Hei,sain esikoisen 19 vuotiaana ja kasvatin yksinhuoltajana,oli raskasta ja luovuin minulle tärkeistä asioista kokonaan koska hoitajaa en saanut,viihteelle pääsin viiden vuoden aikana kahden kolmen kk välein.Rupesin seurustelemaan miehen kanssa ja meillä oli kovin onneton suhde,olin lähes yh edelleen(käytännössä)väkivalta ja henkinen myös kuului suhteeseen ;lastani mies ei hyväksynyt ja ongelmia oli..mustasukkaisuus oli myös pahaa vaikka aiheita en antanu..tulin taas raskaaksi ja tuntui ettei tilanteeseen voi lasta tehdä mutta ei antanu minun laittaa pois,sanoi että kun minulla on lapsi niin on hänellekkin tehtävä,raskausaika oli tuskaa ja riitaa ei välittänyt yhtään ja minä yritin kaikkeni,sitä enemmän haukuttiin ja minua vihattiin käsiksi yritti käydä kerran.erosimme kun lapsi puolivuotias,ongelmaksi nyt tullut oman ajan puute kun ei sitä ole vielä koskaan ollut ja esikoinen koulussa ja pärjäilee jo yksinkin mutta nyt sitten olen sidottu päivästä toiseen tähän kullannuppuun,lapsen isä ottaisi kyllä itselleen mutta en tiedä kun tuntuu että huono käytös on periytyvää..en haluaisi lapsestani samanlaista kuin isästään ja isänisästä..kuitenkin tuntuu että nuoruus on mennyt ohitse ja omat haaveet ovat ollut pakko unohtaa lastentakia..haluaisin vihdoin aikaa itselle..auttaisi jos seurustelisi mutta en voi tässä parisuhteeksi muuttua kun ei sellaista kunon miestä ole näkynyt ja vielä kun ei koskaan pääse mihinkään vielä vähemmän on mahdollisuuksia..
Ahdistaa vapaa-ajan puute
2 lapsen yh
71220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olisiko uusi mieskaveri ratkaisu ? Nuoren miehen on vaikea ryhtyä isäpuoleksi.Kerrot,että kouluikäinen pärjää yksin?Kyllä hänkin kaipaa huolenpitoasi,ja rakkauttasi.Olisiko ratkaisu,että elelet lastesi kanssa jonkun vuoden keskenänne? Kerkiät kyllä vähän vanhempanakin,kun lapsesi on kasvanut aloittaa seurustelun.Omaa aikaa ,jos haluat,niin olisiko sinulla ystäviä jotka voisivat lapsiasi silloin tällöin hoitaa? Nauti nyt lapsistasi,ovat tärkein projektisi.
yhdyn kyllä edelliseen mutta itseään ei saa kuitenkaan unohtaa! tarpeet ne on yksinhuoltajallakin..sitä paremmin jaksaa nauttia niistä lapsista kun saa vähän omaakin aikaa.
ja edelliselle:hän tuskin tarkoitti että aikoo jättää koululaisen yksin nyt kun häntä ei tarvitse "hoitaa" enää,mutta helpottaa kun sen ikäinen osaa asioita jo itse ja on avuksikin.
alkuperäiselle antaisin neuvon että yritä rakentaa itsellesi tukiverkosto josta on sitten apua kun tarvitset,vaikka sinulla varmasti on jo ystäviä mutta jos tuntuu että et saa heiltä sitä mitä kaipaisit.uusiin ihmisiin tutustuminen piristää! ja sitä tuntee itsensä tärkeäksi kun saa olla jollekkin ystävä.mailaile tai etsi kirjekavereita, koita käydä jos mahdollista äitien kerhoissa tai mene vain juttusille puistossa tai kaupassa.tsemppiä!
yleensä se onni astuu nurkan takaa eteen kun sitä vähiten odottaa...tiedän tämän itsekun aikoinaan olin väkivaltaisessa suhteessa jossa miehellävakavia mielenterveydellisiä ongelmia,olin loppuaikana jo ihan rikki ja masentunut kunnes yhtenä vkl:na menin sänkyyn miehen serkun kanssa..jotenkin sain voimaa siitä erota miehestä heti seuraavana päivänä..tapailin tätä serkkua vielä jälkeen päinkin mutta seurustelemaan aloimme vasta 2kk kuluttua tapahtuneesta..nyt olemme olleet yhdessä 3v!olemme onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen vanhemmat.nopeaa toimintaa mutta en kadu mitään!
edellinen mies toki jaksoi piinata ja kiusata vielä pari vuotta jälkeenpäin mutta loppui siihen kun menin ja löin häntä!
Vaan hanki itsellesi ja lapsillesi kunnollinen ja luotettava lapsenvahti, jotta saat omaa aikaa. Ja se oma aika kannattaa käyttää johonkin itsetuntoa kohottavaan harrastukseen ei kapakoihin. Ei sieltä löydy kuin uusia ongelmia - kokemuksen syvä rintaääni. Sinulla on tietokone (ilmeisesti) hanki vaikka digikamera ja ala kuvaamaan elämääsi ja mielenkiintoisia asioita. Toinen vaihtoehto on liikunta. Kolmas mikä vaan, mikä sinua kiinnostaa. Me ihmiset olemme niin erilaisia, ettei voi tietää, mikä on toiselle mielenkiintoista.
Ei se aina niinkään mene, ettei kapakasta voisi hyvää suhdetta löytää.
Minä, lähes absolutisti, löysin mieheni kapakasta, joka hänkin on lähes absolutisti. Nuorempana päätin myös, etten kapakasta ketään "iske", mutta näin vaan kävi. Onneksi.
Kiitos neuvoista mutta en ihan tätä hakenut,en siis ole mitenkää masentunut tai tekemisen puutteesssa..päinvastoin,teen vuorotöitä ja lapset yö tarhassa,kun minä töissä,myöskään miestä en ole etsinyt koska viihdyn lapsien kanssa hyvin ja odotan todellakin laatua siltä suunnalta..kapakoista en tiedä mitään koska en käy niissä..minulla on ollut harrastus koko elämän ja se vie aikaa jokapäivä,lapset ovat mukanani aina..tosin en ihan pääse toteuttaan itseäni koska enhän voi jättää 1,5vuotiasta yksin nököttään..pointtini onkin se että antaisinko nuoremman lapsen isälleen jotta saisin välillä omaa aikaa ja rauhassa harrastaa,tai sitten toinen vaihtoehto että muuttaisin lähelle jotta voisi asua molempien luona,vaikka viikko kerrallaan,saisin tilaa itselleni. Rakastan lapsiani ja ovat hyvin hoidettuja,ei tarvitse kenenkään nyt kuvitella että hylkäisin ja ryyppään lähtisin,haloo..tarkoitin että koululainen syö ja pukee ja kävelee..ja viihtyy yksinkin kotona,ei siis estä minua harrastamasta enään,kuten aikoinaan kun oli pieni..en halua muutakuin omaa aikaa ja aikaa välillä istua sohvalla ilman että on säntäiltävä hullunlailla..
Voi tsiisus että naiset ovat tyhmiä. Miksi ihmeessä olet mennyt hankkiutumaan raskaaksi 19-vuotiaana??? Tai ennemminkin tämän uuden kanssa? Etkö tiedä, että ehkäisy on keksitty???
Ei ihme, että harmittelet kun nuoruus menee ohi. Niinhän se menee, se on totuus!! Olisi kannattanut miettiä vähän pidemmälle ja käyttää ehkäisyä, turha täällä on ruikutta enää, tuplatyhmyys tehty.