Siis:
12.-15.12.1942 Furtwängler johtaa Berliinin filharmoonikkoja. Haydn-variaatiot (Brahms) menevät vahalle Berliinissä. Liitoutuneitten pommi-iskut moukaroivat tonni tonnin perään. Paateeman aikana natsi yskii kahdesti. Kolmesti ei ehtinyt kiekaista, kun tuli jo loppu. Siinä teille ohjelmamusiikkia ja yleisön osallistumista. Saatavissa CD:llä (MM 37049).
12.-15.12.1942 Furtwängler johtaa Berliinin filharmoonikkoja. Haydn-variaatiot (Brahms) menevät vahalle Berliinissä. Liitoutuneitten pommi-iskut moukaroivat tonni tonnin perään. Paateeman aikana natsi yskii kahdesti. Kolmesti ei ehtinyt kiekaista, kun tuli jo loppu. Siinä teille ohjelmamusiikkia ja yleisön osallistumista. Saatavissa CD:llä (MM 37049).
Vastaukset 5
Vanhimmat
olisin ollut paikalla.
Sinäkin olisit voinut köhiä langalle (nauhalle?) silloin Berliinissä jos sinulla olisi (ollut) pari-kolme elämää.
Oliko Furtsi kirottu natsi? Miten se delppi?
Olisin pitänyt puolueen jäsenkirjaa suun edessä vaimentaakseni köhimistä ! Ei Furtsi minusta kirottu natsi ollut, ei edes kuulunut puolueeseen. Ennemminkin naivi idealisti, joka yritti olla keskitien kulkija siinä ajassa (siis poliittisesti). Muuten, kun Valtakunnan radio ilmoitti Hitlerin kuolemasta siinä yhteydessä muistini mukaan soitettiin Burcknerin seitsemäs sinfonia Furtsin johtamana. Tuosta delppimisestä ei kyllä ole tietoa.
Karajan taas otti jäsenkirjan, jopa kahdesti. Olikohan Aulikin petikavereita?
Emmehän me Furtsia naiivista idealismista kai voi syyttää, varsinkaan jos hänen piireissään ei liikkunut poliittisesti järkeviä ihmisiä. Olenhan minä lapsena tottunut Furtsin johtamisen kuunteluun, eikä siinä mitään. Se musa ei vain näin atleetti-iässä erikoisemmin enää futaa.
Katsoisin, että Furtwängler oli kuten Richard Strauss. Halusi tehdä työtään kotimaassaan riippumatta siitä mikä poliittinen tilanne oli ja eristäytyi taiteen olympolaisiin sfääreihin poliittiselta todellisuudelta. Ei myösään halunnut luovuttaa maan ykköskapun paikkaa Karajanille.