Vuosi sitten tuli roikuttua muualla

Tämä reilu vuosi on ollut aikamoista vuoristorataa työpuolella..

Minut lomautettiin keväällä -23. Tein paskaa duunia, paskassa työympäristössä, paskan esimiehen alaisuudessa ja paskalla palkalla.

Kolmen kk lomautus.. no .. mäpä tsekkasin si vieläkö saan töitä ja laitoin kolme hakemusta viikonloppuna ennen lomautuksen alkua ..

Ensimmäinen yhteydenotto oli jo maanantaina, kun mun lomautus alkoi.. tiistaina haastatteluun ja keskiviikkona toinen haastattelu samaan paikkaan. Torstaina työsopimuksen allekirjoittaminen ja maanantaina alkoi työt.

Eli siis sain töitä. Kiva työympäristö, mukava esimies.. kiva työ. Kotikaupungista.
Mutta, mutta kaksivuorotyö ja huono palkka.
Ja raskasta duunia.

Nooh.. olisin saanut siellä kehittyä ja opiskella.
Eli varma työpaikka pitkäksi aikaa.

Sit sain kuulla, että syksyllä loppuisi kokonaan ne työt joita olen tehnyt yli kymmenen vuotta. Tehtiin diili tän uuden työnantajan kanssa, että palaan takaisin ottamaan lopputilin vanhaan duuniini ja sen jälkeen tehtäisiin oppisopimusdiili uuden työnantajan kanssa syksyllä.

No, syksyllä -23 minut todellakin irtisanottiin .. mut juu.. ensin pitäisi vaan tehdä töitä irtisanottuna maaliskuuhun -24 jonka jälkeen alkaisi irtisanomisaika..

No minä si sille uudelle työnantajalle hätäpäissäni kerroin asian, hän siihen, että hän odottaa minua sen puoli vuotta.
Eikä siinä si kaikki.. eehei.. mulla puolen vuoden irtisanomisaika ja se olisi alkanut silloin huhtikuussa tänä vuonna. Joo.

No. Tämä irtisanominen si siirrettiin vielä kahdella kuukaudella ja taas olin yhteydessä tulevaan työnantajaan. Hän sanoi odottavansa.
Okei. Töiden piti loppua toukokuussa ja alkaa se mun irtisanomisaika. Silloin mulla oli jo koulutus sovittuna irtisanomisajalle. Niin.

Olisin ollut irtisanomisajastani 4 kk uudelleentyöllistämiskoulutuksessa sillä uudella työnantajalla.

Tämä vanha työnantajani sitten päätti että tuotantoa toisella osastolla jatketaan marraskuun alkuun. Eli työt jatkuisivat toisella osastolla lokakuun loppuun. Heh. Ja taas mä soitan ja kerron uudelle työnantajalle et nyt oikeasti mä olen vapaa vasta toukokuussa -25.

Ja peruin sen koulutuksen, johon minut oli jo valittu. Ja taas .. uusi työnantaja sanoi että hän odottaa. Fine. Mä rupesin jo kelaamaan, että aika hyvän vaikutuksen olen tehnyt sen kolmen kuukauden aikana, kun olin siellä töissä keväällä -23.

No pääsin vanhassa paikassa uudelle osastolle. Kiva työ, mukava ilmapiiri, hyvä työnjohto..

Si tuli lopullinen niitti.. hallituksen lopetettua aikuiskoulutustuen, se uuden työnantajani kanssa kaavailemamme oppisopimuskoulutus lopetettiin. Ja heti perään tuli tieto että vanha työnantajani peruu irtisanomiset.

Niih.

Eli nykyään työskentelen vanhassa työpaikassani. Työssä jossa viihdyn, työilmapiiri on hyvä ja työ kivaa. Esimies on mukava, nosti palkkaanikin ja minua selvästi arvostetaan työssäni. Työ on haastavampaa ja vastuullisempaa. Monipuolisempaa.

Noloa oli ilmoittaa uudelle työnantajalle, et kiitti kun odotit minua reilun vuoden .. mut juu en mä tuukkaan.

Vuoden kohokohta.. niin. Ehkä niitä on ollut tän kuluneen vuoden aikana aika monta. Ja itsehän olen vain yrittänyt sopeutua muuttuviin tilanteisiin.
Ei ole helppoa viisikymppisenä naisena työelämässä. Ja mulle kävi noin. Ja mullahan on tietty rasitteena myös tuo ms-tauti ja tämä lyhytkasvuisuuteni.

Eipä tässä reilun vuoden aikana ole kerennyt juuri muuta kuin sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin.

Josko nyt rauhoittuisi tämä elämä.

Elikkäs siinä. Näin vuoteni on kulunut.

Vuosi tuli, oli ja kojhta jo menikin. Tässä iässä se on yhä useammin että kas se meni jo.

Kohokohta... En mä nyt oikein tiedä mikä olisi kohokohta, aika tasaista on ollut sinällään, enkä muutenkaan herkästi liekehdi satunnaisille tapahtumille, elämää vain.

Mutta ehkä jonkinlaisina sykähdyttävinä asioina voisi mainita ex-appivanhempien, osan lastenlapsistaan ja koiriensa tapaamisen, semminkin kun ex-apit ja koirat eivät enää montaa vuotta maan päällä sätki. Ja toinen asia mikä on ollut paljon framilla tänä vuonna, on kuolema ja sen kanssa elämisestä oppiminen, mikä omalla tavallaan on ollut korkealla arjen hierarkiassa ja varsin kaunista kaikessa lopullisuudessaan.

Toivottavasti roikut hirressä

Koko vuosi on ollut pääosin hyvää. (Ei puuta ympärillä missään, pelkkää lastulevyä.) Kohokohta on uusia kokemuksia ja näkemistä matkoilla. Deittien kanssa olen tapaillut. Ei järin luotettavaa vakituista mutta vähän sinne tänne, ei hassumpaa sekään, mitä sitä huonojen kanssa vakiintumaan.

Kohokohta viime yönä ilmestynyt levy.