Erotako hyvästä suhteesta?

On nyt tarve saada omia ajatuksia ulos ja kiitos jos joku jaksaa näihin kommentoida. Olen ollut parisuhteessa kolmisen vuotta ja emme asu yhdessä. Tapasimme Facebook datingin kautta. Mies vaikutti järkevältä ja tuli tavatessa jotenkin levollinen olotila. Ajattelin sen olevan hyvä merkki ja päätin seurata tuota fiilistä. Pikkuhiljaa tutustuttiin ja nyt kun muistelen alkuaikoja, niin olihan meillä jonkinlaista taikaa yhdessäolossa. Silti koin usein sisäistä ristiriitaa ja epävarmuutta. Ihmettelin laimeita tunteitani. Olen toki hitaasti lämpiävä. Muutaman kerran suhteen alussa vaisto varoitti miehestä, mutta sivuutin ne. Se oli ehkä virhe, koska nuo eivät ole jättäneet minua rauhaan. Mies on kertonut minulle avoimesti, että edellisessä noin 20 vuotta kestävässä suhteessa hän oli ollut väkivaltainen vaimoaan kohtaan kaksi kertaa. Parisuhde ei päättynyt näihin syihin vaan muista syistä ja he ovat pysyneet hyvissä väleissä eronkin jälkeen. Olenkin ymmärtänyt miehen ylilyöntien olleen lähinnä ravistelua ja läpsäisy. Viime kesänä riidan yhteydessä mies tuli aika lähelle kasvojani huutamaan. Tämä pelästytti minut. Olimme olleet negatiivisessa kierteessä muutamia kuukausia erilaisen näkemyksen ja siihen liittyvien arvojen takia. Läheisyys ja seksi katosi. Erosimme. Aloin voimaan eron jälkeen paremmin. Kaikki parisuhteesta johtuva stressi oli poissa. Ilo tuli elämääni. Päätöstä tehdessä sydämeen tuli rauha ja päätös tuntui oikealta. Tätä kesti aikansa kunnes aika teki tehtävänsä ja molemmat alkoivat nähdä suhteen hyvät puolet ja sen kaiken hyvän mitä meillä oli. Olimme ja olemme edelleen toistemme parhaat ystävät ja löydämme helposti yhteisiä mielenkiinnon kohteita, keskustelun aiheita ja mielekästä tekemistä. Olemme aloittaneet uudestaan yhdessä, mutta jokin aiheuttaa minulle sisäistä stressiä ja olen epävarma siitä onko tämä minusta itsestäni johtuvaa vai parisuhteesta johtuvaa. Tavallaan kaikki on hyvin, mutta tavallaan tietyt asiat vaivaavat minua kuten se että mies suhteen alussa ehdotti kolmatta pyörää meidän sänkyyn. Keskustelimme asiasta ja hän on muuttanut mielensä asian suhteen eikä ole enää kiinnostunut aiheesta. Minua vain kalvaa ajatus olenko sittenkin väärän miehen kanssa. Olen sisimmässäni yltiöpäisen romanttinen ja koko ajatus siitä että pitäisi jakaa oma rakas toisen ihmisen kanssa sängyssä tuntuu kuvottavalta. Nyt ilo on taas kadonnut suhteen myötä elämästäni ja olen enemmänkin stressaantunut kuin onnellinen. Olen kyllä ollut sitoutumiskammoinen, mutta tämä on lieventynyt iän myötä. En nyt vaan saa itse kiinni enkä oikein hahmota onko oma oloni parisuhteesta vai minusta itsestäni johtuvaa. Ero pyörii taas mielessäni ja sen tuoma helpottava vaikutus. Meillä voisi olla hyvä tulevaisuus edessä. Molemmilla on hyvät työt, pääsemme matkustelemaan ja tekemään kivoja yhteisiä juttuja. Silti jokin vaivaa....