Matemaattisesti formuloitua rivitekniikkaan perustuvaa serialismia lukuun ottamatta kaikki varsinkin tonaalinen säveltaide on kuulemalla sävellettyä, mutta miten kummassa säveltäjä pystyy kuulemaan täyden orkesterin jok'ikisine stemmoineen päässään, saati, että miten ja mistä musiikki on lähtöisin ja miten kummassa se syntyy kuin itsestään?
Valtavimpia mysteereitä, joita ei pysty selittämään. Miten säveltäjä ylimalkaan pystyy tavallaan loihtimaan edes itsetiedostamattomasti tiedostamattomien motiivien kytkeytyessä tietoiseen metodiikkaan, suuren oopperan verran teemoja, melodioita, musiikillisia aiheita vain tekstiä lukemalla, josta hänen inspiraationsa saa alkunsa. Miten se muuttuu musiikiksi. Beethoven sanoi, että musiikki syntyy hänen mielessään sentyyppisissä tunnetiloissa, jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi.
Minä en saisi aikaan jotain renkutusta enempää, mutta jonkun klassisen oopperasäveltäjän on luotava tiukimmatkin laatukriteerit täyttävä mestariteos, jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitusta ja nautintoa tuhansiksi vuosiksi. Miten sellainen teos sävelletään? Tekijän on oltava oikea nero.
Miten säveltäjä pystyy edes muistamaan musiikin ja mielessään soivat orkesterin soittimien stemmat niin, että hän nuottiakaan unohtamatta kykenee kirjoittamaan jokaisen pallukan sille kuuluvalle eri soittimia edustavalle viivastolle staattiseksi elementiksi, jonka soittamalla orkesteri luo sen jäsennellyksi soivaksi materiaksi ja siksi sointikuvaksi, joka säveltäjällä on alunalkaen ollut mielessään, eikä vain organisoimattomaksi sekamelskaksi?
Säveltäjät ovat uskomattomia ihmemiehiä. Hildesheimer sanookin, että säveltäminen edellyttää paljon monisäikeisempää käsityötä kuin millään muulla alalla.
Valtavimpia mysteereitä, joita ei pysty selittämään. Miten säveltäjä ylimalkaan pystyy tavallaan loihtimaan edes itsetiedostamattomasti tiedostamattomien motiivien kytkeytyessä tietoiseen metodiikkaan, suuren oopperan verran teemoja, melodioita, musiikillisia aiheita vain tekstiä lukemalla, josta hänen inspiraationsa saa alkunsa. Miten se muuttuu musiikiksi. Beethoven sanoi, että musiikki syntyy hänen mielessään sentyyppisissä tunnetiloissa, jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi.
Minä en saisi aikaan jotain renkutusta enempää, mutta jonkun klassisen oopperasäveltäjän on luotava tiukimmatkin laatukriteerit täyttävä mestariteos, jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitusta ja nautintoa tuhansiksi vuosiksi. Miten sellainen teos sävelletään? Tekijän on oltava oikea nero.
Miten säveltäjä pystyy edes muistamaan musiikin ja mielessään soivat orkesterin soittimien stemmat niin, että hän nuottiakaan unohtamatta kykenee kirjoittamaan jokaisen pallukan sille kuuluvalle eri soittimia edustavalle viivastolle staattiseksi elementiksi, jonka soittamalla orkesteri luo sen jäsennellyksi soivaksi materiaksi ja siksi sointikuvaksi, joka säveltäjällä on alunalkaen ollut mielessään, eikä vain organisoimattomaksi sekamelskaksi?
Säveltäjät ovat uskomattomia ihmemiehiä. Hildesheimer sanookin, että säveltäminen edellyttää paljon monisäikeisempää käsityötä kuin millään muulla alalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tarkoitin lähinnä sitä, että säveltäjällä on oltava vahva ja selvä mielikuva ts. visio musiikista kyetessään pitämään mielessään sen, miten musiikki etenee mm. harmonisesti varsinkin paksusti orkestroidussa kudoksessa ja raapustamaan siitä paksusti orkestroidusta ja ehkä jopa jo päässä valmiiksi sävelletystä oopperasta jokaisen nuotin monelle eri viivastolle kromaattisen tonaalisen harmonisen kielen fantastisesta monimutkaisuudesta huolimatta niihin yhdistettyine melodialinjoineen jossakin postromanttisessa oopperassa säveltäjän muistaessa koko teoksen rakenteen, joka on täysin käsittämätön saavutus puhumattakaan luomisprosessista itsestään.
Miten säveltäjä ehtii kirjoittamaan jollain sulkakynällä tms. orkesteripartituuriin, vaikka olisi ensin laatinut pianopartituurin, kaikkien stemmojen nuotit kadottamatta musiikkia mielestään, kun tavalliselle musiikkia harrastavallekin jonkin melodian muistaminen on jo saavutus, vaikka olisi kuullut sen sata kertaa, mutta valtavan kuoro-, orkesteri teoksen luominen täysin tyhjästä vaatii suorastaan yli inhimillisiä kykyjä.
Eräässäkin oopperassa, jota olen paljon kuunnellut on niin monimutkaista tekstuuria sisältäviä jaksoja, että miten ihmeessä joku on voinut paitsi kuulla ne kaikki ja kaikkien soittimien äänet päässään samalla kertaa ja pystyä äärimmäistä pikkutarkkuutta kysyvään työhön raapustaa ne kaikki stemmat partituuriin jollain mustekynällä, kun tietokonetta ei ollut sata vuotta sitten käytettävissä?