Olen aina haaveillut isosta perheestä ja pieni perheemme on kasvanu aika vauhtia ilman ehkäisyä tähän asti. Meillä on nyt kolme ihanaa lasta ja neljäs tulossa (Iris 3v, Anton 1v11kk, Sara 11kk ja neljännen laskettu aika elokussa). Mieheni sanoi kuitenkin, että tämän jälkeen laitetaan putket poikki, että lapsi saa olla viimeinen. EIkö minulla ole mitään sanavaltaa asiaan? Vai mitä minun pitäisi tehdä? En halua olla itsekäs ja tehdä oman pääni mukaan..
Olen 27 ja mieheni 25. Mieheni on valmistunut diplomi-insinööriksi ja minulla on lääkärin opinnot kesken, lapsien takia hidastunut. Haluaisin vielä ainakin yhden tai kaksi lasta tämän jälkeen, jonka jälkeen ajattelin hoitaa opinnot loppuun.
Olen 27 ja mieheni 25. Mieheni on valmistunut diplomi-insinööriksi ja minulla on lääkärin opinnot kesken, lapsien takia hidastunut. Haluaisin vielä ainakin yhden tai kaksi lasta tämän jälkeen, jonka jälkeen ajattelin hoitaa opinnot loppuun.
Vastaukset 13
Vanhimmat
sterilisaatioon ennen 30 ikävuotta, mikä on normaali raja Suomessa. Eli ehkäisy käyttöön lähivuosiksi ja sterilisaatio sitten myöhemmin, jos ei mielipiteet muutu.
suomessa tai 30 v ikä.
Siis kolme lasta tai 30 vuotta on raja, jolloin lääkäri saa tehdä sterilisaation... (Poikkeuslupia tietysti saa, jos vaikka sairauden takia ei pysty turvallisesti enempää lapsia tuottamaan tms, mut ei niistä sen enempää.) Lääkärin ei siis ole pakko sitä sterilisaatiota tehdä, eikä ne mielellään nuorelle teekään pelkästään lapsiluvun perusteella. Itsekään en saanut sterilisaatiota kolmen lapsen jälkeen.
Voihan sitä putket laittaa miehelläkin poikki... =)
Sano miehelles, että jos jonkun putket katkotaan niin hänen. Älä vain missään nimessä hänen päänsä mukaan alkaa toimia. Sinun ruumiisihan se on..
30 vuoden ikä TAI 3 lasta on edellytys, jonka jälkeen saa OMASTA TAHDOSTAAN sterilisaation. Lääkärillä ei ole siinä vaiheessa enää oikeutta sitä kieltää.
Jos lääkäri on kieltäytynyt antamasta lähetettä, hän on syyllistynyt virkavirheeseen.
Noh, niin...se on ikävää, jos toinen ei halua enempää. Kai sulla sanottavaa on, mutta siis, jos mies ei halua niin et voi kyllä häntä pakottaakkaan siihen. Ja onhan 4 lastakin aikamoinen onni =).
Niin ja kaipa voit ehdottaa ett laitatat esim. kierrukan (5 vuotta voi olla tai siis saahan sen ottaa aijemminkin pois) ja silleen, jos jossakin vaiheessa muuttuu mieli. Ei ehkä kannata hätiköidä sen strelisaation kanssa kuitenkaan...
Minulle tehdään sterilisaatio (olen siis nainen), vaikka ikää ei olekaan tarpeeksi. Terveyssyyt painavat, ja toimenpide tehdään sektion yhteydessä. Toimenpiteeseen tarvitaan aviopuolison suostumus, jos on naimisissa. Miehen on tultava myös lääkärin vastaanotolle, kun steriilisaatiopaperit täytetään. Paperit on tehtävä perusterveydenhuollossa ainakin meilläpäin, edes yksityislääkärillä ei onnistu siis ilman puolison lupaa...
Mutta olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että kiirehtiminen asian kanssa on typerää, kun on muitakin hyviä ehkäisykeinoja!!!
ei tarvitse aviopuolison suostumusta ko. toimenpiteeseen. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta.
... minulla ei ole, mutta perhasuunnittelusivuilla todetaan näin: "Sterilisaatiota varten tarvitaan lääkärinlausunto. Sen saa esimerkiksi neuvolalääkäriltä, terveyskeskuksesta tai gynekologilta. Pariskunnan harkitessa sterilisaatiota on hyvä mennä vastaanotolle yhdessä, jotta voidaan arvioida, kummalle puolisoista toimenpide kannattaa tehdä. Näin myös molemmat osapuolet saavat tarkkaa tietoa itse sterilisaatiosta. Varsinaista lupaa puolisolta ei sterilisaatioon tarvita."
Tämän mukaan lupaa puolisolta ei siis tarvittaisi. Lisätietoja löydät osoitteesta http://metku.net/~pesu/ehkaisy/sterilisaatio.html
Minä en tajua...Mistä ihmeestä joku sai päähänsä, että sterilisaatioon tarvittaisiin puolison lupa? En halua arvostella ketään kirjoittajaa enkä tiedä asiasta mitään, mutta kai sen järki sanoo, että tällainen toimenpide on jokaisen oma asia? Tietysti parisuhteessa täytyy keskustella tällaisista asioista ja miettiä yhdessä, mutta täysin hullulta kuulostaa tuo, että sterilisaatioon tarvittaisiin puolison lupa. Eihän aborttiinkaan kumppanilta lupia tarvita, vaikka nainen siinä päättää toisen elävän olennon elämästä.
Liekö sitten siitä kiinni, että ehdot eivät täyty. Jos puoliso ei pääse vastaanotolle, häneltä täytyy olla kirjallinen ja allekirjoitettu asiakirja mukana... Ainakin meiltä vaadittiin...
Kaikki vain kirjoittavat tuosta sterilisaatiosta, mutta uskon ettei se ollut tässä se jutun "pointti", vaan jotain ihan muuta. Eli siis mielipiteitä tästä lasten lukumäärästä.
Noh, ensiksikin sanoisin, että nostan kyllä teille hattua että noin nopeassa tahdissa olette jaksaneet lapsia tehdä. Itse olisin ehkä melko uupunut tuollaisen katraan hoitamiseen! :)
Nämähän on asioita joista pitää yhdessä keskustella ja sopia ja suunnitella. Tässä voisi esittää vastakysymyksen, että jos sinä haluat lisää lapsia, niin eikö miehelläsi ole sitten sananvaltaa jos et hyväksy että hän suhtautuu niin että tuo lapsimäärä riittää. Miksei voisi pitää vaikka pientä taukoa ja nauttia tuosta lapsimäärästä, olettehan niin nuoria että vielä ehditte myöhemminkin jos niitä lapsia vielä "luoja suo" ja on molemminpuolinen halu lapsien hankintaan. Jos samalla vauhdilla lapsia vielä pari tekisitte, niin mieti onko kovin helppoa hoitaa kuutta pientä lasta, joista vasta ehkä vanhin tai kaksi olisi koulussa ja samalla yrittäisit itse opiskella vaativaan ammattiin.
itse olen neljän lapsen kolmekymppinen äiti ja laitatin viiden vuoden kierukan,siinä ajassa kerkiää miettiä tekeekö vielä lapsia vai pistääkö putket poikki...tai ottaa uuden kierukan=)
lapset on nyt 2v,6v,7v,10v ja rupeavat olemaan aikas vaativia kaikin tavoin,mitähän kun vanhimmat on yhtä aikaa murkkuiässä jne...(apua)
kokemusta on teini-ikäisestä sijaislapsesta(ehkäpä juuri hän on laittanut miettimään asiaa tarkemmin ja vienyt voimavaroja...
itselläni on ihan kuin "krooninen"vauvakuume ja ensin "loukkaannuin/suutuin kun mies sanoi,että nyt lapset riitti,mutta pakkohan se on ottaa järki käteen ja miettiä tulevaisuutta ja omaa jaksamistaan...olen ajatellut,että teen iltatähden kun nuorin aloittaa koulun,mutta sen näkee sitten vieläkö haluaa,olen ajatellut,että tärkeintä on saada nämä neljä kasvatettua kunnollisiksi ihmisiksi...
koulun aloitukset..eskarit,kaikki on oma hommansa,omine ongelmineen..ehkä toiset pääsevät kuin ei mitään,mutta itselläni vanhimmalla lukihäiriö,joka on vaatinut osansa,7v astma ja sairauskierre ja erittäin ujo,josta omat hommansa,6v aloittaa eskarin ja hänen kanssaan käydään puheopella,se on kyllä helppo homma..
nyt kerkiää juuri ja juuri neljälle lapselle antamaan kaikille heidän kovasti kaipaamaa omaa aikaa,sitä lapset myöskin kaipaavat,varsinkin kun kasvavat. kaikilla asioilla on puolensa...=)
itse oli miettinyt asian näin,mutta ihmiset ovat erilaisia ja haluavat eri asioita,itse aloitin opiskelut ja jo kolmen vieminen hoitoon ja yhden"soittelu"kouluun oli ihan oma lukunsa..
nyt syksyllä joka lapsi menee aamulla eri paikkaan,vanhin e-luokalle,seuraava ekalle,yksi eskariin,yksi hoitoon...jeeee siinä pieni aamupuuha,joo voisihan sitä tehdä pari muksua...saisi olla kotona ja joku vuosi lisää niin isompi poppoo aamulla lähdössä...=)
no joka tapauksessa rakastan lapsiani ylikaiken,ja vielä olen sitä mieltä,että yksi ilta tähti tulee(eihän se tietenkään itsestään selvyys ole)isäntää kyllä välillä suorastaan "vituttaa"yhteisen ajan puute!!!!