Jos luulit tai tiesit olevasi ihastunut / rakastunut elämäsi aikana, niin kauanko odotit (mahdollisesti) järjenvastaisesti sitä ihmistä, jonka kuvittelit olevan sinulle oikea ihminen?
Onneksi joskus myös järki saa vallan tässä elämän järjettömyydessä, koska jos toinen ei ihan oikeasti saa suutansa auki tai kynäänsä liikkumaan, niin ei se mun mielestä aitoa ole ollutkaan.
Onneksi joskus myös järki saa vallan tässä elämän järjettömyydessä, koska jos toinen ei ihan oikeasti saa suutansa auki tai kynäänsä liikkumaan, niin ei se mun mielestä aitoa ole ollutkaan.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Ei ole ollut sellaista tilannetta ennen että olisi pitänyt odottaa. Viimeksi rakkaus syntyi pikkuhiljaa. Ihastu en oikeastaan koskaan, ehkä teininä. Nyt olen rakastunut ja olen onneton ilman häntä. Olen myös sellaisessa kohtaa elämää että pystyn ymmärtämään ja hyväksymään jos en hänen kanssaan koskaan tule olemaan. Se on eri asia kuinka kauan tunteet häntä kohtaan kestävät näin vahvoina.
Tuosta aitoudesta olen täysin eri mieltä. Palstoilla on helppoa viisastella ja olla rohkea. Tosielämä on ihan eri kun on vahvoja tunteita varsinkin jos on pienikin epäilys toisen tunteista.
Joskus mietin, että elämä olisi ylipäätään helpompaa, jos tunteet voisi ainakin osittain amputoida. Eihän järki-ihmisellä ole yhtä voimakasta ongelmaa tai ylipäätään ymmärrystä asiasta. Järki-ihmisen kyllä erottaa myös kommenttien empatiakyvyttömyydestä. Enkä tarkoita tätä kommenttia, vaan yleisesti.
Oikeita ihmisiä on monta, ei vain yhtä.
Tunteet ovat aitoja, mielikuvat vääriä. Meillä kun on taipumusta keksiä kaikenlaisia superpiirteitä ihailemillemme ihmisille.
Mitä ihmeen odottamista? Yksipuolinen ihastus loppuu nopeasti. Jollei, todellisuudentaju on nyrjähtänyt.
xLiner
Tunteesta puhun aitona tuossa. Puhun vaikka sellaisessa tilanteessa odottamista, jos oikea ihminen tulee vastaan väärään aikaan, toinen on vaikka juuri menettänyt puolison, edellisen suhteen kaatumisen käsitteleminen on kesken eikä siksi ole valmis uuteen suhteeseen.
Kiitos selvennyksestä. Mulle tuli mieleen, että joku odottelee toisten parisuhteen päättymistä 😂
En oikein näe itseäni odottelijana. Jotenkin liian kaukana todellisuudesta. Maailma ajaa jatkuvasti ihmisiä yhteen ja erilleen, kaikki muuttuu. Paitsi tietysti omat mielikuvat voivat jumittaa..
xLiner
Vuosia. Kun olen ihastunut, niin se on sitten kestänytkin. Joskus olen kertonut. Joskus suhdekin syntynyt. En kuitenkaan ole mitään odottanut, tunteet vain ovat eläneet. Aikansa.
Tämä viimeisi on nyt kestänyt kohta vuoden verran. Luulin sen jo laantuneen. Mutta hänen olemuksensa, pehmeä äänensä, hymynsä, katseensa... Haaveilen hänestä, kyllä, mutta en oikeasti halua mitään suhdetta, säätöä, mitään. Ei nyt. Enkä tunne häntä oikeasti. Luultavasti täys tampio. Miksi hän ylipäätään on sinkku, jotain oltava pahasti vialla. Mutta haaveilu sopii minulle. Haaveissani hän on täydellinen.
Nähtäväksi jää, kuinka pitkään kestää. Ehkä vuoden. Villi veikkaus. Ehkä kohtaan jonkun sopivamman, johon ihastua....
Mun mielestäni sulla on ihan järkevä suhtautuminen ihastumisen tunteeseen. Nauroin tuota tampiota ja epäilyäsi sinkkuuden syystä.
Haaveilu on ihan parasta! Kun sen vaan osaa erottaa todellisuudesta. Ja toteutettavissa tavoitteissa on jokin käsitys siitä mikä on mahdollista ja mikä ei.
xLiner
Toiset voivat olla sinkkuja, koska eivät halua viedä vanhan suhteen kuonaa uuteen suhteeseen saadakseen seuraavan suhteen kestämään paremmin.
9:08
Anteeksi, mutta rupesi naurattamaan kohta, missä yhdeksi vaihtoehdoksi valitsit "tampio".
Yritä nyt hyvä ihminen miettiä monia muita syitä jättäytyä sinkuksi.
Vai onko niin, että hänkin on treffannut liikaa "tampioita".
Voi olla, että kyseinen "tampio" vihtyy itsekseen, kokee olevansa vapaa tai työstää vielä jotain parisuhdetraumaa.
Vilma
Sopiva, sopivampi, sopivin. Sillaihan kohtalon koukkusormi heittelee noppaa, kuten aina.
Heh joo, tuo ajattelu ja sen heikkoudet ovat tuttuja monillekin varmaan, ellet ajattele itse olevasi viallinen niin sitten joku toinen ajattelee sinusta niin ja lopputuloshan on se että mitään ei tule tapahtumaan.
Satu tai tarina loppuu sanoihin "Ja kaikki elivät onnettomina ja yksinään elämänsä loppuun asti"
Ensin soi sävelmä "Haaveissako oot mun" ja lopulta "Aaveissako oot mun" 😁
16:58
Joo ja molemmat katsoo autiota hiekkarantaa. Tampiot ovat häipyneet.
Vilma
Sinkku voi olla ihan päätöksestä olla sinkku, jos suhteilut ei (enää) nappaa, olematta edes tampio. Minusta ihminen on tampio, jos seurustelee vasten tahtoaan, ettei vaan muut pitäisi sinkkuna tampiona. Itsellä kokemusta tuosta kun aloitin ekan seurusteluni. Muitten "mieliksi".
Yhtä tampio on, jos lopettaa suhteen missä haluaa olla muitten mieliksi.
Joten ehkä ihastuksesi onkin vain normia älykkäämpi.
EE
Heh, reilun 2 vuotta. Ei sitä voi väkisin kohdetta vaihtaa, jos ei tykkää muista. 😅
EE
Ja mä kyllä kirjoitin hälle useammin kun kerran tykkääväni.
Ei silti tullu yhtään vastaan. Eihän hänkään voi väkisin tykätä ihmisestä, josta ei tykkää. 😅👍
EE
Olihan se kiva haaveilla, yläasteella välkät meni kuikkiessa, että missähän ihastukseni menee. Ja kun hänet näki oli sydän melkein suussani. 😅
Posket helotti punaisina.
EE
Niin jos ei saa suuta auki vaan jää loppuelämäksi katumaan sitä on ikävää.
Koska ei mitään oikeasti pelättä'vää ole huulien irroittamisessa toisistaan, hyvä sanonta: You've got nothing to lose at all, Judas Priest - Heading out to the highway.
Kenelle sinä haluat kertoa tämän asian tässä aloituksessasi?
Olisiko aidompaa kysyä sitä kaikkien tunnistamalla nimellä?
Monesti ihmettelen tapailevatko ihmiset paljonkin toistensa kanssa livenä taustalla ja jättävät toisilleen näitä arvoitusviestejä.
En kenellekään. Minä tykkään pohdiskella ja pyöritellä asioita ihan muuten vain. Ihan vaikka katsoessani ystävien kuvioita. Kaikki ei aina liity itseeni.
Elätkö elämääsi ystävien kautta?
Elätkö elämääsi ystävien kautta?
No en kyllä niinkään, mutta ihmisyys kiinnostaa.
Mitä paremmin olen oppinut tuntemaan ihmisyyttä, sitä vähemmän arvostan sitä
- sivusta tietty
Juu huomasin.
Todella kauan. Näinhän se on. Odotan loppuun asti.
Kyllä se järki on mukana touhuissa ja ajattelussa koko ajan vaikka välillä sumenisikin, se vain on joskus ollut niin että sitä järjen sanomaa on ollut vaikea kuunnella. Kuulee, vain halu ymmärtää puuttuu - olen vain ihminen
27 vuotta vaiko 28v..........
Tää on aika raju aihe siinä mielessä, että yksi elämä tiettävästi vain ja jotkut odottelee vuosikausia jotain ihmistä.
Olisin järkyttynyt, jos joku tuhlaisi elämänsä minua odotellen. Kamalaa. ☹️
EE
Edelläolevia tuossa lueskelin ja musta tuntuu että niihin haavekuviin sitä nimenomaan tuleekin juututtua, ei välttämättä siihen huonosti tunnettuun tosielämän persoonaan suoraan.
Korvamato mikä kuiskii sitä yhtä ja samaa nimeä siihen asti kunnes se järki puuttuu peliin, toivottavasti edes jossain vaiheessa ettei ihan homeeseen vedä ennen sitä 😁
Kunhan ne haaveilut ei estä elämästä elämäänsä. Niin ettei huomioi muita kun haavekuvansa. Surullista olisi pönöttää yksin vain siksi, että pitää niin kovin mielikuva ihastuksestaan, ettei näe heitä jotka on oikea mahdollisuus hyvään elämään. 🙂
EE
Olen joskus nuoruudessani joutunut ihastuneelle sanomaan, että tykkää minusta ihmisenä mutta älä romanttisesti. Tarkoittaen, ettei tuhlaa tunteitaan minuun ja menetä samalla niitä joilla on jotain vastakaikuakin antaa.
EE
Siinä on tosiaankin mahdollisuuden poikanen putkinäköön, nytkin kun muistelen pätkän matkaa taaksepäin niin muistan kyllä sokeutuneeni sille muulle ympäristölle ja muille mahdollisuuksille aika tavalla jo sellaisessa vaiheessa missä mikään ei ollut edes realistista.
Se on kyllä ikävää jos niihin oletettuihin mahdollisuuksiin menee juuttumaan oikein kunnolla.
Aika hankala erityisesti nuorena lähteä tekemään eroa siihen onko enemmän tai vähemmän ihastunut ja jotenkin pystyä säätelemään sitä miltä tuntuu. Ihan reilusti kuitenkin tehty sitä ihastunutta kohtaan vaikka luultavasti puhe ei ihan heti kyllä perille mennyt.
Vanhemmalla tuo uppoaa jo paremmin sinne ajatushilan perukoille, viivettä voi kyllä esiintyä sielläkin 🙂
Juu, se on ikävää ja aiheuttaa ehkä isoja pettymyksen tunteitakin, kun hoksaa kuluttaneen aikaa haaveiluun, mikä ei johda mihinkään. Tunteita on joskus vaikea ottaa haltuun.
EE
Ei se heti perille mennyt, sitten kun meni loukkaantui. Vaikka ehkä joskus saattoi ymmärtää myöhemmin, että hänen tunteita siinä koitin säästää. Se silti varmaan tuntui epämukavalle, kun toive muusta ei saanut kannatusta. ☹️
Mutta ajattelin olevani vielä inhittavempi, jos antaisin virheellisesti olettaa jotain kuitenkin vieden sitten maton alta.
Ei kai ihastunutta voi torjua täysin niin etteikö hän koe vähän pettymystä ja loukkaantumistakin.
EE
Ikäväpuolella vaikuttaa joitakuita joiden matka tuntuu pysähtyneen jossain kohtaa tai on ainakin jääty odottamaan asemalle turhan pitkään. Hyvin surullista vaikka jossain määrin vaikuttaa välillä jopa siltäkin että sinne on jääty ihan vapaaehtoisesti 🤔, no kukin tyylillään.
Joo, olen joskus lukenut siellä juttuja. Tulee melko raskas olo itsellekin lukiessa jumittumisia, vaikka jossain määrin ymmärrän niitä joilla on ollut yhteistä elämää mikä on päättynyt sutten eroon tai kuolemaan. Ikävä ja kaipaus voi jäädä. Mutta ihan en ymmärrä ihmisiä jotka ei toista edes tunne ja jumittuu vuosiksi tai lopullisesti kiinni.
EE
Niinpä, jos balanssi on kateissa jo siellä niin miten sen muun elämän laita lienee 🤔
Ei odottamisen tarvitse olla passiivista. Laulun sanoin: ”pidän paikkaa.”
https://youtu.be/QFICYpS-4Wo?feature=shared Tämä.
Tarviiko aina saadakkaan, minusta ei. Kyllä toisesta voi tykätä silti vaikkei vierelleen saisikaan. Jos toisesta tykkää, kunnioittaa hänen vapauttaan valita paikkansa. Jotenkin näin ajattelen. Ei se tykkääminen vaadi fyysistä läsnäoloa, joskus se on jopa parempaa ilman sitä.
EE
Samaa mieltä.
En mä mielestäni ole koskaan mitenkään odottanut, enkä kuvitellut kenenkään olevan "oikea ihminen". En mä ole myöskään koskaan luullut olevani ihastunut, vaan olen ollut. Mun ihastumiseni, eikä edes rakastumisenikaan, ei ole kiinni sen toisen osapuolen tunteista. Minä "odotan" minkä odotan, mutta ei se liity toiseen, vaan omiin tunteisiini. Jatkan eteenpäin sitten, kun minusta itsestäni tuntuu siltä, sitten kun oma sydämeni antaa myöten. Joku voi tietenkin luulla minun odottavan, mutta en minä siltä toiselta mitään odotan.
Ai niin ja kauanko "odotan" ... no viimeisin "odottelu" on nyt kestänyt kuutisen vuotta. Se päättyy sitten, kun sydämeni on valmis johoniin muuhun.
Riippuu.... Joskus pidempään, joskus en laisinkaan.
Nyt jos sattuisin törmäämään johonkin mukavaan ihmiseen, en pitäisi itsekään kiirettä mitenkään. Sellainen 5 vuotta pitkä seurustelu olis oikeastaan hyvä. :oD
Mutta joskus oli ehkä jopa sellainen vimmajakso, että katseli deittiohjelmista sopivia, treffas muutaman kerran, kuullosteli ja jos toinen oli tyyliin "emmätiijä", niin sit vaan heippahei ja uutta matoa koukkuun. :oD
Tunteella kun elää niin voi ihan turhan pitkäänkin ajatella ihmistä, joka ei oikeasti järjellä ajateltuna ole oikea. Itse tunnen voimakkaasti ja siksi varmaan ihastun helposti. Vaikka kuitenkin järki sitten jarruttaa niin, etten ota askelta tavoittaakseni ihastustani. Mutta se on ikävää ettei ihastusta meinaa saada pois mielestä, vaikka järjellä tietää että pitäisi. Ehkä se on helpompaa niille, joilla järki määrittää enemmän kuin tunne.
Miksi hän ei ole oikea?
Hän on nuorempi ja hänellä on paljon vientiä. En ehkä kuitenkaan kestäisi sellaistakaan loppupeleissä kun olen herkkä.
Taisi siinä mennä parikymmentä vuotta. Sitten otti varovasti yhteyttä, kun oli huijattu. Lupasi tulla tiistaina, mutta tulikin jo maanantaina. Sain huijauksen selvitettyä ja peruttua ja koittaa Pillun.
Liian myöhään. Ei auttanut edes Viagra, kakkostyypin diabetes oli tehnyt tehtävänsä.
Tästä on jo vuosia. Hän on jo kauan ollut hoitokodissa. Syksyllä ainakin vielä tunsi. Nyt ovat ottaneet häneltä puhelimenkin pois.
Käyn vielä ensi kesällä katsomassa, vieläkö elää ja jos, tunteeko. Sikäli kuin itse elän, olenhan vasta 81 -vuotias. Eikä reilun 400 km:n ajo suuntaansa ole liian pitä minulle eikä 36 v pikkuautolleni. Tankillinen bensaa ja litra öljyä, siinä se. Autossa nukun matkan varrella jos siltä tuntuu.
Vaan näinhän se minulle luvattiinkin just ennen tähän elämään syntymääni.
Voi kun jollekin ei olisi ollut liikaa tuollainen ajomatka.
Olipa merkillinen tarina. Kiitos kun jaoit.
Ehkä pari viikkoa? Vaikka olisi kuinka sekaisin Marista, niin jos levittää fakata eteensä pöydälle, niin realismi potkii päähän tehokkaasti ja haihattelut jäävät muille. Ei niin etteikö sitä toista edelleen himoaisi, mutta realismi pitää mielen kasassa ja jalat liikkeessä.
kpsåotl'aolamoomlannattaakokeillalaittaakonsomipäällw pippwliin ja tuijottaajorain ammarilaisen tyttöjenporno jutua
Odottelin puoli vuotta, mutta deittailin samalla koko ajan muiden kanssa.
Ja sitten sait odottamasi?
vastsdusd johon ri olr olrmjassaan kydymydt'ä
niinjooh kun koofrti... mikä on piin bimrtintn nujtyto
Yleensä ei kovin montaa tapaamiskertaa ollut kun olin jo menettänyt sydämeni ja kait vähän järkeä.
Varsinaiseen odotusaikaan meni sitten se normaali 9 kk.
Vilma
Söpöä :)
Rakkaus on.
Vilma
kuvisxtanumeroiksimitäheittinyt:
32700093
Ei ole ollut tuollaista tilannetta.
Mutta läheltä liippaa sellainen hieman toisenlainen tilanne. Näin mister X:n muutamaan otteeseen eri paikoissa. Viehätyin hänestä ja toivoin kovasti häneltä kahvikutsua... Se oli hieman järjenvastaista, sillä ko. mies tiesi etunimeni, ei muuta. Ja kuten sanottu olimme nähneet ohimennen muutaman kerran. Järkeilin kuitenkin, että jos miestä kiinnostaa hän voi jotenkin selvittää salaisen puhelinnumeroni 😂. Kuten saduissa ja reaalimaailmassakin joskus tapahtuu sain kyseiseltä mieheltä tekstiviestin ja lopulta sen kahvikutsunkin.
- Sheena
hi4kkamayokin jatr4nati hötrunöubeb
ajattr4linryyäjo9dkokrilidipiykäsdtyäaikaalaitysskondominpäällr pipprliin