Et siitä kun pidin jotakuta kädestä, on kulunut liian kauan aikaa.
Milloin sinä viimeksi pidit toista kädestä?
Milloin sinä viimeksi pidit toista kädestä?
Muistin yhtäkkiä,
Anonyymi-ap
46242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
En ole romanttisessa mielessä pidellyt miehen kädestä ikuisuuksiin, eikä varmaan enää koskaan tulekaan pideltyä.
Se tuntuu ihan kamalalta eikös?
Hmm...minullakin käsi oli tyttären käsi, hän kun haluaa kävellä aina käsi kädessä.
Äidin kanssa, sellaista en heti edes muista:)
AV
Kädestä pitäminen vai se, ettei todennäköisesti enää pitele toisen kädestä?
Niin minunkin poikani, kunnes hän kasvoi liian isoksi pitelemään äidin kädestä. Onneksi hän sentään edelleen halailee ja joskus esim laittaa käden harteilleni, kun hän vaikka mittailee peilistä paljonko pidempi hän on jo äitiään.
Teillä on hieno äiti poikasuhde, hän tulee arvostamaan sinua aikuisena.
AV
Niin minunkin mielestäni meillä on hieno suhde. Poikani on upea tyyppi, ja olen kiitollinen saadessani olla hänen äitinsä.
No, tarviiko sun kysyä?
Se ettei enää koskaan?
Ilmeisesti tarviysi, kun kerran kysyin.
Ei tunnu kamalalta. Kaikkeen tottuu.
Ei siihen totu. Asian oppii kyllä kieltämään älyllä, mutta viimeistään unessa pitää toista kädestä.
Onhan ihmisellä (tai ainakin useimmilla meistä) tietenkin luontainen tarve kosketukseen, mutta mikäpä siinä muu auttaa kuin tottua tilanteeseen, jos ei ole sellaista suhdetta elämässä, jonka kautta kosketusta saisi.
Ei kaikki totu ikinä mihinkään!
Aivan. Olemme kaikki erilaisia.
Tietysti noin on, itse olen oman elämäni "Ismo Leikola" joka pehmentää kaikkea elämässä tapahtuvaa. Äiti on taasen jyrkkä tapaus, kaiken tulee mennä siten kun hän haluaa.
Kauheaahan on olla kasvavan tyttären ja voimakastahtoisen äidin välimaastossa.
Ymmärrän kyllä se että äiti on aina oikeassa, mutta miten sen jälkikasvulle aina ilmentää siinä voi joskus tarvita "Ismo Leikolaa"
Tunnen olevani turvatyyny, äidin ja tyttären välillä, ja tarve voi kasvaa kun tytär kasvaa ajatuksellisesti aikuiseksi.
Mikä ihme siinä on että tyttäret kyseenalaistavat äitinsä opit, ja ovat samaa pataa isänsä kanssa. Jep, me isät olemme vähän pehmoja.
Ainakin oman lapsen äiti on laskelmoiva, täydellinen äiti, ja minä tällainen huumorilla varustettu heppu, joka on nähnyt maailmaa jo monelta eri kantilta.
AV
Isät ovat usein tosiaan vähän pehmoja, ainakin tyttäriensä suhteen. Kunhan tasapaino säilyy ja lapsi saa elää turvallisessa ympäristössä, niin pehmoilu ei haittaa lainkaan.
Meillä sekä poikani että minä olemme molemmat voimakastahtoisia, mutta löydämme kyllä aina yhteisen sävelen. Ja taidan välillä olla myös vähän turhan pehmo, mutta niin kauan kuin kaikki sujuu ja poikani kunnioittaa minua, voi mielestäni välillä vähän pehmoillakin.
Jep, ja vaikka miehenä joskus haaveilisi siitä romanttisesta naisen kosketuksesta, ei minulla oikeasti ole sellaiseen "henkisesti varaa".
Tytär arvostaa äitiään yli kaiken ja toissijaisena myös minua.
En voi olla ihminen joka rikkoo tuon unelman hänen ajatuksistaan, ja tärkeäksi tulisi muu kuin mikä olisi se nykyinen päivärytmi.
Loppuelämän tehtävä on jo saneltu, olen ollut osana sitä joten en voi valittaa mistään.
Itseasiassa olen hyvinkin tyytyväinen, vaikka naisen romanttista kosketusta voi odottaa lopun ikäänsä.
AV
En ihan ymmärrä, mitä tarkoittaa, ettei sinulla ole henkisesti varaa romanttiseen kosketukseen? Ei kai isänä olo tarkoita sitä, että romanttinen kosketus rikkoo lapsen unelmia? Vanhempien läheisyys tekee hyvää parisuhteelle ja sitä myöden myös lapsi saa elää perheessä, jossa vanhemmat voivat hyvin.
Varmaan 6 tuntia sitten kun kävelin Prisman käytävillä.
AV
Viime yönä molemmista. Mukava kun nainen tekee aloitteen, vaikka ei lopulta ollutkaan kiinnostunut.
Siitä on aikaa noin parikymmentä vuotta.
Se on ihan hirvittävän pitkä aika :(
Niinhän se on, olin silloin vielä naimisissa.
Hmmm..... Pitää kelata....
Suomessa voisi mielestäni olla käytössä tervehtiessä poskisuudelmat. Ihminen tarvitsee toisten ihmisten läheisyyttä. Ei ole häpeä myöntää sitä.
Todella, menen sanattomaksi kun mietin… me kaipaamme kosketusta.
Halaamista kaipaan, mutta en ilman vaatteita tehtynä.
Joo, niinhän me tuota kaivataan :)
Tällä viikolla lapseni kädestä tuli pidettyä. ❤️
Vuosia sitten, mutta en kaipaa kädestä pitämistä tai kosketusta.
Miksi et kaipaa? Etkö ole saanut kokea siihen liittyvää tunnetta ?
Olen saanut kokea ja hyvältä on tuntunut, mutta en ole jäänyt kaipaamaan. En ole koskaan ollut "tarvitsija".
Minä tykkään halaamisesta ja myös käsi kädessä kävelemistä ainakin joskus. Minulta puuttui nuo asiat parisuhteessa ollessa, koska puoliso ei tarvinnut edes halaamista. Minä halasin häntä, mutta hän ei osannut halata takaisin. Luulen että se liittyi hänen erityispiirteisyyteensä.
En edes muista. Joskus kaiketi muistan kaivanneeni sellaista, mutta en tällä hetkellä.
Kaipaatko eniten turvallisuutta ja lohtua, ihmisen kosketusta vai romantiikkaa?
Tänään pidin lastani kädestä, mentiin vilkkaan tien yli kaupungilla.
Entinen Eivori
Taisi olla lapsena, kun piti ottaa parijonossa paria kädestä.
Kättelin tuossa erästä tärkeää henkilöä. Niitä pitää pitää kädestä kiinni, pelkkä moikkaus ei riitä.
Jotkut hieroo kyynärpäitä yhteen.
Ihan hirveetä kiemurtelua sellainen.
Voi jummi. Ei ole kauaa kun mietin kädestä pitämistä. Että se voi olla paljon vaikuttavampaa kuin suuteleminen, jota yleensä kai pidetään aika intiiminä tapahtumana.
Kädestä pitäminen on sellainen "me yhdessä-juttu". Taidan muistaa joistain suhteistani ensimmäisen kädestä pitämisen, mutten ensimmäistä suudelmaa.
Kosketus menettää hyvän merkityksensä ja tuntemuksensa nopeasti, jos sitä käyttää väärin. Liian usein, sopimattomassa tilanteessa, ilman lupaa.
Samoin kuin sanat, puhuminen. Rakastamisen hokeminen ei tarkoita enää muuta kuin hätää.
Ihmisiä kätellään, autetaan vaikka treeneissä ylös.. ei se niin ihmeellinen juttu ole ilman oikeaa tunnetta.
xLiner
Mulla on herkkä iho. Kosketus voi tuntua kipuna, jollei se ole toivottavaa. Raksin vaatteista aina kaikki pesu- ja merkkilaput tarkasti pois, enkä voi pitää mitään karhistavaa tai hiertävää ihoa vasten. Jos sauma painaa tai pistää, vaate jää käyttämättä.
Kosketus ei tunnu hyvältä jollei pää ole mukana. En kaipaa kosketusta. Kisuset saavat puskea ja tassuttaa ja vaikka leipoa kynsillään, heitä on miellytävää helliä 😻. Muut saa painua hiiteen 😁
xLiner
Jollekin riittää suklaalevystä pari palaa, toisen täytyy hotkia kolme levyä yhtä soittoa. No, suklaan suhteen olen kolmen levyn tyyppi, mutta kosketusta riittää pari palaa.
xLiner
Sen verran täytyy korjata, että ihan noilla lähimmillä on lupa koskea. Mutta me ei ollakaan mitään lääppijätyyppejä.
Puolituttujen halaaminen on mulle tosi kiusallista.
xLiner
Mietin että saatan saada jo pienestä eleestä sen minkä joku toinen saa koskettelusta.
xLiner
Kissaihmisiä? sama juttu ja niin paljon, kun kissan haluaisin, olen niille myös hyvin allerginen. Menee puolisen tuntia ja sitten kaipaan ilmanvaihtoa, valitettavasti. - cu-
Voi ei.. kurja juttu. Jotkut allergiset ovat siedättyneet omalle lemmikilleen. En silti yllytä. Arvostan kovasti hengittämistä.
xLiner
Ps23, Matt24:36 ojennetaan käsiä vaan.
No on tuosta varmaan sen 1,5 vuotta. Miltä se toisen ihmisen käsi edes näyttää tai tuntuu omassa kädessä tai vaikka jossain hartioilla? Mene ja tiedä.
Jotain kymmenen vuotta. Pidin faijan kädestä, kun teki kuolemaa. Viime keväänä halasin pitkästä aikaa, kun onnittelin uutta ylioppilasta. Oli niin erikoinen tilanne, että meinasin astua vapaalle. Taisin samoissa pippaloista halata yhtä toistakin. Toinen oli siis mies ja toinen nainen.