Surullinen eilinen

En muista. Lapsi ei tiedä politiikasta mitään. Ei kuulu elämänmenoon. Periaatteessa voisin muistaakin. Sodan alkamisen muistan. Seisoin pihalla ja yritin ymmärtää , että jossakin ammutaan ihan oikeilla aseilla. Vaikka asuimme Helsingin seudulla, kuuntelin myöhemmin matalaa tykin jylinää Kannakselta.

Ei ole helppoa kuulla, että läheinen on kuollut, iästä huolimatta. Se on kuitenkin yhden aikakauden loppu. Yhteinen aika muistuu mieleen. Onneksi mieli tallettaa mieluummin lämpimiä taphtumia. Eivät ikävät asiat ole muistamisen arvoiset.
Mkr.

Eikö vanha voi nauttia elämästä ?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö vanha voi nauttia elämästä ?

Kun on hyvä olo , nauttii elämästä. Silloin ,kun on tosi paha olla, valtava huono olo päivästä toiseen , kuukausi/ vuositolkulla, niin varmaa tahtoo päästä pois.

Aivan, juuri noin. Äitini lisäksi moni sukulainen kuollut 100:n molemmin puolin. En surrut edes äitiäni, koska näin, että kuolema kolkuttelee ja hän itse toivoi, että pääsisi pois. Kun mennään äkkikuolemiin alle 70v, nämä tuntuu.

Makriinalle, minulta myös osanottoni serkkusi pois menon johdosta.
Meillä on tänään ollut myös surullinen päivä. Poikani paras ystävä Hessu kuoli viime yönä 62 vuotiaana. Hänen vaimonsa soitti ja kertoi miehensä viimeisistä hetkistä. Vaimo on terveyden alan ammattilainen mutta ei pystynyt elvyttämään ja kun ambulanssi tuli sydän iskurikaan ei auttanut. Hessu oli sairastanut melanooma ja syöpäpesäke oli kai mennyt keuhkoihin.
Rumiin avaus selvittänee tilanteen.
Hessu ja poikani olivat koulukavereita ja samassa ammatissa ja työpaikassa 30 vuotta, yhteiset ulkomaan komennukset ja harrastukset.
Poika on itkenyt ja kavereittensa kanssa puhuessaankin ääni sortuu. Hän jotenkin häpeää itkuaan mutta minä sanoin hänelle että tosi mies uskaltaa näyttää tunteensa kenen tahansa nähden. Myös minä olen itkenyt koska Hessu oli myös minulle rakas. Kuin oma poika.
Kuolema ei katso ikää, minunhan olisi meistä kolmesta pitänyt ensin lähteä.
tepa

Anonyymi kirjoitti:

Makriinalle, minulta myös osanottoni serkkusi pois menon johdosta.
Meillä on tänään ollut myös surullinen päivä. Poikani paras ystävä Hessu kuoli viime yönä 62 vuotiaana. Hänen vaimonsa soitti ja kertoi miehensä viimeisistä hetkistä. Vaimo on terveyden alan ammattilainen mutta ei pystynyt elvyttämään ja kun ambulanssi tuli sydän iskurikaan ei auttanut. Hessu oli sairastanut melanooma ja syöpäpesäke oli kai mennyt keuhkoihin.
Rumiin avaus selvittänee tilanteen.
Hessu ja poikani olivat koulukavereita ja samassa ammatissa ja työpaikassa 30 vuotta, yhteiset ulkomaan komennukset ja harrastukset.
Poika on itkenyt ja kavereittensa kanssa puhuessaankin ääni sortuu. Hän jotenkin häpeää itkuaan mutta minä sanoin hänelle että tosi mies uskaltaa näyttää tunteensa kenen tahansa nähden. Myös minä olen itkenyt koska Hessu oli myös minulle rakas. Kuin oma poika.
Kuolema ei katso ikää, minunhan olisi meistä kolmesta pitänyt ensin lähteä.
tepa

Lue lisää

Ei 62- vuotiaan ajan vielä pitäisi päättyä. Mutts sairsus ei kstso ikää. Kun lukee uutisia huomaan usein, että monet aikaansaavat ihmiset ovat minua vuosikymmeniä nuorempia. Haastateltiin puoli seiskassa juuri kaveria, joka oli vähän huolissaan, kun oli elämästä käyttänyt jo 40 v. Oli paljon suunnitelmia. Laskin sormilani, että hän on minua 50v. nuorempi. Kyllä hänellä vielä aikaa on!
Mutta kun kuolinuutisissa on näitä nuoria ihmisiä, murhemieli iskee. Kuinka paljon he menettävät! He itse, ja läheiset ympäriltä.
Nelikymppisen ei pidä vielä ikäänsä miettiä.
Mkr.

Emme me sure toisille. Surun kokeminen on henkilökohtaista. Surun esittäminen on kornia. Odotammeko surevilta "tosimies" asennetta? Eri ikäkausina ihminen suree eri tavoin. Nuori ihminen voi olla täysin lohduton, kun taas ikäihmisen kyyneleet ovat lopussa raskaankin menetyksen kohdatessa. Iän mukana ymmärrys ja myötätuntoa kasvavat. Omaa epätoivoa ei näytetä, suru surraan yksin. Läheisen tuki otetaan kiitollisena vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Emme me sure toisille. Surun kokeminen on henkilökohtaista. Surun esittäminen on kornia. Odotammeko surevilta "tosimies" asennetta? Eri ikäkausina ihminen suree eri tavoin. Nuori ihminen voi olla täysin lohduton, kun taas ikäihmisen kyyneleet ovat lopussa raskaankin menetyksen kohdatessa. Iän mukana ymmärrys ja myötätuntoa kasvavat. Omaa epätoivoa ei näytetä, suru surraan yksin. Läheisen tuki otetaan kiitollisena vastaan.

Lue lisää

Viisaasti kirjoitit. Näin se on. Jokainen suree tavallaan.
tepa

Haikeus myös. Olet tuntenut hänet 90 v. Etkö saisi surra menetettyä aikaa.
Ymmärrät, että hänen aikansa on mennyt. Tiedät, että omakin on jo loppumassa.