Eivät onnettomat enää kohtaa toisiaan, lohtu on kiellettyjen aineiden listalla. No joo, ehkä Kaurismäen elokuvissa sitä tapahtuu mutta ei muualla. Rakkaus on nykyään määritelty toisin. Se vaatii tietyt puitteet, hygieniapassit ja muut jotta se voisi kukoistaa optimaalissa olosuhteissa.
Elämä on kuitenkin myös muuta kuin onnea ja teeskentelyä. Silti tapaaminen ja tutustuminen pitää tapahtua onnen ja teeskentelyn merkeissä. Jos se onnistuu niin sitten voi avautua pieni tuuletusikkuna myös murheille. Mutta enimmäkseen ihmissuhde täytyy pitää kliinisenä tilana.
Elämä on kuitenkin myös muuta kuin onnea ja teeskentelyä. Silti tapaaminen ja tutustuminen pitää tapahtua onnen ja teeskentelyn merkeissä. Jos se onnistuu niin sitten voi avautua pieni tuuletusikkuna myös murheille. Mutta enimmäkseen ihmissuhde täytyy pitää kliinisenä tilana.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Niinhän se tuntuu olevan, mutta ehkä tällä palstalla on vaan liian pienet ympyrät, kun jokainen vaan ajattelee omassa mielessään.
Ei mullakaan hygieniapassia oo. Mutta työturva- ja tulityökortti löytyy, niin sillä luulis löytyvän.
Mikähän siinäkin on, etten ole koskaan jaksanut katsoa Kaurismäen elokuvia? Liian flegmaattista. Tylsää ja raskassoutuista. En vaan pysty. 🤔🥱
En minä koe noin.
Tosin nykyään on merkityksellisempää miten toinrn kohtelee toista. Sympstialle lasketaaan fnrmpi arvoa, kun ei tarvitse ihan niin miettiä omaa selviytymistään.
Tarpeet tulee muualta....
Mut iloinen rakkaus se vasta alkaa joten suupielet korviin!
Minä tykkään Kaurismäen elokuvista. Niissä on kaikki jotenkin pientä, pieniäänistä ja kuitenkin hellää. Melankoliaa?
Aivan oma estetiikkansa.
Vilms
Vai että aivan oma estetiikkansa (guppe)
Hetkinen. Hetkinen!
Onko tässä nyt Jotain.
Minähän pidän kaurismäkeläisyydestä. Ne rakkaustarinat eivät ole surullisia. Ne pursuavat rakkautta...
Siis Jotain omassa ajattelutavassani.
Olen ajatellut, että ollakseni tarpeeksi hyvä parisuhteeseen, minun pitäisi olla pari kolme pykälää vahvempi ja kokonaisempi. Sanalla sanoen parempi.
Mutta jos voisinkin riittää tällaisena. Hiukan särkyneenä. Viallisena. Hiukan hoivaa vailla olevana. Ei kai... Vaiko sittenkin.
Ei kyllä se haikea, intohimoinen ja toiveikas rakkaus elää ;) Kaurismäkeläisestä tykkään myös.
Aion kohdata hänet vielä, koska haluan asettaa hänet seinää vasten ja kysyä muutaman kysymyksen, johon haluan vastauksen silmästä silmään. Haluan tietää, mitä hän ajatteli silloin eräänä hetkenä, kun olimme kahden.
Niin aion lohduttautua hänestä hänellä. Piti vielä sanoman.
Surullinen rakkaus? Kaurismäki-fanina koen, että leffojen rakkaus on nimenomaan ainoa iloinen, virkistävä, herkistävä asia, ei suinkaan surullinen.
Teeskentely ei kuulu elämään ainakaan minulla. Säästän sen niille, jotka siitä pitävät.
- Sheena
Se oli huonosti muotoiltu otsikko, sen myönnän.
En tiedä miksi päässäni pyörähti soimaan MKDMSK Surullinen klovni.
https://youtu.be/Fp41V5bzFCc?si=_5nv5K5EI2DVVGez