Kuinka säveltäjän luomisprosessi voidaan ymmärtää?

Matemaattisesti formuloitua rivitekniikkaan perustuvaa serialismia lukuun ottamatta kaikki varsinkin tonaalinen säveltaide on kuulemalla sävellettyä, mutta miten kummassa säveltäjä pystyy kuulemaan täyden orkesterin jok'ikisine stemmoineen päässään, saati, että miten ja mistä musiikki on lähtöisin ja miten kummassa se syntyy kuin itsestään?

Valtavimpia mysteereitä, joita ei pysty selittämään. Miten säveltäjä ylimalkaan pystyy tavallaan loihtimaan edes itsetiedostamattomasti tiedostamattomien motiivien kytkeytyessä tietoiseen metodiikkaan, suuren oopperan verran teemoja, melodioita, musiikillisia aiheita vain tekstiä lukemalla, josta hänen inspiraationsa saa alkunsa. Miten se muuttuu musiikiksi. Beethoven sanoi, että musiikki syntyy hänen mielessään sentyyppisissä tunnetiloissa, jotka runoilijalla puhkeavat sanoiksi.

Minä en saisi aikaan jotain renkutusta enempää, mutta jonkun klassisen oopperasäveltäjän on luotava tiukimmatkin laatukriteerit täyttävä mestariteos, jonka jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitusta ja nautintoa tuhansiksi vuosiksi. Miten sellainen teos sävelletään? Tekijän on oltava oikea nero.

Miten säveltäjä pystyy edes muistamaan musiikin ja mielessään soivat orkesterin soittimien stemmat niin, että hän nuottiakaan unohtamatta kykenee kirjoittamaan jokaisen pallukan sille kuuluvalle eri soittimia edustavalle viivastolle staattiseksi elementiksi, jonka soittamalla orkesteri luo sen jäsennellyksi soivaksi materiaksi ja siksi sointikuvaksi, joka säveltäjällä on alunalkaen ollut mielessään, eikä vain organisoimattomaksi sekamelskaksi?

Säveltäjät ovat uskomattomia ihmemiehiä. Hildesheimer sanookin, että säveltäminen edellyttää paljon monisäikeisempää käsityötä kuin millään muulla alalla.