Erosta on melkein kuukausi aikaa ja minua ei pahemmin muut miehet vielä kiinnosta. Mies löysi uuden tuttavuuden jo 1 1/2 viikkoa eron jälkeen, tosin lähinnä sänkyyn ja hengailuun. Mies oli jättäjä, minä jätetty.
Kertokaas milloin te otitte kontaktia eron jälkeen vastakkaiseen sukupuoleen? Miksi toisilla kestää kauan ja toisilla ei? En halua käyttää ketään hyväksenikään tai leikkiä toisen tunteilla.
Kertokaas milloin te otitte kontaktia eron jälkeen vastakkaiseen sukupuoleen? Miksi toisilla kestää kauan ja toisilla ei? En halua käyttää ketään hyväksenikään tai leikkiä toisen tunteilla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä otin kontaktin heti, ja hyppäsin suhteesta toiseen lennossa. Se tarkoitti käytännössä sitä että roudasin kaikki edellisen suhteen ongelmat tähän uuteen. Nyt toivon että olisin silloin ollut hetken ihan omillani ja funtsinut juttuja syvemmin.
Ei heti perään oikeaa suhdetta. Yleensä ei toimi. Itse olen hypännyt suoraan pitkästä suhteesta toiseen, joka myös kesti. Mut jälkeenpäin ajatellen ei ois pitänyt. Nyt sitten olin fiksumpi ja päätin ettei puoleen vuoteen ketään. Tai siis ei ketään vakavaa. Hauskaa voi pitää kun kummatkin tietää pelin hengen.
Huono puoli tossa "karenssissa" on se ettei tähän ketään enää mahdu. Sinkkuna olo on niin pirun mukavaa!!! Mies vain sekoittaa kuviot.
Erosin marraskuussa. Ensimmäinen yhden yön suhde taisi olla helmikuussa. Huom. ihan älytön juttu ravintolaillan päätteeksi. Sitten maaliskuussa tapasin nykyisen kaverini, ja siitä asti on oltu yhdessä. Mutta otetaan rauhallisesti. Tärkeintä on tehdä toiselle selväksi, missä mennään. Esim. minä en vieläkään kykene täysin sitoutumaan. Mutta olen huomannut, että alan jo välittää hänestä..
Älä siis kiirehdi! Pää pystyyn! On todellakin hienoa todistaa itselleen, että "tulen toimeen omillani". Jotain ylvästä siinä on. Ja sitten kun lopulta tapaat jonkun puolen vuoden tai vaikka useamman vuoden päästä, itsetuntosi on kohdallaan. Äläkä ota mitään vasta eronnutta ja ala hoitaa häntä. Siitä ei tuu mitään...
Mieestäni sellaiset luhyet seksisuhteet on ihan ok, jos vaan tekee vastapuolelle selväksi, että tää jää nyt tähän. Miehet eivät yleensä pane tällaisia pahakseen.. ;) Eihän meitä nyt selibaattiin sentään ole tuomittu!
Nauti kesästä!!!!!
vakavasta pitkästä suhteesta (myös lapsia). Ensimmäisen ja toiseen väliin tuli neljä vuotta sinkkuelämää, joista 2v täysin selibaatissa ja sielu jäässä. Viimeisestä erosta on virallisesti aikaa ja uusia kuvioita ei ole ollut (varsinkaan vakavia) lainkaan. Virallinen ero tuli 2,5v sitten. Eikä ole vieläkään kiire. Jos joskus tapaan jonkun uuden ihmisen, sitten tapaan tai voi olla etten tapaakaan. En kaipaa uutta miestä elämääni. Yksinolokin on mukavaa.
ite tarrauduin 6,5 vuoden seurustelusuhteen jälkeen ensimmäiseen tyyppiin, joka oli valmis vakavaan suhteeseen.Se tunnusti rakkauttansa ym. siinä vaiheessa ymmärsin, kuinka harhaan olin tyyppiä johtanut. "Suhde" kesti 2 kuukautta ja tajusin tehneeni emämunauksen.En siis ollut valmis taas sitoutumaan. Suljin iteltäni ovet vapauteen (juuri tämän takia lopetin pitkän suhteeni). Aloin kaivata vapautta ja lemppasin jätkän. Nyt sitten sinkkuelämää tässä vietellään ja kivaa on ollut! Siis siihen asti ku arki pamahtaa päälle ja huomaa makaavansa yksin kämpillä sohvan pohjalla eikä oo mitään tekemistä...Loppujen lopuksi olen sitä mieltä, että kyllä ihminen on tarkoitettu elämään toisen ihmisen kanssa eikä yksikseen!!
Minullakin ero marraskuussa. Pari kuukautta virityksiä, mutta ei mitään vakavaa. Olin tosi rikki, mutta vanhat tuttavuudet ottivat yhteyttä. Vuoden alku todella rankkaa ja päätin, ettei mitään juttuja. Toukokuussa tapasin hyvän hemmon, jonka kanssa tapaillaan. Nyt huomasin tänä aamuna, että eihän tästä mitään tule. En ole valmis, mutta kyllä se on totta, että uusi kainalo auttaa. Nyt pitäisi vain kertoa toiselle uudestaan, että kuten varoitin, en ole valmis. Sinkkuuden on aika jatkua.......Miten sitä exää onkin taas tänäkin aamuna niiiin ikävä.
kyllähän sitä itekin haikaili entisen perään aikansa, vaikka ite päätinkin lopettaa koko jutun, mutta kyllä se on 6 vuoden jälkeen hankala päästä toisesta eroon! Kaikki kliseet, että kyllä aika tekee tehtävänsä kuulosti ihan potaskalta, mutta kyllä se tosi on, sanon minä!! Ja nyt oon ihan v...n onnellinen, että olen päässyt eroon siitä ihmisestä! elämä jatkuu.....
Erosta on vain kaksi viikkoa. Silti olen ihastunut jo uuteen mieheen.. olen tapaillutkin häntä jo muutamaan otteeseen. En uskalla puhua asiasta kenellekään, koska pelkään, että minut tuomitaan.. Onko ns. suruaika pakollinen? Haluan nauttia vapaudesta ennen uuden suhteen solmimista. Toisaalta tunteet sanovat muuta? Mikä on oikein?
Ero tammikuussa. Sitten pieniä säätöjä, mutta hajalla erosta ja en pystynyt mihinkään sen kummempaan. Toukokuussa tapasin nykyisen kaverin ja tuntuu karmealta, kun vieläkin kaipaan exää ja vertaan uutta siihen. Yksin olin jo tuossa välissä, mutta elämän pitäisi mennä eteenpäin. Pitäisi olla tyytyväinen, kun on noin hyvä tyyppi tullut vastaan, mutta silti ajatuksissa on, että näinkö hän on mies, jonka kanssa haluan olla. Yritän ottaa rauhallisesti, mutta....Mitäs jos ei enää tule parempaa vastaan?Olen ollut rehellinen ja kertonut hänelle, että en tiedä mistään mitään ja ikävä exää...
5 vuoden seurustelun jälkeen olin 2kk yksin..siinä välissä kyllä yhden illan juttuja. sitten olin öö.. n.2vk yhden miehen kanssa, huomasin etten ole valmis. siitä sitten puoli vuotta eteen päin tuli seuraava mies.. hänen kanssaan olin puoli vuotta.. ei ollut se oikeaa..ja näin aina sen viiden vuoden suhteeni hänessä..monesti meinasin sanoakkin häntä sillä toisella nimellä.en ollut valmis hänen kanssaan suhteeseen.. jätin miehen..mutta heti 2 päivän jälkeen löysin unelmieni miehen! ja olen täysin valmis uuteen suhteeseen!! ja olen rakastunut korviani myöten.tämä puolen vuoden suhde.. on kuin sitä ei olisi ollutkaan.. mutta se viiden vuoden suhde kalvaa vieläkin sisintäni.. mutta olen silti valmis antamaan kaikkeni nyt tälle uudelle rakkaalle!