Johonkin tämä täytyy nyt kertoa, ettei räjähdä.
Ei mene mieheni kanssa kovin hyvin, sillä sattuneesta syystä emme ymmärrä toisiamme - ja tätä tapahtuu useita kertoja päivässä.
Voisitteko te muut miehet selittää mieheni käytöstä, sillä ei blondi itse ratkaisua nyt keksi.
Olimme autolla keskustassa, ja mieheni ajoi. Edellä oleva auto laittoi vilkut yhtäkkiä päälle, ja oli viittä vaille, ettei osuttu tuon edellä olevan auton takapuskuriin. Vauhti ei ollut järin suuri, mutta säikähdin silti.
Huudahdin miehelleni nopeasti, että "Jarruta nyt, hyvä ihminen".
Okei, pikku kolari vältettiin, mutta yllättäen mieheni alkoi huutaa minulle autossa, että meinasi tulla kolari, koska ei voi samaan aikaan ajaa ja kuunnella minua. Ja kaiken lisäksi se, mitä hänelle sanoin oli törkeää.
Ehdotin, että mies nyt rauhoittuisi, ja sanoin, että älä nyt sitä säikähdyksen kiukkua minuun pura, säikähdinhän minäkin. Enkä mielestäni sanonut mitään törkeää tai pahaa, enkä edes ehtinyt miettiä, mitä sanoisin, vaan sanoin hätäännyksissä, mitä tuli mieleen - tarkoitus oli vain estää kolari.
Mutta, se "hyvä ihminen" oli se pahasti sanottu juttu. Olin kuulemma sanonut sen sellaisella äänensävyllä, jolla puhutaan lapselle.
Selittäkää, please. En tosiaankaan ehtinyt ajatella mitä sanoisin tai millä äänensävyllä, koska säikähdin. Mieheni ei kuitenkaan usko minua. Loukkaannuin itse auto-onnettomuudessa muutama vuosi sitten, ja mieheni pitäisi tietää, että pelkään ihan tosissaan kolareita.
Olen oikeasti loukkaantunut mieheni käytöksestä. Mielestäni hän on se ajattelematon, enkä minä.
Tietysti raivostuin siinä autossa mieheni syytöksistä ja sanoin, että ensi kerralla huudan, että "Jarruta, kusipää". Meinaan, että kun joka tapauksessa saan haukut niskoilleni, niin sanon asiat niin, että ei tule haukutkaan aiheetta.
Ei jaksa aina ymmärtää. Kaikki on mieheni mielestä minun syytäni. Parisuhdeoppaiden kirjoittajat eivät varmaan ole tavanneet mieheni kaltaista ääliötä, sillä mikään puhetapa ei onnistu. Yritin sitäkin, että kerron, miltä minusta tuntuu, kun kolari uhkaa... mieheni totesi tapansa mukaan, että eikä tunnu. Piste.
Ei mene mieheni kanssa kovin hyvin, sillä sattuneesta syystä emme ymmärrä toisiamme - ja tätä tapahtuu useita kertoja päivässä.
Voisitteko te muut miehet selittää mieheni käytöstä, sillä ei blondi itse ratkaisua nyt keksi.
Olimme autolla keskustassa, ja mieheni ajoi. Edellä oleva auto laittoi vilkut yhtäkkiä päälle, ja oli viittä vaille, ettei osuttu tuon edellä olevan auton takapuskuriin. Vauhti ei ollut järin suuri, mutta säikähdin silti.
Huudahdin miehelleni nopeasti, että "Jarruta nyt, hyvä ihminen".
Okei, pikku kolari vältettiin, mutta yllättäen mieheni alkoi huutaa minulle autossa, että meinasi tulla kolari, koska ei voi samaan aikaan ajaa ja kuunnella minua. Ja kaiken lisäksi se, mitä hänelle sanoin oli törkeää.
Ehdotin, että mies nyt rauhoittuisi, ja sanoin, että älä nyt sitä säikähdyksen kiukkua minuun pura, säikähdinhän minäkin. Enkä mielestäni sanonut mitään törkeää tai pahaa, enkä edes ehtinyt miettiä, mitä sanoisin, vaan sanoin hätäännyksissä, mitä tuli mieleen - tarkoitus oli vain estää kolari.
Mutta, se "hyvä ihminen" oli se pahasti sanottu juttu. Olin kuulemma sanonut sen sellaisella äänensävyllä, jolla puhutaan lapselle.
Selittäkää, please. En tosiaankaan ehtinyt ajatella mitä sanoisin tai millä äänensävyllä, koska säikähdin. Mieheni ei kuitenkaan usko minua. Loukkaannuin itse auto-onnettomuudessa muutama vuosi sitten, ja mieheni pitäisi tietää, että pelkään ihan tosissaan kolareita.
Olen oikeasti loukkaantunut mieheni käytöksestä. Mielestäni hän on se ajattelematon, enkä minä.
Tietysti raivostuin siinä autossa mieheni syytöksistä ja sanoin, että ensi kerralla huudan, että "Jarruta, kusipää". Meinaan, että kun joka tapauksessa saan haukut niskoilleni, niin sanon asiat niin, että ei tule haukutkaan aiheetta.
Ei jaksa aina ymmärtää. Kaikki on mieheni mielestä minun syytäni. Parisuhdeoppaiden kirjoittajat eivät varmaan ole tavanneet mieheni kaltaista ääliötä, sillä mikään puhetapa ei onnistu. Yritin sitäkin, että kerron, miltä minusta tuntuu, kun kolari uhkaa... mieheni totesi tapansa mukaan, että eikä tunnu. Piste.
Vastaukset 33
Vanhimmat
tuollaisiahan ne miehet ovat!
...mutta ei Miehet.
Jospa joskus törmäisitte Mieheen, niin huomaisitte eron.
Voi ihanuus kun saisi tuollaiseen Mieheen törmätäkin! Missä näitä kasvaa? Haluan heti itselleni yhden ihanan Miesolennon! Saako sinuun ostaa optioita ;)
Miehesi ilmeisesti reagoi liikaa huutoosi. Ei tuollaisesta nyt pidä suuttua. Mutta vikaa oli sinussakin. Luulen, että miehesi kyllä näki edellä menijän aikeet ja ajoi itse omalla tavallaan. Kun sinä huusit, hän säikähti, että jostain tulee auto tai jalankulkija, jota hän ei ollut huomannut. Toisaalta voi olla niinkin, että mies otti huutosi arvosteluna ajotaitoaan kohtaan.
Meilläkin on käynyt joskus niin, että vaimo on huutanut turhaan varoituksia liikenteessä. Se tietysti säikäyttää ja pistää adrenaliinit liikkeelle. Sen jälkeen menee hetki, ennen kuin rauhoittuu. Yleensä on parasta, kun antaa kuskin ajaa ja keskittyy itse pysymään kyydissä.
Tottakai kuski ajaa. En vain viitsi katsoa kun oma kallis autoni ajetaan edestä ruttuun ja omat kalliit lapseni saattavat loukkaantua.
Mitäs sitten tehdään kun se kyydissä pysyminen ja hiljaisuus ovat ristiriidassa?
Olenko hiljaa ja lennän kyydistä, vai huudahdanko ja pysyn kyydissä.
entä ne lapset siellä takapenkillä? Mitä sanoisit äidistä, joka näkee, että onnettomuus on tulossa, mutta pitää suunsa kiinni siksi, että mies on hiukkasen paskantärkeä. Lapsi halvaantuu ja äiti selittää, että näin on paras. Sinä se menetit liikuntakykysi mutta meidän perheessä onkin pääasia, ettei isille sanota mitään, minkä voi tulkita nalkutukseksi tai turhaksi neuvomiseksi, ei se, että pysytään terveinä.
On se vaan hyvä, ettei kenenkään naisen tarvitse sietää minun ajotapaa, eikä minun tarvitse sietää ajotavan kritisointia.
Otan siis osaa teidän molempien suruun.
Voi olla, että ”hyvä ihminen” assosioitui johonkin tilanteeseen, jossa miehesi äiti tai opettaja oli moittinut häntä ja pitänyt häntä jotenkin lapsellisena. Miehesi ei tarvitse edes muistaa tällaista tilannetta, siitä on vain jäänyt elämään jonkinlainen assosiaatio, jonka vuoksi sinä tietämättäsi asetuit miehesi äidin tai opettajan paikalle. Vaikka kysymyksesi on osiossa ”miehen logiikka”, kyseinen ilmiö on tavattu myös naisilla.
Kun mies ajaa naisen on hyvä olla neuvomatta, vaikka tulisikin kolari. Naisen ajaessa pätee sama laki, olen hiljaa ajotaidoista ja tapahtumista ja annan ajaa itse. tätä kun noudattaa niin tiedossa on HUOMATTAVASTI leppoisampia reissuja ja ajeluja.
Naisilla on vain yleisesti ärsyttävä tapa neuvoa ja ohjailla toisen ajosuoritusta mielestään oikeaan tapaan. Käytännössä on ihan sama mitä olisit sanonut, mutta jos äänensävy on arvosteleva, alentava tai tuomitseva ja samalla akkamaisen nalkuttava niin se saa veren kiehumaan liikenteessä. Miksikö? Vaikea sanoa, samaa tilannetta ei tapahdu muualla, ainakaan itselleni ja en ole sovinisti tai muutenkaan tunnevammainen. Yleisin ajatus mikä pyörähtää päässä sillä sekunnilla kun vieressä istuva naispuolinen ehtii jotain neuvoa on: "Luuleeko se todellakin että olen niin sokea/tyhmä/idiootti/kuuro, etten olisi tuota jo itse huomannut".
hope this helps :)
Ikinä en ole kenenkään ajatavasta sanonut kyydissä mitään, koska se on kuskin asia miten ajaa (mutta yhden ystävättäreni kyydissä olen kyllä useasti sulkenut silmät!). Voin silti kuvitella hyvin, että sinä päivänä kun todella säikähtaisin kuten tämän kertomuksen kertoja, voisinkin varmaan kiljaista jotain. Ettekö te muka tajua, ettei se ole mitään "arvostelua" saati moittimista vaan selkäytimestä tulevaa itsesuojeluvaistoa?
Okei, luultavasti myös mies säikähti: sehän on se perusreaktio kun pelästyy ja kokee mokanneensa että käännetään huomio muualle ja hyökkäyshän on se paras puolustus.
Inhottavaa silti.
Ehkäpä höpötyksesi häiritsikin miestä ja sitten siitä tai jostain ihan muusta syystä johtuen ed. auton kääntymisen huomaaminen jäi viime tippaan.
Tuollaisesta tilanteesta ei *kukaan* tykkää, pelästyy vain, menettää sadasosasekunniksi kontrollin tilanteeseen.
Ja sitten kun toinen alkaa tilanteessa noin isoon ääneen vielä neuvomaan, hermohan siinä meinaa mennä. Voi tulla sellainen olo että prklkö mua siinä arvostelet kyllä mä autoa osaan ajaa, ja huomasin kyllä edellä ajavan aikeet myös!
Miestä ei kannata alkaa neuvomaan auton ajamisessa, se on miehelle pyhää aluetta.
Jos kerta et luota siihen että miehesi ei osaa ajaa niin ei tartte olla kyydissä. Noin niinkuin kärjistettynä.
Mutta siinä tilanteessa adrenaliini virtaa elimistöön ja nostaa kehon reaktiokyvyn huippuunsa, Miehesi ylireagoi ja se johtui vain yllättävän kovasta stressireaktiosta. Jokainen käyttäytyy tyylillään, etenkin jos ei hallitse tilannetta ja ymmärrä kehon tapaa toimia tuollaisessa tilanteessa.
Kielenkäyttösi hipoi kyllä törkeyksiä "Hyvä ihminen" termi aloittaa alentavan lauseen "Mene hyvä mies ehtimään muualta töitä" Hyvä ihminen ETKÖ SINÄ YMMÄRRÄ!" "Hyvä ihminen jarruta"
Ikään kuin pitäisit miestäsi idioottina, joka ei ymmärtäisi jarruttaa jos auto edessä pysähtyy. Tuo on melkein yhtä paha kuin minä sanoin ajatuksissani äidille kolarin jälkeen " Tietäähän sen. Auto naisella on sama kuin apinalla käsikranaatti, voi mennä kauanki ennen kuin pasahtaa mutta aina PAM"
alle kakskytviisvuotiselta mieheltä ei kukaan nainen ottais vastaan ajo-ohjeita, jokainenhan tietää että ne vasta vaarallisia kuskeja on ja niiden käsissä auto on minä hetkenä hyvänsä tappoase. Se on sulle Frederico se PAM.
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Mulle auto on enemmän työväline kuin käsikranaatti.
Eipä ole paljoa varaa räjäyttää tän kesän leipäpuuta.
Hyvinpä tais kalahtaa :D
Yleensä kyllä miesten "vaarallisuus" perustuu tyhmyyteen (ohitukset, agressiivisuus, näyttämishalu, jne) liikenteessä, ei siihen ettei osaisi hallita autoa. Tässä ikä voi ollakin tekijä. Naisten vaarallisuus taas perustuu siihen että ei osata hallita autoa. Halutessaan mies ei autoineen ole tappokone, nainen näin halutessaan voi sitä yhä olla.
Alle 25...
Jos on ajanut 7 vuotta joka päivä autolla muutaman totakin ennen jokkista, niin... yleistyksesi k*see.
...yksikään mies ota yhtään minkäänikäiseltä naiselta vastaan ajo-ohjeita, siitähän tässä ketjussa alunperinkin on ollut kyse.
Joten jos vaikka ajettaisiin silloin kun istutaan ratin takana ja pidetään turpa kiinni jos istutaan pelkääjän paikalla. Bussitkin tosiaan kulkee, jos siihen kuskiin ei luota.
kyllähän mies on taas oikeassa tässäkin. ei ole tänäkään vuonna ollut yhtään pikku-uutista hesarissa että olis alle 25-vuotias mies tappanut itsensä tai muita ihmisiä autolla. niitä uutisia on joka viikonloppu, kuinka mimmit on rysäyttäneet itsensä ja kaverinsa hengiltä.
joo, kyllä 50 km/h voi oikeasti olla tappava nopeus. ihan vakavasti.
Ja koska teidän paikallislehdessä on noita "pikku-uutisia", niin siksi "alle kakskytviisvuotiselta mieheltä ei kukaan nainen ottais vastaan ajo-ohjeita, jokainenhan tietää että ne vasta vaarallisia kuskeja on ja niiden käsissä auto on minä hetkenä hyvänsä tappoase."
XD
3km/h voi tappaa ja on tappanutkin. Ihan vakavasti, vaikka peruuttamalla...
Sen kielenkäyttöasian päätinkin korjata. Ensi kerralla avaan auton ikkunan ja huudan täysiä ikkunasta edellä ajavalle autolle, että "EDESTÄ POIS, ALLA KUOLEE, MIEHENI ON RATISSA".
Ehdotuksesi oli erinomainen. Mainitsenpa miehelleni hetimiten, että hän matkustaa tästä lähtien bussilla, ja minä otan auton ja lapset.
Kun nähtävästi olet etevämpi kuljettaja, mikset asettuisi itse ratin taakse ja laittaisi miestä takapenkille, siellähän ne lapset matkustaa.
Tekikö lukkojarrutuksen? Jos ei, ainoa asia mitä pelästyi oli sinun tarpeeton kiljuminen.
Kyllä tuollaisesta tarpeettomasta säikyttelystä suutahtaa itse kukin. "Hyvä ihminen" on tosiaan alentavasti sanottu, voitaisiin verrata "Lapsi pieni" tai naisten tytöttelyyn.
Kuule tytöttely on niin yleistä, että jos siitä nainen suuttuisi, niin koko aika sais rähjätä. ;)
Niinhän ne useat räyhääkin.
En tiedä mitä eroa on äkkijarrutuksella ja lukkojarrutuksella, katsos, kun en ole koskaan tehnyt kumpaakaan ;)
Mutta äkkijarrutuksen teki. Auto pysähtyi muutaman sentin päähän edellämenijästä. VAuhti ei ollut kova, sillä olimme juuri kaupungin keskustassa kääntyneet oikealle. Ongelma oli se, että mieheni katsoi kääntyessään vasemmalle sieltä tulevia autoa varoakseen eikä siis eteensä.
Ei se ollut tarpeeton säikyttely. Se törmäys olisi tullut ilman varoitustani, sillä miehenki käänsi kasvonsakin menosuuntaan vasta huutoni jälkeen. Säikähtihän se. Eikä se mitään jos olisi huutanutkin. Mutta kai sitä voisi rauhoituttuaan myöntää, että se säikähdyksen jälkeinen huuto on turha.
Tai ainakin uskoa, etten tarkoittanut sillä hyvällä ihmisellä mitään muuta kuin se oli oman säikähdykseni ilmaus. Enhän minä nyt tarkoita että mieheni olisi jumala, vaikka olisin yhtä hyvin voinut huudahtaa "herra jumala".
Inhottavaa tuollaiset, kun laitetaan merkityksiä toisen sanomisiin ja sitten suututaan niiden omien merkitysten vuoksi.
Ei ole kyllä ensimmäinen kerta, kun mieheni kuulee ja näkee ääniä tai merkityksiä, joista itse en ole tietoinen lainkaan. Ei voi edes kysyä joskus mitään, kun tulkitsee kaikki kysymykset käskyksi.
Jos kysyn päivällä, että menetkö johonkin kauppaan matkan varrella, niin se on mieheni mielestä käsky mennä kauppaan. Minä taas mielestäni osaan kyllä selvästi sanoa, jos kauppaan pitäisi mennä, eikä minun tarvitse tavallista asiaa kierrellä ja kaarrella.
Mutta, jos sieltä alitajunnasta minultakin sitten tulee jotain sellaista, jota en huomaa, mutta erinomainen mieheni huomaa.
Tätä vois jos sanoo, että menee yli hilseen... eikö.
Aika erikoista että kun miehet ovat niin hyviä kuskeja keskimäärin, niin se miehinen itsetunto sitten romahtaa toisen syyttelyksi heti kun toinen säikähdyksissään kiljaisee. Miten se niin menee, ettei luota omaan ajamiseensa vaan heti ottaa moitteeksi?
Ja miten ei miehessä ole empatiaa sen vertaa, että kun toinen on kertaalleen loukkaantunut onnettomuudessa, niin ei voi hyväksyä sitä että sellainen vaikuttaa ihmiseen?
jos sä kuvittelet oikeesti et miehen pitäis jotain sääliä niinku pientä pelästynyttä naisparkaa ja suojella sitä tai jotain niin mee takasin sitä herttasarjaas lukeen! Mies tekee mitä se haluu ja ämmät ei mäkätä tai jos mäkättää ni ei kauaa.
Sanoo teini, joka on jostain syystä riidellyt juuri äitinsä kanssa....
Mies tekee mitä se haluu vai? No, ilmeisesti olet jo huomannutkin, että eivät ihan tasan tarkkaan tee.
Ei sitten muuta kuin menehän niistämään nenäsi ja hieromaan sovintoa äitisi kanssa. Kyllä se elämä taas voittaa!
Ei välttämättä kovin fiksulta kuulosta nuo käyttämäsi termit miehestäsi, kusipää, ääliö... no jokainen tietysti tyylillään, varsinkin kun on suuttunut...
ja taas kerran miesten kustannuksella. eipä ole eka kerta eikä taaskaan syyttä, joten niska punaisena saa taas lukea ;) armoa, me ollaan vaan miehiä ja ei me sille oikeasti mitään mahdeta.
tuotanoin, mites tässä nyt sitten oikeutta jakais.. *rusauttaa rystysiä*
ensinnäkin, jos tuo oli ainutkertainen sattuma, niin eikö sen vois antaa jo olla? siis niinkuin, jos mies ei älyä antaa anteeksi kiivailujaan, niin perhesovun nimissä pyydä itse anteeksi? joo.. ei ollu sun vika ei, mutta joskus voi tehdä vastoin luontoaankin, eikö?
jos tuollaista sattuu jatkuvasti, niin sitten autoahan voi periaatteessa jättää (taas perhesovun nimissä) vähän laidemmalle kaupunkia ja täräyttää keskustaan metrolla/sporalla/julkisella (jos on pääkaupunkia) tai kävelemällä. matkalla voi tsekkailla mukavia taukopaikkoja esim. kahviloita jne. ettei ala käymään työstä tuo liikkuminen.
muuten koskien syntynyttä tilannetta, miehesi oli varmaan ihan yhtä järkyttynyt tilanteesta, kuten sanoitkin, lapset ja vaimo kyydissä, melkein kolhut autoon (ei varmaan hengenlähtö kuitenkaan lähellä, kaupunkialueella kun olitte) ja sitä rataa. ja järkytyksestä säikähtäneenä kivahti miehille tyypilliseen tapaan jotain järjetöntä. varmaan katuu tälläkin hetkellä. jos on jäärä, niin ei todellakaan myönnä itse.
mitä tapahtui ennen tilannetta, jos olit selittämässä jotain kiivaasti just ennen sitä, niin jatkoa ajatellen: juttua voi katkoa sopivasti ennen pahoja paikkoja kuten ahtaita kohtia, risteyksiä, valojen vaihtumisia jne. koskapa miehesi ei (putkiaivoinen kun on) pysty keskittymään yhtäaikaa sekä ajamiseen, että kuunteluun. joten noissa tilanteissa on kaksi skenaariota:
- kunnollisena miehenä kuuntelee korva tarkkana mitä juttelet --> tulee kommervenkkejä liikenteessä
- kunnollisena kuskina ei kuuntele ollenkaan mitä puhut --> matka on turvallinen, mutta miehelläsi ei ole mitään käsitystä mitä olet puhunut --> hankalia sosiaalisia tilanteita
ennen liikkeellelähtöä kannattaa sopia siis valmiiksi tärkeät asiat minne ollaan menossa, mikä reitti olisi kiva, jos sellaisesta on oikeasti väliä, missä pysäytellään, jos sellaiseen on tarvetta esim. lasten takia tai jotain muuta tankkausta tai jotain.
summa summarum: tapahtuneesta ei kannata jankuttaa loputtomasti, jos tietää varsin hyvin, että se ei vaikuta mihinkään. se oli ja meni. kiperiä tilanteita tulee liikenteessä herkästi. eli tähän liittyen tekee sovinnon vaikka silläkin uhalla, että ottaa itselleen toisen mokaa, yrittää sopia, että jatkossa ei tuollaisia sanailuja sitten tehdä, koska niistä tulee paha mieli. se ei poista ongelmaa, mutta antaa taas mahdollisuuden yhteiselämään. sen jälkeen unohdetaan koko juttu.
ja toivottavasti maailma pelastuu :)
Kyllähän tässä on jo vähän naurattanut (ja naurattaa nytkin).
Miten minä sen anteeksipyynnön muotoilisin: "Olen pahoillani kovin, että olet noin tyhmä, mutta ethän sinä sille mitään voi ja rakastan sinua siitä huolimatta"?
Totta silti puhuit monessa kohtaa. Ja kiitoksia siitä, että esitit erilaisia näkökulmia.
Ei kai ole mitään pahaa siinä, että vaihtaa ajatuksia jostain tapahtuneesta tällä palstalla?
Eihän tästä enää mieheni kanssa ole jankattu. Otan asian uudelleen esille todennäköisesti sitten, kun sille tulee tilaus. Eli siis sitten kun oikeasti rysähtää.
Lapsemme ovat taas pitäneet huolen siitä, ettei isi ole päässyt unohtamaan saamiaan sakkolappuja.
Tällaista on perheellisen isän elämä Suomessa vuonna 2005. Hyvää yötä.
tulee tehneeksi sellaisia lupauksia, jotka joutuu oikeasti lunastamaan vasta paljon myöhemmin. ja lupauksia tehdessä on ehkä vaan ihan hyväkin, että ei ole mitään käsitystä mihin soppaan lusikkaansa on tökkäämässä.
>Kyllähän tässä on jo vähän naurattanut (ja naurattaa nytkin).
se on hyvä se :) kohta nauratte miehenne kanssa porukalla koko asialle. vasta sitten sen tietää, että asialla ei ole mitään merkitystä enää.
>"Olen pahoillani kovin, että olet noin tyhmä, mutta ethän sinä sille mitään voi ja rakastan sinua siitä huolimatta"?
Meinasitko vielä miettiä tuota anteeksipyynnön asua uudestaan? hehee :) sisältö voi toki olla tuokin, oikeita asioitahan siinä, mutta sanamuodot ottaa hieman korvaan :) tosin siinä on kyllä keppi ja porkkana.. tottumattoman korvaa totuus voi hieroa kyllä aika rankasti :)
>Ei kai ole mitään pahaa siinä, että vaihtaa ajatuksia jostain tapahtuneesta tällä palstalla?
ei todellakaan. pitää vaan muistaa aina tämä miehisen aivokapasiteetin yksioikoisuus ja tietyllä tavalla sosiaalisten pulmatilanteiden käsittelyn rajoitteisuus :)
>Eihän tästä enää mieheni kanssa ole jankattu. Otan asian uudelleen esille todennäköisesti sitten, kun sille tulee tilaus. Eli siis sitten kun oikeasti rysähtää.
asiat kannattaa kuitenkin sopia aikanaan, mitään ei kannata jemmata ainakaan kosto mielessä. onhan se taivaallista päästä sanomaan, että "enkös minä tästä sanonut jo viisi vuotta sitten ja viime viikolla viimeksi", mutta kun se ei ole ollenkaan rakentavaa keskustelua.
>Lapsemme ovat taas pitäneet huolen siitä, ettei isi ole päässyt unohtamaan saamiaan sakkolappuja.
lapset osaavat olla sitten niin kultaisia :)
aurinkoista kesää teille. äläkä ole liian ankara ukkoparallesi :)
Pelkäät siis OIKEASTI kaverin kyydissä?