Miksi olette parisuhteessa jos haluatte muita? Tätä jaksan ihmetellä tätä palstaa lukiessani. Toki ymmärrän, että voi ihastua vähän yms., mutta jos oma mies ei kiinnosta seksuaalisesti juurikaan enää, niin miksi roikutte suhteessa? Olen ollut n. kolme vuotta sinkkuna ja todennut, että tämä on hyvin yleistä. Nyt seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, ja jos joskus tuntuu, että mielenkiinto menee, niin uskallan kyllä tehdä asialle jotain. Yksin olemista en pelkää, suorastaan nautin siitä. Ja kyllä parisuhteeni merkitsee minulle niin paljon, että en viitsisi heittää kaikkea hukkaan, jos kymmenen vuoden päästä naapurin reino ehdottaisi seksiä, mutta valitettavan moni nainen kaikessa typeryydessään ja naiviudessaan lähtiis mukaan. Puhumattakaan miesten säälittävästä itsekurista.
Olkaa yksin ja löytäkää itsenne, edes muutama vuosi elämästänne, niin ei tarviste vinkua elämätöntä elämää...Mitä muuta voisinkaan todeta?
Olkaa yksin ja löytäkää itsenne, edes muutama vuosi elämästänne, niin ei tarviste vinkua elämätöntä elämää...Mitä muuta voisinkaan todeta?
Vastaukset 15
Vanhimmat
kun itsekkin sitä ihmettelee.
On muuten kaikinpuolin kaikki ok ja silleen, lapsi (joka ei tietty este erolle) ja kaverimeilessä synkkaa, mutta jokin mutta...en kuule tiedä...ehkä en ole tarpeeksi vahva lähtemään...
ihmettelen miksi parisuhteiden pitäisi nykyään olla samanlaisia kuin irtosuhteet. Kiintymyskin koetaan roikkumiseksi...
Hyvin yleinen käsitys on, että parisuhde ei ole hyvä ja toimiva jos haluaa muita. Tämä käsitys on aivan väärä. Parisuhde ei suojaa ihastumiselta eikä edes rakastumiselta toiseen. Jotkut menevät pidemmälle, toiset lopettavat alkuunsa riippumatta siitä millainen oma puoliso heillä on.
Vaikka pidän miestäni seksuaalisesti edelleen kiinnostavana (n. 20v) niin kyllä olen muitakin himoinnut. Siitä huolimatta kertaakaan en vakavasti ole aikonut jättää miestäni :).
Ihminen elää syntymästä kuolemaan oli parisuhteessa tai ei. Itsensäkin löytää aina uudelleen ja uudelleen; erityisesti parisuhteessa eläessä. Näin ei sinkkuna voi elää sen paremmin "elämätöntä elämää" kuin avioliitossakaan, päinvastoin.
Luulenpa, että maailmassa olisi muutama pettäjä vähemmän, jos ihmiset ymmärtäisivät, että toimivassakin parisuhteessa voi haluta jotain muuta kuin omaa puolisoaan. Joillekin se muiden himoaminen tulee ikään kuin yllätyksenä ja ainutlaatuisena tunteena, johon on oikeus reagoida hyppäämällä sänkyyn tai jopa suhteeseen himoamansa ihmisen kanssa. Parisuhde ei suojaa maailmalta ja muilta ihmisiltä. Parisuhteessa elävien, uskollisuuden nimeen vannovien kannattaisi etukäteen miettiä, miten he aikovat käyttäytyä, kun parisuhde alkaa kyllästyttää (ja sitä tapahtuu aika ajoin jokaiselle pitkässä suhteessa) ja tökkiä ja eteen tupsahtaa viehättävä ihminen.
Hyvä olisi myös miettiä miten aikoo käyttäytyä jos sille kumppanille tupsahtaa eteen viehättävä ihminen... Pikemmin sääntö kuin poikkeus, että sellainen joskus jostain ilmestyy, etenkin pitkässä parisuhteessa.
Laura Kipnisin uutukaisessa kirjassa "Avioliiton ansa" käsitellään elinkikäistä parisuhdetta pettämisineen hyvin raikkaalla tavalla..
Jokaiselle ihmiselle parisuhteen tarkoitus on erilainen, jokainen määrittelee sen omalla tavallaan.
Minulle ja miehelleni (jo yli 10v naimisissa) parisuhde on sekä toverillista yhdessäoloa, vastuunottoa toisesta ja perheestä JA hyvää seksiä.
Parisuhde ei ole siis lupaus harrastaa seksiä vain oman puolison kanssa, vaan jotain aivan muuta. Tottakai seksi on suhteessa myös äärimmäisen tärkeää, mutta suhde ei perustu vain siihen.
Parisuhde ilman seksiä ei toimisi, mutta toisaalta suomme toisillemme vapauden myös liiton ulkopuoliseen seksiin, jos kyseinen osapuoli toimii ko. tilanteessa järkevästi (!) eikä asia tule puolison tai jonkun muun tutun tms. tietoon.
Eli meille parisuhteen syvin tarkoitus on ns. "maallisten himojen" ulottumattomissa.
ennen kuin tästäkin joku vetää herneen nenään:
Siis emme naiskentele ympäri maailmaa, vaan suomme tämän vapauden toisillemme "harvoissa ja valituissa" mahdollisesti eteen tulevissa tilanteissa.
Miten käytännössä toimii????? kerrohan hyvä ihminen? Olen ítse ollut samanlaisessa suhteessa, jota luulin "hyväksi vaihtoehdoksi", mutta kun se vaan satuttaa, halusi sitä tai ei. EI SE AINAKAAN ELÄMÄNLAATUA PARANTANUT!
satuttaa? Emme kerro toisillemme tällaisista asoista. Vai satuttaako tietoisuus siitä, että toinen ehkä..? Ei minua ainakaan.
Ja sitäpaitsi toista ihmistä ei voi omistaa, yhdessäolo perustuu vapaaehtoisuuteen. Jos toinen sitten menisikin rakastumaan johonkin muuhun, niin ei sitä ei voi estää mitenkään. Ja kaikkein vähiten olemalla niin ehdoton tällaisissa asioissa tai takertumalla.
Kukahan se oli sanonut, olikohan Richard Gere, joka sanoi, että avioliiton ulkopuolista seksiä ei kannata ottaa liian vakavasti. Kyseessä on hänen mukaansa vain eläimellisten vaistojen/himojen tyydyttämistä. Niinhän se myös oikeastaan on...
Tuo teoria kuulostaa aina ihanteelliselta, mutta kun ihmisistä on kyse, se ei koskaan toimi käytännön elämässä.
"Maallisten halujen ulottumattomissa" olevat liitot joutuvat muiden tapaan inventaarioon, kun puolisolle tulee "harva ja valittu tapaus" eteen viikoittain, kuukausittain,... Etenkin jos "tapaus" esiintyy toistuvasti saman henkilön hahmossa, pikkunaisen avioliitto ja usein koko elämänkatsomus romahtavat. Ehkä tästä syystä rouva yleensä ratsaa herransa puhelimen, ja pian kilauttaa "harvalle ja valitulle" ihan henkilökohtaisesti "puhuakseen asiat selviksi". Ja niin edelleen.. kaiken se rakkaus kestää, mutta hyvin usein ihminen myös näivettyy ja katkeroituu, ellei ymmärrä ottaa opikseen.
Avioliiton kulun voisi sanoa noudattelevan tiettyä kaavaa, johon kuuluu paljon muutakin edelle selostamani, usein vääjäämätön, yksityiskohta.
Voi olla, että näin tulee käymään jossain vaiheessa, sitähän ei koskaan tiedä. Tuskin panta kireällä pitäminenkään takaisi, että mies pysyy uskollisena. Meillä näin, muilla eri systeemit. Ja kysehän on meidän sopimuksessamme vain seksistä, ei suhteesta.
Mutta jos mieheni tulisi sanomaan, että hänellä on toinen nainen, jonka kanssa hän haluaa olla yhdessä, niin mitä siinä raivoaminen ja takertuminen auttaisi? Ei ketään voi pakottaa pysymään suhteessa, jos tämä ei sitä itse halua. Elämässä täytyy aina tehdä valintoja. Ja jos mieheni rakastuisi johonkin toiseen, se olisi hänen valintansa. Sitten kamppeet erilleen vain, elämä jatkuu siitä huolimatta.
Sellaistahan voi sattua aivan missä suhteessa tahansa, tuskin riski on sen suurempi "vapaassa suhteessa". Päinvastoin: ehkä kaikki "kielletty houkuttelee"?
Elämässä voi tulla pahempiakin tilanteita vastaan. Tuttavapiirissämme on esimerkiksi perheitä, joiden lapsi on kuollut. Täytyy suhteuttaa aina nämä asiat. Suhteen kariutuminen olis varmasti kova isku, mutta koska olen aina ollut hyvin itsenäinen ihminen, elämä jatkuu varmasti siitä huolimatta.
Ehkä meidän suhteemme toimii juuri siksi niin hyvin, koska suomme toisillemme tämän mahdollisuuden. Sitähän ei kukaan ulkopuolinen pysty asettamaan kyseenalaiseksi.
Jos kaksi ihmistä sopii avoimesta liitosta koskien esimerkiksi seksiä, se on mielestäni huomattavasti terveempi lähtökohta suhteelle kuin toisen salasuhde. En usko, että avoin suhde toimisi omalla kohdallani, mutta olen pikkunaisen kanssa samaa mieltä, ettei kyttääminen ja pakkosuhde ole sen parempi vaihtoehto. Parisuhteessa varmaan parhaat onnistumisen mahdollisuudet on heillä, jotka pystyvät keskenään vapaaehtoisesti sopimaan suhteen reunaehdot ja molemmat aidosti pyrkivät niiden puitteissa elämään.
kas kun meitä osuu useampi samoin ajatteleva tänne! Olen teidän juttujanne kai lukenut aiemminkin. Meillä on 10v liitto ja uskollisesti ollaan eletty. Pitkässä liitossa kuitenkin varmaankin tulee eteen tilanne, että houkutus tilaisuus ja kokeilunhalu sattuvat samaan aikaan. Silti minun on vaikea uskoa, että miehelleni helpolla löytyisi toinen nainen, jota hän jaksaisi katsella pitkään, varmaan kokeilunhalu voisi hetken viedä, mutta katumus tulisi. Itse taasen en usko, että ihan helpolla viehättyisin, kun oma mies on niin komea ja hyvä sekstaamaan ja on muutenkin niin hyvä tapaus - en millään haluaisi loukata. Ja toisekseen, epäilenpä, että mistään löytyisi toista miestä, joka tykkäisi minusta niin paljon kuin tämä oma. Mutta mistäs sen koskaan tietää, elämä on valintoja täynnä eikä väkisin voi toista pitää.
Sori, mutta kun sua joskus petetään ymmärrät. Nyt vaikutat tosi viattomalta ja naivilta ja uskot kaikesta vain hyvää.
Miksi teidän pitää ylläpitää moista leikkiä? Oletteko kuinka nuoria? haetteko jännitystä? ? oletteko epävarmoja? voi voi.. joku päivä se kolahtaa, (äijäsi kertoo nussineensa samaa muijaa vuoden- ihan huvikseen). Muista silloin että TEILLÄ OLO SÄÄNNÖT. HIH. Ja vielä: älä ikinä luota, etteikö äijäsi voisi tehdä samaa kuon sinä, ja vielä nauttia siitä enemmän kuin sun kanssa!!