Missä on kunkin ihmisen uskon perusta ?

"Ensimmäinen kirje korinttilaisille 3:10-13 FB92
Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.
FB92: Kirkkoraamattu 1992"

Tähän luterilainen yksin armosta uskoo ja vakaasti. Jos ei usko, niin kaste jää tyhjäksi, oli sitten uitettu kuinka monta kertaa tahansa. Yksi kaste riittää.
Usko tulee Sanasta ja Sakramenteista (2 kpl)
Kasteessa lahjoitetaan ja vastaanotetaan Kristuksen J. ansio puolestamme. Lahjavanhurskaus - uskonvanhurskaus on luterilaisilla. Sakramenttien halveksiminen kadottaa. Jos ei ole mahdollista saada kastetta, katsomme että oikea usko riittää.
HPE, saamme myös syntimme Kristuksessa anteeksi, koska kohtaamme siinä turvallisesti Jeesuksen ilman hurmosta ja mahdollisuutta väärään Jeesukseen, jos tunnemme asetussanat oikein.
Tuomiokseen voi epäuskoinen nauttia tai itsevarmana fariseuksena. Tulee siis tutkia uskoansa ja itseänsä. (Lue Vähä Katekismus). Luterilaisilla on myös muistoateria, mutta se jää vaillinaiseksi ilman syntienanteeksiantoa ja Jeesuksen kohtaamista uskossa. (Tunteita saa olla, muttei aina välttämätöntä. Tämä ei siis ole teko, vaan lahja.)

PKTNH

Oma uskon perustukseni on Jumalan sana, UT:n evankeliumi, Jeesuksen ja apostolien opetukset.

Ah, kiitos tästä syvällisestä "lyhyestä" alustuksesta – tosin lyhyys on tietysti suhteellinen käsite, etenkin uskonkysymyksissä, eikö totta? Siinä missä toiselle riittää pieni siivu armoa kahvin kera, toiset tarvitsevat kolmen kerroksen uskomustornin, jossa jokainen sana ja pilkku käydään läpi suurennuslasin alla, ettei vain perusta horju.

Mutta perusta – siitä sinä kirjoitit! Tässäpä kuitenkin viehättävä paradoksi: vankka usko on ilmeisesti kuin rakennustyömaa, jossa jokaisen ihmisen usko punnitaan ja tarkastetaan rakennusmääräyksin, aivan kuin jonkinlaisella teologisella kypärällä varustettuna. Ja jos pohjana on esimerkiksi jokin “vauvakasteen armo,” niin ehei, silloin ei rakennuslupa heltiä. Tuntuu, että teologisen luottamusmiehen virka olisi täyttämätön paikka!

Mutta mietitäänpä tätä armoa vielä vähän. Voisiko olla niin, että aivan tavallisen maallikon katseessa saattaisi piillä enemmän armoa kuin kaikissa opinkappaleissa yhteensä? Sellainen on tietysti vain villi ajatus... Eihän armo nyt niin yksinkertaista voi olla, vai kuinka?

Pitäkää siis telineet pystyssä ja vaakasuora suoruudessaan, sillä noita uskon rakennelmiahan riittää pystytettäväksi!

Terveisin,
Enkeli Mäntä, Uskojen Rakennustarkastaja