"Häntä pidettiin hyvänä tyyppinä"

Komppaan sinua. Kiusaaminen pilaa elämän. Kiusaajat todella harvoin joutuvat vastuuseen teoistaan. Itsellä huonoja kokemuksia työelämästä. Useammassa paikassa ollut jotain hankaluuksia. Helposti nämä laitetaan kiusatun syyksi. Työnjohto itse syyllinen kiusaamiseen tai sitten esimies ei puutu kollegoiden kiusaamiseen.

Harvapa näistä edes uskaltaa puhua. Tämä mielletään heikkoutena tai epäkohtiin ei uskalleta puuttua. Harmillista, että ihmisistä ei välitetä eikä auteta. Ei omaan järkeen mahdu kiusaamiset ja syrjimiset. Narsisteille se on normaalia. Big problem!

Anonyymi00004 kirjoitti:

Komppaan sinua. Kiusaaminen pilaa elämän. Kiusaajat todella harvoin joutuvat vastuuseen teoistaan. Itsellä huonoja kokemuksia työelämästä. Useammassa paikassa ollut jotain hankaluuksia. Helposti nämä laitetaan kiusatun syyksi. Työnjohto itse syyllinen kiusaamiseen tai sitten esimies ei puutu kollegoiden kiusaamiseen.

Harvapa näistä edes uskaltaa puhua. Tämä mielletään heikkoutena tai epäkohtiin ei uskalleta puuttua. Harmillista, että ihmisistä ei välitetä eikä auteta. Ei omaan järkeen mahdu kiusaamiset ja syrjimiset. Narsisteille se on normaalia. Big problem!

Lue lisää

Epäasialliseen käytökseen ei työpaikoilla käytännössä puututa muutoin, kuin vaikeuttamalla uhrin tilannetta niin, että tämä lähtisi oma-aloitteisesti pois. Kiusaamisen kitkemiseen luodut lait ja systeemit ovat teoriaa.

Kun menet puhumaan väärinkäytöksistä työterveyteen, kirjoitat whistlebloweriin tai kerrot esimiehen esimiehille, ammettiliitolle, hr:ään, aviin, mihin tahansa, nämä ottavat yhteyttä juurikin pomoosi. Hänelle kerrotaan, että joku siellä nyt väittää näin ja näin. Pomosi arvaa heti, kenestä on kyse ja ellet satu olemaan hänen suosikkinsa, joudut entistä suurempiin vaikeuksiin.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Epäasialliseen käytökseen ei työpaikoilla käytännössä puututa muutoin, kuin vaikeuttamalla uhrin tilannetta niin, että tämä lähtisi oma-aloitteisesti pois. Kiusaamisen kitkemiseen luodut lait ja systeemit ovat teoriaa.

Kun menet puhumaan väärinkäytöksistä työterveyteen, kirjoitat whistlebloweriin tai kerrot esimiehen esimiehille, ammettiliitolle, hr:ään, aviin, mihin tahansa, nämä ottavat yhteyttä juurikin pomoosi. Hänelle kerrotaan, että joku siellä nyt väittää näin ja näin. Pomosi arvaa heti, kenestä on kyse ja ellet satu olemaan hänen suosikkinsa, joudut entistä suurempiin vaikeuksiin.

Lue lisää

Näinhän se menee

Anonyymi00006 kirjoitti:

Epäasialliseen käytökseen ei työpaikoilla käytännössä puututa muutoin, kuin vaikeuttamalla uhrin tilannetta niin, että tämä lähtisi oma-aloitteisesti pois. Kiusaamisen kitkemiseen luodut lait ja systeemit ovat teoriaa.

Kun menet puhumaan väärinkäytöksistä työterveyteen, kirjoitat whistlebloweriin tai kerrot esimiehen esimiehille, ammettiliitolle, hr:ään, aviin, mihin tahansa, nämä ottavat yhteyttä juurikin pomoosi. Hänelle kerrotaan, että joku siellä nyt väittää näin ja näin. Pomosi arvaa heti, kenestä on kyse ja ellet satu olemaan hänen suosikkinsa, joudut entistä suurempiin vaikeuksiin.

Lue lisää

Näinhän se menee

Anonyymi00004 kirjoitti:

Komppaan sinua. Kiusaaminen pilaa elämän. Kiusaajat todella harvoin joutuvat vastuuseen teoistaan. Itsellä huonoja kokemuksia työelämästä. Useammassa paikassa ollut jotain hankaluuksia. Helposti nämä laitetaan kiusatun syyksi. Työnjohto itse syyllinen kiusaamiseen tai sitten esimies ei puutu kollegoiden kiusaamiseen.

Harvapa näistä edes uskaltaa puhua. Tämä mielletään heikkoutena tai epäkohtiin ei uskalleta puuttua. Harmillista, että ihmisistä ei välitetä eikä auteta. Ei omaan järkeen mahdu kiusaamiset ja syrjimiset. Narsisteille se on normaalia. Big problem!

Lue lisää

Samoin. Itse koin saman edellisessä työpaikassa. Pientä vittuilua, naljailua, "oleksä noin tyhmä, ettet tajua" ym. Turhahan noista oli valittaa, kun ko henkilöt oli pomojen suosikkeja. En muista hyvällä. Onneksi olen kovapäinen. Sitten koittikin ne yt:t. Tiesin heti, että olen listalla, koska töitä ei enää annettu. Niinhän siinä kävi ja leimattiin rikolliseksi. En vaivautunut edes tappelemaan asiasta, onneksi sain kävellä samantein ulos -ilman saattajaa. En muistele hyvällä ja säälin niitä, ketkä sinne "hienoon" paikkaan on päässyt. Moni tulee kokemaan saman, siitä olen aivan varma.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Epäasialliseen käytökseen ei työpaikoilla käytännössä puututa muutoin, kuin vaikeuttamalla uhrin tilannetta niin, että tämä lähtisi oma-aloitteisesti pois. Kiusaamisen kitkemiseen luodut lait ja systeemit ovat teoriaa.

Kun menet puhumaan väärinkäytöksistä työterveyteen, kirjoitat whistlebloweriin tai kerrot esimiehen esimiehille, ammettiliitolle, hr:ään, aviin, mihin tahansa, nämä ottavat yhteyttä juurikin pomoosi. Hänelle kerrotaan, että joku siellä nyt väittää näin ja näin. Pomosi arvaa heti, kenestä on kyse ja ellet satu olemaan hänen suosikkinsa, joudut entistä suurempiin vaikeuksiin.

Lue lisää

Aivan, olet täysin oikeassa tuosta. Minä kestin, en sanonut itseäni irti vaikja mieli teki, mutta en tehnyt sitä. Joutuivat maksamaan palkkaa puoli vuotta.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Komppaan sinua. Kiusaaminen pilaa elämän. Kiusaajat todella harvoin joutuvat vastuuseen teoistaan. Itsellä huonoja kokemuksia työelämästä. Useammassa paikassa ollut jotain hankaluuksia. Helposti nämä laitetaan kiusatun syyksi. Työnjohto itse syyllinen kiusaamiseen tai sitten esimies ei puutu kollegoiden kiusaamiseen.

Harvapa näistä edes uskaltaa puhua. Tämä mielletään heikkoutena tai epäkohtiin ei uskalleta puuttua. Harmillista, että ihmisistä ei välitetä eikä auteta. Ei omaan järkeen mahdu kiusaamiset ja syrjimiset. Narsisteille se on normaalia. Big problem!

Lue lisää

Koko sosiaalinen kulttuuri on syyllinen tilanteeseen. Kiusaamisesta puhutaan Suomessa koko ajan. Aina vika on joku tietty ala, tai johtoporras tai pomo tai asiakaskunta tai asiakaspalvelija tai milloin mikäkin kun yritetään löytää jotakin yhtä nimittävää tekijää tälle ikuiselle suomalaisen kulttuurin ongelmalle.

Kun vika on koko kulttuurissa se ei ratkea sillä että tietty ala tai tietty työelämän porras, tai muu yksittäinen tekijä osoitetaan syylliseksi. Sillä tavoin ongelma halutaan irrottaa normeista vaikka kiusaaminen ON normi Suomessa ( ja monessa muussakin kulttuurissa). Mulkku ihminen on mulkku kaikissa elämänsä rooleissa oli hän millä alalla tahansa. Oli hän asiakas, asiakaspalvelija, esimies tai alainen, sillä ei ole väliä. Sitten kun sosiaalinen kulttuuri tuottaa suhteellisesti mulkkuja ihmisiä enemmän kuin terveitä se näkyy kaikessa elämämenossa. Kiusaaminen näkyy koko järjestelmässä. Se näkyy viranomaistoiminnassa ja politiikassakin.

Surkuhupaisaa seurata tälläkin hetkellä poliisinaisen irtisanoutumista kiusaamisen vuoksi kuinka asiasta puhutaan "poliisin" ammattikunnan ongelmana. Aivan kuin poliisien ammattikunta olisi erityisen kiusaamisaltis ja muut alat siitä vapaita. Paitsi silloin kun puhutaan hoitoalasta, siivousalasta, kirkosta, varhaiskasvatuksesta ja oho kaikista muistakin aloista. Ongelma on kaikkialla. Myös työelämän ulkopuolella.

Kiusaamisongelmaa ei korjata myöskään sillä että kiusaamisesta puhutaan kuin kiusattu olisi sairastunut itse johonkin tautiin. "Jaanaa koulukiusataan" tai "Merjaa työpaikkakiusataan" on samaa puhetta kuin keskusteltaisiin siitä kuinka Jaana ja Merja potevat itse jotakin sairautta. Ongelma sijoitetaan uhriin ja siitä tehdään kiusaamisen kohteen henkilökohtainen ongelma. Sosiaalinen kulttuuri, työ- ja kouluyhteisön puuttumattomuus ja itse aktiiviset ja passiiviset kiusaajat muuttuvat luonnonilmiöksi.

Ei kiusaamisesta päästä koskaan eroon niin kauan kuin ihmiset eivät yleisesti ottaen halua muuttaa asenteitaan ja vuorovaikutustottumuksiaan. Asennevamma on myös se että sellaiset ihmiset jotka ovat aivan selvästi kiusaajia eivät koskaan joudu vastuuseen. Ainahan tilanteet eivät ole selviä. Perusteettomat kiusaamissyytöksetkin ovat kiusaamisen muoto.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Koko sosiaalinen kulttuuri on syyllinen tilanteeseen. Kiusaamisesta puhutaan Suomessa koko ajan. Aina vika on joku tietty ala, tai johtoporras tai pomo tai asiakaskunta tai asiakaspalvelija tai milloin mikäkin kun yritetään löytää jotakin yhtä nimittävää tekijää tälle ikuiselle suomalaisen kulttuurin ongelmalle.

Kun vika on koko kulttuurissa se ei ratkea sillä että tietty ala tai tietty työelämän porras, tai muu yksittäinen tekijä osoitetaan syylliseksi. Sillä tavoin ongelma halutaan irrottaa normeista vaikka kiusaaminen ON normi Suomessa ( ja monessa muussakin kulttuurissa). Mulkku ihminen on mulkku kaikissa elämänsä rooleissa oli hän millä alalla tahansa. Oli hän asiakas, asiakaspalvelija, esimies tai alainen, sillä ei ole väliä. Sitten kun sosiaalinen kulttuuri tuottaa suhteellisesti mulkkuja ihmisiä enemmän kuin terveitä se näkyy kaikessa elämämenossa. Kiusaaminen näkyy koko järjestelmässä. Se näkyy viranomaistoiminnassa ja politiikassakin.

Surkuhupaisaa seurata tälläkin hetkellä poliisinaisen irtisanoutumista kiusaamisen vuoksi kuinka asiasta puhutaan "poliisin" ammattikunnan ongelmana. Aivan kuin poliisien ammattikunta olisi erityisen kiusaamisaltis ja muut alat siitä vapaita. Paitsi silloin kun puhutaan hoitoalasta, siivousalasta, kirkosta, varhaiskasvatuksesta ja oho kaikista muistakin aloista. Ongelma on kaikkialla. Myös työelämän ulkopuolella.

Kiusaamisongelmaa ei korjata myöskään sillä että kiusaamisesta puhutaan kuin kiusattu olisi sairastunut itse johonkin tautiin. "Jaanaa koulukiusataan" tai "Merjaa työpaikkakiusataan" on samaa puhetta kuin keskusteltaisiin siitä kuinka Jaana ja Merja potevat itse jotakin sairautta. Ongelma sijoitetaan uhriin ja siitä tehdään kiusaamisen kohteen henkilökohtainen ongelma. Sosiaalinen kulttuuri, työ- ja kouluyhteisön puuttumattomuus ja itse aktiiviset ja passiiviset kiusaajat muuttuvat luonnonilmiöksi.

Ei kiusaamisesta päästä koskaan eroon niin kauan kuin ihmiset eivät yleisesti ottaen halua muuttaa asenteitaan ja vuorovaikutustottumuksiaan. Asennevamma on myös se että sellaiset ihmiset jotka ovat aivan selvästi kiusaajia eivät koskaan joudu vastuuseen. Ainahan tilanteet eivät ole selviä. Perusteettomat kiusaamissyytöksetkin ovat kiusaamisen muoto.

Lue lisää

Mielenterveysperseily näyttelee jälleen isoa roolia tässäkin. Koska 100% ihmisistä nykyisin omaa jonkin mielenterveyteen/neuropsykologiaan/traumahistoriaan liittyvän diagnoosin se vie ihmisiltä yksilön vastuun sosiaalisessa elämässä pois. "Sairas" tai "neuroepätyypillinen" ei ole vastuussa käytöksestään koska ei hän voi itselleen mitään. Häiriökäytöstä on muiden siedettävä koska ei sairaus ole sairaan syytä.

Nyt kun 100% ihmisistä kuuluu tähän etuoikeutettujen erityisoikeuksilla varustettujen "sairaiden","traumatisoituneiden" ja "neuroepätyypillisten" ryhmään joita muiden on ymmärrettävä ja siedettävä, jälki on sen mukaista. Kaikki ovat itsekkäitä, eikä kukaan hallitse omaa käytöstään saati ole vastuussa mistään.

Kiusaaminen elää ja voi hyvin tällaisessa atmosfäärissä. Kiusaaminen on "oireilua" ja väärät kiusaamissyytökset "traumahistorian näyttämöllepanoa".

Kaikki ovat uhreja.

Nää "ohjeistukset" ovat kans hauskoja 😄

Aikuisten ihmisten työyhteisöt tarvitsevat ohjeistusta joltain isi ja äitihahmoilta ja auktoriteeteilta miten suhtautua kiusaamiseen. Ei kiusaamisongelma ole vaikea asia. Ei tarvita kuin normaalit käytöstavat ja peruskunnioittava asenne kanssaihmisiä kohtaan.

Kyllä on vai- keeee- ta. Hiki tulee huh huh kun pitäisi osata kommunikoida normaalisti ja kunnioittavasti toisten ihmisten kanssa. Mutta ku ei voi ku on koulukiusaamiskokemuksettaustalla, bibolaari, aadeehoodee, sosiaalistentilanteidenpelko, autismin koko kirjo tai muuten vaan koomikko joka ei kykene havainnoimaan toisesta ihmisestä milloin läpändeerin heitto ei ole hauskaa.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Koko sosiaalinen kulttuuri on syyllinen tilanteeseen. Kiusaamisesta puhutaan Suomessa koko ajan. Aina vika on joku tietty ala, tai johtoporras tai pomo tai asiakaskunta tai asiakaspalvelija tai milloin mikäkin kun yritetään löytää jotakin yhtä nimittävää tekijää tälle ikuiselle suomalaisen kulttuurin ongelmalle.

Kun vika on koko kulttuurissa se ei ratkea sillä että tietty ala tai tietty työelämän porras, tai muu yksittäinen tekijä osoitetaan syylliseksi. Sillä tavoin ongelma halutaan irrottaa normeista vaikka kiusaaminen ON normi Suomessa ( ja monessa muussakin kulttuurissa). Mulkku ihminen on mulkku kaikissa elämänsä rooleissa oli hän millä alalla tahansa. Oli hän asiakas, asiakaspalvelija, esimies tai alainen, sillä ei ole väliä. Sitten kun sosiaalinen kulttuuri tuottaa suhteellisesti mulkkuja ihmisiä enemmän kuin terveitä se näkyy kaikessa elämämenossa. Kiusaaminen näkyy koko järjestelmässä. Se näkyy viranomaistoiminnassa ja politiikassakin.

Surkuhupaisaa seurata tälläkin hetkellä poliisinaisen irtisanoutumista kiusaamisen vuoksi kuinka asiasta puhutaan "poliisin" ammattikunnan ongelmana. Aivan kuin poliisien ammattikunta olisi erityisen kiusaamisaltis ja muut alat siitä vapaita. Paitsi silloin kun puhutaan hoitoalasta, siivousalasta, kirkosta, varhaiskasvatuksesta ja oho kaikista muistakin aloista. Ongelma on kaikkialla. Myös työelämän ulkopuolella.

Kiusaamisongelmaa ei korjata myöskään sillä että kiusaamisesta puhutaan kuin kiusattu olisi sairastunut itse johonkin tautiin. "Jaanaa koulukiusataan" tai "Merjaa työpaikkakiusataan" on samaa puhetta kuin keskusteltaisiin siitä kuinka Jaana ja Merja potevat itse jotakin sairautta. Ongelma sijoitetaan uhriin ja siitä tehdään kiusaamisen kohteen henkilökohtainen ongelma. Sosiaalinen kulttuuri, työ- ja kouluyhteisön puuttumattomuus ja itse aktiiviset ja passiiviset kiusaajat muuttuvat luonnonilmiöksi.

Ei kiusaamisesta päästä koskaan eroon niin kauan kuin ihmiset eivät yleisesti ottaen halua muuttaa asenteitaan ja vuorovaikutustottumuksiaan. Asennevamma on myös se että sellaiset ihmiset jotka ovat aivan selvästi kiusaajia eivät koskaan joudu vastuuseen. Ainahan tilanteet eivät ole selviä. Perusteettomat kiusaamissyytöksetkin ovat kiusaamisen muoto.

Lue lisää

Täyttä asiaa.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Mielenterveysperseily näyttelee jälleen isoa roolia tässäkin. Koska 100% ihmisistä nykyisin omaa jonkin mielenterveyteen/neuropsykologiaan/traumahistoriaan liittyvän diagnoosin se vie ihmisiltä yksilön vastuun sosiaalisessa elämässä pois. "Sairas" tai "neuroepätyypillinen" ei ole vastuussa käytöksestään koska ei hän voi itselleen mitään. Häiriökäytöstä on muiden siedettävä koska ei sairaus ole sairaan syytä.

Nyt kun 100% ihmisistä kuuluu tähän etuoikeutettujen erityisoikeuksilla varustettujen "sairaiden","traumatisoituneiden" ja "neuroepätyypillisten" ryhmään joita muiden on ymmärrettävä ja siedettävä, jälki on sen mukaista. Kaikki ovat itsekkäitä, eikä kukaan hallitse omaa käytöstään saati ole vastuussa mistään.

Kiusaaminen elää ja voi hyvin tällaisessa atmosfäärissä. Kiusaaminen on "oireilua" ja väärät kiusaamissyytökset "traumahistorian näyttämöllepanoa".

Kaikki ovat uhreja.

Lue lisää

Taasko pomo siellä kirjottelee?

Anonyymi00022 kirjoitti:

Taasko pomo siellä kirjottelee?

Vai ootko kenties psykiatri kun tiedät alaistesi sairaudet?

Itseasiassa kiusaajien kiusaamistahan on selitelty iät ja ajat heidän omalla "pahoinvoinnillaan" samoin kuin rikollisuutta on selitetty aina rikollisen omalla traagisella elämätarinalla - > ja psyykkisillä sairauksilla.

Ihmiseen kohdistuvia rikoksia tekevien kriminaalien tekoja selitellään sillä että he itse ovat kokeneet jotakin samanlaista jota he sitten siirtävät eteenpäin. Seksuaalirikollisten oletetaan olevan itse seksuaaliväkivallan uhreja. Hakkaajien uskotaan hakkaavan muita siksi koska heitä itseäänkin on hakattu. Kiusaajien oletetaan kiusaavan koska heitä itseäänkin on kiusattu.

Samalla logiikalla murhaajakin murhaa siksi koska hänet on itsensäkin murhattu.. 🤔

Olen siinä käsityksessä että asiasta on tehty tutkimustakin ja on käynyt ilmi ettei hirmutekoja muille tekevillä ihmisillä ole itsellään välttämättä minkäänlaista traumahistoriaa taustallaan. Ihmiset tekevät pahaa myös ilman erityistä syytä. Sitä on vaikea käsittää. Terapiakulttuuri on aivopessyt meidät automaattiohjauksella tapahtuviin ajatuskuvioihin jotka vähentävät pahantekijöiden syyllisyyttä ja ujuttavat heitä itseään mielikuvissa uhrin paikalle. Kun luemme uutisia jostain ksipäästä joka on esim. pahoinpidellyt lapsen, välittömösti ainakin 95% tavallisista ihmisistä ensimmäisenä refleksinomaisesti pohtii että mitähän kauheaa pahoinpitelijälle itselleen on tapahtunut että hän päätyi tekemään tekosensa. Meillä on refleksiomainen tapa yrittää selitellä julmiin tekoihin syyllistyneiden tekoja heidän omalla traumahistoriallaan ja pyrkimys väen väkisin tehdä ihmishirviöistä koko kuvion traagisimpia uhreja.

Monet koulukiusaajat ovat itse julkisuudessa painottaneet myöhemmin ettei kiusaaminen johtunut kurjista kotioloista tai henkisestä pahoinvoinnista. Kiusaamiselle ei ole aina mitään syytä. Se voi olla tottumus, opittu tapa, joukkotyhmyyttä ja yleensä se liittyy eniten koko vuorovaikutuskulttuuriin ja silloin koko yhteisö on siinä tavalla tai toisella mukana.

Suomen työpaikat eivät ole paskoja siksi että siellä on yksittäisiä kiusaajia. Ne ovat paskoja siksi koska yleensä koko työyhteisö tai ainakin ylivoimaisesti suurin osa työyhteisöstä vuorovaikutusvammaisia idiootteja.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Itseasiassa kiusaajien kiusaamistahan on selitelty iät ja ajat heidän omalla "pahoinvoinnillaan" samoin kuin rikollisuutta on selitetty aina rikollisen omalla traagisella elämätarinalla - > ja psyykkisillä sairauksilla.

Ihmiseen kohdistuvia rikoksia tekevien kriminaalien tekoja selitellään sillä että he itse ovat kokeneet jotakin samanlaista jota he sitten siirtävät eteenpäin. Seksuaalirikollisten oletetaan olevan itse seksuaaliväkivallan uhreja. Hakkaajien uskotaan hakkaavan muita siksi koska heitä itseäänkin on hakattu. Kiusaajien oletetaan kiusaavan koska heitä itseäänkin on kiusattu.

Samalla logiikalla murhaajakin murhaa siksi koska hänet on itsensäkin murhattu.. 🤔

Olen siinä käsityksessä että asiasta on tehty tutkimustakin ja on käynyt ilmi ettei hirmutekoja muille tekevillä ihmisillä ole itsellään välttämättä minkäänlaista traumahistoriaa taustallaan. Ihmiset tekevät pahaa myös ilman erityistä syytä. Sitä on vaikea käsittää. Terapiakulttuuri on aivopessyt meidät automaattiohjauksella tapahtuviin ajatuskuvioihin jotka vähentävät pahantekijöiden syyllisyyttä ja ujuttavat heitä itseään mielikuvissa uhrin paikalle. Kun luemme uutisia jostain ksipäästä joka on esim. pahoinpidellyt lapsen, välittömösti ainakin 95% tavallisista ihmisistä ensimmäisenä refleksinomaisesti pohtii että mitähän kauheaa pahoinpitelijälle itselleen on tapahtunut että hän päätyi tekemään tekosensa. Meillä on refleksiomainen tapa yrittää selitellä julmiin tekoihin syyllistyneiden tekoja heidän omalla traumahistoriallaan ja pyrkimys väen väkisin tehdä ihmishirviöistä koko kuvion traagisimpia uhreja.

Monet koulukiusaajat ovat itse julkisuudessa painottaneet myöhemmin ettei kiusaaminen johtunut kurjista kotioloista tai henkisestä pahoinvoinnista. Kiusaamiselle ei ole aina mitään syytä. Se voi olla tottumus, opittu tapa, joukkotyhmyyttä ja yleensä se liittyy eniten koko vuorovaikutuskulttuuriin ja silloin koko yhteisö on siinä tavalla tai toisella mukana.

Suomen työpaikat eivät ole paskoja siksi että siellä on yksittäisiä kiusaajia. Ne ovat paskoja siksi koska yleensä koko työyhteisö tai ainakin ylivoimaisesti suurin osa työyhteisöstä vuorovaikutusvammaisia idiootteja.

Lue lisää

Olen täysin samaa mieltä, tuosta viimeisestä lauseesta!

Anonyymi00018 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä, tuosta viimeisestä lauseesta!

Vain viimeisestä lauseesta?

Mistään muusta et?

Anonyymi00018 kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä, tuosta viimeisestä lauseesta!

Kerrotko vielä mistä muusta et ole samaa mieltä. Olisi mielenkiintoista analysoida asiaa syvällisemmin.

Ja aiheuttavat huikeat määrät turhia kuluja paitsi uhreille myös työnantajille, eläkeyhtiöille ja yhteiskunnalle eli meille kaikille.