä kumpaakin, ja tunnen teidän kummankin rakastavan, tai ainakin pitävän minusta paljon, ja tunnen meidän olevan yhtä ja.. olenko oikeassa.. kertokaa kaverit te se minulle!
Riitta jäi äänettömänä katsomaan kysyvästi, vuoronperään meitä kumpaakin.
Seija kumartui viereiseltä tuolilta halaamaan Riittaa.
Tottakai minä rakastan sinua Riitta.. kaikki me kolme rakastamme toisiamme.. aidosti.. aitoa rakkautta toisiamme kohtaan tuntien!
Tytöt halasivat toisiaan, ja minä nousin tuoliltani halaamaan tyttöjä, ja sitten me kaikki kolme halasimme toisiamme!
Voi kuinka ihanaa, minäkään Riitta en enää tunne olevani sinulle Jyrkistä mustasukkainen!

Isä taasko sinä olet siellä netissä juoruilemassa meidän vanhoista perheasioistamme? Minun nimeäni sinä et saa siellä mainita!
Älä Uuno komentele isääsi, huudahti Seija kirjoituspöytänsä takaa. En äiti! Niin Uuno.. mikäs sinä olet isääsi komentelemaan.. painu kotiisi siitä täältä meitä komentelemasta, puuttui Riittakin keskusteluun lehtensä takaa sohvalla istuessaan. Kyllä äiti! Noista pennuista ei ole muuta kuin harmia! Elä muuta viserrä! Ovi lukkoon ja turvaketju päälle! Pysykööt kotonaan! Tänne niitä ei enään lasketa! Ei niin, myöntelivät Riitta ja Seijakin minua.

Riitta lepäili puuron syönnin jälkeen hetken aikaa sängyssä kanssamme keskustellen, ennen takaisin töihin lähtöään!
Muistakaa myöskin ostaa leivoksia ja kahvia, kaupassa käydessänne! Ja jäätelöä iso pakkaus! Juhlitaan illalla saunan jälkeen, tätä meidän uutta, vasta alkanutta ystävyyttämme!

Tässä ovat ostokset!
Ostimme korvapuustejakin!
Ettei nyt aivan hurjiksi nämä meidän kahvikekkerimme menisi.. vai että korvapuusteja?! Eikö ollut vadelmasydämmiä enään jäljellä?
Ei ja näitä korvapuusteja on vain yksi jokaiselle!
No voi kun hyvä, kohtuus kaikessa, niissäkin, ja minä kun jo ehdin aivan säikähtää!
Heko, heko.. no kylläpäs nyt oli vitsikästä.. pitääkö ihan nauraa?
No jos vanhaksi haluat elää, niin ole hyvä!
Muuten.. saiskos vanhakin vähän kullia tänään pilluunsa, kun eilen ja viime yönä jäin ihan ilman?
Menin hämilleni.
Mi.. äh.. e-en minä tiedä.. en minä.. voi valita että, että.. menen nukkumaan.. herättäkää sitten saunaan!
Ryntäsin sänkyyn peiton alle ja heittelin sieltä, siellä riisuuntuen vaatteeni peiton reunan alta lattialle. Että pitikin nyt tulla tällainen tilanne eteen.. ihan sitten kauhee.. nyt niistä jompikumpi minulle suuttuu.. ihan varmasti.
Saavat itse sopia keskenään, vetää minusta vaikka pitkää tikkua.
Oli hiljaista, täysin hiljaista, ei kuulunut sitten yhtikäs mitään.. pelotti.
Nyt.. nyt joku kuului tulevan sängyn viereen.. pidin silmiäni tiukasti suljettuina.. joku nosti hitaasti.. hitaasti peiton reunaa ja.. ja pujahti viereeni, mutta kumpi se oli. Ja sitten sama toistui toisellakin puolella.. molemmatko.. sekä Riitta että Seija.
Kyrpä ylös! Olet saarrettu ja pidätetty!
Eikun pidetty, kuului kuiskaus toiselta puoleltani.
Korjaan.. pidetty!
Hah hah hah hah aina te kutitatte mua.. lopettakaa!
Kyrpäni oli jämähtänyt seisomaan ja nyt toinen tytöistäni tuli päälleni ja otti sen sisälle pilluunsa.
Riitta!
Minä! Minulla ei mene kauaa orkkujen saamiseen, kun eilen ja toissayönä jäin ilman, ja sitten Seija saa jatkaa siitä!
Eikö olekin ihanaa, kun kaksi tyttöä sua hoitelee?
O-ooh!
Haha tarkotti kai että on.. o-oon!
Joo, sitä se tarkotti!
Riitta tuli ja sitten tuli Seija ja juuri samalla hetkellä kun minäkin tulin. Tultiin kaikki!
Mennäänpäs saunaan!
Riitta oli pitänyt kelloa silmällä.

Saunassa ei Seija enää ujostellut, vaan päinvastoin, näytti kuin hän olisi tahallaan keikistellyt minulle ja Riitalle.
Seija on sievä tyttö!
Itse olet sievä!
Niin olenkin ja Jyrkikin on sievä!
Eipäs kun komea!
Olin imarreltu. Nämä tytöt eivät edes osanneet valehdella, vaan puhuivat aina totta.
Nyt tytöt valehtelette!
Se nyt vain oli sellainen pieni valkoinen vale, anteeksi, mutta et sinä niin hirveän rumakaan ole!
Minäkö ruma? Äskenhän te sanoitte minun olevan...!
Hah hah olet komea ja sievä!
No jos te nyt sanotte niin!
Joo sanotaan!

Kyllä sinä Jyrki jaksat kirjoittaa, lukeeko niitä sinun juttujasi kukaan? En tiedä, mitä väliä sillä on, lukekoot tai olkoot lukematta!
Niistä sänkyjuttuistammeko kirjoitat? Niistäkin! Luulevat pian että minä ja Seija ollaan lesbuksia kun kerrot meistä! Eikä luule, eihän me Riitta nyt semmosia olla! Ja vanhoja akkojahan me jo ollaan.. sellasia rollaattorimummuja! Juu ollaan mutta kirjota Jyrki sinne jotain sellaista mikä niitä kiinnostaa, mitä ne ihan ahmimalla lukevat! Mitä sellaista kiinnostavaa! Sellaista mistä ne kaikki tykkää! Kaurapuurosta! Hyvä Seija, kirjoita sinne kaurapuuroresepti! Riitta on oikeassa, se olisi mielenkiintoista luettavaa! No kirjoitetaan sitten, mutta sitten lopetan siihen ja rupeen lukeen noita kirjoja kirjahyllystä!

Saunasta tultuamme nukuimme koko yön sikeästi ja aamulla olimme kaikki pirteitä kuin peipposet.
Riitta kuule!
No mitä minun Jyrki nyt pitäisi kuulla?
Haluan tehdä kaurapuuroa!
No tee!
Mutta kun en osaa! Kerro Riitta miten se tehdään!
No kuuntele nyt tarkkaan!
Joo!
Laita keittolevy päälle!
Joo!
Mittaa kattilaan puoli litraa vettä!
Joo!
Ota kaurahiutalepussi kaapista!
Joo!
Mittaa niitä kaurahiutaleita......!

Joko sinä Jyrki sen kirjan nyt jo näin nopeasti luit?!
Tylsä kirja, jaksoin sitä lukea vain muutaman sivun, ja siellä se taas on kirjahyllyssä omalla paikallaan!
No mitä tykkäsivät ihmiset kaurapuuroreseptistäsi?
Taisivat ihastua siihen?
Eivät kuule Riitta-rakas ihastuneet siihen sitten yhtään?
Mikseivät?
Sikseivät Seija-kulta, koska se on seksipalsta, eivätkä he halunneet kuulla sanaakaan mistään kaurapuurosta!
Mutta eiväthän he jaksa paneskella, jos eivät välillä syö ravitsevaa ja voimia antavaa kaurapuuroa!
Ei runkkaamiseen voimia tarvita, ja sitä paitsi sen antamani reseptin mukaan tehtynä, se puuro oli palanut kaikilla pohjaan, jotka sitä ohjeitteni mukaan olivat tehneet!
Kaikki Suomenkielen opettajat paljastuivat nyt kuitenkin sillä foorimilla miltei asuviksi runkkareiksi, kun sitä ohjeitteni mukaan keittämäänsä, pohjaan palanutta puuroa syötyään, alkoivat vihaisina minua pommittamaan Suomenkielen oikeinkirjoitussäännöillään! Mutta eräs heistä sitten oli huomannut, että väärään paikkaan sijoittamani pilkku, oli aiheuttanut puuron pohjaan palamisen! Siirrettyään pilkun sinne, missä sen kuului ollakin, kirjoitti puuron keiton onnistuneen yli odotusten, ja että hyvää oli ollut!
No niin! Tiesinhän minä, ettei siinä reseptissä ollut mitään vikaa!
Mutta Jyrki! Niin Riitta? Otapas nyt yksi sellainen viagratapletti ja taluta minut sänkyymme päiväunille! Ota kaksi, kun minäkin haluan ottaa kanssasi päiväunet! Kyllä Seija, mutta otan niitä varmuuden vuoksi kolme!

Seija oli kaunis katsella ja kiva rakastella.
Päivät kuluivat ja hänen vanhempiensa kotiintulo lähestyi.
Minusta on ollut niin kiva olla täällä teidän luonanne, ja nyt minun lähdettävä täältä pois!
Kyyneleet valuivat pitkin Seijan poskia.
Ei mutta hei, minä kirjoitan Kekkoselle, ja pyydän häneltä lupaa saada muuttaa tänne luoksenne!
Sen minä teen jo tänään!
Missä kynä ja paperia?
Mutta ethän sinä siihen noin vain saa lupaa!
Saihan Riittakin!
Niin mutta kun Riitta odottaa minun lastani!
Ja mikä minua sitten estäisi siihen samaan? Olenhan minäkin kohdullinen, unohtavainen nainen!
Unohtavainen, mitä sinä tuolla tarkoitat?
No niinkun minulta ensin hävisi se pilleripurkki, ja sitten unohdin sen kokonaan, joten...!
Joten... isäsi... onko hän äkkipikainen... vahva... APUA!
Missä kaikki kynät ja paperit ovat?!
Elä Jyrki hermoile, mennään sänkyyn rauhoittumaan!
Sillä tavalla, vielä yksi askel.. noin.. no nyt voit istahtaa siihen sängyn reunalle!
No ei mutta sinähän aivan täriset!
Käypäs nyt siihen pitkällesi, niin äiti vetää housut jaloistasi.. näin!
Ja kun minä nyt ensin tätä vähän vatkaan, niin kyllä se elämä siitä sitten taas sinullekin hymyilee, usko pois!
Ei mutta siinähän meillä on jo pojalle nimikin.. Usko! Ja jos tyttö tulee niin Ulla! Hihi.. anna isi Ullalle pulla! Minä niin rakastan lapsia.. tehdäänkin isi niitä sitten monta!

Riitta kauhistui.
Seija, Seija, ymmärrätkö sinä olenkaan, mitä sinä nyt olet tehnyt?
Tuossa iässä lapsi?!
Nuoruutesi.. menetät nuoruutesi.. lapsuutesi, sillä lapsihan sinä vielä olet!
Olisin menettänyt Jyrkin, jos olisin syönyt niitä pillereitä!
Et kysynyt Jyrkiltä, mitä hän haluaa!
Samaa kuin minäkin!
Mistä sinä sen tiedät, ethän sinä edes kysynyt häneltä, että haluaako hän lapsen kanssasi!
Haluaa!
Miksi hän sitten on noin suunniltaan?
Istuu ja itkee vain saunassa, ei vastaa kun häneltä kysyy jotain! Hoki vain järkyttyneenä pilanneensa sinun elämäsi, kun kävin katsomassa häntä, ja on
nyt aivan poissa tolaltaan!
Mutta kun luulin.. kun en keksinyt muutakaan! Rakastan Jyrkiä, enkä halua menettää häntä!
Seija purskahti hysteeriseen itkuun!
No rauhoitu nyt tyttö, mietitään asiaa rauhallisesti! Käydään huomenna yhdessä lääkärissä, lähden sinun mukaasi.. no, no rauhoituhan nyt.. ehkäpä et vielä raskaana olekaan!
Eikä ollutkaan.
Helpotuksen huokaus pääsi jopa itseltään Seijalta, kuultuaan lääkäriltä, ettei odota lasta.
Lastensuojeluviranomaisille minun pitäisi teistä molemmissa ilmoitus tehdä, mutta, mutta.. mutta kun pääsi juuri kynästä loppumaan muste.. jos ei teillä sitten ole minulle kynää lainata!
Ei ole, kiljaisimme Seijan kanssa yhteen ääneen.
Ja koska ette kuitenkaan taida pystyä pitämään näppejänne erossa toisistanne niin, niin.. niin kirjoitan tälle toiselle neidille ekonomipakkauksen ehkäisypillereitä, tehkööt niillä sitten aivan mitä ikinä itse tahtoo, ruokkikoot niillä sitten vaikkapa kaupungin puluja, jos haluaa, mutta sinulle tyttö, sinulle minulla ei ole lupa niitä kirjoittaa! Pölli niitä tältä isolta siskoltasi, oli hän sitten perään muka kuiskaavinaan Seijalle, ja meitä nauratti niin, että vedet vuoti silmistä, kun helpotuksen tunne meillä kaikilla oli niin suuri.
No menkääpäs nyt, hus, hus, oli lääkäri leikillään muka ajamassa meitä vastaanottohuoneestaan ulos! Näkemiin, sanoi hän sitten nauraen.
Voi anteeksi kun minä olin niin ajattelematon! Voitko sinä Jyrki koskaan enää luottaa minuun ja antaa minulle nyt anteeksi? Voitko? Lupaan etten enään ikinä petä, enkä valehtele sinulle!
Ethän kulta vihaa minua?
Suutelin Seijaa. Suutelin Riittaa.
Ohimenevät pojat katsoivat minua kateellisen näköisenä.
On niin muka olevinaan! Oon minäkin siskoa pussannut!
Mutta me ei ollakaan mitään siskoja, ei Seija voinut olla huutamatta poikien perään.

Kävimme apteekissa ja ruokaostoksilla.
Tässä on purkki, ja pistät nyt heti tabletin suuhusi!
Ja Seija totteli.
Yläkerran Riitta oli tuurannut parturiliikkeessä aamupäivän meidän Riittaa, joka parturoi nyt sitten loppupäivän.
Enää kaksi yötä, ja sitten tulisivatkin Seijan vanhemmat takaisin sukulaisvierailultaan.
Rakastelimme sen iltapäivän, kävimme saunassa ja sen jälkeen oli Riitan vuoro tulla rakastelluksi.
Tulen teille niin usein yöksi kuin mahdollista! Saanhan Riitta!
Tottahan toki kultaseni, tule milloin haluat, muuta vaikka tänne asumaan, jos saat siihen vanhemmiltasi luvan!
Me Jyrkin kanssa olemme sinun toinen perheesi!
Voi kuinka minä rakastankaan teitä kumpaakin!
Syleilimme kaikki kolme toisiamme, ja toisiimme kietoutuneina nukahdimme.
Natti, natti kära barn, toivotteli meille kotitonttupariskuntamme vaatekomerosta, meitä käsi kädessä sieltä oven raosta kurkkiessaan, mutta sitä me emme enään nähneet, emmekä kuulleet. Onnellinen hymy huulillamme me kun jo kaikki kolme kilpaa kuorsasimme, kauniita unia meistä jokainen nähden.