Hei! Olen elänyt parisuhteessa reilu 3 vuotta, mikä on muuten ihan onnellinen ja hyvä, mutta miehen kanssa ei vain saa keskusteluja aikaan eli toisin sanoen hän ei osaa puhua asioista ja on vain hiljaa kun itse koittaa saada keskustelua aikaan. Toinen mikä mättää on se, ettei hän osaa kertoa tunteitaan. Koko aikana hän ei ole sanonut minulle rakastavansa minua. Olemme kuitenkin kihloissa. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta kärsin tilanteesta.
Mitä mieltä olette, voinko elää tällaisessa suhteessa loppuelämäni? Rakastan kuitenkin miestäni ja haluaisin jatkaa, mutta en tiedä olenko täysin onnellinen suhteessa, jossa en voi puhua asioista muuta kuin yksinpuheluna ja missä en saa rakkaudentunnustuksia.
Mitä mieltä olette, voinko elää tällaisessa suhteessa loppuelämäni? Rakastan kuitenkin miestäni ja haluaisin jatkaa, mutta en tiedä olenko täysin onnellinen suhteessa, jossa en voi puhua asioista muuta kuin yksinpuheluna ja missä en saa rakkaudentunnustuksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siinähän se oli taas kiteytettynä. Kaikki. Äskeinen sopisi naisen logiikkaa palstalle. Tätä ei kukaanmuu voi ymmärtää.
Tiivistettynä "..kaikki on HYVIN.." ja sitten aletaan etsiä ongelmia kaikesta missä ei ole mitään ongelmaa. Anna mun kaikki kestää.
Kannattaiskohan katsoa peiliin, jos se vika/ongelma löytyiskin sieltä?
yx mies
Tarkoitin, että kaikki muu on hyvin, mutta parisuhteelle mielestäni (ja monen muunkin mielestä) on tärkeää, että asioista puhutaan ja ollaan avoimia. Vai oletko kenties eri mieltä? Et taida ymmärtää miten pahalta minusta tuntuu. Ja kyllä, olen puhunut tästä miehelleni, mutta asia ei tunnu kiinnostavan häntä ja homma jatkuu samaan malliin.
Jos tämä on "taas näitä", niin kerrohan mitä vikaa sitten minussa voi olla ja miten tämä tulisi ottaa?
Toisen tilanteeseen on tosi vaikea mennä sanomaan paljon mitään, mutta miten luulisit että miehesi ottaa jos sanot mikä tilanne on. Istutat pöydän ääreen ja kerrot miten pahalta tuo avoimuuden puute tuntuu sinusta, että se saa epäilemään koko suhdetta vaikka muuten (?) ehkä onkin hyvä suhde sinun mielestä. Pyydä miestäsi lähtemään parisuhdeterapiaan, jossa ammattilaisen opastamana hänkin voisi opetella puhumaan..Vanha koira ei uusia temppuja opi jos ei siihen tule jokin ammattilainen apu mukaan. Samalla hän näkisi miten vakavana sinä koet tilanteen omalta kannaltasi. Onnistuisikohan se? Toivon tosissaan että saat miehesi tulemaan vastaan, ja teidän suhde pääsisi eteenpäin. Olisi todella surullista jos muuten hyvä suhde kaatuu ilman avoimuutta ja puhumista, koska sitähän toimivassa suhteessa tarvitaan. Tsemppiä:)
...kuulostaa tutulta, mutta oma tilanteeni on lievempi. Musta tuntuu että ainakin suomalaisten miesten on usein vaikea puhua tunteistaan. Puolisoa vaihtamaan en lähtis, jos suhde on oikeesti muuten onnellinen, muun muassa siks, ettei se puhuminen oo vahvapuoli kovin monella muullakaan miehellä. Onko hän kuitenkin näyttänyt rakkautensa teoin?
Edellisen viestin ehdotuksessa saattaa olla ideaa...
ammattiauttajaa olen miettinyt itsekin, olisihan se mielenkiintoista kokeilla, auttaisiko joku ulkopuolisen keskustelu ja neuvot miestäni ymmärtämään tilanteen. Olen puhunut asiasta hänelle moneen otteeseen näiden vuosien aikana. Ei tunnu tehoavan, mutta ei omalle luonteelleen mitään voi, ellei halua yrittää. Itsekin olen opetellut kertomaan tunteistani vasta tämän suhteen aikana. En usko kuitenkaan vaihtamisella olevan mitään järkeä, täytyy vain opetella elämään asian kanssa. Välillä vain ei kestä. Teoilla on ollut suuri merkitys, mutta niitäkään ei enää kovin usein ole, mikä korostaa halua saada tietää tunteista oikeasti.
Tai sitten toisin päin: Olisi mielenkiinoista nähdä auttaisiko jonkun ulkopuolisen keskustelut ja neuvot sinua ymmärtämään tilanteen. ;-)
Yritätkö saada miehesi kanssa keskustelua aikaan myös sellaisistakin asioista joista mies on kiinnostunut? Vähän noiden viestien perusteella vaikuttaisi siltä, että lähinnä haluaisit kuulla mieheltäsi niitä itseesi kohdistuvia tunteiden osoituksia.
Vaikka asia on vakava niin silti vähän huvittaa tuo lause: "olen puhunut asiasta hänelle MONEEN otteeseen, jne.", jonka voisin kuvitella "naisen logiikassa" tarkoittavan jotain tällaista keskustelua: "Hö! Miksi meillä ei koskaan saada mitään syvällisiä ja sivistyneitä keskusteluita aikaan tai miksi et keskustele/kerro tunteistasi tai miksi emme koskaan keskustele parisuhteen tilasta, jne...".
Vaikea mitään sanoa, kun en parisuhteessa ole. Uskon että parhaaseen tulokseen pääset ihan pikkuhiljaa asiassa etenemällä ja muistamalla nauttia siitä vähästä mitä saat. Näin miehenä en oikein usko tuohon parisuhdeterapia juttuun tai pöydän ääreen istumiseen varsinkaan silloin jos lähtö kohta on se, että parisuhteessa on ongelma joka saadaan kuntoon, kunhan mies tekee näin ja näin. Vinkkinä voisin lopuksi sanoa, että jo tuo sinun lause "ettei hän osaa kertoa tunteitaan" on varmaankin useammalle miehelle täysin liirunlaarumia.
Tulipa vain mieleeni, että miehesi saattaa olla herkkä ja ujo, siis todella ujo. Ujot ihmiset eivät osa puhua, kun tunteet kuristavat kurkussa ja asiat eivät tule ulos sellaisilla sanoilla kuin haluaisi. ujot piiloutuvat näennäisen karskin ja töksähtelevän puheen taaksee, vastaavat parilla sanalla tai murahtavat, varsinkin ujot miehet ovat olevinaan miehekkäitä ja karskeja, tyyliin "tosi mies ei puhu eikä pussaa" kun se on niin ujostuttavaa ja noloa. Osunko oikeaan? Jos meihesi on tätä tyyppi, hän voi silti avullasi oppia kommunikoimaan. Toinen vaihtoehto on sitten tunneköyhyys, luulen että tiedät kummasta on kyse.
on paljon parempi elää jos itse "antaa" kumppanin olla sellainen kuin on. Miehesihän on aivan avoimesti haluton puhumaan tunteistaan ja sinä avoimesti halukas niistä puhumaan.
Voisitko kuvitella, että miehesi ongelma on sinun halusi puhua tunteista? Näin ehkä ymmärrät sen miten vaikeaa sinun olisi olla puhumatta tunteistasi jos miehesi sitä toivoisi...