Jo pari vuotta olen miettinyt eroa ja joskus keskusteluissa asia otettu esiinkin. Mies ei halua erota. Sanoo, ettei kuitenkaan halua tehdä asiasta vaikeampaa mitä se on vaan auttaisi minua jatkamaan elämää lapsien kanssa. En vain uskalla luottaa noihin sanoihin. Vaan pelkään, että hän tekee katkeruuksissaan kaikkensa vaikeuttaakseen elämääni. En tiedä mistä epäilykseni tulevat koska kyseessa on luotettava mies. Ehkä siitä, että en ole kovinkaan monesta erosta kuullut, joka olisi mennyt sopuisasti. Varsinkaan kun mies edelleen rakastaa minua.
On velkainen talo eikä minulla ole varaa ns ostaa häntä ulos siitä. Kuinka ihmeessä pärjään taloudellisesti??? Ja kuinka pärjään lapsiemme kanssa jos hän kieltäytyy kokonaan heitä hoitamasta??? Haluaisin tehdä päätöksen mutta joku estää, rohkeus puuttuu. Pelko oudosta ja tuntemattomasta. Kuitenkin tiedän, että jos en ratkaisua tee niin se olen minä joka katkeroidun.
On velkainen talo eikä minulla ole varaa ns ostaa häntä ulos siitä. Kuinka ihmeessä pärjään taloudellisesti??? Ja kuinka pärjään lapsiemme kanssa jos hän kieltäytyy kokonaan heitä hoitamasta??? Haluaisin tehdä päätöksen mutta joku estää, rohkeus puuttuu. Pelko oudosta ja tuntemattomasta. Kuitenkin tiedän, että jos en ratkaisua tee niin se olen minä joka katkeroidun.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Köyhän naisen on vaikea tunnepohjalta kamppailla asiallisen tuntuista miestä vastaan, vaikka koko järjestelmä on tietenkin naisvaltaisuuttaan naisen puolella.
Jotta saisit "kovaa taaksesi", hanki rakastaja, jota voit käyttää selkänojana miestäsi vastaan, mikäli hän suostu kaikkiin ehtoihisi.
Kun olet saanut miehesi antautumaan ehtoihisi, voit panna rakastajasi kävelemään, ellet ole mennyt naimisiin hänen kanssaan.
olla samassa tilanteessa 10 vuoden kuluttua?? Eli et ole koonnut itseäsi ja lähtenyt. Asiat järjestyvät, jos itse uskoo ja haluaa niin.
Minäkin lähdin, vaikka se vaikealta alussa tuntuikin. Nyt on niinkuin olisin uudesti syntynyt. Tosin meillä ei ollut ostettua taloa eikä lapsia, joten lähtö oli siten helpompi.. Jos se nyt koskaan helppoa on!
halusi erota? Eikö mitään olisi enään tehtävissä, kun miehesikin kerta vielä rakastaa sinua? Oletko pohtinut ettei kysessä ole jokin ikäkriisi tms???
T. Itse avioeron väLTTÄNYT
,
..löytyy monta isoa, joita en kuitenkaan tässä halua alkaa selitteleen. Olen toki miettinyt, siksi tässä pari vuotta on vierähtänytkin. Olen yrittänyt löytää enemmän niitä syitä joiden avulla pystyisin jatkamaan liittoa. Ja jatkamaan sitä niin, että kaikki olisivat onnellisia. Mutta ei. Tässä tilanteessa ei kukaan ole onnellinen. En ole ainut joka kärsii vaan kärsijöitä ovat myös lapset, jotka tietysti huomaavat ja aistivat, ettei kaikki ole kunnossa. Ja myös mies kärsii tietysti tilanteesta. Myös ammatti-ihmisten kanssa olemme keskustelleet. Yhdessä ja minä myös yksin. Taistelen päivittäin ajatuksien kanssa: jatkanko yrittämistä näin vai teenkö eroratkaisun. Minulla ne ratkaisun avaimet on kädessä jos/kun erosta on kysymys, mieheni ei sitä liikettä tietenkään tee koska tunteet estää. Ja sen ymmärrän täysin. En vain haluaisi katkeroitua.. Kärsin tästä omasta heikkoudestani.