Ihmisten traumoista, peloista ja jännityksistä, sekä ahdistuksista johtuukaan lapsuudesta?
Luettuani eri artikkeleita, niin itselläni huomasin monia yhteyksiä lapsuuteen.
Kuinka paljon
Anonyymi-ap
31
429
Vastaukset
- Anonyymi
Osittain varmasti totta.
Aiheeseen liittyy myös itsekritiikki mikä taas on tervettä.- Anonyymi
Mitä tarkoitat tuolla itsekritiikillä?
- Anonyymi
Näin se menee.
Jos esim. lapsi on saanut pienenä isältään piiskaa vyöhihnalla, se voi jättää ikuiset traumat ja pelkotilat lapseen, lapsi voi kasvaa säikyksi aikuiseksi joka ei pääse elämässään eteenpäin koskaan.- Anonyymi
Totta. Myös vanhempien välinpitämättömyys johtaa moniin jälkeenpäin tuleviin ongelmiin.
- Anonyymi
Jos on vaikea päästä elämässään eteenpäin niin se on usein niin että on syntynyt heikolla hermosysteemillä . On nähty lapsia jotka ovat eläneet kurjissa oloissa alkoholisti kodissa, hienosti pärjänneet maailmalla sitten on lapsia jotka ovat saaneet olla aina äidin ja isän siipien suojassa eikä ole tarvinnut pelätä mitään , tunteneet että häntä rakastetaan ja kunnioitetaan , mutta nekin lapset saavat kovasti pelkotiloja ja masennuksia koska heillä in heikko hermosysteemi, . Ja autonominen hermosto tuottaa heille paniikki oireita.
Joten ihan riippuu minkä luontoinen lapsi on, toisilla on sitä kestävyyttä, vaikka miten paljon , toisilla ei yhtään. Henkinen paha olo on monella nykyisin ja sitä tietysti etsitään syytä siihen.
Joillakin voi olla vaikeita lapsuuden muistoja ,pettymyksiä, kai niiden muisteleminen jotenkin vaikuttaa negatiivisesti, toisaalta on jokaisella ihmisellä ollut tapahtumia elämässään joita ei voi unohtaa. Mutta jokainen kokee asioita tavallaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos on vaikea päästä elämässään eteenpäin niin se on usein niin että on syntynyt heikolla hermosysteemillä . On nähty lapsia jotka ovat eläneet kurjissa oloissa alkoholisti kodissa, hienosti pärjänneet maailmalla sitten on lapsia jotka ovat saaneet olla aina äidin ja isän siipien suojassa eikä ole tarvinnut pelätä mitään , tunteneet että häntä rakastetaan ja kunnioitetaan , mutta nekin lapset saavat kovasti pelkotiloja ja masennuksia koska heillä in heikko hermosysteemi, . Ja autonominen hermosto tuottaa heille paniikki oireita.
Joten ihan riippuu minkä luontoinen lapsi on, toisilla on sitä kestävyyttä, vaikka miten paljon , toisilla ei yhtään. Henkinen paha olo on monella nykyisin ja sitä tietysti etsitään syytä siihen.
Joillakin voi olla vaikeita lapsuuden muistoja ,pettymyksiä, kai niiden muisteleminen jotenkin vaikuttaa negatiivisesti, toisaalta on jokaisella ihmisellä ollut tapahtumia elämässään joita ei voi unohtaa. Mutta jokainen kokee asioita tavallaan.Toi olon etsiminen itsessään sekoittaa pään.
- Anonyymi
Muistan ikäviä asioita 4-vuotiaasta asti. Kesä 60-luvun kerrostalopihamaalla tuotti pieniä traumoja, eikä niitä käsitelty. Siis noin nuorena lapsi alkaa ymmärtää ja kokea huonommuutta, häpeää ja epäoikeudenmukaisuutta. Persoona alkaa silloin kehittyä. Sen jälkeen kun joutuu koulukiusatuksi, ei lähtöasetelmat aikuisuuteen ole kovin hyvät.
- Anonyymi
Sepä juuri tuo, kun mitään asioita ei käsitellä.
Kaikki asiat jää lapsen pieneen mieleen, ja aikuisena voi vain ihmetellä mistä tietyt ongelmat kumpuaa.
Itse olin arka lapsena ja en tietenkään välttynyt koulukiusaamiselta. Tuli poissaoloja runsaasti, ja tietysti sai vanhemmilta huonoa palautetta. Muistan myös kun kouluun menin eräänkin kerran, niin opettaja sätti kaikkien kuullen poissaolosta. Ei kotona, eikä koulussa koskaan kukaan kysynyt, mistä nämä poissaolot johtuivat. Ne vain laitettiin niin vanhempien kuin opettajankin puolesta lapsen omaksi syyksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sepä juuri tuo, kun mitään asioita ei käsitellä.
Kaikki asiat jää lapsen pieneen mieleen, ja aikuisena voi vain ihmetellä mistä tietyt ongelmat kumpuaa.
Itse olin arka lapsena ja en tietenkään välttynyt koulukiusaamiselta. Tuli poissaoloja runsaasti, ja tietysti sai vanhemmilta huonoa palautetta. Muistan myös kun kouluun menin eräänkin kerran, niin opettaja sätti kaikkien kuullen poissaolosta. Ei kotona, eikä koulussa koskaan kukaan kysynyt, mistä nämä poissaolot johtuivat. Ne vain laitettiin niin vanhempien kuin opettajankin puolesta lapsen omaksi syyksi.Itse sä sieltä koulusta pois jäit.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse sä sieltä koulusta pois jäit.
Ja ihan pakkoko se on tuotakin syyllistää ?
Varmaankin aika monet koulukiusatut lintsaavat koulusta. Kuka tykkäisi olla kiusattavana, et varmaan haluaisi sitä itsekään ?
- Anonyymi
Puhutaan ylisukupolvisista traumoista, jota periytyvät vanhemmilta lapsille. Vanhemmilla on trauma jota ei hoideta, he purkavat sen trauman lapsiinsa jotka saavat siitä trauman. Tuo katkeaa sitten kun joku tajuaa että on saanut vanhemmiltaan trauman eikä tietoisesti jatka sitä lapsilleen. Itse elin hyvin pahasti traumaisen äidin kanssa jonka vuoksi jouduin käymään terapioissa, siellä minulle selvisi että äidilläni oli tuo trauma mutta sitä ei mitenkään hoidettu, vaan hän käyttäytyi traumansa mukaisesti ja siten tuo trauma siirtyi minulle. Minä tiedostan asian, äitini ei koskaan tiennyt että hänellä oli sellainen, hän oli omasta mielestään terve.
- Anonyymi
Noinhan se juuri menee. Aiempi sukupolvi ei ehkä tiedosta tai halua myöntää omaa traumaansa.
Itsekkin kyllä ymmärrän jotenkin, ettei vanhemmat osaa hoitaa asioita oikein, kun hekin ovat oman elämänsä muokkaamia ihmisiä. - Anonyymi
Täysin totta! On äärimmäisen kova homma selviytyä ylisukupolvisista traumoista ja tiedostaa, ettei siirrä niitä seuraaville sukupolville. Tästä kun selviytyy, on todellakin miljonääri-olo, minulla ainakin ihmiset ovat elämän tärkein asia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täysin totta! On äärimmäisen kova homma selviytyä ylisukupolvisista traumoista ja tiedostaa, ettei siirrä niitä seuraaville sukupolville. Tästä kun selviytyy, on todellakin miljonääri-olo, minulla ainakin ihmiset ovat elämän tärkein asia.
Usein kuitenkin saattaa käydä siten, että yrittää liikaa korvata omille jälkeläisilleen sen, mistä itse jäi paitsi.
- Anonyymi
Niinpä! Kuitenkin useimmat ihmiset pitävät lapsuuttaan elämänsä onnellisimpana aikana!
- Anonyymi
Kai se joillain niin onkin.
Kyllä myös useilla on hyviäkin muistoja lapsuudesta, vaikka siellä oli paljon pahaakin. Jälkikäteen voi myöskin tulla kultareunuksia muistoihin sekä sitä, ettei halua vaikkapa muistella mitään pahaa edesmenneistä vanhemmistaan. - Anonyymi
Joka ihmisellä on pettymyksiä lapsena ja kukin tulkitsee vanhempiaan omalla tavallaan
Muista ensimmäisen suuren pettymyksen. Viisi vuotiaana , mutta en koskaaan ole edes ajatellut etteikö minulla silti ollut hyvä lapsuus , sitä osasi olla joustava silloin kun tarvittiin sen vaistosi hyvin pienenä itse olin päiväkodissa päivät kun vanhemmat olivat töissä, ja siellä,oli kivaa oli aina kavereit joiden kanssa sai leikkiä etenkin kun olin itse ainut lapsi ja kaipasin sisaruksia. Olin aika omatoiminen jo pienenä enkä halunnut lapsen vahtia jos äidillä oli meno . Joten olin ne tunnit yksin kotona kun äiti oli kokouksissa .
Joten suuressa kokonaisuudessa sentään lapsuuteni ollut hyvä , niissä puitteissa mitä hyvä oli siihen aikaan . Enkä olisi edes loukannut äitiäni kertomalla joitain yksityiskohtia lapsuudestani jolloin en ollut tyytyväinen .
- Anonyymi
Joo tai ylipäänsä aiemmista hyvin negatiivisista kokemuksista elämässä. Joku voi ehkä olla biologisesti, aivovamman yms. ehkä herkempi ja kokemukset jää kiertään päähän mutta ei noi itsestään mistään tule esim. yksinomaan aivovamman tai tulehduksen seurauksena. Mun silmiin tai korviin ei ole ainakaan semmosta dokumentaatioo tullut.
Omalla kohdallakin voin sanoo, että näin on, sillä on siitäkin kokemusta ettei ole sosiaalista pelkoa ja yleistä ahdistuneisuutta sekä komeroitumista, vaan ne on seurausta ennen muuta aivo-ja selkävammojen myötä (ei johdu omasta ns. kevytmielisesta syystä) tulleista hankalista ja hyvin hankalista oireista liittyen lähinnä pidätyskykyyn (cauda), hikoiluherkkyyteen lämmössä ja iskias-hermojen venytyksessä &rasituksessa(?), spontaaniin puhumisen ongelmiin, vähän hassut sanavalinnat toisinaan, varsinkin väsyneenä ja uupuneena sekä mahd. Panacodin ja Tizanidin vaikutuksen ollessa voimakkaimmillaan, ja jos elektrolyytit pielessä (tietynlainen sekavuus voi kuulua). Kyllä sieltä lapsuudesta jotain tulee (varsinkin isä oli hyvin ankara, tunnekylmä), ulkoiset puitteet oli suht koht ok varsinkin alkuun mutta sitten ylivelkaannuttiin ajan tyyliin.
Nyt olen eläkkeellä ja noita edellä mainittuja seikkoja painotin todella voimakkaasti , on minulla muitakin vielä mutta kyllä ne on lievempiä, kun noi ja peruskognitio on vieläkin ihmeen hyvä ts. ilman edellä mainittuja onnistuisi toimistotyökin, ja puheen ongelmat ei siinä paina tollai kuin nyt. Että kyllä ottaa päähän välillä nämä ns. kännykkä kädessä syntyneet (mä oon ite syntynyt ennen netin tuloa), jotka ahdistuu&masentuu eikä uskalleta soittaa siksi ettei ole kerätty kokemusta tavallisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ei muuta ku opetteleen! Mutta sen kenties tärkeimmän sosiaalisen taidon ossan yhä 24/7, jos niin tahdon, en hauku ketään enkä mistään syystä, siis henkilöä itseään!- Anonyymi
...pannaan nyt vielä semmonen, että mä ihmettelen miks ihmiset nykyään kiinnittää paljon aiempaa enemmän mitä joku toinen tekee, puhuu puhemisessa etc. ja sitte näitä saatetaan kommentoida keskenään ta ns. sivusta, siis jotain pikkujuttuja ja vaikka ei yleensä edes tiedetä kaikkea mistä kyse...? Ei ihmiset ennen ollu tollasia, enkä mä ite en heitä noissa mitään kommenttia ikinä
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
...pannaan nyt vielä semmonen, että mä ihmettelen miks ihmiset nykyään kiinnittää paljon aiempaa enemmän mitä joku toinen tekee, puhuu puhemisessa etc. ja sitte näitä saatetaan kommentoida keskenään ta ns. sivusta, siis jotain pikkujuttuja ja vaikka ei yleensä edes tiedetä kaikkea mistä kyse...? Ei ihmiset ennen ollu tollasia, enkä mä ite en heitä noissa mitään kommenttia ikinä
MonisairasLuulisin että uteliaisuus on se tekijä milloin kiinnitetään liikaa huomiot ihmisten yksityis elämään . Ja sitten puhutaan jos olis kuullut jotain
- Anonyymi
Itse olen seurannut hyvän ystävän perhettä , ja kaksi heidän lapsistaan syyttelee kaikenlaisia juttuja lapsuudesta mitä ovat läpikäyneet . Lasten äiti on saanut niistä syytöksistä stressi syndrooman vaikka me muut jotka tunnemme ja tiedämme asioiden oikean laidan koska asuimme kolmen perheen rivitaloissa. Ja tiedämme että heidän äitinsä on ollut ihan hyvä äiti
Rajat on todella pitänyt kuten esim kotiintulo ajat iltaisin ja muita pikku asioita mitä me muutkin äidit teimme. Joten perheen toiset kaksi lasta eivät ymmärrä miksi nämä kai toista tekevät niin äitiään kohtaan. Joten toisaalta vaikea aina uskoa kun lukee lehdistä näistä ns
Vaikeista lapsista joilla on muka ollut niin kamala lapsuus, että onko ne jutut aina edes tosia vai jonkinlaista huomion hakemista .
Totta on että on maailmassa paljon asioita joissa lapsilla ei ole tilaa edes kotona ei omaa huonetta josta usein myös puhutaan jonkinlaisen kamalana kokemuksena , ennen ei lapsilla ollut pahemmasti omia huoneita , kun itse olin pieni en edes haaveillut sellaisesta .
Joten kohtaloita on niin monenlaisia , ja pienet lapsen tallaavat syliä, isot lapset tallaavat sydäntä,. Se sananlasku pitää paikkansa nykyäänkin .
- Anonyymi
Usein ihminen joka on kova jännittämään niin se on geeneissä jo, millaisia me olemme.
Joten kaikilla on jotain lapsuudessa joka on ollut ikävää, se riippuu miten niitä asioita käsitellään omassa mielessä .
Toiset ovat vaan herkempiä ihmisinä- Anonyymi
Jännittäminen johtuu usein epävarmuudesta itseään kohtaan.
Moni miettii, onko riittävän hyvä, tekeekö jonkin asian riittävän hyvin, kelpaako muille ihmisille sellaisena kuin on, myöskin vertailu muihin on ilmeisesti aika yleistä.
Itsetunto vaikuttaa jännittämiseen. Mitä varmempi on itsestään, ja luottaa itseensä, ei tule jännitettyä niin paljoa.
Ja jos tekee virheitä, mitä sitten ? Jokainen niitä tekee joskus elämänsä varrella.
- Anonyymi
Täyttä höpöä.
Kaikkea voi kuvitella ja keksiä.- Anonyymi
Ja ruikuttaa päälle.
Pelkkää huomiohakuisuutta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja ruikuttaa päälle.
Pelkkää huomiohakuisuutta.On ja ei. Mediassa yks jos toinenkin kertoo esimerkiksi käyttävänsä huumeitä, alkoa, lääkkeitäja ehkä näitä näkee muutenkin, joilla kauhee ahdistus ja sitä sun tätä traumaa mutta olisi hienoa kertoa edes pintapuolisesti mitä elämässä on tapahtunut.
Tällai monin tavoin vammautuneen ja traumatisoituneen sairaan silmissä moni heistä näyttää ja vaikuttaa liian hyvinvoivalta ja sosiaaliselta ollakseen vakavasti traumatisoitunut elikkä ei voi välttyä noiden termien arkipäiväistymiseltä, enkä nyt tarkoita stigmatisaation vähenemistä mikä on ihan hyvä juttu. Ilmiö on kiistatta kasvanut, myös ammattilaisten silmissä https://www.iltalehti.fi/mieli/a/b38905bd-0c0e-4d63-8549-7cd4fdff0b5e
Harmi kun on maksumuurin takana.
Kyllä tässä maassa saatas sotebudjetit kestään, kun niin vaan tehdään ja rahaa lisää mm. teiden ylläpitoon. Ylipäänsä muutenkin, hoitaa pitää todellisia sairauksia ja ongelmia, eikä normaaleita elämäntapahtumia, joista osa on myös ikäviä, niinku vaikka normipotkut töistä tai tavalliset ihmissuhdeongelmat. Eikä homma voi jatkua niin, että ongelma kuin ongelma, niin heti sekakäyttöö yhteiskunnan piikkiin.
Monisairas
- Anonyymi
Lopetatte sosiaalisen median käytön ja uutisten seuraamisen niin traumat häviää. Pornoa voi katsoa 15min päivässä.
- Anonyymi
Sehän on hyvin yksilöllistä, miten paljon traumoista johtuu lapsuudesta.
Mehän tiedetään, että on ihmisiä jotka on elänyt lapsuutensa jossain sotatoimi alueella, ja heistä kasvaa ihan hyvinvoivia aikuisia. Samaan aikaan meillä on ihmisä jotka on syntyneet kultalusikka suussa, eikä mitään järkevää ulkoista tekijää löydy, mutta silti he voivat olla hyvinkin traumatisoituja omasta mielestään.- Anonyymi
Sekin on yksilöllistä, onko ihminen ylipäänsä taipuvainen traumatisoitumaan. Sitä ei tapahdu kaikille.
- Anonyymi
Näin, mutta siinä onkin iso ero, onko traumatisoitunut vain omasta mielestään vai täyttääkö kliiniset kriteerit, ja minäpä veikkaan just näiden "omasta mielestä" mt-sairaiden lisääntyneen paljon enemmän kuin oikeesti sekä vielä se onko asteeltaan hyvin lievä vai erittäin vaikea.
Monisairas - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin, mutta siinä onkin iso ero, onko traumatisoitunut vain omasta mielestään vai täyttääkö kliiniset kriteerit, ja minäpä veikkaan just näiden "omasta mielestä" mt-sairaiden lisääntyneen paljon enemmän kuin oikeesti sekä vielä se onko asteeltaan hyvin lievä vai erittäin vaikea.
Monisairas... ja vaikkapa täällä hyvää kriteeristöä: https://www.kaypahoito.fi/nix01350
Omalla kohdalla täyttyy moni kohta ja paljon muuta lisäksi.
Monisairas
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Asiakkaalle ei myyty energiajuomaa - tuomio tuli syrjinnästä
Vaikka oli ilmeisesti täysi-ikäinen. Tosin ei lapsiakaan saisi syrjiä, koska oppivat helposti itsekin syrjimään, jos koh212101Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat351753Miksi aina pitää kilpailla parhaudesta?
Mua ärsyttää se, että kaikki kilpailut ja visailut keskittyvöt aina siihen, kuka on paras missäkin. Tänäkin aamuna tuli59147341000 kavallettu rahaa
uutisoi Kaleva ja iltasanomat vuosina 2020-2022 välisenä aikana hävinnyt toi summa tuomittu nainen 1971 syntynyt.481383Pakkoruotsista luopumalla kymmenien miljoonien säästöt
Pakkoruotsin opiskelun kustannuksista ei ole juurikaan tehty kustannusselvityksiä, mutta joidenkin arvioiden mukaan siit381382- 1111333
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar691315- 851204
Luterilaisen kirkon koko kastekaava on väärä
Uudessa testamentissa on kaksi täysin ristiriidassa olevaa kastekäskyä Matt 28:19 ja Ap. t. 2:38. Matteuksen evankeluimi411094Fantasioista
Suurimmalla osalla meistä on jonkinlaisia eroottisia fantasioita. Miten sinä suhtaudut fantasioihin? Ruokitko niitä vai1271085