Opetan työkseni tiedeaineita ja olen urani alkutaipaleella, vaikka en ole nuori. Olen aiemmin tehnyt töitä yrityksessä.
Pidän työstäni ja suurin osa oppilaista pitää minusta. Olen herkkä, empaattinen ja introvertti, mutta kiinnostunut muista ihmisistä. Vaihdoin aikoinaan alaa, koska halusin tehdä töitä ihmisten kanssa.
Suurin osa koulun opettajista on hyvin samanlaisia ja meidän koulussa muutama opettaja on lopettanut vedoten mm. huonoon perehdytykseen ja kuppikuntiin, joita koulussa on muodostunut. Rehtori on joka tilanteessa puolustanut koulua eikä ole nähnyt tarvetta kehittää koulun toimintaa. Viime syksynä joku yksittäinen koulun entinen opettaja oli yrittänyt viedä asian eteenpäin ulkopuolisille liittyen tyytymättömyyteensä.
Tunnen oloni ulkopuoliseksi koulussa ja saan kuulla usein toimintani arvostelua. Erityisesti yksi opettaja vähättelee ideoitani ja "unohtaa" kutsua minut kokouksiin. Olen melko ratkaisukeskeinen ja selvittänyt itse sitten asiat. Teen välillä itsenäisesti hyviäkin päätöksiä, mutta en saa tukea tai kiitosta kollegoiltani. Joustan ja koetan olla kiinnostunut muista, mutta koen kuitenkin sellaista ulkopuolisuuden tunnetta. Tiedän olevani hieman erilainen...
Sain erinomaisen palautteen kehityskeskustelussa. Rehtorin mukaan kukaan oppilas tai opettaja ei ole valittanut minusta, mikä on hänen mukaansa hyvä merkki. Nyt joulun alla sain bonuksen hyvästä työstä.
Miten minun kannattaisi edetä? Uskaltaako tästä tilanteesta puhua? Pelkään, että esimiehet ohittavat tilanteen ja saan lähinnä hankalan ihmisen maineen. Olen tosiaan yhdelle kollegalle uskaltanut sanoa, että koska stressaan helposti, niin haluaisin suunnitella asioita etukäteen. Korostan kuitenkin, että suunnitelma olisi vain pohjalla, jonka voi osoittaa vanhemmille. Suunnitelma ei tarkoita sitä, että muutoksia ei tarvitse tehdä. Taustalla tälle keskustelulle liittyen suunnitelman tekemiseen oli tyytymätön vanhempi, joka oli saanut koulun eri henkilöiltä erilaista tietoa liittyen tyttärensä tilanteeseen.
Pidän työstäni ja suurin osa oppilaista pitää minusta. Olen herkkä, empaattinen ja introvertti, mutta kiinnostunut muista ihmisistä. Vaihdoin aikoinaan alaa, koska halusin tehdä töitä ihmisten kanssa.
Suurin osa koulun opettajista on hyvin samanlaisia ja meidän koulussa muutama opettaja on lopettanut vedoten mm. huonoon perehdytykseen ja kuppikuntiin, joita koulussa on muodostunut. Rehtori on joka tilanteessa puolustanut koulua eikä ole nähnyt tarvetta kehittää koulun toimintaa. Viime syksynä joku yksittäinen koulun entinen opettaja oli yrittänyt viedä asian eteenpäin ulkopuolisille liittyen tyytymättömyyteensä.
Tunnen oloni ulkopuoliseksi koulussa ja saan kuulla usein toimintani arvostelua. Erityisesti yksi opettaja vähättelee ideoitani ja "unohtaa" kutsua minut kokouksiin. Olen melko ratkaisukeskeinen ja selvittänyt itse sitten asiat. Teen välillä itsenäisesti hyviäkin päätöksiä, mutta en saa tukea tai kiitosta kollegoiltani. Joustan ja koetan olla kiinnostunut muista, mutta koen kuitenkin sellaista ulkopuolisuuden tunnetta. Tiedän olevani hieman erilainen...
Sain erinomaisen palautteen kehityskeskustelussa. Rehtorin mukaan kukaan oppilas tai opettaja ei ole valittanut minusta, mikä on hänen mukaansa hyvä merkki. Nyt joulun alla sain bonuksen hyvästä työstä.
Miten minun kannattaisi edetä? Uskaltaako tästä tilanteesta puhua? Pelkään, että esimiehet ohittavat tilanteen ja saan lähinnä hankalan ihmisen maineen. Olen tosiaan yhdelle kollegalle uskaltanut sanoa, että koska stressaan helposti, niin haluaisin suunnitella asioita etukäteen. Korostan kuitenkin, että suunnitelma olisi vain pohjalla, jonka voi osoittaa vanhemmille. Suunnitelma ei tarkoita sitä, että muutoksia ei tarvitse tehdä. Taustalla tälle keskustelulle liittyen suunnitelman tekemiseen oli tyytymätön vanhempi, joka oli saanut koulun eri henkilöiltä erilaista tietoa liittyen tyttärensä tilanteeseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä sinä.
Ole vaan oma itsesi ja pidä oppilaista ja itsestäsi hyvää huolta.älä välitä niin jotka ovat ilkeitä