Erosin miehestäni puolisen vuotta sitten, avioero ei vielä ole virallinen. Olen todella rakastunut tähän ihmiseen vieläkin, haluan että hän on onnellinen mitä tahansa tekeekin, tietenkin parasta olisi että hän olisi onnellinen mun kanssa. Eron jälkeen aloin seurustella hänen hyvän kaverinsa (tytön) kanssa. Luulen että kyse oli vain yrityksestä unohtaa exä olemalla uuden kanssa. Nyt kuitenkin olen raskaana exälle (kanssakäymiset eivät kokonaan loppuneet) ja tahtoisin todella pitää lapsen. Miehelle olen jo puhunut, sanoi että katsotaan sitten jos tulos on positiivinen (en ole vielä uskaltanut/halunnut kertoa). Tyttöystävä ei tiedä, mutta välit häneen on muutenkin niin ongelmaiset että ajattelin lopettaa seurustelun. Luultavasti tässä käy niin että musta tulee nuorena (21-v.) yksinhuoltaja.. Enpä siis edes esittänyt mitään kysymystä, kunhan laitoin ajatuksia tekstiksi. Onko kukaan ollut samanlaisessa tilanteessa?
Näinkin voi käydä
rosanna
121873
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..vastata, mutta kiinnostaisi vain, että mikä oli syy eroon? Sinä kuitenkin rakastat miestä ja seksikin ilmeisesti sujuu. Ajattelin vain, että jos bi-seksuaalisuutesi häiritsi miestä, niin kumma tyyppi, kun kuitenkin haluaa harrastaa seksiä vielä.
Joo, ehkä oli typerä kommentti. Anteeksi! =)
Syy eroon oli kuulemma se, että mies ei enää osaa rakastaa muuten kuin ystävänä. Miehellä itsellä ongelmia päihteiden ja kaiken muunkin kanssa. Ei tiennyt bi-seksuaalisuudesta kummemmin ennen eroa, olin kyllä kertonut, mutta en itsekään uskonut sen menevän seurusteluksi asti :)
Hae hyvä ihminen apua psykiatrilta, ennen kuin pilaat elämäsi. Vaikka kuinka lespojen omat järjestöt toitottavat, että se on normaalia.
Onko nyt aivan harkittua pitää se lapsi? Näyttää olevan elämässä sen verran ongelmia, että olisi parempi itsesi ja tulevan lapsen kannalta abortoida mikäli mahdollista.
suosittelet aborttia ihmiselle jota et tunne? Vai että 'näyttää olevan ongelmia'... äsh...
on normaalia tuomita kaikki muut jotka mielestäsi ovat 'epänormaaleja'. Tuskin sillä, että tykkää samasta sukupuolesta, voi elämäänsä pilata? Ja Sinun elämäsi ei homo- tai biseksuaaleja isommin kiinnosta..
Yhtä hyvin voitaisiin kysyä. millä oikeuksilla tehdään lapsia kun edellytyksen lapsen tasapainoiseen elämään ovat huonot?
välttämättä kannattaisi pitää lasta, mutta joskus 16-vuotiaana ainoa järkevä teko oli abortoida, ja vannoin että seuraava tulokas saa syntyä..
jos exällä ongelmia, älä ota häntä taakaksesi. suomessa nainen selviää hyvin ilman miestä, vaikka olisi lapsiakin.
tukea saat ystäviltä, suvulta tai yhteiskunnalta (järjestöt, sosiaalitoimistot jne.)
..uskon, etta selviat vauvasi kanssa. Nuoria aiteja tuetaan ja kannustetaan monelta suunnalta, niin henkisesti, kuin taloudellisestikkin. Juttele vaikeuksistasi neuvolassa, sielta kylla autetaan eteenpain.
Kannattaa potkaista ex-mies pihalle, ulkoruokintaan ja aikuistumaan.
Mikali nykyinen seurustelusuhde ei ole onnellinen tai tyydyttava, niin poikki vaan ja jatka matkaa.
Rohkaisen sinua uuteen alkuun ja parempaan elamaan, yhdessa, pienokaisesi kanssa.
Aborttia en sinulle suosittele, se on lopullinen ratkaisu valiaikaisiin ongelmiin. Olet itse oman onnesi seppa.
Onnellista vauvan odotusta.
Yhdet jo suosittelee aborttia ja ties mitä vaihtoehtoja. Onhan heillä siihen näennäisesti oikeus, arvostella tuntemattoman ihmisen elämää,päättää syntymättömän lapsen kohtalosta muutaman mietteen perusteella. Ehkä vaan kannattaisi jättää omaan arvoonsa,mikä se sitten onkaan.
Kukaan ei keksinyt heittää neuvoksi lopettaa tyttösuhde, sitähän sä sanoit alun perinkin ongelmalliseksi. Siihen mä ehkä puuttuisin, lähtisin purkamaan vyyhteä ajatuksesta,että takerruit unohtaaksesi miehen. Hyvin todennäköisesti näin voisi olla. Ei vaan toiminut, mieli teki takaisin sinne mistä olit lähtenytkin.
Jotenkin tuntuu,että voisi olla teille kummallekin kasvun paikka. En ehkä psykiatria lähtisi etsimään, mutta jonkun sortin perheterappeutti tms. jonka kanssa ottaa arkielämän tärkeitä pointteja esille, josko teistä olisi yhdessä kasvajiksi ja eläjiksi. Tosin aika urakan se teiltä vaatii, mutta sitähän se parhaimmillaan on, elämä, yhdessä kasvamista.. Miltäs kuulostaa ?
Ei käytännössä useinkaan toteudu. Joku ehdotti aborttia, ja muut kyselevät, millä oikeudella joku voi sellaista ehdottaa. Olen työskennellyt Pietarin katulasten hyväksi, ja voin sanoa, että abortti olisi ollut paikallaan monessa tapauksessa. Kun ihmisellä ei ole kunnon ammattia, nuorena jo elämää etsitty epätoivoisten suhteiden kautta, missä yleensä holtitonta päihteiden käyttöä, ei elämä tarjoa paljoakaan mahdollisuuksia. Ihmiset jotka ehdottavat yh-äidin rankkaa osaa, perustaen elämän yhteiskunnan tarjoamaan turvaverkkoon, eivät kai tajua mitä se merkitsee. Nuori ihminen jonka pitäisi tutkia omat selviytymis mahdollisuutensa ja ongelmansa, aloittaa elämäänsä joko päihdeongelmaisen miehen kanssa tai yh-äitinä. Lukekaa Pietarin katulapset ry:n sivut.
On aika irvokasta, kun ihmiset joilla olisi mahdollisuudet ja halu lapsiin, käyvät lapsettomuushoidoissa, ja taas ne joiden omatkin mahdollisuudet elämässä ovat rajalliset, saavat niitä aina holtittomasti vahingossa.
Tähän kirjoitukseen, tulee varmasti kuitti, kuinka voi sanoa noin kun et tunne ihmistä, vastaan jo valmiiksi. Alkuperäisen kirjoituksen osaan lukea, ja tunnistaa minulle hyvinkin läheisen asian ennusmerkit. Niin monet kurjat kohtalot, ovat lähtöisin samantyyppisistä lähtökohdista. Varmasti on samanlaisista lähtökohdista toisenlaisiakin tarinoita, mutta minä olenkin seurannut vain näitä surkeita ihmiskohtaloja, niitä missä elämä on jakanut hanttikortit jo lähdössä. Monikaan ei sellaisilla korteilla päädy kuin kurjuuteen tässä realimaailmassa, ikävä kyllä.