Loppuelämän lääkitys ei tarpeellinen kohdallani. Miten siitä pääsee irti?
Loppuelämän lääkitys
Anonyymi-ap
367
1649
Vastaukset
- Anonyymi
Miten kukakin.
Minullekin sanottiin vuosia sitten, että lääkkeitä pitäisi käyttää koko loppuelämän ajan. Lopetin itse lääkitykset, enkä ole enää vuosiin niitä käyttänyt.
Toki minun oli oltava itseni kanssa varma, varma itsestäni, että kokeilen jättää lääkkeet ja katson kuinka käy, vai käykö kuinkaan.
Hyvin on mennyt.- Anonyymi
Sinä et tiedä millainen diagnoosi ällä ihmisellä on ja mikä lääke , siksi ei voi koskaan verrata lääkitystään kehenkään muuhun , kaikilla on eri tapa reagoida asioihin .
Jos sinulla onnistui niin oli tuuria enemmistö joka ei syö lääkkeitään joutuu aika Äkkiä osastolle , koska he tarvitsevat juuri sen lääkkeen vaan eivät ymmärrä sitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä et tiedä millainen diagnoosi ällä ihmisellä on ja mikä lääke , siksi ei voi koskaan verrata lääkitystään kehenkään muuhun , kaikilla on eri tapa reagoida asioihin .
Jos sinulla onnistui niin oli tuuria enemmistö joka ei syö lääkkeitään joutuu aika Äkkiä osastolle , koska he tarvitsevat juuri sen lääkkeen vaan eivät ymmärrä sitäNiin, kerroinkin vain omasta kokemuksestani. En millään tavalla kehota muita lopettamaan lääkityksiään.
Ja ymmärrän kyllä ihan hyvin, etten voi tietää tuntemattomien diagnooseista ja lääkityksistä, että turha sitä sinun on alkaa minulle neuvomaan. - Anonyymi
On myös lääkkeettömiä hoitomuotoja kuten sähköshokkihoito
Ihmisten tulisi kokeilla näitä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On myös lääkkeettömiä hoitomuotoja kuten sähköshokkihoito
Ihmisten tulisi kokeilla näitäEi tulisi kokeilla. Kaveri sai aivovaurion sähköshokkihoidosta ja minulta meni muisti osittain. Hengenvaarallisia hoitoja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, kerroinkin vain omasta kokemuksestani. En millään tavalla kehota muita lopettamaan lääkityksiään.
Ja ymmärrän kyllä ihan hyvin, etten voi tietää tuntemattomien diagnooseista ja lääkityksistä, että turha sitä sinun on alkaa minulle neuvomaan.Miksi se oman subjektiivisen kokemuksen kertominen on niin paljon tärkeämpää, kuin toisen ihmisen ongelman objektiivinen auttaminen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tulisi kokeilla. Kaveri sai aivovaurion sähköshokkihoidosta ja minulta meni muisti osittain. Hengenvaarallisia hoitoja.
Niin ei käy kuitenkaan kaikille.
Minulla sähköhoito onnistui hyvin ja tuloksetkin olivat toivottuja.
Näkee taas, että joillekin käy jokin hoito, toiselle taas välttämättä ei.
Olemme erilaisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On myös lääkkeettömiä hoitomuotoja kuten sähköshokkihoito
Ihmisten tulisi kokeilla näitäNiin kiva kun aina onkin pelotella luulosairaita joillain kauhuelokuvien mielikuvilla, niin kannattaa muistaa, että magneetti stimulaatio on korvannut niin sanotun sähköhoidon, eikä se edes varsinaisesti liity luulosairauksiin.
Vaikka moni psykoottisia piirteitä omaava ihminen väittääkin olevansa vain masentunut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi se oman subjektiivisen kokemuksen kertominen on niin paljon tärkeämpää, kuin toisen ihmisen ongelman objektiivinen auttaminen?
Eiköhän jokainen kerro omasta kokemuksestaan. Se lienee sallittua ellei jopa suotavaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin kiva kun aina onkin pelotella luulosairaita joillain kauhuelokuvien mielikuvilla, niin kannattaa muistaa, että magneetti stimulaatio on korvannut niin sanotun sähköhoidon, eikä se edes varsinaisesti liity luulosairauksiin.
Vaikka moni psykoottisia piirteitä omaava ihminen väittääkin olevansa vain masentunut.On olemassa myös psykoottista masennusta, kun masennus menee oikein pahaksi. Ja mitä se haittaa jos on psykoottisia piirteitä. On myös skitsoudi persoonallisuushäiriö johon ei lääkkeet Auta kun on osa identiteettiä ne psykoottiset piirteet.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On olemassa myös psykoottista masennusta, kun masennus menee oikein pahaksi. Ja mitä se haittaa jos on psykoottisia piirteitä. On myös skitsoudi persoonallisuushäiriö johon ei lääkkeet Auta kun on osa identiteettiä ne psykoottiset piirteet.
Suurin osa itsemurhista voitaisiin välttää jos psykiatrien hoito olisi kaikille mieliala häiriöstä kärsiville pakollinen
Avohoito ei ole ratkaisu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa itsemurhista voitaisiin välttää jos psykiatrien hoito olisi kaikille mieliala häiriöstä kärsiville pakollinen
Avohoito ei ole ratkaisuPuoli suomea olisi hoidossa osastoilla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puoli suomea olisi hoidossa osastoilla.
Vaikka heitä olisi 200000 se on silti mahdollista. Esim Manamansaloon rakennettaisiin massiivinen mielisairaala kompleksi jossa olisi sähköshokkihoitoon tarvittavat laitteet tuhansille potilaille
Mielisairaalassa olisi tuhat psykiatria antamassa hoitoa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa itsemurhista voitaisiin välttää jos psykiatrien hoito olisi kaikille mieliala häiriöstä kärsiville pakollinen
Avohoito ei ole ratkaisuKertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan.Laitoksessa valvotaan että lääke otetaan
Avohoidossa ne voi unohtua tai niitä ei edes oteta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan.Ehkä kotkut vain ovat niin sairauden tunnottomia, että heitä ei pysty hoitamaan avohoidossa, mutta se ei juurikaan liity tavan masennukseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka heitä olisi 200000 se on silti mahdollista. Esim Manamansaloon rakennettaisiin massiivinen mielisairaala kompleksi jossa olisi sähköshokkihoitoon tarvittavat laitteet tuhansille potilaille
Mielisairaalassa olisi tuhat psykiatria antamassa hoitoaEn ite lähtis rakentamaan laitosta millekkään sellaselle, mitä voi ottaa kotisohvalla.
https://www.yths.fi/ajankohtaista/2022/myssyhoito-toi-henrille-toivoa-masennuksen-keskella/
Suosittelen aina aika ajoin päivittämään niitä omia mielikuvia siitä mitä todellisuus ja oikea hoito on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan.No miksi kaikissa muissakin sairauksissa on oltava sairaalassa ja kukaan ei protestoi, vaan kuljetaan kehumassa tutuille että tuli oltua sairaalassa kymmenen päivää . Mutta heti kun on mt syynä sairaala hoitoon se ei sitten taas sovikaan kaikille vaikka sekin on ainoastaan sairaus muiden mukana .
Asenne hoitoon on se pahin sairaus näissä asioissa, vanhan aikaiset mielipiteet ovat eräillä aina vaan tapeetilla turha häpeily ja selittely eivät edistä mitenkään tervhtymistä . Kuulee vieläkin jonkun sanovat ” en ole hullu ” ja että ” lääkäri haluaa tehdä minusta hullun”
Sellaiset mielipiteet ivat sinönsä sairaan ihmisen puheita joka ei näe omaa tilannettaan . Sana hullu olisi pitänyt jo haudata kauan sitten , sillä sairauden nimi on ihan toinen aina. Mitä enemmän näistä asioista puhutaan sitä parempi ,että ne kaikista eniten tietämättömätkin tajuaisivat että sairaaksi voi tulla kuka tahansa , siis siinä ei pitäisi olla mitää. Kauhistelemista . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No miksi kaikissa muissakin sairauksissa on oltava sairaalassa ja kukaan ei protestoi, vaan kuljetaan kehumassa tutuille että tuli oltua sairaalassa kymmenen päivää . Mutta heti kun on mt syynä sairaala hoitoon se ei sitten taas sovikaan kaikille vaikka sekin on ainoastaan sairaus muiden mukana .
Asenne hoitoon on se pahin sairaus näissä asioissa, vanhan aikaiset mielipiteet ovat eräillä aina vaan tapeetilla turha häpeily ja selittely eivät edistä mitenkään tervhtymistä . Kuulee vieläkin jonkun sanovat ” en ole hullu ” ja että ” lääkäri haluaa tehdä minusta hullun”
Sellaiset mielipiteet ivat sinönsä sairaan ihmisen puheita joka ei näe omaa tilannettaan . Sana hullu olisi pitänyt jo haudata kauan sitten , sillä sairauden nimi on ihan toinen aina. Mitä enemmän näistä asioista puhutaan sitä parempi ,että ne kaikista eniten tietämättömätkin tajuaisivat että sairaaksi voi tulla kuka tahansa , siis siinä ei pitäisi olla mitää. Kauhistelemista .En ole koskaan törmännyt ihmisiin, jotka olisivat kehuneet olleensa sairaalassa, oli syy sitten mikä tahansa.
Mitä kehumista sairaalassa olemisessa olisi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tulisi kokeilla. Kaveri sai aivovaurion sähköshokkihoidosta ja minulta meni muisti osittain. Hengenvaarallisia hoitoja.
Näin osastolla ihmisen jonka kanssa oltiin juteltu pitkät tovit. Kun hän kävi sähkössä, ei tunnistanut minua ja oli kujalla. Eräs tuttuni unohti kokonaan esim yhden henkilön poismenon mikä oli tapahtunut hänen sähköhoitojakson aikana.
En itse ottaisi hetken buustia pahimmillaan saaden vastaavia ongelmia aivoihini ja muistiini. Pitkäaikaista hyötyä ei sähköhoitotutkimuksissa ole todettu. Jatkuva sähkötys lisää riskiä.
Psykiatrian hoidot pahimmillaan karsii sitä mitä on olla ihminen (tunteet sivussa menee seksuaalisuus, jopa ajattelukyky kognitiivisesti voi rapautua ja sivussa muisti).
Mitä pitemmän päälle menin raskaaseen psykiatriaan sitä enemmän tiedän mitä toisesta päästä psykiatriaa löytyy. Maltilliset hoidot toki voi joitakin auttaa mutta ongelma on siinä kun hoidot tuottaa haittaa jota psykiatriassa hoidetaan lisääntyvinä mt-ongelmina (esim tunnelama ja lisääntynyt apatia, lisääntynyt paha olo esim jos puhkeaa vaikka akatisia tai ahdistusta vieroituksessa, kognition ongelmat sähköhoidosta tai turruytavista lääkkeistä). Psykiatrian aineet ja sähköt harvoin tuo mitään tilalle vaan leikkaa siitä mitä on olla ihminen leikkaa kapasiteetista jonka joku erehtyy ajattelemaan että se on tehoa. Toki joskus tuskan turrutus voi olla ok kun se psykiatria edes turruttaisi sen tuskan - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin kiva kun aina onkin pelotella luulosairaita joillain kauhuelokuvien mielikuvilla, niin kannattaa muistaa, että magneetti stimulaatio on korvannut niin sanotun sähköhoidon, eikä se edes varsinaisesti liity luulosairauksiin.
Vaikka moni psykoottisia piirteitä omaava ihminen väittääkin olevansa vain masentunut.No sun mielestä varmaan kaikilla hoitoa kritisoivilla on varmaan psykoottisia piirteitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin osastolla ihmisen jonka kanssa oltiin juteltu pitkät tovit. Kun hän kävi sähkössä, ei tunnistanut minua ja oli kujalla. Eräs tuttuni unohti kokonaan esim yhden henkilön poismenon mikä oli tapahtunut hänen sähköhoitojakson aikana.
En itse ottaisi hetken buustia pahimmillaan saaden vastaavia ongelmia aivoihini ja muistiini. Pitkäaikaista hyötyä ei sähköhoitotutkimuksissa ole todettu. Jatkuva sähkötys lisää riskiä.
Psykiatrian hoidot pahimmillaan karsii sitä mitä on olla ihminen (tunteet sivussa menee seksuaalisuus, jopa ajattelukyky kognitiivisesti voi rapautua ja sivussa muisti).
Mitä pitemmän päälle menin raskaaseen psykiatriaan sitä enemmän tiedän mitä toisesta päästä psykiatriaa löytyy. Maltilliset hoidot toki voi joitakin auttaa mutta ongelma on siinä kun hoidot tuottaa haittaa jota psykiatriassa hoidetaan lisääntyvinä mt-ongelmina (esim tunnelama ja lisääntynyt apatia, lisääntynyt paha olo esim jos puhkeaa vaikka akatisia tai ahdistusta vieroituksessa, kognition ongelmat sähköhoidosta tai turruytavista lääkkeistä). Psykiatrian aineet ja sähköt harvoin tuo mitään tilalle vaan leikkaa siitä mitä on olla ihminen leikkaa kapasiteetista jonka joku erehtyy ajattelemaan että se on tehoa. Toki joskus tuskan turrutus voi olla ok kun se psykiatria edes turruttaisi sen tuskanTunnen tälläkin hetkellä kaverin joka käy jokaviikko Magneetti stimulaatiossa, ja näyttäisi voivan olosuhteisiin nähden hyvin. Antoi ymmärtää, että hänen elämänsä on aika pitkälle siitä kiinni.
Mutta onneks foorumiasiantuntijat tietää paremmin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sun mielestä varmaan kaikilla hoitoa kritisoivilla on varmaan psykoottisia piirteitä.
No mutta eikö se olis ihan hyvä tietää että mitä hoitoa nykyisin annetaan, ennen kun rupeaa kritisoimaan, muuten tulee sellainen mielikuva että psykoottisesti kritisoidaan, ilman että edes tiedetään mitä kritisoidaan
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen tälläkin hetkellä kaverin joka käy jokaviikko Magneetti stimulaatiossa, ja näyttäisi voivan olosuhteisiin nähden hyvin. Antoi ymmärtää, että hänen elämänsä on aika pitkälle siitä kiinni.
Mutta onneks foorumiasiantuntijat tietää paremmin.Miks eivät suoraan antaneet sähkö shokki hoitoa?!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnen tälläkin hetkellä kaverin joka käy jokaviikko Magneetti stimulaatiossa, ja näyttäisi voivan olosuhteisiin nähden hyvin. Antoi ymmärtää, että hänen elämänsä on aika pitkälle siitä kiinni.
Mutta onneks foorumiasiantuntijat tietää paremmin.Magneettistimulaatio on helpoimpia hoitomuotoja, vähän sama kuin akupunktio.
Ei siitä ainakaan haittoja ole, hyödyistä en tiedä, kun ei ole omaa kokemusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miks eivät suoraan antaneet sähkö shokki hoitoa?!
Miksi pitäisi antaa jotain ikivanhaa hoitoa, jos nykyaikaistakin hoitoa on olemassa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tulisi kokeilla. Kaveri sai aivovaurion sähköshokkihoidosta ja minulta meni muisti osittain. Hengenvaarallisia hoitoja.
TUO LOPPU ELÄMÄN LÄÄKITYS on vain yhden ihmisen mielipide.
Lääkäri on vain ihminen. Mielipiteitä on monia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Laitoksessa valvotaan että lääke otetaan
Avohoidossa ne voi unohtua tai niitä ei edes otetaNo joo... Entä jos on n, 25 vuotta vanha päihde merkintä, mikä evää edelleen Psykiatrian?
Sairaseläke oli viittä vailla valmis kun uusi lääkäri kaivoi tuollaisen infon ja nyt käynyt seulat, verikokeet, kaikki ok kun en ees juo ,,,,,, eivät ovet aukene!!
Mikä Suomen hoidossa mättää?
Mediassa joka kunta hymyilee MEILLÄ AVUN SAA HETI.
V...aa kuin Oravaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan.MINÄ vedin 150mg White Fluff LSD lapun ja sen jälkeen onkin nuppi toiminut.
Vaati vain vähän liskoja ja lohikäärmeitä siinä peiton alla.
KAIKKI JEES. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miks eivät suoraan antaneet sähkö shokki hoitoa?!
Appiukko sai sähkö hoitoa.
Kuoli aivoverenvuotoon.
SÄHKÖSSÄ rauhoittava osa oli ESILÄÄKITYS BENTSOILLA. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa itsemurhista voitaisiin välttää jos psykiatrien hoito olisi kaikille mieliala häiriöstä kärsiville pakollinen
Avohoito ei ole ratkaisuAi no sitten en olisi työelämässä vaan söisin Lithiumia kotona sairaseläkkeellä...
Tämän määrännyt lääkäri sittemmin menetti lupansa, koska lääkitisi ihmiset kuolaaviksi sänky potilaiksi ja tuohon olisi pitänyt lähteä?
Omassa maailmassa mulla on vielä kuitenkin se perus maalaisjärki tässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
TUO LOPPU ELÄMÄN LÄÄKITYS on vain yhden ihmisen mielipide.
Lääkäri on vain ihminen. Mielipiteitä on monia.Jos meillä on kokonainen organisaatio lukuisine ihmisinee, koulun terveydenhoitajasta ja kuraattorista lähtien aina hoitajien, sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden kautta, niin missä vaiheessa se muuttuu yhdeksi ihmiseksi?
Ja jos meillä on yli sadalta vuodelta lukemattomia tutkimuksia, niin missä vaiheessa se tieto taito ja kokemus muuttuu mielipiteeksi?
Se että sairaudentunnottomuus on yhden ihmisen mielipide, ei muuta sitä asiaa, etteikö se lääkityksen tareen arviointi perustuisi paljon vankempaan tietoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Appiukko sai sähkö hoitoa.
Kuoli aivoverenvuotoon.
SÄHKÖSSÄ rauhoittava osa oli ESILÄÄKITYS BENTSOILLA.Mun kaveri lopetti sähköhoidot kesken, kun luki jotain potaskaa netistä ja hyppäs kerrostalon katolta.
No onneks nykysi on vaan myssyhoitoa ja magneettia, niin ei tarvii pelätä, että joku kertoo perättömiä kauhutarinoita niistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No joo... Entä jos on n, 25 vuotta vanha päihde merkintä, mikä evää edelleen Psykiatrian?
Sairaseläke oli viittä vailla valmis kun uusi lääkäri kaivoi tuollaisen infon ja nyt käynyt seulat, verikokeet, kaikki ok kun en ees juo ,,,,,, eivät ovet aukene!!
Mikä Suomen hoidossa mättää?
Mediassa joka kunta hymyilee MEILLÄ AVUN SAA HETI.
V...aa kuin Oravaa.30 vuotta sitten psykiatria alkoi hoitamaan lääkkeillä päihdeongelmaista ihmistä.
Siitähän se soppa vasta syntyikin.
Mutta joo, tuo näyttää olevan nykyään vaikeaa, kun päihdepuoli ei haluaisi hoitaa mt-ongelmaista, eikä psykiatrian puoli päihdeongelmaista.
Nuo kaksi ongelmaa kuitenkin kulkevat vähän kuin " käsi kädessä ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun kaveri lopetti sähköhoidot kesken, kun luki jotain potaskaa netistä ja hyppäs kerrostalon katolta.
No onneks nykysi on vaan myssyhoitoa ja magneettia, niin ei tarvii pelätä, että joku kertoo perättömiä kauhutarinoita niistä.Sain vuosia sitten sähköhoitoa, ei seurannut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin, oli hyötyä.
Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa, eikä uskoa jokaiseen " kauhutarinaan ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No joo... Entä jos on n, 25 vuotta vanha päihde merkintä, mikä evää edelleen Psykiatrian?
Sairaseläke oli viittä vailla valmis kun uusi lääkäri kaivoi tuollaisen infon ja nyt käynyt seulat, verikokeet, kaikki ok kun en ees juo ,,,,,, eivät ovet aukene!!
Mikä Suomen hoidossa mättää?
Mediassa joka kunta hymyilee MEILLÄ AVUN SAA HETI.
V...aa kuin Oravaa.Hoidon tarkoitus ei ole lähettää ihmisiä eläkkeelle.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Appiukko sai sähkö hoitoa.
Kuoli aivoverenvuotoon.
SÄHKÖSSÄ rauhoittava osa oli ESILÄÄKITYS BENTSOILLA.Minä sain ihan itse valita että otanko sähköä vai en. Tosin siitäkin on kaksikymmentävuotta aikaa. Olen kuullut että sähköhoitoa ei enää käytetä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suurin osa itsemurhista voitaisiin välttää jos psykiatrien hoito olisi kaikille mieliala häiriöstä kärsiville pakollinen
Avohoito ei ole ratkaisuItsemurha voi olla joskus parempi vaihtoehto kuin pakkohoidossa oleminen..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsemurha voi olla joskus parempi vaihtoehto kuin pakkohoidossa oleminen..
Taitaa tilastojen valossa olla yleisempää, että pakkohoidossa oleva riistää / on riistänyt jonkun toisen, kun oman henkensä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt ihmisiin, jotka olisivat kehuneet olleensa sairaalassa, oli syy sitten mikä tahansa.
Mitä kehumista sairaalassa olemisessa olisi ?Tuskin kukaan sairaalassa oloaan todellakaan kehuu. Mutta sairaala on usein vahva kokemus, jota haluaa purkaa puhumalla. Sairaala on useimmille outo ja pelottavakin kokemus, sitä paitsi sairaalassa ollaan hyvinkin sairaana, mikä lisää tilanteen pelottavuutta. Kyllä siitä täytyy saada puhua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä sain ihan itse valita että otanko sähköä vai en. Tosin siitäkin on kaksikymmentävuotta aikaa. Olen kuullut että sähköhoitoa ei enää käytetä.
Minultakin lääkäri kysyi, suostunko, ja käytiin pitkä keskustelu asiasta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsemurha voi olla joskus parempi vaihtoehto kuin pakkohoidossa oleminen..
Pakkohoito loppuu kuitenkin jossain vaiheessa, elämää ei saa takaisin, jos tekee itsemurhan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin kukaan sairaalassa oloaan todellakaan kehuu. Mutta sairaala on usein vahva kokemus, jota haluaa purkaa puhumalla. Sairaala on useimmille outo ja pelottavakin kokemus, sitä paitsi sairaalassa ollaan hyvinkin sairaana, mikä lisää tilanteen pelottavuutta. Kyllä siitä täytyy saada puhua.
Tietenkin puhua saa, ja on hyväkin, että puhuu.
Kiinnitin huomioni lähinnä tuohon kehumiseen, kun ei sellaista yleensä tapahdu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pakkohoito loppuu kuitenkin jossain vaiheessa, elämää ei saa takaisin, jos tekee itsemurhan.
Loppuelämä on monilta pilattu koska lääkkeet ovat tehneet sairaaksi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Loppuelämä on monilta pilattu koska lääkkeet ovat tehneet sairaaksi
Noin minäkin aikoinaan pitkään luulin, mutta toisin kävi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Loppuelämä on monilta pilattu koska lääkkeet ovat tehneet sairaaksi
En edelleenkään ymmärrä miksi terveelle ihmiselle tarjottaisiin lääkkeitä?
Oletko varma ettei puhuta sairaudentunnottomista jotka eivät edes ymmärrä miksi tarvitsevat lääkkeitä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta eikö se olis ihan hyvä tietää että mitä hoitoa nykyisin annetaan, ennen kun rupeaa kritisoimaan, muuten tulee sellainen mielikuva että psykoottisesti kritisoidaan, ilman että edes tiedetään mitä kritisoidaan
Psykoottisesti kritisoidaan xD
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun kaveri lopetti sähköhoidot kesken, kun luki jotain potaskaa netistä ja hyppäs kerrostalon katolta.
No onneks nykysi on vaan myssyhoitoa ja magneettia, niin ei tarvii pelätä, että joku kertoo perättömiä kauhutarinoita niistä.Epäilen että sähkö olisi kaverisi katolta tuonut pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sain vuosia sitten sähköhoitoa, ei seurannut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin, oli hyötyä.
Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa, eikä uskoa jokaiseen " kauhutarinaan ".Niin plasebossa on merkittävä teho.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hoidon tarkoitus ei ole lähettää ihmisiä eläkkeelle.
No sitä psykiatrian hoito usein tekee. Tai on estämättä sitä eläköitymistä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taitaa tilastojen valossa olla yleisempää, että pakkohoidossa oleva riistää / on riistänyt jonkun toisen, kun oman henkensä.
No ei tosiaankaan ole tilastojen valossa yleisempää että pakkohoidossa ollut riistää toisen kuin itsensä hengen. Itsemurhissa on piikki sairaalajaksojen jälkeen enkä ihmettele
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Epäilen että sähkö olisi kaverisi katolta tuonut pois.
Ei sähköhoidon takia kukaan itseään tapa, siihen on muut, itsestä ja omasta sairaudesta johtuvat syyt, jos niin menee tekemään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin plasebossa on merkittävä teho.
Kerro nyt sekin, miten sähköhoitoa voidaan antaa placebona ?
Sähköä joko annetaan tai ei anneta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei tosiaankaan ole tilastojen valossa yleisempää että pakkohoidossa ollut riistää toisen kuin itsensä hengen. Itsemurhissa on piikki sairaalajaksojen jälkeen enkä ihmettele
Eikö se ole niin päin, jos sairaalaan ei pääse, niin sitten saattaa tehdä sen ikävimmän päätöksen ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä miksi terveelle ihmiselle tarjottaisiin lääkkeitä?
Oletko varma ettei puhuta sairaudentunnottomista jotka eivät edes ymmärrä miksi tarvitsevat lääkkeitä?Oletko varma että sairaudentunnottomat eivät ole terveitä
Yksi terveyden merkki on se että ihminen kieltää olevansa sairas... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma että sairaudentunnottomat eivät ole terveitä
Yksi terveyden merkki on se että ihminen kieltää olevansa sairas...Kuinka usein kukaan väittää tervettä ihmistä sairaaksi ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin plasebossa on merkittävä teho.
Millä tavoin plasebo eroaa nosebosta? Kumpi niistä on vahvempaa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Epäilen että sähkö olisi kaverisi katolta tuonut pois.
Epäile pois, ihmiset jotka tietävät, tuntevat ja juttelivat hänen kanssaan, ovat asiasta eri mieltä kanssasi.
Ja vaikka ei liitykkään kaverini tapaukseen, niin kai ymmärrät, että vaikka ihmisellä itsellään ei ole sairaudentuntoa, niin hänen ympärillään olevat ihmiset näkee ja kokee, että meneekö ihmisellä hyn vai huonosti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sitä psykiatrian hoito usein tekee. Tai on estämättä sitä eläköitymistä
Paljonko on usein? Täällä niitä on viisi, missä loput?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se ole niin päin, jos sairaalaan ei pääse, niin sitten saattaa tehdä sen ikävimmän päätöksen ?
Itse asiassa se on ihan yleinen ilmiö, että ihminen on niin pohjalla että ei niin sanotusti jaksa tehdä itsemurhaa. Siksi esimerkiksi mieliala lääkkeiden alottamiseen liittyy itsemurha riskiä, koska yhtäkkiä sitä virtaa riittääkin.
Mutta sitten on psykoosisairaita jotka yrittää väittää että se on joku jumalan manifestaatio siitä että he eivä tarvitse hoitoa tai lääkkeitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuinka usein kukaan väittää tervettä ihmistä sairaaksi ?
Joskus toisinaan joku taas sittei kai ei
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
30 vuotta sitten psykiatria alkoi hoitamaan lääkkeillä päihdeongelmaista ihmistä.
Siitähän se soppa vasta syntyikin.
Mutta joo, tuo näyttää olevan nykyään vaikeaa, kun päihdepuoli ei haluaisi hoitaa mt-ongelmaista, eikä psykiatrian puoli päihdeongelmaista.
Nuo kaksi ongelmaa kuitenkin kulkevat vähän kuin " käsi kädessä ".Päihdeongelmaisten mt-hoito ontuu Suomessa. Luoja nähkööt jos vielä syöttävät niille mielialalääkkeitä oluen päälle
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro nyt sekin, miten sähköhoitoa voidaan antaa placebona ?
Sähköä joko annetaan tai ei anneta.Psykiatristen hoitojen teho perustuu todennäköisesti aina samaan:
Siihen että ihminen on hoitosuhteessa, hänelle puhuu auktoriteetti valkotakki päällä johon luottaa, uskoo että hoidosta on hyötyä (plasebo) vaikkei siitä tosiasiallisesti merkittävästi plasebohoitoon verrattuna olekaan hyötyä. Jos yhtään. Vaikka haittavaikutukset löytyisikin. Uskon kyllä että aivojen läpi sähkövirran lyönnistä ja kouristelusta voi toki jonkunsortin vaikutus olla. Kyllähän himpskatti sentään sähköhoidon alustavassa teoriaperustassakin mistä sitä alettiin kokeilla aateltiin ettei epileptikoilla ole skitsofreniaa.
Itse uskon että sähköhoidosta seuraa jos ei kyse ole plaseboon verrattavasta hyödystä, jonkun sortin herääminen nukutuksesta ja sen seurauksena tokkura ja joku high joka ei seuraa hyödyllisyydestä aivoille mutta voi siitä toki jotain erilaista oloa repiä. On sentään tehokkaissa rajuissa hoidoissa käyty. Harmi vain että mikään sähköhoitotutkimus ei ole pitempää hyötyä todennut. Ja haitat on aika hirveät- mielummin olisin alakuloinen kuin olisin kujalla aikajanoista elämässäni. Toki sanotaan että muistihaitat on ohimeneviä mutta olen muutakin kuullut.
On ihmiset kyllä hurjia kun menee sähköttämään aivojaan kun on tosi paska olla. Ei voi muuta sanoa. En laittaisi edes tietokoneeni läpi sähkövirtaa. Hassua että jopa staattisesta sähköstä voi tulla toimintahäiriöitä tietokoneisiin harvinaisesti. Tykkään aivojeni sähköisestä toiminnasta enkä tarvi reboottia (joku vertasi sähköhoitoa siihen) , sähkötystä, voltteja, epilepsiakohtausta, välittäjäaineiden oikeaan tai väärään tilaan naksautusta, sedatiiveilla tukahdutettuja kouristuksia enkä myöskään oloa jossa mietin että mitäs hittoa tapahtui, missä mun muistin osasia on. Ihan riittävästi miettimistä arkipäivän askareissa.
Olen aina kiitollinen itselleni että sanoin sähköhoidoille ei koska niiden antaminen lääkehaitoista kärsineelle jonka lääkehaitat on edelleen päällä on hyvin epäeettistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Epäile pois, ihmiset jotka tietävät, tuntevat ja juttelivat hänen kanssaan, ovat asiasta eri mieltä kanssasi.
Ja vaikka ei liitykkään kaverini tapaukseen, niin kai ymmärrät, että vaikka ihmisellä itsellään ei ole sairaudentuntoa, niin hänen ympärillään olevat ihmiset näkee ja kokee, että meneekö ihmisellä hyn vai huonosti.Ai että sähköhoito olisi pelastanut kaverisi elämän? Nääh. Epätodennäköistä. Sillä ei ole pitkäkestoista tehoa. Toki jos se olisi vinksauttanut kaverisi aivot juuri oikeaan asentoon edes hetkeksi jotta psykiatrian suuri tieteilijä olisi voinut löytää hänelle juuri oikean lääkeyhdistelmän. Tai sitten vain hän olisi saanut edes hetkeksi voimia jatkaa ja olisi tapahtunut spontaania olon paranemista.
Itse uskon että nää tyypit tosin ennemmin tai nyöhemmin monet kokeilee uudestaan. Osastojaksojen jäljeen itsemurhakuolleisuudessa on piikki.
Hyvin hankala on todeta että joku yksi hoitokeino olisi pelastanut jonkun elämän. Saatika sitten edes lyhyt hoitojakso. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse asiassa se on ihan yleinen ilmiö, että ihminen on niin pohjalla että ei niin sanotusti jaksa tehdä itsemurhaa. Siksi esimerkiksi mieliala lääkkeiden alottamiseen liittyy itsemurha riskiä, koska yhtäkkiä sitä virtaa riittääkin.
Mutta sitten on psykoosisairaita jotka yrittää väittää että se on joku jumalan manifestaatio siitä että he eivä tarvitse hoitoa tai lääkkeitä.Ja mistä sinä tiedät miksi joku on itsemurhan tehnyt lääkkeissä? Toi on niin väsynyt myytti toi "saa virtaa niin tekee itsarin". Mulla tulee kyllä lääkkeiden vuoksi itsemurha-ajatuksia poteneena muita syitä mieleen kuin "aktivoituminen ja energiatasojen nousu". Esim pahan olon tai sekavan olon lisääntyminen, vieroitusoireiden aiheuttama vuoristorata, erinäköiset haitat, agitaatio jossa on oikeasti hankala olla paikallaan (akatisia).. Mutta sovitaan sitten vaikka niin että kun ihminen ottaa pillerin niin kun sillä on paha olo niin sitten se on pim, energinen ja nyt jaksaa mennä junan eteen.
Mulla oli silloin lääkkeiden aiheuttamien itsemurha-ajatusten vuoksi outo olo: tunsin että mun on pakko tappaa itseni koska olo on 24/7 Täysin sietämätön, en voi olla nahoissani ja on mahdoton olla siinä olossa ja mietin että en halua kuolla ja surin sitä että pitää kuolla. Siinä missä masentuneena itsemurha-ajatukseni ovat olleet enemmänkin luokkaa, voi eksistentiaalisen tuskan turahdus sentään. Oispa helpottavaa olla olematta. Siinä on vielä semmosta tilaa spekuloida sillä että lähteäkö vaiko ei,ja vähän makustellakin asialla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Paljonko on usein? Täällä niitä on viisi, missä loput?
Ei tarvi kovin kauaa etsiä tilastoja masennuseläköitymisistä ja siitä kuinka niitä eläköityjiä on pääosin hoidettu lääkkeillä. Lue, löydät kyllä netistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sitä psykiatrian hoito usein tekee. Tai on estämättä sitä eläköitymistä
Jos mt- syistä eläköityy ihmisiä ennätysmäärä, niin miksi teitä on täällä vain viisi?
Jos oikeasti ahdistunut ihminen on onnellinen siihen eläkkeeseensä, eikä ole täällä siitä valittamassa, niin miksi sinä olet?
Mikä on se valituksen tuottaman mielihyvä, mikä saa sinut tänne harva se päivä laukomaan jotain tuollaisia ajatuspieruja? Käytkö heittämässä samoja myös somaattiselle puolelle, että miksi niin usein syöpähoidot epäonnistuu?
MIKSI? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykoottisesti kritisoidaan xD
Uhraappas elämästäs pari tuntia siihen, että tutkit tätä foorumia ja sen kirjoituksia useamman vuoden ajalta.
Huomaat helposti miten kirjoittelun narratiivi on muuttunut.
Tai sitten voit käyttää viisitoista sekunttia elämästäsi äXDeettämiseen, ja todistaa muutoksen olemassaolon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö se ole niin päin, jos sairaalaan ei pääse, niin sitten saattaa tehdä sen ikävimmän päätöksen ?
Tutkimusten mukaan ihmiset kokevat hoidon pääsääntöisesti hyväksi, mutta hoitoon pääsy koetaan hankalaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma että sairaudentunnottomat eivät ole terveitä
Yksi terveyden merkki on se että ihminen kieltää olevansa sairas...Teoriassa tämä on mahdollista, mutta käytännössä terveen ihmisen ei tarvitse kieltää olevansa sairas.
Ja jos arvata pitäisi, niin tämä varmaan on se miksi niin moni sairas ihminen kusahtaa niissä pakkohoitoon liittyvissä lääkärin tarkastuksissa, koska kuvittelevat todistavansa olevansa terveitä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai että sähköhoito olisi pelastanut kaverisi elämän? Nääh. Epätodennäköistä. Sillä ei ole pitkäkestoista tehoa. Toki jos se olisi vinksauttanut kaverisi aivot juuri oikeaan asentoon edes hetkeksi jotta psykiatrian suuri tieteilijä olisi voinut löytää hänelle juuri oikean lääkeyhdistelmän. Tai sitten vain hän olisi saanut edes hetkeksi voimia jatkaa ja olisi tapahtunut spontaania olon paranemista.
Itse uskon että nää tyypit tosin ennemmin tai nyöhemmin monet kokeilee uudestaan. Osastojaksojen jäljeen itsemurhakuolleisuudessa on piikki.
Hyvin hankala on todeta että joku yksi hoitokeino olisi pelastanut jonkun elämän. Saatika sitten edes lyhyt hoitojakso.Mitä se olisi sinulta pois, jos se sähköhoito olisi pelastanut kaverini?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tarvi kovin kauaa etsiä tilastoja masennuseläköitymisistä ja siitä kuinka niitä eläköityjiä on pääosin hoidettu lääkkeillä. Lue, löydät kyllä netistä.
Sinulta kysyttiin että missä ne loput on? Väität että löytyyvät netistä, mutta silti täällä on vain ne samat viisi?
MISSÄ ON LOPUT sadat tuhannet lääkkeiden käyttjät? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä et tiedä millainen diagnoosi ällä ihmisellä on ja mikä lääke , siksi ei voi koskaan verrata lääkitystään kehenkään muuhun , kaikilla on eri tapa reagoida asioihin .
Jos sinulla onnistui niin oli tuuria enemmistö joka ei syö lääkkeitään joutuu aika Äkkiä osastolle , koska he tarvitsevat juuri sen lääkkeen vaan eivät ymmärrä sitäUseimmiten kyseessä on lääkekoukku. Ei muuta. Kuka tarvitsee lääkitystä, joka kutistaa aivoja, ja estää kävelemisen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Epäile pois, ihmiset jotka tietävät, tuntevat ja juttelivat hänen kanssaan, ovat asiasta eri mieltä kanssasi.
Ja vaikka ei liitykkään kaverini tapaukseen, niin kai ymmärrät, että vaikka ihmisellä itsellään ei ole sairaudentuntoa, niin hänen ympärillään olevat ihmiset näkee ja kokee, että meneekö ihmisellä hyn vai huonosti.Ehkä hän hyppäsi sieltä katolta juuri siitä syystä, kun meni huonosti, sähköstä huolimatta.
Ikävä tapaus kyllä, valitettavaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse asiassa se on ihan yleinen ilmiö, että ihminen on niin pohjalla että ei niin sanotusti jaksa tehdä itsemurhaa. Siksi esimerkiksi mieliala lääkkeiden alottamiseen liittyy itsemurha riskiä, koska yhtäkkiä sitä virtaa riittääkin.
Mutta sitten on psykoosisairaita jotka yrittää väittää että se on joku jumalan manifestaatio siitä että he eivä tarvitse hoitoa tai lääkkeitä.Ei itsemurhaa tehdä sillä verukkeella, jaksaako sen tehdä vai ei.
Oma olotila muuten siinä on vaikuttava tekijä, millainen on psyykkinen jaksaminen ( toki tuossa se jaksaminen, mutta teot yleensäkin tehdään fyysisen jaksamisen perusteella ), ahdistaako elämä liikaa, onko henkisesti kuinka vaikeaa.
Kun ihminen saa " virtaa " vaikka niistä lääkkeistä, usein se elämäkin alkaa tuntua vähän paremmalta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päihdeongelmaisten mt-hoito ontuu Suomessa. Luoja nähkööt jos vielä syöttävät niille mielialalääkkeitä oluen päälle
Ei se luoja nähnyt, vaikka minullekin alettiin päihdeongelmaisena syöttämään kaikenlaisia lääkkeitä.
Lähtökohtaisesti täysin väärä tapa hoitaa päihdeongelmaista. Lääkkeet päihteiden lisäksi ei saa mitään hyvää aikaan, päinvastoin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ai että sähköhoito olisi pelastanut kaverisi elämän? Nääh. Epätodennäköistä. Sillä ei ole pitkäkestoista tehoa. Toki jos se olisi vinksauttanut kaverisi aivot juuri oikeaan asentoon edes hetkeksi jotta psykiatrian suuri tieteilijä olisi voinut löytää hänelle juuri oikean lääkeyhdistelmän. Tai sitten vain hän olisi saanut edes hetkeksi voimia jatkaa ja olisi tapahtunut spontaania olon paranemista.
Itse uskon että nää tyypit tosin ennemmin tai nyöhemmin monet kokeilee uudestaan. Osastojaksojen jäljeen itsemurhakuolleisuudessa on piikki.
Hyvin hankala on todeta että joku yksi hoitokeino olisi pelastanut jonkun elämän. Saatika sitten edes lyhyt hoitojakso.Tunnetko paljonkin ihmisiä, jotka ovat olleet osastohoidossa, ja sen jälkeen muka tappaneet itsensä ?
Kyllä ne hoidot ovat suurimman osan pelastaneet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos mt- syistä eläköityy ihmisiä ennätysmäärä, niin miksi teitä on täällä vain viisi?
Jos oikeasti ahdistunut ihminen on onnellinen siihen eläkkeeseensä, eikä ole täällä siitä valittamassa, niin miksi sinä olet?
Mikä on se valituksen tuottaman mielihyvä, mikä saa sinut tänne harva se päivä laukomaan jotain tuollaisia ajatuspieruja? Käytkö heittämässä samoja myös somaattiselle puolelle, että miksi niin usein syöpähoidot epäonnistuu?
MIKSI?Minä olen ihan tyytyväinen eläkeläinen, ei ole valittamista.
Tunnen ja tiedän itseni sen verran hyvin, että en kykenisi enää töitä tekemään, vaikka elämä muuten rullaa suhteellisen hyvin.
En pysty sanomaan, jos tulisi liikaa paineita, esim. työelämässä, menisikö vointini huonompaan suuntaan. En halua sitä riskiä ottaa, koska se on aina olemassa kuitenkin.
Pakko todeta, että on olemassa jonkinmoinen määrä ihmisiä, jotka valittavat vain " valittamisen ilosta ", koskee asia sitten mitä tahansa.
Jos keskittyy ikuiseen valittamiseen, ei varmasti huomaa elämän hyviä puolia, koska kyllä niitä jokaisella on, ainakin vähän, jos ei enempää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tutkimusten mukaan ihmiset kokevat hoidon pääsääntöisesti hyväksi, mutta hoitoon pääsy koetaan hankalaksi.
Juurikin näin.
Nykyään on vaikeaa päästä hoitoon, edes avohoitoon, saati sitten osastohoitoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulta kysyttiin että missä ne loput on? Väität että löytyyvät netistä, mutta silti täällä on vain ne samat viisi?
MISSÄ ON LOPUT sadat tuhannet lääkkeiden käyttjät?Mistä tiedät, että juuri viisi ?
Jos onkin neljä, kuusi, tai vaikka kymmenen ?
Haittaako se sinua jotenkin erityisesti ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mistä sinä tiedät miksi joku on itsemurhan tehnyt lääkkeissä? Toi on niin väsynyt myytti toi "saa virtaa niin tekee itsarin". Mulla tulee kyllä lääkkeiden vuoksi itsemurha-ajatuksia poteneena muita syitä mieleen kuin "aktivoituminen ja energiatasojen nousu". Esim pahan olon tai sekavan olon lisääntyminen, vieroitusoireiden aiheuttama vuoristorata, erinäköiset haitat, agitaatio jossa on oikeasti hankala olla paikallaan (akatisia).. Mutta sovitaan sitten vaikka niin että kun ihminen ottaa pillerin niin kun sillä on paha olo niin sitten se on pim, energinen ja nyt jaksaa mennä junan eteen.
Mulla oli silloin lääkkeiden aiheuttamien itsemurha-ajatusten vuoksi outo olo: tunsin että mun on pakko tappaa itseni koska olo on 24/7 Täysin sietämätön, en voi olla nahoissani ja on mahdoton olla siinä olossa ja mietin että en halua kuolla ja surin sitä että pitää kuolla. Siinä missä masentuneena itsemurha-ajatukseni ovat olleet enemmänkin luokkaa, voi eksistentiaalisen tuskan turahdus sentään. Oispa helpottavaa olla olematta. Siinä on vielä semmosta tilaa spekuloida sillä että lähteäkö vaiko ei,ja vähän makustellakin asialla.Onko argumenttisi tosiaan se, että kukaan muu ei voi tietää masennuksesta tai itsemurhista mitään, koska sinä tiedät niistä kuitenkin aina enemmän ja paremmin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatristen hoitojen teho perustuu todennäköisesti aina samaan:
Siihen että ihminen on hoitosuhteessa, hänelle puhuu auktoriteetti valkotakki päällä johon luottaa, uskoo että hoidosta on hyötyä (plasebo) vaikkei siitä tosiasiallisesti merkittävästi plasebohoitoon verrattuna olekaan hyötyä. Jos yhtään. Vaikka haittavaikutukset löytyisikin. Uskon kyllä että aivojen läpi sähkövirran lyönnistä ja kouristelusta voi toki jonkunsortin vaikutus olla. Kyllähän himpskatti sentään sähköhoidon alustavassa teoriaperustassakin mistä sitä alettiin kokeilla aateltiin ettei epileptikoilla ole skitsofreniaa.
Itse uskon että sähköhoidosta seuraa jos ei kyse ole plaseboon verrattavasta hyödystä, jonkun sortin herääminen nukutuksesta ja sen seurauksena tokkura ja joku high joka ei seuraa hyödyllisyydestä aivoille mutta voi siitä toki jotain erilaista oloa repiä. On sentään tehokkaissa rajuissa hoidoissa käyty. Harmi vain että mikään sähköhoitotutkimus ei ole pitempää hyötyä todennut. Ja haitat on aika hirveät- mielummin olisin alakuloinen kuin olisin kujalla aikajanoista elämässäni. Toki sanotaan että muistihaitat on ohimeneviä mutta olen muutakin kuullut.
On ihmiset kyllä hurjia kun menee sähköttämään aivojaan kun on tosi paska olla. Ei voi muuta sanoa. En laittaisi edes tietokoneeni läpi sähkövirtaa. Hassua että jopa staattisesta sähköstä voi tulla toimintahäiriöitä tietokoneisiin harvinaisesti. Tykkään aivojeni sähköisestä toiminnasta enkä tarvi reboottia (joku vertasi sähköhoitoa siihen) , sähkötystä, voltteja, epilepsiakohtausta, välittäjäaineiden oikeaan tai väärään tilaan naksautusta, sedatiiveilla tukahdutettuja kouristuksia enkä myöskään oloa jossa mietin että mitäs hittoa tapahtui, missä mun muistin osasia on. Ihan riittävästi miettimistä arkipäivän askareissa.
Olen aina kiitollinen itselleni että sanoin sähköhoidoille ei koska niiden antaminen lääkehaitoista kärsineelle jonka lääkehaitat on edelleen päällä on hyvin epäeettistä.Siis hetkinen, valitatko sinä nyt oikeasti taas siitä, että sait itse valita otitko sähköhoitoa vai ei?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tiedät, että juuri viisi ?
Jos onkin neljä, kuusi, tai vaikka kymmenen ?
Haittaako se sinua jotenkin erityisesti ?Koska viisi on erittäin kattava otos suomalaisista mielenterveyskuntoutujista ja he voivat omakohtaisella kokemuksellaan kumota kaikki tieteelliset tutkimukset hoidon hyödyistä.
Mutta jos heitä on vain neljä, niin silloin on todennäköisempää, että kyseessä on vain sairaudentunnottomien nillitys, ja tutkimuksiin ja kyselyihin perustuva tieto asiakastyytyväisyydestä pitääkin paikkansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siis hetkinen, valitatko sinä nyt oikeasti taas siitä, että sait itse valita otitko sähköhoitoa vai ei?
Ei siinä pitäisi olla valittamista, jos annetaan itse päättää jostain hoitomuodosta, suostuuko sitä ottamaan vastaan vai ei.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siinä pitäisi olla valittamista, jos annetaan itse päättää jostain hoitomuodosta, suostuuko sitä ottamaan vastaan vai ei.
Niinhän sitä luulisi, mutta kun tekstiä lukee, niin kummallisestippa sitä ollaan taas saatu kaikki netistä löydetyt haittavaikutukset, vaikka ei ole otettu edes koko hoitoa.
- Anonyymi
Niin ei ole kaikkien kohdalla , jos nyt sinä kykenet lopettamaan niin siihen ei kaikki kykene .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma että sairaudentunnottomat eivät ole terveitä
Yksi terveyden merkki on se että ihminen kieltää olevansa sairas...Vuosia sitten sanoin lääkärille keskustellessamme, että tiedän minulla olevan olemassa diagnoosin, mutta olen pitkään ollut oireeton.
Sen perusteella lääkärin kirjauksessa luki, että olen sairaudentunnoton. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulta kysyttiin että missä ne loput on? Väität että löytyyvät netistä, mutta silti täällä on vain ne samat viisi?
MISSÄ ON LOPUT sadat tuhannet lääkkeiden käyttjät?Lääkkeitä käyttävät ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä lääkityksiinsä ja elämäänsä, eivät varmasti paljoa tänne kirjoittele.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On myös lääkkeettömiä hoitomuotoja kuten sähköshokkihoito
Ihmisten tulisi kokeilla näitäSekään muoto ei sovi kaikille , joten nämä sairaudet ovat hyvin erilaiset erilaisella ihmisillä .
Tiedän yhden vanhan kollegan joka sai näitä sähköshokeja eka kerralla oli tyytyväinen mutta kun sai myöhemmin uudestaan niin ei ollut samaa vaikutusta. Sairaus otti ylitse.
Häntä ei enää ole - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tulisi kokeilla. Kaveri sai aivovaurion sähköshokkihoidosta ja minulta meni muisti osittain. Hengenvaarallisia hoitoja.
Muistaisin että sanovat muistin palaavan muutamassa päivässä , sekin tietysti on yksilöllistä .
Tavallisesti niitä saa masennukseen. Ei siis vaikeampiin mt sairauksiin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kertoisitko vielä, miten laitoksessa voitaisiin hoitaa ihmistä muka paremmin kuin avohoidossa ?
Psyykeä pystytään hoitamaan myös avohoidossa, kyseessähän on ihmisen oman ajattelutavan, asennoitumisen, itsensä ymmärtämisen, ym. opettelua. Miksi se tapahtuisi laitoksessa jotenkin eri tavalla ?
Toki jos ihminen on kovin itsetuhoinen, ehkä pahimmaksi ajaksi laitoshoito olisi paikallaan.On ihmisiä jotka tuntevat olonsa turvalliseksi laitoksessa ja on ihmisiä jotka haluavat itsenäisesti olla avohoidossa Seki; riippuu ihmisestä.äluulen että minä jos olisin sairas niin haluaisin ola sairaalassa ennemmin kun kotona siellä on hoitajia lähellä . Mutta enhän todella voi tietää mitä haluaisin jos tulisin sairaaksi silloin voisi mielentila olla eritavalla .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt ihmisiin, jotka olisivat kehuneet olleensa sairaalassa, oli syy sitten mikä tahansa.
Mitä kehumista sairaalassa olemisessa olisi ?Niin ainä et ole törmännyt, mutta moni muu on. Joku on ollut korva leikkaiåuksessa ja kertoo siitä ja miten kauan hän sai olla sairaalassa, toisella sappikivet, kolmannella kohdun poisto jne
Joten ihan avoimesti ihmiset kertovat kokemuksistaan sairaalassa olostaan sillä melkein jokainen on joskus ollut potilaana sairaalassa. Mutta jos om mt sairauskia niin kukaan ei inahdakaan siitä vaikka nekin ovat vaan ihan tavallisia sairauksia . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin osastolla ihmisen jonka kanssa oltiin juteltu pitkät tovit. Kun hän kävi sähkössä, ei tunnistanut minua ja oli kujalla. Eräs tuttuni unohti kokonaan esim yhden henkilön poismenon mikä oli tapahtunut hänen sähköhoitojakson aikana.
En itse ottaisi hetken buustia pahimmillaan saaden vastaavia ongelmia aivoihini ja muistiini. Pitkäaikaista hyötyä ei sähköhoitotutkimuksissa ole todettu. Jatkuva sähkötys lisää riskiä.
Psykiatrian hoidot pahimmillaan karsii sitä mitä on olla ihminen (tunteet sivussa menee seksuaalisuus, jopa ajattelukyky kognitiivisesti voi rapautua ja sivussa muisti).
Mitä pitemmän päälle menin raskaaseen psykiatriaan sitä enemmän tiedän mitä toisesta päästä psykiatriaa löytyy. Maltilliset hoidot toki voi joitakin auttaa mutta ongelma on siinä kun hoidot tuottaa haittaa jota psykiatriassa hoidetaan lisääntyvinä mt-ongelmina (esim tunnelama ja lisääntynyt apatia, lisääntynyt paha olo esim jos puhkeaa vaikka akatisia tai ahdistusta vieroituksessa, kognition ongelmat sähköhoidosta tai turruytavista lääkkeistä). Psykiatrian aineet ja sähköt harvoin tuo mitään tilalle vaan leikkaa siitä mitä on olla ihminen leikkaa kapasiteetista jonka joku erehtyy ajattelemaan että se on tehoa. Toki joskus tuskan turrutus voi olla ok kun se psykiatria edes turruttaisi sen tuskanSiitä seksuaalisuudesta kovasti miehet puhuu. Ihan kun se olisi kaikista tärkein asia elämässä . Usein se kyllä palautuu kun lopettaa lääkityksen jos on masennusta potenut .mutta yleensä naiset haluavat saada ainoastaan mielialansa ensi sijassa taspainoon , eivätkä murehdi seksiä . Sillä tietävät että nekin halut palautuvat aikanaan .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta eikö se olis ihan hyvä tietää että mitä hoitoa nykyisin annetaan, ennen kun rupeaa kritisoimaan, muuten tulee sellainen mielikuva että psykoottisesti kritisoidaan, ilman että edes tiedetään mitä kritisoidaan
Ihminen joka haluaa tulla terveeksi ei kritisöi hoitoa vaan panostaa aikansa saamalla terveytensä takaisin .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Magneettistimulaatio on helpoimpia hoitomuotoja, vähän sama kuin akupunktio.
Ei siitä ainakaan haittoja ole, hyödyistä en tiedä, kun ei ole omaa kokemusta.Voi hyvä Sylvi noista mageeteista. Miten magneetti muka voisi vaikuttaa ihmisen mielialaan . Eräskin mies oli ostanut magneetti pohjalliset kenkiinsä ja kehui miten terve mieli oli tullut, minun mieheni mittasi magneetti määrän niistä sellaisilla koneilla millä työskenteli ja totesi ettei pohjallisista ollut tippaakaan magneettia, aiis mies voi hyvin luulosta että ne pohjalliset auttaa , niin toimii ihmisen aivokoneisto . Joten totta on että usko siirtää vuoriakin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
30 vuotta sitten psykiatria alkoi hoitamaan lääkkeillä päihdeongelmaista ihmistä.
Siitähän se soppa vasta syntyikin.
Mutta joo, tuo näyttää olevan nykyään vaikeaa, kun päihdepuoli ei haluaisi hoitaa mt-ongelmaista, eikä psykiatrian puoli päihdeongelmaista.
Nuo kaksi ongelmaa kuitenkin kulkevat vähän kuin " käsi kädessä ".Jokainen hoito perustuu siihen että se on todettu toimivaksi joten ei senttiä niin ole että ne ilman tutkimuksia ovat ketään hoitaneet. Appi sai aikonaan viinan himoissaan antabusta ei mitään mieliala lääkkeitä . Mutta kun lopetti alkoi tissuttelemaan uudestaan pienemmässä määrässä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sain vuosia sitten sähköhoitoa, ei seurannut minkäänlaisia ongelmia, päinvastoin, oli hyötyä.
Ei kannata uskoa kaikkea lukemaansa, eikä uskoa jokaiseen " kauhutarinaan ".Ihmisillä on kovia kauhukuvia asiasta ja niitä sitten levittävät netissä koska eivät tiedä asiasta mitään. Antaisivat olla se myrkyttävät toisten mieliä kauhujutuillaan koska sähköhoito on ollut monelle avuksi. Nämä jotka niistä kirjoittavat negatiivisesti ovat niitä joihin ei mikään hoito tehoa . Ovat niitä jotka levittävät pahaa mieltä olivat millä palstalla tahansa .
Siis silloin kun ei tiedosteta omaa tilansa niin ollaan niin pollevaa poikaa julistamassa kaikkea negatiivista hoidosta vaikka se olis millaista. Tableteilla tai sähöllä .
Kunhan eivät ottaisi kaikkia hoitopaikkoja niiltä jotka todella niitä tarvitsevat aikaisilla epäluuloillaan mikä onkin ainoa ominaisuus heillä . Sillä on ihmisiä jotka ovat tietoisia omasta sairaudestaan ja haluavat ainoastaan tulla terveiksi hoidon avulla . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä sain ihan itse valita että otanko sähköä vai en. Tosin siitäkin on kaksikymmentävuotta aikaa. Olen kuullut että sähköhoitoa ei enää käytetä.
Sekin riippuu sairaudesta jos annetaan sähköhoitoa , kyllä luulen että sitä annetaa tänäänkin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuskin kukaan sairaalassa oloaan todellakaan kehuu. Mutta sairaala on usein vahva kokemus, jota haluaa purkaa puhumalla. Sairaala on useimmille outo ja pelottavakin kokemus, sitä paitsi sairaalassa ollaan hyvinkin sairaana, mikä lisää tilanteen pelottavuutta. Kyllä siitä täytyy saada puhua.
Niin että sana kehui taas meni toisilla pääasiaksi. Murre sanassa sanotaan usein sanaa kehua kun tarkoitetaan kertomista. Eräät vaan ei sitä ymmärrä . Siis sana kehua ei tarkoita joka paikassa mitään ylpeilyä vaan vanhassa murteessa sitä käytetään ihan vaan kerrontana , mutta aitä ei vissiin kaikki tiedä
Esim olitko kehunut äidillesi miiässä oleit eilen
Opettaja kehui koulussa historian tunnilla jne
Niin että sanotaan että moni ihminen haluaa kertoa kokemuksistaan sairaalassa olostaan Ja miksi hän oli siellä hoidossa . Niin että pilkun viilaajakin ymmärtää .mistä on kyse. Anoppini käytti aina sanaa kehua kun se ymmärrettiin kertomisena . - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En edelleenkään ymmärrä miksi terveelle ihmiselle tarjottaisiin lääkkeitä?
Oletko varma ettei puhuta sairaudentunnottomista jotka eivät edes ymmärrä miksi tarvitsevat lääkkeitä?No jos olet terve niin älä sitten syö , mutta tavallisesti ei kyllä terveelle ihmiselle kirjoiteta lääkkeitä , mutta potilas voi tuntea olonsa terveeksi siksi kun syö lääkkeitä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistaisin että sanovat muistin palaavan muutamassa päivässä , sekin tietysti on yksilöllistä .
Tavallisesti niitä saa masennukseen. Ei siis vaikeampiin mt sairauksiinMinä sain psykoosisairauden hoitoon sähköä.
Olin todella huonossa kunnossa, itsetuhoinen ja vähän uhkaavakin, kuitenkaan satuttamatta ketään. Lääkärin kanssa osastolla keskusteltiin ja hän kysyi suostunko kokeilemaan sähköä, ja suostuin.
En siis ollut masentunut, sähkö ei ollut sitä varten.
En huomannut muistiini sähköhoidon vaikuttavan millään lailla. Ei kadonnut edes lähimuisti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi hyvä Sylvi noista mageeteista. Miten magneetti muka voisi vaikuttaa ihmisen mielialaan . Eräskin mies oli ostanut magneetti pohjalliset kenkiinsä ja kehui miten terve mieli oli tullut, minun mieheni mittasi magneetti määrän niistä sellaisilla koneilla millä työskenteli ja totesi ettei pohjallisista ollut tippaakaan magneettia, aiis mies voi hyvin luulosta että ne pohjalliset auttaa , niin toimii ihmisen aivokoneisto . Joten totta on että usko siirtää vuoriakin
Psyyken hoidossa magneetit eivät ole kengän pohjalla. Käsittääkseni ne laitetaan korviin, korvanlehteen.
Vähän saman tyylistä kuin akupunktiokin.
Toisaalta hyvät pohjalliset ja hyvät kengät voi olla niin hyvät kävellä, että se vaikuttaa mieleenkin, piristyy kun on hyvä kävellä. Liikunta antaa aina hyvää oloa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin plasebossa on merkittävä teho.
Älä viitsi puhua paskaa ota selvää miten se hoito toimii ette kirjoittele asiattomuuksia ja loukkaa toista ihmistä ylimielisyydelläsi .
Hieman voisi ehkä ajatella asioita pidemmälle kun on tälläisistä asioista kyse •Sinunlaisesi voi saada aikaan enemmän mielipahaa kun että ottaisitosaa keskustelu. Normaalisti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jokainen hoito perustuu siihen että se on todettu toimivaksi joten ei senttiä niin ole että ne ilman tutkimuksia ovat ketään hoitaneet. Appi sai aikonaan viinan himoissaan antabusta ei mitään mieliala lääkkeitä . Mutta kun lopetti alkoi tissuttelemaan uudestaan pienemmässä määrässä
Olihan se " toimivaa " juu.
Iso kasa lääkkeitä, osastolta passitus kotiin ja päivittäin viinaa päälle. Minkä luulet siinä toimineen, hoidollisesti ?
Äläkä ota kirjaimellisesti kaikkea lukemaasi, on pientä vinoilua mukana, kun kerron, että lääkkeillä alettiin päihdeongelmaa hoitamaan, olihan siinä psyykkistä ongelmaa mukana.
Tarkoitinkin lähinnä, että päihdeongelmaisen psyykettä on väärin alkaa lääkitsemään erilaisilla mieliala- ja psykoosilääkkeillä.
Ja vieläpä sekin, kun aikaa kului hetken, meni psyykkinen vointi tietenkin huonommaksi sekakäytön takia, uudestaan osastolle ja uutta lääkettä vanhan päälle, osa meni täysin vaihtoon. Oli kuulemma sairaus pahentunut. Tietysti oli, sekakäytön takia.
Kaveriporukkani oli siihen aikaan täysin sekoilevaa muutenkin, käytettiin vähän mitä milloinkin. Toiset valittelivat, kun eivät saaneet lääkäriltä rauhoittavia tai muuta, minä onneksi sain reseptillä kaikkea ihan pyytämättä, vieläpä määrättiin lääkkeitä käyttämään.
Että puolustele sinä sentteinesi ihan miten päin haluat, ihan sama. Kerron kokemuksestani, en kuulemastani tai lukemastani.
Jos ei ole reilusti elämänkokemusta, niin ihan kaikesta ei tarvitse alkaa inttämään vastaan.
En minäkään höpise asioista, joista ei ole tietoa eikä kokemusta, silloin olen hiljaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma että sairaudentunnottomat eivät ole terveitä
Yksi terveyden merkki on se että ihminen kieltää olevansa sairas...Joo tunsi; aikanani yhden perheen jotka hoitivat tälläistä sairasta , omien sanojensa mukaan hän oli terve vaan teot olivat sitten aika sairaita. Näkyjä joita näki ja kun muut ei nähneet niitä niin nimitteli muita hulluiksi saivat jonkunlaisen tasapainon lääkkeillä lopulta . Niin että sairaskin kieltää olevansa sairas se on juuri sairauden merkki kun kieltää sen minkä muut kovat hyvin sairaaksi hänen taholtaan.
Joten puhu sinä vaan terveyden merkeistä , se on sinun ihan oma mielipiteesi. Hoitoalalla katsotaan asioita toisin - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisillä on kovia kauhukuvia asiasta ja niitä sitten levittävät netissä koska eivät tiedä asiasta mitään. Antaisivat olla se myrkyttävät toisten mieliä kauhujutuillaan koska sähköhoito on ollut monelle avuksi. Nämä jotka niistä kirjoittavat negatiivisesti ovat niitä joihin ei mikään hoito tehoa . Ovat niitä jotka levittävät pahaa mieltä olivat millä palstalla tahansa .
Siis silloin kun ei tiedosteta omaa tilansa niin ollaan niin pollevaa poikaa julistamassa kaikkea negatiivista hoidosta vaikka se olis millaista. Tableteilla tai sähöllä .
Kunhan eivät ottaisi kaikkia hoitopaikkoja niiltä jotka todella niitä tarvitsevat aikaisilla epäluuloillaan mikä onkin ainoa ominaisuus heillä . Sillä on ihmisiä jotka ovat tietoisia omasta sairaudestaan ja haluavat ainoastaan tulla terveiksi hoidon avulla .Sinä se sitten joka foorumilla tyrmäät kaikki ihmiset, edes tietämättä ovatko he sairaita vai eivät, ja jos ovat, niin et tiedä millä tavalla.
Teet mielessäsi jokaisesta sairaan.
Toivottavasti et ole ammattilainen psykiatrian puolella, koska tuolla asenteella et ainakaan potilailta pysty kehuja saamaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse asiassa se on ihan yleinen ilmiö, että ihminen on niin pohjalla että ei niin sanotusti jaksa tehdä itsemurhaa. Siksi esimerkiksi mieliala lääkkeiden alottamiseen liittyy itsemurha riskiä, koska yhtäkkiä sitä virtaa riittääkin.
Mutta sitten on psykoosisairaita jotka yrittää väittää että se on joku jumalan manifestaatio siitä että he eivä tarvitse hoitoa tai lääkkeitä.Muistan yhden potilaan joka luulimolevansa eräs tunnettu julkkis vaikka laulaa hön ei osannut siltikin oli tämä julkkis , ja sanoi että hoitajat ovat hulluja hänessä ei mitään vikaa ollut oli kuulemma lähdössä kietueelle. Se kiertue rajoittui sairaalan käytäville kolmen kuukauden ajaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin ainä et ole törmännyt, mutta moni muu on. Joku on ollut korva leikkaiåuksessa ja kertoo siitä ja miten kauan hän sai olla sairaalassa, toisella sappikivet, kolmannella kohdun poisto jne
Joten ihan avoimesti ihmiset kertovat kokemuksistaan sairaalassa olostaan sillä melkein jokainen on joskus ollut potilaana sairaalassa. Mutta jos om mt sairauskia niin kukaan ei inahdakaan siitä vaikka nekin ovat vaan ihan tavallisia sairauksia .Todella monet ovat minullekin kertoneet olleensa sairaalassa, kuka mistäkin syystä, mutta ei heistä kukaan ole kehunut sillä.
Sen takia kommentoin aiemmin, kun joku oli kirjoittanut, että ihmiset muka kehuisivat sairaalassa oloistaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistan yhden potilaan joka luulimolevansa eräs tunnettu julkkis vaikka laulaa hön ei osannut siltikin oli tämä julkkis , ja sanoi että hoitajat ovat hulluja hänessä ei mitään vikaa ollut oli kuulemma lähdössä kietueelle. Se kiertue rajoittui sairaalan käytäville kolmen kuukauden ajaksi.
Onhan tuolla sairaaloissa tavannut vaikka minkä ammatin " edustajia ", ihan kuninkaallisia myöten.
Ihminen kun on psykoosissa, niin voi tulla vaikka minkälaista juttua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vuosia sitten sanoin lääkärille keskustellessamme, että tiedän minulla olevan olemassa diagnoosin, mutta olen pitkään ollut oireeton.
Sen perusteella lääkärin kirjauksessa luki, että olen sairaudentunnoton.Tarkoittaa vain sitä että oireet ovat näkyneet pahasti päällepäin vaikka et itse niitä tunnista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi hyvä Sylvi noista mageeteista. Miten magneetti muka voisi vaikuttaa ihmisen mielialaan . Eräskin mies oli ostanut magneetti pohjalliset kenkiinsä ja kehui miten terve mieli oli tullut, minun mieheni mittasi magneetti määrän niistä sellaisilla koneilla millä työskenteli ja totesi ettei pohjallisista ollut tippaakaan magneettia, aiis mies voi hyvin luulosta että ne pohjalliset auttaa , niin toimii ihmisen aivokoneisto . Joten totta on että usko siirtää vuoriakin
Kyseessä siis hoitomuoto, joka on korvannut niin sanottua sähköhoitoa.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/masennus/aivojen-magneettistimulaatio - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoittaa vain sitä että oireet ovat näkyneet pahasti päällepäin vaikka et itse niitä tunnista.
Sinäkö olit siellä kärpäsenä katossa katsomassa ja kuuntelemassa keskustelua ?
Jos oireet ovat näkyneet, niin kovin on harvinaista kun kotiin päästivät silloin. Ja monet vuodet on mennyt jo hyvin, ei lääkkeitä, ei mitään seurantaa, ei hoitotahoa olemassa.
On se kyllä kiva, kun pystyt ventovieraista tekemään omia päätelmiäsi.
Toivottavasti olet itsekin kunnossa, vai senkö takia lyttäät toisia, kun itselläsi on paha olla, vai etkö tunnista olotilaasi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä se sitten joka foorumilla tyrmäät kaikki ihmiset, edes tietämättä ovatko he sairaita vai eivät, ja jos ovat, niin et tiedä millä tavalla.
Teet mielessäsi jokaisesta sairaan.
Toivottavasti et ole ammattilainen psykiatrian puolella, koska tuolla asenteella et ainakaan potilailta pysty kehuja saamaan.Eihän sitä voi koskaan varmaksi tietää, mutta johdonmukaisia olettamuksia voi tehdä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinäkö olit siellä kärpäsenä katossa katsomassa ja kuuntelemassa keskustelua ?
Jos oireet ovat näkyneet, niin kovin on harvinaista kun kotiin päästivät silloin. Ja monet vuodet on mennyt jo hyvin, ei lääkkeitä, ei mitään seurantaa, ei hoitotahoa olemassa.
On se kyllä kiva, kun pystyt ventovieraista tekemään omia päätelmiäsi.
Toivottavasti olet itsekin kunnossa, vai senkö takia lyttäät toisia, kun itselläsi on paha olla, vai etkö tunnista olotilaasi ?Missä seisoo laki, että sairaudentunnotonta ei saa päästää kotiin?
Tai missä on laki että ihmiselle täytyy määrätä lääkettä, jos hän pärjää ilman?
Jos sinä pystyt päättelemään toisten ihmisten pahat olot, niin miksi toiset eivät pystyisi päättelemään sinun? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tarvi kovin kauaa etsiä tilastoja masennuseläköitymisistä ja siitä kuinka niitä eläköityjiä on pääosin hoidettu lääkkeillä. Lue, löydät kyllä netistä.
Eikös tässä ollut kyse loppuelmän lääkityksestä? Meneekö täällä taas psykoosisairaudet ja masennus iloisesti sekaisin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatristen hoitojen teho perustuu todennäköisesti aina samaan:
Siihen että ihminen on hoitosuhteessa, hänelle puhuu auktoriteetti valkotakki päällä johon luottaa, uskoo että hoidosta on hyötyä (plasebo) vaikkei siitä tosiasiallisesti merkittävästi plasebohoitoon verrattuna olekaan hyötyä. Jos yhtään. Vaikka haittavaikutukset löytyisikin. Uskon kyllä että aivojen läpi sähkövirran lyönnistä ja kouristelusta voi toki jonkunsortin vaikutus olla. Kyllähän himpskatti sentään sähköhoidon alustavassa teoriaperustassakin mistä sitä alettiin kokeilla aateltiin ettei epileptikoilla ole skitsofreniaa.
Itse uskon että sähköhoidosta seuraa jos ei kyse ole plaseboon verrattavasta hyödystä, jonkun sortin herääminen nukutuksesta ja sen seurauksena tokkura ja joku high joka ei seuraa hyödyllisyydestä aivoille mutta voi siitä toki jotain erilaista oloa repiä. On sentään tehokkaissa rajuissa hoidoissa käyty. Harmi vain että mikään sähköhoitotutkimus ei ole pitempää hyötyä todennut. Ja haitat on aika hirveät- mielummin olisin alakuloinen kuin olisin kujalla aikajanoista elämässäni. Toki sanotaan että muistihaitat on ohimeneviä mutta olen muutakin kuullut.
On ihmiset kyllä hurjia kun menee sähköttämään aivojaan kun on tosi paska olla. Ei voi muuta sanoa. En laittaisi edes tietokoneeni läpi sähkövirtaa. Hassua että jopa staattisesta sähköstä voi tulla toimintahäiriöitä tietokoneisiin harvinaisesti. Tykkään aivojeni sähköisestä toiminnasta enkä tarvi reboottia (joku vertasi sähköhoitoa siihen) , sähkötystä, voltteja, epilepsiakohtausta, välittäjäaineiden oikeaan tai väärään tilaan naksautusta, sedatiiveilla tukahdutettuja kouristuksia enkä myöskään oloa jossa mietin että mitäs hittoa tapahtui, missä mun muistin osasia on. Ihan riittävästi miettimistä arkipäivän askareissa.
Olen aina kiitollinen itselleni että sanoin sähköhoidoille ei koska niiden antaminen lääkehaitoista kärsineelle jonka lääkehaitat on edelleen päällä on hyvin epäeettistä.Kuunnelkaa nyt taas välillä itseänne.
Jos pysyvää vakavaa skitsofreniaa sairastava ihminen tarvitsee lopunelämäänsä lääkitystä, niin se teidän mielestä on ihan ok, että se lopetetaan kesken.
Mutta sitten kun puhutte toivottavasti ohimenevästä masennuksesta, niin yhtäkkiä ongelma onkin se että jotain magneetti stimulatiota pitää ottaa useampi, putkeen, että se pahin vaihe menee ohi?
WTF? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihmisillä on kovia kauhukuvia asiasta ja niitä sitten levittävät netissä koska eivät tiedä asiasta mitään. Antaisivat olla se myrkyttävät toisten mieliä kauhujutuillaan koska sähköhoito on ollut monelle avuksi. Nämä jotka niistä kirjoittavat negatiivisesti ovat niitä joihin ei mikään hoito tehoa . Ovat niitä jotka levittävät pahaa mieltä olivat millä palstalla tahansa .
Siis silloin kun ei tiedosteta omaa tilansa niin ollaan niin pollevaa poikaa julistamassa kaikkea negatiivista hoidosta vaikka se olis millaista. Tableteilla tai sähöllä .
Kunhan eivät ottaisi kaikkia hoitopaikkoja niiltä jotka todella niitä tarvitsevat aikaisilla epäluuloillaan mikä onkin ainoa ominaisuus heillä . Sillä on ihmisiä jotka ovat tietoisia omasta sairaudestaan ja haluavat ainoastaan tulla terveiksi hoidon avulla .No sähköhoidon tutkimukset eivät tue sen pitkäaikaista tehoa ja tutkimusnäyttö on kehnoa. Vaikka kuinka tuntuisi että potilaat saa siitä apua voi olla että siinä on plasebovaikutusta mukana. En ikikuuna päivänä en milloinkaan antaisi aivojeni läpi lyödä sähköä. Never.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siitä seksuaalisuudesta kovasti miehet puhuu. Ihan kun se olisi kaikista tärkein asia elämässä . Usein se kyllä palautuu kun lopettaa lääkityksen jos on masennusta potenut .mutta yleensä naiset haluavat saada ainoastaan mielialansa ensi sijassa taspainoon , eivätkä murehdi seksiä . Sillä tietävät että nekin halut palautuvat aikanaan .
PSSD on tosiasia ja voi koskea sekä naisia että miehiä. Kaikilla ei seksuaalisuus palaudu. Kadun ssri lääkkeiden käyttöä karvaasti. Uskon että riskiä pysyvämpiin häiriöihin lisäsi käyttö niin nuorena jolloin seksuaalisuuskin oli vasta muotoutumassa. Enkä anna anteeksi mitä psykiatria teki minulle ja monelle kaltaiselleni. Kun olen alasajanut lääkkeitä terveelliset elämäntavat toimii masennuslääkkeitä paremmin..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
PSSD on tosiasia ja voi koskea sekä naisia että miehiä. Kaikilla ei seksuaalisuus palaudu. Kadun ssri lääkkeiden käyttöä karvaasti. Uskon että riskiä pysyvämpiin häiriöihin lisäsi käyttö niin nuorena jolloin seksuaalisuuskin oli vasta muotoutumassa. Enkä anna anteeksi mitä psykiatria teki minulle ja monelle kaltaiselleni. Kun olen alasajanut lääkkeitä terveelliset elämäntavat toimii masennuslääkkeitä paremmin..
https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/fullarticle/2629522
Itsemurhariskin kohoaminen sairaalajakson jälkeen, meta-analyysi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos mt- syistä eläköityy ihmisiä ennätysmäärä, niin miksi teitä on täällä vain viisi?
Jos oikeasti ahdistunut ihminen on onnellinen siihen eläkkeeseensä, eikä ole täällä siitä valittamassa, niin miksi sinä olet?
Mikä on se valituksen tuottaman mielihyvä, mikä saa sinut tänne harva se päivä laukomaan jotain tuollaisia ajatuspieruja? Käytkö heittämässä samoja myös somaattiselle puolelle, että miksi niin usein syöpähoidot epäonnistuu?
MIKSI?Syöpähoidoissa esim kemoterapiasta sentään jokainen ymmärtää että se on keholle myös ennenkaikkea toksista. Psykiatria on valehdellut että psyykenlääkkeet korjaa esin kemiallisia ongelmia kehossa (turha väittää ettei näin ole ollut kun on löytynyt esim dataa netistä näistä valheista joiden tieteellinen perusta on vähintään ontuva) kuten joidenkin välittäjäaineiden vähäisyyttä, epätasapainoa tai muuta. Se ei ole tuonut ilmi potilaille määräämiensä psykoaktiivisten aineiden mahdollisia haitallisia puolia tunne-elämälle kuten tunnetason turtumista. Ihmiset ei ole edes ymmärtäneet käyttävänsä psykoaktiivisia aineita jotka kaiken lisäksi aiheuttaa fyysistä mukautumista ja riippuvuutta mikä voi johtaa lopetusvaikeuksiin. Kirsikkana kakun päälle informoidussa suostumuksessa on usein unohtunut niinkin olennaiset asiat kuin seksuaalihäiriöt joka on evoluution kannalta ajateltuna aika olennainen asia, suvun jatkamiskyky.
Syöpähoidoilla ei ole vastustajia syistä että se ei toimi kuin psykiatria ja se löytää ne kasvaimet aikuisten oikeasti siinä missä psykiatria pseudotieteenä spekuloi näillä biologisilla poikkeamilla. Voi olla ettei mitään sellaista edes siinä määrin ole miten psykiatria haluaa asian nähdä, kovalevyn vikojen suhteen, kyseessä okkin kuvainnollisesti sovellustason viat. Toki oireita voi hoitaa mutta ei ole syytä valehdella aineiden olevan hyödyllisempiä mitä ne on biologisella tasolla.
Tiedän kyllä kirurgiastakin esimerkkejä leikkaustyypeistä joita potilaat vastustaa henkeen ja vereen. Esim tietynlainen verkkokirurgia jonka seuraukset joillekin naisille ovat olleet huomattavia invalidisoiden osan. Ehkä yhteistä psykiatrialle ja tietyille implanteille on kyseisten kohteiden hyvin lyhyt tutkimus.
Lääketieteessä on paskat puolensa, psykiatriassa ne korostuu. Missään muualla ei myöskään yritetä epäonnistuneita hoitoja niin usein syyttää yksilön mielenterveydellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä se olisi sinulta pois, jos se sähköhoito olisi pelastanut kaverini?
Ei se olisi ollut minulta pois mutta totean vain että usein itsetuhoista ihmistä on hankala pelastaa, se on vain tosiasia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän sitä luulisi, mutta kun tekstiä lukee, niin kummallisestippa sitä ollaan taas saatu kaikki netistä löydetyt haittavaikutukset, vaikka ei ole otettu edes koko hoitoa.
Nykyään luen hoitojen kritiikit ja hyödyt kaikessa. En ole enää naiivi höppänä joka tuli satutetuksi vaan tiedostava ja informoidun suostumuksen tehnyt potilas. Toki voisin tuudittautua uskomuksiini hoidon tehoista ja kuunnella vain lääkäriä mutta sitä en enää koskaan tee. Siitä olen maksanut ison hinnan elämässäni ja oppinut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sekään muoto ei sovi kaikille , joten nämä sairaudet ovat hyvin erilaiset erilaisella ihmisillä .
Tiedän yhden vanhan kollegan joka sai näitä sähköshokeja eka kerralla oli tyytyväinen mutta kun sai myöhemmin uudestaan niin ei ollut samaa vaikutusta. Sairaus otti ylitse.
Häntä ei enää oleMikä pahinta ei välttämättä kaikilla sairaus ota ylitse vaan kumuloituneet hoidon haitat ottaa ylitse. Ja mikä pahinta yksilö tai hänen lääkörinsä tulkitsee ne pelkästään mt ongelmana ja "hoitoresistenttinä masennuksena"
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Muistaisin että sanovat muistin palaavan muutamassa päivässä , sekin tietysti on yksilöllistä .
Tavallisesti niitä saa masennukseen. Ei siis vaikeampiin mt sairauksiinNiin sanovat mutta se ei ole todellisuutta mitä he sanovat kaikkien osalta. Lääketieteelle ei tietenkään merkitse ne huonommat skenaariot jotka sivuutetaan kaikessa.
https://youtu.be/wRWT_UZus94?si=UA_B3G0qOLhCQ7Il - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuunnelkaa nyt taas välillä itseänne.
Jos pysyvää vakavaa skitsofreniaa sairastava ihminen tarvitsee lopunelämäänsä lääkitystä, niin se teidän mielestä on ihan ok, että se lopetetaan kesken.
Mutta sitten kun puhutte toivottavasti ohimenevästä masennuksesta, niin yhtäkkiä ongelma onkin se että jotain magneetti stimulatiota pitää ottaa useampi, putkeen, että se pahin vaihe menee ohi?
WTF?No on niitäkin ns skitsofreenikkoja jotka lopettaa lääkkeensä ja voi ihan hyvin. Uskoisin että ne tarinat saattanee liittyä samaan kuin tuolla yhdellä kirjoittajalla, psykiatrian mielestä päihteistä seurannut sekoilu ja psykoosit on pysyvää mielisairautta vaikka oikea tie olisi päihteettömyys ja lääkkeettömyys. Saattaa tulla mielenkiintoinen yllätys kun lopettaakin lääkkeet ja päihteet, toki aivot ottaa tuosta elämäntavasta osumaa.
Tai jonkun traumaattinen historia otetaan todesta ja traumaterapian keinoin joku osa itsestä eheytyy eikä enää oireile psykoottisena käytöksenä.
Uskoisin että pysyvältä lääkkeiden käytöltä suojaa a) kyky osata elää terveellisesti ja välttää päihteitä b) monella vieroittautuminen rauhallisesti ja ehkä hyberbolisesti ja itsestä huolenpitäminen sinä aikana. Sen ymmärtäminen että se vaatii työtä ja selviytymiskeinojen opettelua olla ilman aineita c) kyky opetella käsittelemään traumoja ja tunteitaan.
Haluaisin tehdä tutkimuksen missä henkilöt jotka haluaa luopua lääkkeistä laitettaisiin tukimalliin missä kaikkea näitä opetellaan ohjatusti ja katsoa mikä prosentti enemmän pystyy luopumaan lääkkeistä. Ihminen voi oppia lääkepurussa selviytymiskeinoja jotka voi kestää jollain jopa koko elämän koska itsehoito on tärkeä osa vieroittautumista jos haluaa pysyäkin aineista erossa.
Mielenkiintoista kyllä miten joku dopamiinia salpaava aine muka auttaa skitsofreenikkoja lopun ikäänsä joka kenties lisää riskiä psykooseille jatkossa kun voi tulla ns supersensitivity psychosis ilmiö jolle on lääkkeiden tekemä biologinen perusta. Uskon että psykiatria hoitaa monia ongelmia joita se on itse laukaissut, muttei sano sitä ääneen. Se tekee lääkeriippuvaisia ihmisiä joiden aivojen reseptoritiheyksiä on sotkettu tavoin joka laukaisee epätasapainoa hermosto ja aivotasolla ja tietenkin hoitaa sen tekemiä ongelmia uusilla aineilla jotka menee kokoajan kohti voimakkaampia aineita koska aineissa voi olla toleranssi ja tuho alkaa näkyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä seisoo laki, että sairaudentunnotonta ei saa päästää kotiin?
Tai missä on laki että ihmiselle täytyy määrätä lääkettä, jos hän pärjää ilman?
Jos sinä pystyt päättelemään toisten ihmisten pahat olot, niin miksi toiset eivät pystyisi päättelemään sinun?En päättele kenestäkään mitään oloja, koska en voi tietää kenenkään olotiloja.
Eri asia on, jos ihminen kertoo olostaan jotain. Voi siitä siinä vaiheessa jotain päätelläkin, vaikka siltikään en ala ketään tuomitsemaan sairaaksi.
Myös jonkun käytös tai tapa kirjoittaa omista asioistaan, ongelmistaan, voi saada aikaan ajatuksia, onko jokin ehkä pielessä, mutta siltikään en voi ketään sairaaksi väittää.
Sairauden toteaminen ja diagnosointi on yleensä lääkärin hommaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuunnelkaa nyt taas välillä itseänne.
Jos pysyvää vakavaa skitsofreniaa sairastava ihminen tarvitsee lopunelämäänsä lääkitystä, niin se teidän mielestä on ihan ok, että se lopetetaan kesken.
Mutta sitten kun puhutte toivottavasti ohimenevästä masennuksesta, niin yhtäkkiä ongelma onkin se että jotain magneetti stimulatiota pitää ottaa useampi, putkeen, että se pahin vaihe menee ohi?
WTF?Skitsofrenialla ja masennuksella on suuri ero.
Niitä ei pysty vertailemaan keskenään, ei myöskään lääkityksistä puhuttaessa voi verrata toisiinsa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sähköhoidon tutkimukset eivät tue sen pitkäaikaista tehoa ja tutkimusnäyttö on kehnoa. Vaikka kuinka tuntuisi että potilaat saa siitä apua voi olla että siinä on plasebovaikutusta mukana. En ikikuuna päivänä en milloinkaan antaisi aivojeni läpi lyödä sähköä. Never.
Suostuin sähköhoitoon ihan uteliaisuudesta, että mahtaisiko siitä olla apua, kun kaikki muut keinot oli jo käytetty.
Koin saaneeni hyötyä siitä, mutta se on vain oma näkemykseni, myös osaston henkilökunta ja lääkäri näkivät sen hyödyllisenä.
Olen ollut aina aika valmis kokeilemaan uusia juttuja, jos mietin, että saattaisin hyötyä jostain. Toki rajansa silläkin, mutta sähkö ei pelottanut missään vaiheessa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
PSSD on tosiasia ja voi koskea sekä naisia että miehiä. Kaikilla ei seksuaalisuus palaudu. Kadun ssri lääkkeiden käyttöä karvaasti. Uskon että riskiä pysyvämpiin häiriöihin lisäsi käyttö niin nuorena jolloin seksuaalisuuskin oli vasta muotoutumassa. Enkä anna anteeksi mitä psykiatria teki minulle ja monelle kaltaiselleni. Kun olen alasajanut lääkkeitä terveelliset elämäntavat toimii masennuslääkkeitä paremmin..
Jos luopuisi syyttelystä ja katkeruudesta, sekin voisi auttaa moniin asioihin, sekä fysiikassa että psyykessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nykyään luen hoitojen kritiikit ja hyödyt kaikessa. En ole enää naiivi höppänä joka tuli satutetuksi vaan tiedostava ja informoidun suostumuksen tehnyt potilas. Toki voisin tuudittautua uskomuksiini hoidon tehoista ja kuunnella vain lääkäriä mutta sitä en enää koskaan tee. Siitä olen maksanut ison hinnan elämässäni ja oppinut.
Kiinnostaa kovasti, mikä on tuo informoitu suostumus ?
Olin psykiatrian potilaana ja asiakkaana kolmekymmentä vuotta, enkä ole ikinä mistään informoidusta suostumuksesta kuullutkaan.
Jos sellainen on olemassa, niin ammattilaisten olisi sellainen esitettävä potilaalle vastaanoton ja hoidon suunnittelun yhteydessä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No on niitäkin ns skitsofreenikkoja jotka lopettaa lääkkeensä ja voi ihan hyvin. Uskoisin että ne tarinat saattanee liittyä samaan kuin tuolla yhdellä kirjoittajalla, psykiatrian mielestä päihteistä seurannut sekoilu ja psykoosit on pysyvää mielisairautta vaikka oikea tie olisi päihteettömyys ja lääkkeettömyys. Saattaa tulla mielenkiintoinen yllätys kun lopettaakin lääkkeet ja päihteet, toki aivot ottaa tuosta elämäntavasta osumaa.
Tai jonkun traumaattinen historia otetaan todesta ja traumaterapian keinoin joku osa itsestä eheytyy eikä enää oireile psykoottisena käytöksenä.
Uskoisin että pysyvältä lääkkeiden käytöltä suojaa a) kyky osata elää terveellisesti ja välttää päihteitä b) monella vieroittautuminen rauhallisesti ja ehkä hyberbolisesti ja itsestä huolenpitäminen sinä aikana. Sen ymmärtäminen että se vaatii työtä ja selviytymiskeinojen opettelua olla ilman aineita c) kyky opetella käsittelemään traumoja ja tunteitaan.
Haluaisin tehdä tutkimuksen missä henkilöt jotka haluaa luopua lääkkeistä laitettaisiin tukimalliin missä kaikkea näitä opetellaan ohjatusti ja katsoa mikä prosentti enemmän pystyy luopumaan lääkkeistä. Ihminen voi oppia lääkepurussa selviytymiskeinoja jotka voi kestää jollain jopa koko elämän koska itsehoito on tärkeä osa vieroittautumista jos haluaa pysyäkin aineista erossa.
Mielenkiintoista kyllä miten joku dopamiinia salpaava aine muka auttaa skitsofreenikkoja lopun ikäänsä joka kenties lisää riskiä psykooseille jatkossa kun voi tulla ns supersensitivity psychosis ilmiö jolle on lääkkeiden tekemä biologinen perusta. Uskon että psykiatria hoitaa monia ongelmia joita se on itse laukaissut, muttei sano sitä ääneen. Se tekee lääkeriippuvaisia ihmisiä joiden aivojen reseptoritiheyksiä on sotkettu tavoin joka laukaisee epätasapainoa hermosto ja aivotasolla ja tietenkin hoitaa sen tekemiä ongelmia uusilla aineilla jotka menee kokoajan kohti voimakkaampia aineita koska aineissa voi olla toleranssi ja tuho alkaa näkyä.Täällä taas " tuo yksi kirjoittaja " päihteistä ja lääkkeistä.
Kirjoitat, että " saattaa tulla mielenkiintoinen yllätys kun.."
Se yllätys tuli jo monta vuotta sitten. Siinä olet oikeassa, että se on yllättävää.
Kun pääsee päihteistä, ongelmistaan, ja lääkkeistä eroon, muuttuuhan siinä elämä ihan täysin, joka on kyllä yllätys. Se on todella positiivinen, iloinen yllätys.
Sellaista ei osaa eikä pysty etukäteen edes ajattelemaan, ei uskoisi, mikä muutos siitä voi seurata.
Ja siinäkin olet oikeassa, että " aivot ottaa osumaa ". On ne ottanut, eikä enää toimi niin hyvin kuin toivoisin, mutta vähemmälläkin pärjään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos luopuisi syyttelystä ja katkeruudesta, sekin voisi auttaa moniin asioihin, sekä fysiikassa että psyykessä.
Höpö höpö. PSSD pysyy ja on pysynyt jo vuosia. Asennoitumisellani, terveellisellä elämällä, keskittymisellä muuhun ei kehoni ole parantunut tuosta tuuman vertaa. Kunnon kaasuvalotusta väittää muuta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Appiukko sai sähkö hoitoa.
Kuoli aivoverenvuotoon.
SÄHKÖSSÄ rauhoittava osa oli ESILÄÄKITYS BENTSOILLA.Minä saan pyörtymiskohtauksia neurolepteissä jatkuvasti. Menen tajuttomaksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vuosia sitten sanoin lääkärille keskustellessamme, että tiedän minulla olevan olemassa diagnoosin, mutta olen pitkään ollut oireeton.
Sen perusteella lääkärin kirjauksessa luki, että olen sairaudentunnoton.Näin ne tulkitsee. Jos sanoo tosiasian, että on pitkään ollut oireeton niin on heti sairaudentunnoton. Eihän se niin mene. Joku voi olla vuosiakin oireeton. Täm jos mikä lisää vihaa hoitohenkilökuntaa kohtaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Skitsofrenialla ja masennuksella on suuri ero.
Niitä ei pysty vertailemaan keskenään, ei myöskään lääkityksistä puhuttaessa voi verrata toisiinsa.Mutta kun sairaudentunnottomia ihmisiä kuuntelee, niin tulee väkisin se mielikuva, että he eivät ymmärrä sitä eroa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiinnostaa kovasti, mikä on tuo informoitu suostumus ?
Olin psykiatrian potilaana ja asiakkaana kolmekymmentä vuotta, enkä ole ikinä mistään informoidusta suostumuksesta kuullutkaan.
Jos sellainen on olemassa, niin ammattilaisten olisi sellainen esitettävä potilaalle vastaanoton ja hoidon suunnittelun yhteydessä.Teoriassa lääkärin tai miksi ei hoitajan ylipäätään pitäisi kertoa hoidosta ja lääkkeistä, ja sen hyödyistä ja haitoista.
Käytännössä se ei tietenkään ole niin helppoa, vaan ongelmaksi tulee potilaan kapasiteetti ymmärtää, ja käsitellä asioita ja sen perusteella tehdä päätöksiä.
Minkä ikäinen lapsi tai nuori on riittävän kypsä tekemään päätöksen?
Mitä lääkärin pitäisi tehdä, jos nuori tulee ja kertoo olevansa itsemurhan partaalla? Pitääkö lääkärin ottaa se todesta, vai lähteä siitä olettamasta, että nuori onkin vain joku huomiohuora?
Tai joku sairaudentunnotyon psykoosissa oleva ihminen. Ono hän kykenevä päättämään sitä, että ottaako hän itse lääkettä, vai jatkaako hän läheistensä terrorisointia? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Höpö höpö. PSSD pysyy ja on pysynyt jo vuosia. Asennoitumisellani, terveellisellä elämällä, keskittymisellä muuhun ei kehoni ole parantunut tuosta tuuman vertaa. Kunnon kaasuvalotusta väittää muuta.
Mistä se johtuu, että kaikki asiat, joista et itse pidä, kun joku jotain sanoo, on mielestäsi heti jotain kaasuvalotusta ?
Ei täällä varmaan kukaan halua uppoutua juuri sinun elämääsi ja tilanteeseesi henkilökohtaisesti, tuskin kenenkään muunkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin ne tulkitsee. Jos sanoo tosiasian, että on pitkään ollut oireeton niin on heti sairaudentunnoton. Eihän se niin mene. Joku voi olla vuosiakin oireeton. Täm jos mikä lisää vihaa hoitohenkilökuntaa kohtaan.
En minä ole koskaan vihaa tuntenut hoitohenkilökuntaa kohtaan, vaikka on erimielisyyksiä ollutkin.
Mitä minä saisin vihan tunteella ? En muuta kuin pahan olon itselleni.
Viha on jo sanana mielestäni voimakas, saati sitten tunteena, en halua tuntea sellaista.
Ja toisaalta, kun kaikki kokemani on jo takana päin, vielä vähemmän tunnen yhtään mitään, vaikka välillä menneitä muistelen.
Siihen on tullut eroa, kun aikoinaan ollessani psyykkisesti huonossa kunnossa, en oikein osannut sanoa omia mielipiteitäni, enkä sanoa vastaan missään tilanteessa, kärsin heikosta itsetunnosta, ja kun ajattelen aikaa, jolloin aloin toipumaan, kaikki muuttui hyvin paljon, etenkin omalla kohdallani. Minusta tuli itsevarmempi, itsetunto koheni, uskalsin ilmaista mielipiteeni ja keskustella kaikesta mistä piti keskustella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mutta kun sairaudentunnottomia ihmisiä kuuntelee, niin tulee väkisin se mielikuva, että he eivät ymmärrä sitä eroa.
Oikeastaan kun tarkemmin miettii, niin yhtäläisyyttäkin noista kahdesta löytyy.
Molemmissa sairauksissa potilaan itsetunto on luultavimmin heikentynyt, se varmasti kuuluu myös keskusteluissa, epävarmuutena, huonommuutena, ym. Itsevarmuus voi olla vähissä, kuvittelee itsensä huonommaksi ihmiseksi, kenties juuri sen sairauden takia.
Molemmissa sairauksissa saattaa olla vaikeus tehdä ja saada aikaiseksi jotain, hoitaa asioitaan, pitää yllä ihmissuhteita, ym.
Lääkitykset voivat erota toisistaan, ja usein eroavatkin, vaikka nykyään neuroleptejäkin määrätään aika herkästi, vaikkei olisi psykoosisairauttakaan.
Ja kyllähän esim. skitsofreenikko voi kärsiä myös masennuksesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Teoriassa lääkärin tai miksi ei hoitajan ylipäätään pitäisi kertoa hoidosta ja lääkkeistä, ja sen hyödyistä ja haitoista.
Käytännössä se ei tietenkään ole niin helppoa, vaan ongelmaksi tulee potilaan kapasiteetti ymmärtää, ja käsitellä asioita ja sen perusteella tehdä päätöksiä.
Minkä ikäinen lapsi tai nuori on riittävän kypsä tekemään päätöksen?
Mitä lääkärin pitäisi tehdä, jos nuori tulee ja kertoo olevansa itsemurhan partaalla? Pitääkö lääkärin ottaa se todesta, vai lähteä siitä olettamasta, että nuori onkin vain joku huomiohuora?
Tai joku sairaudentunnotyon psykoosissa oleva ihminen. Ono hän kykenevä päättämään sitä, että ottaako hän itse lääkettä, vai jatkaako hän läheistensä terrorisointia?Sen verran on tietoa, että nuori, joka kertoo olevansa itsemurhan partaalla, saa lääkityksen.
Tietoni perustuu oikeastaan lapseen, eräs oli vasta kymmenen vuotias, kun puhui itsemurhasta ym., ja hänelle määrättiin neuroleptit, muista lääkkeistä en tiedä.
Psykoosissa oleva ihminen yleensä tarvitsee lääkkeet, ainakin siinä pahimmassa vaiheessa, koska hän ei yleensä itse ymmärrä omaa tilaansa.
Nämä ovat ikuisuuskysymyksiä, jotka aina herättävät keskustelua, mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Yleensä joka asiassa on puolustajia ja vastustajia, koskee se mitä tahansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin plasebossa on merkittävä teho.
Sähkö hoidossa edelleen.. Suthan pumpataan esilääkitykselllä taju pois ( Bentsoilla ) ennen sähköä? No sitten kun heräät nukutuksesta totta helvetissä sulla on leppoinen olo niistä lääkkeistä.
Miksei kukaan tajua tätä ..??? Haloo. Sähköllä polttavat hiukset ohimolta ja sanotaan että SE auttoi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sähkö hoidossa edelleen.. Suthan pumpataan esilääkitykselllä taju pois ( Bentsoilla ) ennen sähköä? No sitten kun heräät nukutuksesta totta helvetissä sulla on leppoinen olo niistä lääkkeistä.
Miksei kukaan tajua tätä ..??? Haloo. Sähköllä polttavat hiukset ohimolta ja sanotaan että SE auttoi.Ei siinä hiukset kärsi, typerä luulo.
Ja kyllä se taju lähtee, uni tulee vasta, kun laitetaan nukutusaine.
Omalla kohdalla ei ollut mitään leppoista oloa herättyäni. Ihan samanlainen olo, kuin ennen nukutusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siinä hiukset kärsi, typerä luulo.
Ja kyllä se taju lähtee, uni tulee vasta, kun laitetaan nukutusaine.
Omalla kohdalla ei ollut mitään leppoista oloa herättyäni. Ihan samanlainen olo, kuin ennen nukutusta.Missä antaavat vielä sähköä? Täällä on siirrytty magneettiin jo vuosia sitten?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinä et tiedä millainen diagnoosi ällä ihmisellä on ja mikä lääke , siksi ei voi koskaan verrata lääkitystään kehenkään muuhun , kaikilla on eri tapa reagoida asioihin .
Jos sinulla onnistui niin oli tuuria enemmistö joka ei syö lääkkeitään joutuu aika Äkkiä osastolle , koska he tarvitsevat juuri sen lääkkeen vaan eivät ymmärrä sitäEi ole skitsofrenia diagnoosia. Ihan hyvin voin lopettaa lääkityksen. En tarvitse estolääkitystä. Jos jotakin tulisi, se hoidetaan pois. Ja sillä selvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerro nyt sekin, miten sähköhoitoa voidaan antaa placebona ?
Sähköä joko annetaan tai ei anneta.Sitä ennen saa lääke coctailin rauhoittavia ja nukutetaan.
Oletko ikinä nähnyt heräämöstä tullutta ihmistä hermona?
Voidaan sanoa SÄHKÖ AUTTOI, kun siinä kaveri bentsoissa leppoisalla fiiliksellä.
Lääkitys lakkaa ja pinna kiristyy.
Tarviikohan se taas SÄHKÖÄ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Päihdeongelmaisten mt-hoito ontuu Suomessa. Luoja nähkööt jos vielä syöttävät niille mielialalääkkeitä oluen päälle
Ontuu? Vanha merkintä jota en saa pois estää hoidon kokonaan!!
Vanhalla tarkoitan 30v - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulta kysyttiin että missä ne loput on? Väität että löytyyvät netistä, mutta silti täällä on vain ne samat viisi?
MISSÄ ON LOPUT sadat tuhannet lääkkeiden käyttjät?Kotona kuola valuen katsoo kauniita ja rohkeita siitä mitään tajuamatta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei siinä hiukset kärsi, typerä luulo.
Ja kyllä se taju lähtee, uni tulee vasta, kun laitetaan nukutusaine.
Omalla kohdalla ei ollut mitään leppoista oloa herättyäni. Ihan samanlainen olo, kuin ennen nukutusta.No kai sitten näimme puolison kanssa omiaan ja kuulimme kun hoitaja pahoitteli että appiukolla siinä hiukset nyt hieman paloi.
Seuraavana yönä kuoli. Aivoveren vuoto - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä antaavat vielä sähköä? Täällä on siirrytty magneettiin jo vuosia sitten?
Seinäjoki.
- Anonyymi
Asiahan riippuu kyllä täysin lääkkestä. Aloittaja ei kertonut enempää tietoa.
- Anonyymi
Neurolepteistä on kyse.
- Anonyymi
Riippuu toki lääkkeestä, ja sen tarpeesta, miksi se on määrätty käyttöön ja onko siitä ollut mahdollisesti jotain hyötyä. Ja miten kävisi, jos lääkkeen jättää pois.
- Anonyymi
Itse lopetin injektiolla käynnin. En tiedä mitä tästä seuraa... toivottavasti ei pakkohoitoa kuitenkaan.
- Anonyymi
Jotain saattaa seuratakin.
Miksi esim. olet hereillä kolmen aikaan yöllä ? Onko mennyt unet sekaisin ?
Jos valvoo liikaa, ei saa nukuttua, sekään ei tee psyykelle hyvää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotain saattaa seuratakin.
Miksi esim. olet hereillä kolmen aikaan yöllä ? Onko mennyt unet sekaisin ?
Jos valvoo liikaa, ei saa nukuttua, sekään ei tee psyykelle hyvää.Mitä vihjailet? Ei lääkitys ole pakollinen avohoidossa. Mitä ne voisi muka tehdä?
Mitä se sulle kuuluu milloin valvon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotain saattaa seuratakin.
Miksi esim. olet hereillä kolmen aikaan yöllä ? Onko mennyt unet sekaisin ?
Jos valvoo liikaa, ei saa nukuttua, sekään ei tee psyykelle hyvää.Itse olen ollut huonoilla yöunilla jo ainakin kolmatta vuotta. Joskus nk. viimekin yönä nukuin vain kolme tuntia. Jos tulee tehtyä liikaa hommia, tai olen stressaantunut nukkuminen hieman huononee. Parhaimpina öinä nukun kuusi tuntia. Mutta vaikka on "annettu" ns. se kaikista pahin pöpin diagnoosi, mitä olla voi, niin enpä ole vieläkään seonnut.
Mitenkä herra lääkäri, tai hoitaja selittää tämän asian, että miksi ole seonnut, vaikka en nukukaan hyvin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vihjailet? Ei lääkitys ole pakollinen avohoidossa. Mitä ne voisi muka tehdä?
Mitä se sulle kuuluu milloin valvon.Ei kuulukaan minulle, kunhan kysyin.
Miksi kuvittelet, että vihjailin jotain, kun en vihjaillut yhtään mitään ?
Ei se kuulu pätkääkään minulle, syökö joku lääkkeensä tai käykö piikillä vai ei. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse olen ollut huonoilla yöunilla jo ainakin kolmatta vuotta. Joskus nk. viimekin yönä nukuin vain kolme tuntia. Jos tulee tehtyä liikaa hommia, tai olen stressaantunut nukkuminen hieman huononee. Parhaimpina öinä nukun kuusi tuntia. Mutta vaikka on "annettu" ns. se kaikista pahin pöpin diagnoosi, mitä olla voi, niin enpä ole vieläkään seonnut.
Mitenkä herra lääkäri, tai hoitaja selittää tämän asian, että miksi ole seonnut, vaikka en nukukaan hyvin?En väittänytkään, että unettomuudesta välttämättä sekoaisi. Mainitsin vain, ettei liika valvominen tee psyykelle hyvää.
Enkä ole lääkäri, enkä hoitaja. Ihan olen itsekin aikoinaan potilaspuolella ollut. - Anonyymi
Niinhän se usein menee monella ei oteta vastaan lääkitystä. Ja sitten menee vähän aikaa ja taas ollaan sairaana tämä on hyvin klassinen käyttäytymis muoto mt sairailla ei oteta lääkitystä ja sitten taas vähän päästä sairaalaan ja kaikki aloitetaan alusta vääränlainen ylpeys on joskus ihmiselle haitaksi , ei vaan potilaalle jaan myös omaisille .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinhän se usein menee monella ei oteta vastaan lääkitystä. Ja sitten menee vähän aikaa ja taas ollaan sairaana tämä on hyvin klassinen käyttäytymis muoto mt sairailla ei oteta lääkitystä ja sitten taas vähän päästä sairaalaan ja kaikki aloitetaan alusta vääränlainen ylpeys on joskus ihmiselle haitaksi , ei vaan potilaalle jaan myös omaisille .
Miksi käytät sanaa ylpeys tässä asiayhteydessä ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi käytät sanaa ylpeys tässä asiayhteydessä ?
Olen kanssasi samaa mieltä, sairaudentunnottomuus on paljon kuvaavampi termi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotain saattaa seuratakin.
Miksi esim. olet hereillä kolmen aikaan yöllä ? Onko mennyt unet sekaisin ?
Jos valvoo liikaa, ei saa nukuttua, sekään ei tee psyykelle hyvää.Se usein toistuva valvominen on ensi oire mt sairaudesta
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vihjailet? Ei lääkitys ole pakollinen avohoidossa. Mitä ne voisi muka tehdä?
Mitä se sulle kuuluu milloin valvon.Valvo miten haluat mutta vältä toki sairautta sillä juuri valvominen on se asia mt asioissa joka on melkein kaikilla potilailla
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se usein toistuva valvominen on ensi oire mt sairaudesta
Pelkkä unettomuuskin ilmenee lähes jatkuvana valvomisena.
Unettomuus ei ole mt sairaus.
Liiasta valvomisesta voi seurata jokin psyykkinen sairaus, esim. psykoosi. Ei toki välttämättä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Valvo miten haluat mutta vältä toki sairautta sillä juuri valvominen on se asia mt asioissa joka on melkein kaikilla potilailla
Silloin kun olin potilaana, en valvonut.
Rankoilla lääkemäärillä tuli nukuttua ihan liikaakin.
Osastoilla lähes kaikki potilaat kyllä nukkuivat yönsä tainnutettuina lääkkeillä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silloin kun olin potilaana, en valvonut.
Rankoilla lääkemäärillä tuli nukuttua ihan liikaakin.
Osastoilla lähes kaikki potilaat kyllä nukkuivat yönsä tainnutettuina lääkkeillä.Niin ja joidenkin työajat ei ole 8-16. Nukkumisajatkaan eivät siis ole tyypillisimmät, ajatelkaa :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitä vihjailet? Ei lääkitys ole pakollinen avohoidossa. Mitä ne voisi muka tehdä?
Mitä se sulle kuuluu milloin valvon.On. Et saa sairaslomaa ilman lääkitystä. Mielestäni kiristystä.
Miksei saikkua saa ihan stressi lepoon?
Lääkitys pakollinen.
- Anonyymi
Tarpeellisuus kannattaa tarkistaa lääkärin kanssa. Täällä ei sitä kukaan pysty tietämään.
- Anonyymi
Mullekin sanottiin vuosia sitten, että tarviin loppuelämäksi lääkityksen. En aloittanut lääkitystä missään vaiheessa. Nyt mulla ei sitten kuulemma ko. skitsofreniaa olekaan, koska olen pärjännyt ilman lääkitystä. Jos olisi sairaus, en kuulemma pystyisi olemaan ilman lääkkeitä joutumatta osastoohoitoon...
- Anonyymi
Minä, minä, ja vain minä.
- Anonyymi
Ihan niin se sairaus tarvitsee lääkkeen käytön . Mikä siinäkin on että ihmisetbantavat neuvojaan lopettamisesta koska kukaan ei tiedän toisen ihmisen elämästä mitään eikä diagnoosista sen enenmpää kun mitä lääkettä syö.
Koskaan ei tarvitsisi mennä neuvomaan omien kokemuksiinsa perusteella ketään toista . Sillä sairaudet ovat yksilöllisiä lääkärin kanssa voi keskustella lopettamisesta ja miksi ei haluaisi syödä lääkkeitä sillä heillä on näistä asioista faktaa mitä ei jollain vieraalla neuvojalta ole
Joten paras kun keskustelee oman lääkärinsä kanssa asiasta mitkä ivat yksilöllisiä - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä, minä, ja vain minä.
Yleensä kun ihminen kertoo omista kokemuksistaan, hän käyttää persoonan ensimmäistä muotoa, eli minä-sanaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan niin se sairaus tarvitsee lääkkeen käytön . Mikä siinäkin on että ihmisetbantavat neuvojaan lopettamisesta koska kukaan ei tiedän toisen ihmisen elämästä mitään eikä diagnoosista sen enenmpää kun mitä lääkettä syö.
Koskaan ei tarvitsisi mennä neuvomaan omien kokemuksiinsa perusteella ketään toista . Sillä sairaudet ovat yksilöllisiä lääkärin kanssa voi keskustella lopettamisesta ja miksi ei haluaisi syödä lääkkeitä sillä heillä on näistä asioista faktaa mitä ei jollain vieraalla neuvojalta ole
Joten paras kun keskustelee oman lääkärinsä kanssa asiasta mitkä ivat yksilöllisiäPsyyken sairaudet on sellaisia, että ennemmin taidetaan lääkitä oireiden perusteella, ei sairauden perusteella.
Jotkut somaattiset sairaudet ovat sellaisia, että niitä pystytään hoitamaan lääkkeillä, sairaus voidaan saada parannettua lääkityksillä.
Psyykkisten sairauksien syy ei poistu lääkityksellä, lääkkeet saattavat vain helpottaa oireita.
Ja oletkohan ymmärtänyt, että täällä ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, se ei tarkoita, että oltaisiin antamassa ohjeita ja neuvoja muille. Vaikka joku toki saattaa sitäkin yrittää. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä kun ihminen kertoo omista kokemuksistaan, hän käyttää persoonan ensimmäistä muotoa, eli minä-sanaa.
Millä tavalla ihmisen subjektiivinen kokemus liittyy toisen ihmisen objektiiviseen tarpeeseen?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyyken sairaudet on sellaisia, että ennemmin taidetaan lääkitä oireiden perusteella, ei sairauden perusteella.
Jotkut somaattiset sairaudet ovat sellaisia, että niitä pystytään hoitamaan lääkkeillä, sairaus voidaan saada parannettua lääkityksillä.
Psyykkisten sairauksien syy ei poistu lääkityksellä, lääkkeet saattavat vain helpottaa oireita.
Ja oletkohan ymmärtänyt, että täällä ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, se ei tarkoita, että oltaisiin antamassa ohjeita ja neuvoja muille. Vaikka joku toki saattaa sitäkin yrittää.Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa, että ne oireet tulee sieltä sairaudesta, eikä siitä että ihminen keksii niitä itse.
Maailma on täynnä myös muita sairauksia, joissa lääkkeillä hoidetaan vaan kolesterolia, verenpainetta, veren sokeria jne jne. niin että sairauden oireet pysyvät kurissa.
Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?
Tavan teksti on foorumilla monesti myös niin itsekeskeistä, että niistä tahtoo unohtua faktat ja objektiivisuus. Teoriassa se on tietysti sitten lukijan tyhmyyttä jos menee siihen uskomaan, mutta onko luonnonvalinta oikeasti tällaisen foorumin tarkoitus, jos sillä voitaisiin jakaa myös hyvää? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa, että ne oireet tulee sieltä sairaudesta, eikä siitä että ihminen keksii niitä itse.
Maailma on täynnä myös muita sairauksia, joissa lääkkeillä hoidetaan vaan kolesterolia, verenpainetta, veren sokeria jne jne. niin että sairauden oireet pysyvät kurissa.
Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?
Tavan teksti on foorumilla monesti myös niin itsekeskeistä, että niistä tahtoo unohtua faktat ja objektiivisuus. Teoriassa se on tietysti sitten lukijan tyhmyyttä jos menee siihen uskomaan, mutta onko luonnonvalinta oikeasti tällaisen foorumin tarkoitus, jos sillä voitaisiin jakaa myös hyvää?Sama masentunut harvoin hyppää kerran kuussa junan alle, usein se ensimmäinen kerta on riittävä. Aika omituinen näkökanta, että hyppisivät muka useammin.
En myöskään väittänyt missään kohdassa, että oireet olisivat muka itse keksittyjä.
Olisiko hyvä yrittää ymmärtää lukemaansa tekstiä, ettei tarvitse kysellä höpöjä ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla ihmisen subjektiivinen kokemus liittyy toisen ihmisen objektiiviseen tarpeeseen?
Miksi sen pitäisi mitenkään liittyä ?
Oma kokemus on vain ja ainoastaan oma kokemus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi sen pitäisi mitenkään liittyä ?
Oma kokemus on vain ja ainoastaan oma kokemus.Niinpä, miksi koskaan välittää kenestäkään muusta jos vain voi puhua itsestään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyyken sairaudet on sellaisia, että ennemmin taidetaan lääkitä oireiden perusteella, ei sairauden perusteella.
Jotkut somaattiset sairaudet ovat sellaisia, että niitä pystytään hoitamaan lääkkeillä, sairaus voidaan saada parannettua lääkityksillä.
Psyykkisten sairauksien syy ei poistu lääkityksellä, lääkkeet saattavat vain helpottaa oireita.
Ja oletkohan ymmärtänyt, että täällä ihmiset kertovat omista kokemuksistaan, se ei tarkoita, että oltaisiin antamassa ohjeita ja neuvoja muille. Vaikka joku toki saattaa sitäkin yrittää.Kun sairauden syytä ei pystytä poistamaan, niin eikö ole hyvä, jos oireita edes pystytään lievittämään tai hallitsemaan? Helpompi olo sentään ja parempi toimintakyky!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama masentunut harvoin hyppää kerran kuussa junan alle, usein se ensimmäinen kerta on riittävä. Aika omituinen näkökanta, että hyppisivät muka useammin.
En myöskään väittänyt missään kohdassa, että oireet olisivat muka itse keksittyjä.
Olisiko hyvä yrittää ymmärtää lukemaansa tekstiä, ettei tarvitse kysellä höpöjä ?Montako vakavasti masentunutta tunnet?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä, minä, ja vain minä.
Eihän täällä saanut puhua toisista tämän yhden riehujan mukaan. Joten anna ihmisten puhua itsestään. Kyllä ne kiinnostavat muita jos ei sinua..
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä, minä, ja vain minä.
Sinustako täällä muiden pitäisi kirjoitella ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä, miksi koskaan välittää kenestäkään muusta jos vain voi puhua itsestään.
Kuka on väittänyt, ettei välittäisi muista, missä täällä niin luki ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Montako vakavasti masentunutta tunnet?
Juuri tällä hetkellä tunnen vain pari vakavasti masentunutta, mutta oman vajaan kolmenkymmenen vuoden psykiatrian " uraputken " varrella ( potilaana itse ) on heitä tullut tunnettua ja nähtyä aika monia, en pysty laskemaan määrää, koska vuosia kolmeenkymmeneen mahtuu aika monta, kuten myös ihmisiä, joita olen kohdannut, joihin tutustunut vuosien varrella.
Useammat laitoshoidot ovat toki vaikuttaneet siihen, että ihmiset, tutuiksikin niissä vaiheissa tulleet, ovat tulleet ja menneet jatkuvasti tilanteiden mukaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eihän täällä saanut puhua toisista tämän yhden riehujan mukaan. Joten anna ihmisten puhua itsestään. Kyllä ne kiinnostavat muita jos ei sinua..
Juurikin näin.
Kyllä tänne saa kirjoittaa itsestään, jos niin haluaa.
Muita kun ei mitenkään voi miellyttää, eikä tietenkään tarvitsekaan.
Jos joku ei tykkää kommenteista, niin ei kukaan käske niitä lukemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin näin.
Kyllä tänne saa kirjoittaa itsestään, jos niin haluaa.
Muita kun ei mitenkään voi miellyttää, eikä tietenkään tarvitsekaan.
Jos joku ei tykkää kommenteista, niin ei kukaan käske niitä lukemaan.Hän on todennäköisesti sama loukkaava riehuja, jonka loukkaa minkä ehtii.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hän on todennäköisesti sama loukkaava riehuja, jonka loukkaa minkä ehtii.
En ymmärrä, mitä hän tältä palstalta hakee, kun juuri mikään eikä kukaan miellytä. Pysyisi poissa tältä palstalta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä, mitä hän tältä palstalta hakee, kun juuri mikään eikä kukaan miellytä. Pysyisi poissa tältä palstalta.
Täällä on nimenomaan omista ja muiden kokemuksista kertovat mielenkiintoisia. Jos tämä riehuja kaipaa tietoa, sitä saa ihan muualta kuin tältä palstalta. Etsikööt sieltä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun sairauden syytä ei pystytä poistamaan, niin eikö ole hyvä, jos oireita edes pystytään lievittämään tai hallitsemaan? Helpompi olo sentään ja parempi toimintakyky!
Mikä on sairauden syy?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä on sairauden syy?
Taitaa olla aika yksilöllistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä on sairauden syy?
Parhaita on just ne vesselit, jotka kehittelee joka viikko aina uuden syyn, miksi he ovat sairastuneet .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parhaita on just ne vesselit, jotka kehittelee joka viikko aina uuden syyn, miksi he ovat sairastuneet .
Nekin ovat yksiä parhaimmista, jotka eivät halua uskoa, että jotkut ovat myös selvinneet, toipuneet, jopa parantuneet.
Mihin lienee sekin perustuu, ettei hyviin kokemuksiin ja lopputuloksiin haluta uskoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nekin ovat yksiä parhaimmista, jotka eivät halua uskoa, että jotkut ovat myös selvinneet, toipuneet, jopa parantuneet.
Mihin lienee sekin perustuu, ettei hyviin kokemuksiin ja lopputuloksiin haluta uskoa.Eiks se ole enempi niiden sairaudentunnottomien ongelma, intetään ja vängätään samalla tavalla kuin sairaana, ja sitten ihmetellään, että miksi kukaan ei usko ihimsen parantuneen.
En minä ole ainakaan koskaan huomannut, että oikeasti parantunut olisi joutunut niitä märehtimään, vaan hyvin ovat edenneet elämässään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yleensä kun ihminen kertoo omista kokemuksistaan, hän käyttää persoonan ensimmäistä muotoa, eli minä-sanaa.
Miten minä liityn sinun tarpeisiin?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten minä liityn sinun tarpeisiin?
En nyt tarkoittanutkaan juuri sinua.
Ei näitä kommentteja kannata henkilökohtaisesti ottaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa, että ne oireet tulee sieltä sairaudesta, eikä siitä että ihminen keksii niitä itse.
Maailma on täynnä myös muita sairauksia, joissa lääkkeillä hoidetaan vaan kolesterolia, verenpainetta, veren sokeria jne jne. niin että sairauden oireet pysyvät kurissa.
Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?
Tavan teksti on foorumilla monesti myös niin itsekeskeistä, että niistä tahtoo unohtua faktat ja objektiivisuus. Teoriassa se on tietysti sitten lukijan tyhmyyttä jos menee siihen uskomaan, mutta onko luonnonvalinta oikeasti tällaisen foorumin tarkoitus, jos sillä voitaisiin jakaa myös hyvää?"Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?"
Itse sain itsemurha ajatuksia lääkevieroituksesta ja lääkkeistä. Ne oli pahimmillaan ekstrapyramidaalioireiston aikana jolloin halusin päästä nahoistani irti.
En ole varma kokemukseni valossa estävätkö lääkkeet itsemurhia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun sairauden syytä ei pystytä poistamaan, niin eikö ole hyvä, jos oireita edes pystytään lievittämään tai hallitsemaan? Helpompi olo sentään ja parempi toimintakyky!
Parempi toimintakyky lääkkeissä. Anna mun nauraa xD
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?"
Itse sain itsemurha ajatuksia lääkevieroituksesta ja lääkkeistä. Ne oli pahimmillaan ekstrapyramidaalioireiston aikana jolloin halusin päästä nahoistani irti.
En ole varma kokemukseni valossa estävätkö lääkkeet itsemurhia.Pääsit kuitenkin tilanteesta hengissä ?
Eli ne lääkkeet tai vieroitusoireet eivät aiheuttaneet itsemurhaa.
Ajatella voi kuka tahansa, mitä tahansa, milloin tahansa, ja mistä syystä tahansa.
Ajatukset lähtevät omista aivoista, omista tunteista ja tuntemuksista, ideat kaikkeen syntyvät oman pään sisällä.
Se, mitä ja miten itse tuntee, tuntuu vain oman pään sisällä, ulkopuoliset asiat vaikuttavat sillä tavalla, mitä oma pää niistä ajattelee.
Miksi me ihmiset muuten suhtautuisimme asioihin niin eri tavoin, omilla tavoillamme ?
Monet kokevat samantyyppisiä asioita, samantyyppisiä ongelmia, ja siltikin reagoimme niihin eri tavoilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempi toimintakyky lääkkeissä. Anna mun nauraa xD
Itselläni ei ollut parempi toimintakyky lääkittynä, mutta en myöskään naura heille, joilla lääkkeet helpottavat elämää ja elämistä.
Jokainen kokee, kuten kokee, mitä siihen muut voi sanoa, muuta kuin omalta kohdaltaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eikö se ole ihan hyväksyttävä tavoite, ettei samat masentuneet hypi kerran kuussa junan alle, tai psykoosisairaat jotain pahempaa?"
Itse sain itsemurha ajatuksia lääkevieroituksesta ja lääkkeistä. Ne oli pahimmillaan ekstrapyramidaalioireiston aikana jolloin halusin päästä nahoistani irti.
En ole varma kokemukseni valossa estävätkö lääkkeet itsemurhia.Itselläni viekkarit oli tosi helppo tunnistaa viekkareiksi ja lääkkeet peastivat oman henkeni.
Kokemukseni on siis hyvin pitkälle sen mukainen, kuin tutkimuksissakin, eli lääkkeistä on enemmän hyötyä kuin haittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Parempi toimintakyky lääkkeissä. Anna mun nauraa xD
Miten musta tuntuu, että siinä naurussa olis suorastaan pidättelemistä, kun sinutkin näkis auttamassa, ja hoitamassa jotain muuta ihmistä kuin sinua itseäsi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten musta tuntuu, että siinä naurussa olis suorastaan pidättelemistä, kun sinutkin näkis auttamassa, ja hoitamassa jotain muuta ihmistä kuin sinua itseäsi.
Ilmassa taisi olla tuolla naurajalla jonkinlaista kateutta. Ehkä ei ole ihan helppoa hyväksyä, kun joku toinen on hyötynyt hoidosta ja itse ei ole saanut sitä hyötyä, jota olisi toivonut.
Meitä on moneen junaan ( kuten vanha sanonta kuuluu ). - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pääsit kuitenkin tilanteesta hengissä ?
Eli ne lääkkeet tai vieroitusoireet eivät aiheuttaneet itsemurhaa.
Ajatella voi kuka tahansa, mitä tahansa, milloin tahansa, ja mistä syystä tahansa.
Ajatukset lähtevät omista aivoista, omista tunteista ja tuntemuksista, ideat kaikkeen syntyvät oman pään sisällä.
Se, mitä ja miten itse tuntee, tuntuu vain oman pään sisällä, ulkopuoliset asiat vaikuttavat sillä tavalla, mitä oma pää niistä ajattelee.
Miksi me ihmiset muuten suhtautuisimme asioihin niin eri tavoin, omilla tavoillamme ?
Monet kokevat samantyyppisiä asioita, samantyyppisiä ongelmia, ja siltikin reagoimme niihin eri tavoilla.Pääsit kuitenkin tilanteesta hengissä ?
Joo selvisin lääkkeistä hengissä ja lääkkeistä huolimatta. Kiitosta en niille jaa. En ihmettele laisinkaan esim sitä kun jälkikäteen pengotaan kaikki tutkimukset millä masennuslääkkeet on tuotu markkinoille ja niiden oikeat tulokset, jotka eivät ole lääkkeelle ihan yhtä mairittelevat. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pääsit kuitenkin tilanteesta hengissä ?
Joo selvisin lääkkeistä hengissä ja lääkkeistä huolimatta. Kiitosta en niille jaa. En ihmettele laisinkaan esim sitä kun jälkikäteen pengotaan kaikki tutkimukset millä masennuslääkkeet on tuotu markkinoille ja niiden oikeat tulokset, jotka eivät ole lääkkeelle ihan yhtä mairittelevat.En ole nauranut kenellekään. Olen nauranut lähinnä ajatukselle jossa lääkkeet olisivat tuoneet parempaa toimintakykyä kun muistelen mitä se oli loppumetreillä ja lopetuksessa. Huh huh.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ilmassa taisi olla tuolla naurajalla jonkinlaista kateutta. Ehkä ei ole ihan helppoa hyväksyä, kun joku toinen on hyötynyt hoidosta ja itse ei ole saanut sitä hyötyä, jota olisi toivonut.
Meitä on moneen junaan ( kuten vanha sanonta kuuluu ).Ihan hyvä pointti. Ketäpä se ei ketuttaisi jos sairastuisi, ja näkisi vierestä kuinka muut sitten paranee / kuinka muilla sitten menee paremmin.
ITsekkin syyllistyin uhriutumiseen, joka on tunnetusti couping mekanismi jolla suojelin itseäni. Ongelma siinä vain oli se, että itse uhriutumisesta alkoi tulla suurempaa vahinkoa niin sosiaaliseen elämääni, omaan terveyteeni ja työuraan.
Onneksi älysin hankkiutua tietoisesti eroon siitä. Prosessi ei tietenkään ollut helppo, mutta ehdottomasti kannattava. Suosittelen.
- Anonyymi
Lääkärin kanssa kun puhut siitä niin hön kertoo millä tavall ainun tulee lopettaa ja miten pitkällä ajalla . Ei siinä sen kummempaa ole . Tavallisesti vähennetään hitaassa tahdissa mutta riippuu sairauden laadusta miten juuri ainun lääkityksesi kanssa se lopettaminen tehdään..
- Anonyymi
Minulla ei pätenyt tuo, että lääkärin kanssa puhuminen olisi jotain auttanut lääkityksen lopettamista koskeviin kysymyksiin, koska lääkärin mielestä minun olisi pitänyt käyttää lääkettä lopun elämääni.
Väität täällä monissa kommenteissa, että muut ovat neuvomassa toisia lääkitysasioissa, mutta kyllä niitä neuvoja näkyy sinullakin riittävän, joka kerta samat luritukset.
Mistä sinä voisit tietää muita paremmin, miten kenenkin tulisi toimia ? Koska kukaan ei voi tietää tuntemattomien asioista yhtään mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla ei pätenyt tuo, että lääkärin kanssa puhuminen olisi jotain auttanut lääkityksen lopettamista koskeviin kysymyksiin, koska lääkärin mielestä minun olisi pitänyt käyttää lääkettä lopun elämääni.
Väität täällä monissa kommenteissa, että muut ovat neuvomassa toisia lääkitysasioissa, mutta kyllä niitä neuvoja näkyy sinullakin riittävän, joka kerta samat luritukset.
Mistä sinä voisit tietää muita paremmin, miten kenenkin tulisi toimia ? Koska kukaan ei voi tietää tuntemattomien asioista yhtään mitään.Täällä jaetaan mielipiteitä, ei mitään määräyksiä. Määräyksiin tuntemattomille ihmisille ei täällä kellään voi olla valtaa.
Lue mielipiteitä tai ole lukematta, pakko täällä ei ole kenenkään roikkua ja ottaa nokkiisa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä jaetaan mielipiteitä, ei mitään määräyksiä. Määräyksiin tuntemattomille ihmisille ei täällä kellään voi olla valtaa.
Lue mielipiteitä tai ole lukematta, pakko täällä ei ole kenenkään roikkua ja ottaa nokkiisa.Luen ihan mielenkiinnosta, koska ihmismieli on hyvin kiinnostava, sekä oma, mutta myös muiden.
Hyvä puoleni on se, etten oikein kunnolla osaa ottaa nokkiini. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täällä jaetaan mielipiteitä, ei mitään määräyksiä. Määräyksiin tuntemattomille ihmisille ei täällä kellään voi olla valtaa.
Lue mielipiteitä tai ole lukematta, pakko täällä ei ole kenenkään roikkua ja ottaa nokkiisa.Täällä on se yksi palstan häirikkö riehuja, joka ottaa joka asiasta nokkiinsa. Täällä ei todellakaan ole pakko roikkua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla ei pätenyt tuo, että lääkärin kanssa puhuminen olisi jotain auttanut lääkityksen lopettamista koskeviin kysymyksiin, koska lääkärin mielestä minun olisi pitänyt käyttää lääkettä lopun elämääni.
Väität täällä monissa kommenteissa, että muut ovat neuvomassa toisia lääkitysasioissa, mutta kyllä niitä neuvoja näkyy sinullakin riittävän, joka kerta samat luritukset.
Mistä sinä voisit tietää muita paremmin, miten kenenkin tulisi toimia ? Koska kukaan ei voi tietää tuntemattomien asioista yhtään mitään.No. Miksi olet netissä niitä julistamassa sitten. Eikös täällä jaeta mielipiteitä sille joka kertoo jotain. ” luritukset” on toisten ammatti .
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No. Miksi olet netissä niitä julistamassa sitten. Eikös täällä jaeta mielipiteitä sille joka kertoo jotain. ” luritukset” on toisten ammatti .
Olisi kiva tietää, mitä olen " julistanut " ?
Jotkut kertoo, että on mukava lukea muiden mielipiteitä ja kokemuksia, ja jotkut ovat kaikkea vastaan.
Tämä on niin tätä somea....
- Anonyymi
Loppuelämän lääkitys tarkoittaa diagnoosia sairaudesta, johon se lääkitys tarvitaan, ei vain mielikuvitulsessa jonkun antamaa väärää diagnoosia ja pakkolääkitystä, ja nämä tällaiset samanlaiset aloitukset täällä ovat yleensä skitsofreniadiagnoosin saaneen yhden tai kahden aloittamia silloin, kun voivat paremmin ja näitä jaksavat epäilyksissään tehdä.
Mutta jouluja kaikille.- Anonyymi
Hyvä että jaksavat tehdä ja hyvä kun lopettavat lääkityksensä. Hienoa että sinunlainwn selvänäkijäkin ilmestyi palstalle.
- Anonyymi
Lääkärin diagnoosi ja potilaan diagnoosi eroavat aina kun on kyse mielenterveys asioista .
Lääkäri yrittää auttaa ihmistä jolla on vaikeaa, ja potilas taas on sitä mieltä ettei hän tarvitse lääkitystä . Siis miksi yleensä mennään lääkäriin jos ei haluta kuulla mitä sairastaa . Toisille on mielialalääkkeet kovasti pelottava asia riippuen millaisessa ympäristössä on kasvanut, ei hyväksytä omaa tilaamassa vaan halutaan diagnoosi jossa olisi jokin elimellinen vika. Kyseessä .
Joten sitten on näitä ns” auttavia” netissä jotka kertovat mielellään miten he lopettivat lääkityksen ja että hyvin on mennyt, tälläiset esimerkit eivät kerro koskaan sitä mikä olisi verrattavissa jonkun toisen tilanteeseen .
Siis miksi kysellä yleensäkkään netissä ihmisiltä asioita joihin vaan lääkäri voi vastata . Jos jollekkin ei sovi joku lääke niin silloin vaihdetaan toiseen . Ei nämä netissä olevat voi tietää miksi jollekkin on määrätty lääkitys. Siksi meidän neuvonsa ovat tarpeettomia , siis se mitä euroja on kokenut on ainoastaan hönen henkilökohtainen kokemus ja se ei merkitse sitä että kaikilla o; samat kokemukset siis ei voi verrata koskaan- Anonyymi
Lääkärin ja potilaan diagnoosit eivät voi erota toisistaan, koska potilas ei voi tehdä diagnoosia.
Hyvin yksinkertaista.
- Anonyymi
Jätä vain ne myrkkypillerit pois. Ei kuulu kenellekkään. Suomessa ihmisillä on peruslaillinen itsemääräämisoikeus.
- Anonyymi
Lääkkeet roskiin. Minulla oli hirveä pöhnä kokoajan ihan tavallisista lääkkeistä. Niitä sitten lääkäri vaihteli. Ei tullut parempaa oloa. Lopetin kokonaan. Nyt pää on selvä ja elämä luistaa. Liikunta maistuu. Arvot kohdillaan. Epäily jäi ,että lääkäri ylilääkitsi ihan pienetkin asiat.
- Anonyymi
Ihan sama mitä elämässäsi tapahtuu, tai ei tapahdu, en halua tietää!
- Anonyymi
Ei sinun tarvitsekaan tietää, jos et halua.
- Anonyymi
Itse lopetin seinään trintellix 15mg ja 6 viikkoa suunnittelin ja aloin valmisteleen itsemurhaa ja aloin syömään lääkettä uudelleen ja enää en halua kuolla mutta en elääkkään, mutta en suunnittele itsemurhaa enää.
- Anonyymi
Lopetit seinään?! Jollakin tulee moisesta jo hirveä olo: ahdistusta unet menee ja henkisesti paska olo. Älä nyt kylmä kalkkuna tyyliäsi pidä syynä ainakaan lopun ikääsi vetää mielialalääkettä.
Oikeasti turvalliseen vieroitukseen saa ohjwet esim RC psych Stopping Antidepressants - materiaalista minkä on tehnyt aihetta (vieroitus turvallisesti toteutettuna) tutkineet.
- Anonyymi
Olisiko jollain neuvoa mitä sanoa hoitajalle, kun on lopettanut "elinikäisen" lääkityksen? Sapuskaa tulee kyllä tuutin täydeltä.
- Anonyymi
Miten sitä voisi neuvoa, sellaiseen ei ole neuvoja.
Itse kerroin lääkärille vasta puolen vuoden kuluttua lopetuksesta, kun tapaamisaika oli vasta niin kaukana, puoli vuotta myöhemmin.
Sanoin suoraan, että olin lopettanut lääkkeen käytön. Perustelin asian, miksi olin lopettanut.
Syntyihän siitä aikamoinen keskustelu, ja sapiskaakin tuli, pakkohoitokin taisi käväistä lääkärin mielessä ( siitä mainitsi vastaanotolla, ja käyntitekstissäkin luki ).
Mutta ei siitä sen kummempaa seurannut, ei mitään pakkohoitoja, ei muutakaan.
Sanoivat vain, että jäi omalle vastuulleni kuinka käy, jos jotain, mitään käy.
Tästä on jo vuosia aikaa, ja ihan hyvin on käynyt.
Toki aina olisi hyvä keskustella ensin lääkityksen lopettamisesta lääkärin kanssa. Niin yritin aikoinaan itsekin monet kerrat, ilman mitään tulosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten sitä voisi neuvoa, sellaiseen ei ole neuvoja.
Itse kerroin lääkärille vasta puolen vuoden kuluttua lopetuksesta, kun tapaamisaika oli vasta niin kaukana, puoli vuotta myöhemmin.
Sanoin suoraan, että olin lopettanut lääkkeen käytön. Perustelin asian, miksi olin lopettanut.
Syntyihän siitä aikamoinen keskustelu, ja sapiskaakin tuli, pakkohoitokin taisi käväistä lääkärin mielessä ( siitä mainitsi vastaanotolla, ja käyntitekstissäkin luki ).
Mutta ei siitä sen kummempaa seurannut, ei mitään pakkohoitoja, ei muutakaan.
Sanoivat vain, että jäi omalle vastuulleni kuinka käy, jos jotain, mitään käy.
Tästä on jo vuosia aikaa, ja ihan hyvin on käynyt.
Toki aina olisi hyvä keskustella ensin lääkityksen lopettamisesta lääkärin kanssa. Niin yritin aikoinaan itsekin monet kerrat, ilman mitään tulosta.Minäkin olen yrittänyt keskustella lääkärin ja hoitajan kanssa. Ei mitään tulosta. Pakkotuputus vain jatkuu. Kuulostaapa hyvältä että.lopulta sanoivat sen olevan omalla vastuulla. Kyllä sitä ennen varmaan vääntöä käydään.
- Anonyymi
No mene vaikka töihin, ja saano että miten hyvin tienaat, ilman lääkkeitä. Lääkärit kyllä ymmärtävät konkretian.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mene vaikka töihin, ja saano että miten hyvin tienaat, ilman lääkkeitä. Lääkärit kyllä ymmärtävät konkretian.
Ei töihin vain mennä. Pitäisi olla työpaikka eikä mun cv:llä sellaista hankita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minäkin olen yrittänyt keskustella lääkärin ja hoitajan kanssa. Ei mitään tulosta. Pakkotuputus vain jatkuu. Kuulostaapa hyvältä että.lopulta sanoivat sen olevan omalla vastuulla. Kyllä sitä ennen varmaan vääntöä käydään.
Lääkäristä se on paljon kiinni, tuleeko vääntöä vai ei.
Aikoinaan kun aloin puhua lääkkeiden pikkuhiljaa pudottamisesta, lääkäri sanoi, katsotaan nyt vielä vuosi. Kun vuosi oli kulunut, oli lääkärin aika, ja kappas, lääkäri oli vaihtunut. Taas mentiin sillä samalla, katsotaan nyt vielä vuosi.
Tuota taisi jatkua nelisen vuotta, lääkärin joka kerta vaihtuessa, kunnes en enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa itse pudottelemaan annostusta hitaasti, lopulta lopettaen koko lääkityksen.
Kun lääkärit poliklinikalla jatkuvasti vaihtuvat, ei yhdelläkään lääkärillä ole käsitystä potilaan/kuntoutujan sen hetkisestä tilanteesta. Lääkäri pystyy lukemaan ainoastaan edellisen lääkärin kirjoittamia tekstejä. Toki jos on käynyt polilla hoitajan kanssa juttelemassa, pystyy hoitaja kertomaan lääkärille omia näkemyksiään potilaasta/kuntoutujasta.
Jokaisella ihmisellä elämäntilanteet ovat muuttuvia jatkuvasti. Jos sairastuu vaikka psyykkisesti, ei se tarkoita, että olisi välttämättä koko loppuelämänsä ajan sairas. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei töihin vain mennä. Pitäisi olla työpaikka eikä mun cv:llä sellaista hankita.
Silti joka vuosi jokainen uusi ikäpolvi "menee vain töihin" ilman cv.tä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäristä se on paljon kiinni, tuleeko vääntöä vai ei.
Aikoinaan kun aloin puhua lääkkeiden pikkuhiljaa pudottamisesta, lääkäri sanoi, katsotaan nyt vielä vuosi. Kun vuosi oli kulunut, oli lääkärin aika, ja kappas, lääkäri oli vaihtunut. Taas mentiin sillä samalla, katsotaan nyt vielä vuosi.
Tuota taisi jatkua nelisen vuotta, lääkärin joka kerta vaihtuessa, kunnes en enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin alkaa itse pudottelemaan annostusta hitaasti, lopulta lopettaen koko lääkityksen.
Kun lääkärit poliklinikalla jatkuvasti vaihtuvat, ei yhdelläkään lääkärillä ole käsitystä potilaan/kuntoutujan sen hetkisestä tilanteesta. Lääkäri pystyy lukemaan ainoastaan edellisen lääkärin kirjoittamia tekstejä. Toki jos on käynyt polilla hoitajan kanssa juttelemassa, pystyy hoitaja kertomaan lääkärille omia näkemyksiään potilaasta/kuntoutujasta.
Jokaisella ihmisellä elämäntilanteet ovat muuttuvia jatkuvasti. Jos sairastuu vaikka psyykkisesti, ei se tarkoita, että olisi välttämättä koko loppuelämänsä ajan sairas.Sinulla olikin sitten helppo lopettaa lääkitys. Minä olen koko ajan hoitajan kontrollissa. Hän katsoo koneelta, että olen käynyt injektiolla ja tietenkin kertoo lääkärille, jos en ole käynyt. Siitä nousee sitten hirveä haloo.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silti joka vuosi jokainen uusi ikäpolvi "menee vain töihin" ilman cv.tä
Tietenkin nuoret pääsee töihin. Keski-ikäinen jolla on vuosien aukkoja cv:ssä mt-ongelmien takia ei ole kovin haluttua työvoimaa missään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin nuoret pääsee töihin. Keski-ikäinen jolla on vuosien aukkoja cv:ssä mt-ongelmien takia ei ole kovin haluttua työvoimaa missään.
Joten ei ole tarkoituskaan yrittää enää töihin. Tavoite on elää mahdollisimman hyvää elämää ilman lääkkeitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silti joka vuosi jokainen uusi ikäpolvi "menee vain töihin" ilman cv.tä
Varmasti meneekin uusi ikäpolvi, joilla ei ole vielä kertynyt työkokemusta, ei cv:tä.
Mutta jos ihminen onkin jo vanhempi ja cv:ssä on, sanotaanko vaikkapa 20:en vuoden aukko, kun ei ole ollut työelämässä, niin ei todellakaan mennä noin vain töihin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla olikin sitten helppo lopettaa lääkitys. Minä olen koko ajan hoitajan kontrollissa. Hän katsoo koneelta, että olen käynyt injektiolla ja tietenkin kertoo lääkärille, jos en ole käynyt. Siitä nousee sitten hirveä haloo.
Joo, niin oli, vaikkakin jännitti jonkin verran lääkärille lopetuksesta kertoa. Taisin jännittää turhan paljon, koska odotin ehkä rajumpaa suhtautumista, vanhojen kokemusten perusteella.
Jos joudut injektiolla käymään, niin onko sinulle siitä jotain haittaa, onko lääkkeellä haittavaikutuksia ?
Jos oikeasti haluaisit lääkityksellesi jotain tehtävän, olisi juteltava sen hoitajan, ja toki myös lääkärin kanssa.
Jos taas injektiosta on ollut hyötyä, niin onko se niin paha asia ? Jos olet sen avulla voinut, ja pärjännyt paremmin ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joten ei ole tarkoituskaan yrittää enää töihin. Tavoite on elää mahdollisimman hyvää elämää ilman lääkkeitä.
Noin ainakin minä teen. Töihin en enää kykene, ollut jo todella kauan poissakin työelämästä.
Elelen ilman lääkkeitä mahdollisimman hyvää elämää, siinä määrin, mitä tätä nyt voi enää hyväksi sanoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, niin oli, vaikkakin jännitti jonkin verran lääkärille lopetuksesta kertoa. Taisin jännittää turhan paljon, koska odotin ehkä rajumpaa suhtautumista, vanhojen kokemusten perusteella.
Jos joudut injektiolla käymään, niin onko sinulle siitä jotain haittaa, onko lääkkeellä haittavaikutuksia ?
Jos oikeasti haluaisit lääkityksellesi jotain tehtävän, olisi juteltava sen hoitajan, ja toki myös lääkärin kanssa.
Jos taas injektiosta on ollut hyötyä, niin onko se niin paha asia ? Jos olet sen avulla voinut, ja pärjännyt paremmin ?On haittavaikutuksia ja olen jutellut hoitajan ja lääkärin kanssa. Ei mitään tulosta.
- Anonyymi
Psykiatriset diagnoosit ja loppuelämän lääkitykset ovat yksi typerimpiä asioita, mitä tiedän.,
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriset diagnoosit ja loppuelämän lääkitykset ovat yksi typerimpiä asioita, mitä tiedän.,
Ehkä noin, mutta joskus ne ovat joillekin se ainoa vaihtoehto, että pystyy pärjäämään edes joten kuten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatriset diagnoosit ja loppuelämän lääkitykset ovat yksi typerimpiä asioita, mitä tiedän.,
Totta. Aikoinaan meinasi minulle LITHIUMIA ja sairaslomaa että makaa kotona?
Sehän olisi pahinta mahdollista
Kävin juttelemassa 1 kerran viikos ja se siitä.
LITHIUMILLA olisin vieläkin sängyn pohjalla.
Tuo psykiatri sittemmin menetti lupansa!!!.
IHMISIÄ OVAT, EIVÄT JEESUKSIA. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sinulla olikin sitten helppo lopettaa lääkitys. Minä olen koko ajan hoitajan kontrollissa. Hän katsoo koneelta, että olen käynyt injektiolla ja tietenkin kertoo lääkärille, jos en ole käynyt. Siitä nousee sitten hirveä haloo.
Tee Omakantaan tietojenluovutuskielto ja kiellä myös reseptitietojen luovutus, näin psykpolin hoitaja ei näe yhtä helposti, oletko käynyt terkkarilla piikillä. Jos tämän jälkeen tulee sanomista, älä yksinkertaisesti hae apteekista injektiolääkettä joka kuitenkin potilaan pitää omatoimisesti käydä ostamassa.
Ei hoitsulla ole lakisääteistä oikeutta vaatia aikuisen ihmisen menemistä apteekkiin ostaan lääkettä ja laillisesti vaatia aikuisen ihmisen tämän jälkeen menemään terkkariin piikille.
Jos hoitsu tämän jälkeen painostaa ja valehtelee soittavansa poliisille, joka tulee viemään terkkarille piikille, pysy tiukkana.
Pari vuotta sitten joku HUS alueen sairashoitaja teki poliisista hallintokantelun, kun eivät antaneet virka apua potilaiden toimittamisesta terkkariin piikille.
Tämän sitovan hallintokantelun oikeuspäätöksen mukaan poliisi ei ole velvollinen viemään ketään piikille terkkariin.
Korkeintaan uhkaavat pakkohoitoon viemisellä psykpolilla sairaalaan. Anna uhata ja vastaa vain,ä että pakkohoito maksaa potilaan asuinkunnalle 700€ vuorokaudessa ja sano meneväsi ihan mielellään sairaalaan pötköttelemään verovaroin näin kalliiseen hoitoon sen sijaan että kituutat kotona pienellä rahalla kaurapuuroa syöden.
Muista kuitenkin pysyä asiallisena ja silti tiukkana asian kanssa ja vetoa perustuslain vastaiseen toimintaan, niin kyllä ainakin joku lähärikoulutuksen saanut hoitsu tämän jälkeen pitää suunsa kiinni - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tee Omakantaan tietojenluovutuskielto ja kiellä myös reseptitietojen luovutus, näin psykpolin hoitaja ei näe yhtä helposti, oletko käynyt terkkarilla piikillä. Jos tämän jälkeen tulee sanomista, älä yksinkertaisesti hae apteekista injektiolääkettä joka kuitenkin potilaan pitää omatoimisesti käydä ostamassa.
Ei hoitsulla ole lakisääteistä oikeutta vaatia aikuisen ihmisen menemistä apteekkiin ostaan lääkettä ja laillisesti vaatia aikuisen ihmisen tämän jälkeen menemään terkkariin piikille.
Jos hoitsu tämän jälkeen painostaa ja valehtelee soittavansa poliisille, joka tulee viemään terkkarille piikille, pysy tiukkana.
Pari vuotta sitten joku HUS alueen sairashoitaja teki poliisista hallintokantelun, kun eivät antaneet virka apua potilaiden toimittamisesta terkkariin piikille.
Tämän sitovan hallintokantelun oikeuspäätöksen mukaan poliisi ei ole velvollinen viemään ketään piikille terkkariin.
Korkeintaan uhkaavat pakkohoitoon viemisellä psykpolilla sairaalaan. Anna uhata ja vastaa vain,ä että pakkohoito maksaa potilaan asuinkunnalle 700€ vuorokaudessa ja sano meneväsi ihan mielellään sairaalaan pötköttelemään verovaroin näin kalliiseen hoitoon sen sijaan että kituutat kotona pienellä rahalla kaurapuuroa syöden.
Muista kuitenkin pysyä asiallisena ja silti tiukkana asian kanssa ja vetoa perustuslain vastaiseen toimintaan, niin kyllä ainakin joku lähärikoulutuksen saanut hoitsu tämän jälkeen pitää suunsa kiinniKannattaa estää se tietojen luovuttaminen.
Sitten kun menee sydänvaivoista sekaisin valittamaan lääkäriin niin näkeevät vain ne vanhat mt merkinnät eikä niitä somaattiselta puolelta saatuja kirjauksia.
Pumppaavat täyteen neuroleptejä ennen kuin saavat sössötyksestä selvää että onkin käyty somaattisella puolella.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kannattaa estää se tietojen luovuttaminen.
Sitten kun menee sydänvaivoista sekaisin valittamaan lääkäriin niin näkeevät vain ne vanhat mt merkinnät eikä niitä somaattiselta puolelta saatuja kirjauksia.
Pumppaavat täyteen neuroleptejä ennen kuin saavat sössötyksestä selvää että onkin käyty somaattisella puolella.
Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.Tuo tietojen esto on VITSI. Oli kaikki piruuttaan salattuna ja kun vaihdoin paikkakuntaa oli KAIKKI tietoni skannattuna lääkärillä MAPISSA...
Tietojen luovutuksen nimmari = MUODOLLISUUS. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo tietojen esto on VITSI. Oli kaikki piruuttaan salattuna ja kun vaihdoin paikkakuntaa oli KAIKKI tietoni skannattuna lääkärillä MAPISSA...
Tietojen luovutuksen nimmari = MUODOLLISUUS.No mutta eikö se ole ihan loogista, että ihmisen diabetes seuraa häntä minne hän ikinä menee, niin myös se diagnoosikin seuraa häntä? Ja terveystiedot on tainnut saada kautta aikain pyytämällä, kunhan pyytäjällä on oikeus niihin, miksi sekään olisi muuttunut?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta eikö se ole ihan loogista, että ihmisen diabetes seuraa häntä minne hän ikinä menee, niin myös se diagnoosikin seuraa häntä? Ja terveystiedot on tainnut saada kautta aikain pyytämällä, kunhan pyytäjällä on oikeus niihin, miksi sekään olisi muuttunut?
Diabeetikkokin voi olla sairaudentunnoton, ja haluaa että seuraava lääkäri ei saisi tietää siitä että hänelle on jo annettu kyseinen diagnoosi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diabeetikkokin voi olla sairaudentunnoton, ja haluaa että seuraava lääkäri ei saisi tietää siitä että hänelle on jo annettu kyseinen diagnoosi.
Niin meinaatko, että se jäisi sen seuraavan lääkärin diagnosoitavaksi ?
Mitä järkeä siinä olisi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin meinaatko, että se jäisi sen seuraavan lääkärin diagnosoitavaksi ?
Mitä järkeä siinä olisi ?Aboit sama järki, kuin siinä, että skitsofrenia pitäisi diagnosoida yhä uudestaan ja uudestaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aboit sama järki, kuin siinä, että skitsofrenia pitäisi diagnosoida yhä uudestaan ja uudestaan.
Ehkä joidenkin on helpompi hyväksyä sairastavansa diabetestä, mieluummin kuin vaikkapa skitsofreniaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin nuoret pääsee töihin. Keski-ikäinen jolla on vuosien aukkoja cv:ssä mt-ongelmien takia ei ole kovin haluttua työvoimaa missään.
Tärkeintä on että haluaa töihin.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/mielenterveys-ja-toimintakyky/ips-tyohonvalmennus-auttaa-kuntoutujaa-tyollistymaan
- Anonyymi
Etkö sinä itse mätä ne suuhusi ? Jätä se tekemättä
- Anonyymi
Kannattaa lukea kirja Tappava psykiatria ja lääkinnän harha.
Mielenterveyslainsäädäntö uusiutui vuodenvaihteessa. Nykyään psykiatri joutuu hakemaan hallinnollisen päätöksen joka kerta, ainakin avohoidossa, jos potilas ei halua jotain lääkettä käyttää, vasta Aluehallintovirasto voi hallinnollisesti velvoittaa potilaan lääke hoitoon. Tosin kukahan tällaista alkaisi valvomaan, poliisilla ei ole resursseja alkaa ihmisten lääkitystä virka-apuna kenenkään kotona hoitajan apuna pakkosyämään jos esim kaikki yli 100000 pakotettua neuroleptikkoa lopettaa pakkolääkkeet, 500000 masennuslääkittyä omat lääkkeensä puhumattakaan ADHD -lääkkeistä eli laillisesti saatavasta ekstaasimuuntohuumeesta.
Ainoat diagnoosit, joissa pitäisi pakottaa kehon ja aivot sammuttavaan neurolepti-injektioon on kyllä psykopatia. - Anonyymi
Mielenterveyslaki 22b § : myös sairaalahoidossa on oikeus kieltäytyä lääkityksestä ja lääkitystä tulee tällöin alistaa hallintopäätökseen jossa on aina 14vrk aikaa haastaa päätös.
Eli pakkohoidossakaan ei ole pakko ottaa lääkkeitä. Muistakaa jatkossa vedota aina lainsäädäntöön kun puhutte hoitajan tai lääkärin kanssa. Varsinkin hoitajat eivät tällöin uskalla sanoa yhtään mitään.- Anonyymi
Takavuosina tuli nähtyä vaikka kuinka monet kerrat, kun osastoilla mentiin laittamaan piikki peppuun sellaiselle, joka ei suostunut syömään lääkkeitään.
Yhdessä sairaalassa osastolla myös osaa potilaista seisotettiin käytävällä lääkkeiden oton jälkeen, jos epäiltiin, että he eivät nielleet pillereitään. Seisomisen aikana ( 15-20 minuuttia ) lääkkeet joka tapauksessa suli suuhun, jos ei muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Takavuosina tuli nähtyä vaikka kuinka monet kerrat, kun osastoilla mentiin laittamaan piikki peppuun sellaiselle, joka ei suostunut syömään lääkkeitään.
Yhdessä sairaalassa osastolla myös osaa potilaista seisotettiin käytävällä lääkkeiden oton jälkeen, jos epäiltiin, että he eivät nielleet pillereitään. Seisomisen aikana ( 15-20 minuuttia ) lääkkeet joka tapauksessa suli suuhun, jos ei muuta.Mitäpä ei sairaudentunnoton tekis sen oman sairautensa peittelemiseen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitäpä ei sairaudentunnoton tekis sen oman sairautensa peittelemiseen.
Miten sait tuon yhdistettyä sairaudentunnottomuuteen ?
Kun ainoastaan kerroin, kuinka piikkejä laiteltiin silloin tällöin joillekin potilaille.
Vai itseäsikö kenties tarkoitit...? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten sait tuon yhdistettyä sairaudentunnottomuuteen ?
Kun ainoastaan kerroin, kuinka piikkejä laiteltiin silloin tällöin joillekin potilaille.
Vai itseäsikö kenties tarkoitit...?Itse pääsin osastolta pois kun käytännössä minua ei enää seurattu nielaisinko pillerit ja syljin ne paperiin ja siitä taskuun. Tätä ennen psykiatri oli tuplannut hoitoannoksen minkä seurauksena tunsin kiduttavaa oloa illalla jossa jalkani olivat levottomat ja minulla oli selviä ekstrapyramidaalioireita.
Käytännössä siis nukahdin oloon jossa samaan aikaan pää sammui lääkkeen sedatoivuuden vuoksi mutta olo oli niin hirveä lisääntyneen kehon liikuttelupakkotunteen vuoksi että laskisin tuon ihmisten kiduttamisena. En tietenkään voinut lääkkeen oton jälkeen nukahtaa.
Jouduin odottamaan tunnin joka ilta kiduttavassa olossa unilääkkeitä joiden avulla pystyin nukahtamaan tuossa olossa.
Kerrattakoot vielä että siis olin sylkenyt lääkkeeni pois jo tovin kun minut nähtiin kotouttamiskuntoisena kärsien toisaalta vieroitusoireista mutta ilmeisesti sekin oli parempi kuin lääkitys minulle.
Osaston jälkeen vihdoin ja viimein tapasin psykiatrin joka myönsi että saatan reagoida lääkkeisiin huonosti ja minulla on ekstrapyramidaalioireita. Sain tarvittavan hoidon niihin ja vasta sitten pystyin alkaa parantumaan. Tiesin potevani ekstrapyramidaalioireita jo ennen tuota psykiatria pelkästään googlaamalla mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti saatika oikeasti kokeillut hoitaa niitä vaan pumppasi minut täyteen lääkkeitä jotka aiheutti niitä koska olin "psykoottinen"..
Todellisuudessa kun lääkehaitat alkoivat helpottaa ei minua todettu mitenkään psykoottiseksi. Kellä olisi hyvä olla jatkuvien ekstrapyramidaalioireiden ja haittojen kanssa jota olin kokenut kuukausia enemmän kuin laki sallii. Koko paha oloni oli puhjennut vuosikausien masennuslääkekäytön liian nopeasta alasajosta minkä seurauksena esim unet häiriintyi.
Koska minulle oli syötetty lääkkeitä joihin kehoni reagoi huonosti ja pumpattu rauhoittavia kompensoidakseen pahaa oloa ja haittoja kehoni sai merkittävää haittaa mikä oireilee kaikkien lääkkeiden jälkeisinäkin epämääräisinä hermostollisina oireina.
Tuon jälkeen en ole koskenut yhteenkään psykiatrian lääkkeeseen joita pidän kohdallani toksisina. Jostain syystä lakkasin sietämästä niitä sinä hetkenä kun vieroitusta lääkittiin. Ehkä se on vähän kuin homeoireisilla että he herkistyy jonkun pisteen jälkeen sille. Saman uskon käyneen psyykenlääkkeissä. Jonkun pisteen jälkeen olen lähes poikkeuksetta kokenut suurimmalta osin pelkkää harmia. Ja tuntuu kuin kivi lähti sydämeltä kun ei ole enää "hoitavaa lääkettä" koska se hoitava lääke pakotti vetämään jotain koska siitä tuli niin paha olo. Jälkikäteen luin että esim masennuslääketutkimuksissa monille oli syötetty rauhoittavia päälle koska yleistä on levottomuuden lisääntyminen aloituksessa.
Kokemukseni perusteella pidän psykiatrisia lääkkeitä suurelta osin toksisilta, psykiatreja suurilta osin ymmärtämättöminä aineidensa monista puolista ja psykiatriaa aika suurelta osaa erittäin riskialttiina lääketieteen alana jonka tuottamaa harmia vähätellään ankarasti.
Psykoosidiagnooseja en saanut enää kun olo ei ole kokoajan hätäinen haittojen vuoksi.
Se lisää mielenrauhaa.
T."sairaudentunnoton" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse pääsin osastolta pois kun käytännössä minua ei enää seurattu nielaisinko pillerit ja syljin ne paperiin ja siitä taskuun. Tätä ennen psykiatri oli tuplannut hoitoannoksen minkä seurauksena tunsin kiduttavaa oloa illalla jossa jalkani olivat levottomat ja minulla oli selviä ekstrapyramidaalioireita.
Käytännössä siis nukahdin oloon jossa samaan aikaan pää sammui lääkkeen sedatoivuuden vuoksi mutta olo oli niin hirveä lisääntyneen kehon liikuttelupakkotunteen vuoksi että laskisin tuon ihmisten kiduttamisena. En tietenkään voinut lääkkeen oton jälkeen nukahtaa.
Jouduin odottamaan tunnin joka ilta kiduttavassa olossa unilääkkeitä joiden avulla pystyin nukahtamaan tuossa olossa.
Kerrattakoot vielä että siis olin sylkenyt lääkkeeni pois jo tovin kun minut nähtiin kotouttamiskuntoisena kärsien toisaalta vieroitusoireista mutta ilmeisesti sekin oli parempi kuin lääkitys minulle.
Osaston jälkeen vihdoin ja viimein tapasin psykiatrin joka myönsi että saatan reagoida lääkkeisiin huonosti ja minulla on ekstrapyramidaalioireita. Sain tarvittavan hoidon niihin ja vasta sitten pystyin alkaa parantumaan. Tiesin potevani ekstrapyramidaalioireita jo ennen tuota psykiatria pelkästään googlaamalla mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti saatika oikeasti kokeillut hoitaa niitä vaan pumppasi minut täyteen lääkkeitä jotka aiheutti niitä koska olin "psykoottinen"..
Todellisuudessa kun lääkehaitat alkoivat helpottaa ei minua todettu mitenkään psykoottiseksi. Kellä olisi hyvä olla jatkuvien ekstrapyramidaalioireiden ja haittojen kanssa jota olin kokenut kuukausia enemmän kuin laki sallii. Koko paha oloni oli puhjennut vuosikausien masennuslääkekäytön liian nopeasta alasajosta minkä seurauksena esim unet häiriintyi.
Koska minulle oli syötetty lääkkeitä joihin kehoni reagoi huonosti ja pumpattu rauhoittavia kompensoidakseen pahaa oloa ja haittoja kehoni sai merkittävää haittaa mikä oireilee kaikkien lääkkeiden jälkeisinäkin epämääräisinä hermostollisina oireina.
Tuon jälkeen en ole koskenut yhteenkään psykiatrian lääkkeeseen joita pidän kohdallani toksisina. Jostain syystä lakkasin sietämästä niitä sinä hetkenä kun vieroitusta lääkittiin. Ehkä se on vähän kuin homeoireisilla että he herkistyy jonkun pisteen jälkeen sille. Saman uskon käyneen psyykenlääkkeissä. Jonkun pisteen jälkeen olen lähes poikkeuksetta kokenut suurimmalta osin pelkkää harmia. Ja tuntuu kuin kivi lähti sydämeltä kun ei ole enää "hoitavaa lääkettä" koska se hoitava lääke pakotti vetämään jotain koska siitä tuli niin paha olo. Jälkikäteen luin että esim masennuslääketutkimuksissa monille oli syötetty rauhoittavia päälle koska yleistä on levottomuuden lisääntyminen aloituksessa.
Kokemukseni perusteella pidän psykiatrisia lääkkeitä suurelta osin toksisilta, psykiatreja suurilta osin ymmärtämättöminä aineidensa monista puolista ja psykiatriaa aika suurelta osaa erittäin riskialttiina lääketieteen alana jonka tuottamaa harmia vähätellään ankarasti.
Psykoosidiagnooseja en saanut enää kun olo ei ole kokoajan hätäinen haittojen vuoksi.
Se lisää mielenrauhaa.
T."sairaudentunnoton"Näin osastolla ihmisiä joita lääkittiin niin paljon että puhe sammalsi, näin ihmisiä joista näki että he oli ottaneet "lääkkeensä" kun silmät seisoi päässä, keskustelin ihmisten kanssa lääkkeestä mitä minua pakotettiin käyttämään jossa sain sympatiaa "karmea lääke", näin jonkun jolla oli alkanut tulla pakkoliikettä lääkkeiden jälkeen, näin pakkolääkintätapauksia joissa ihmisiä riuhdottiin käsistä ja jaloista. Näin kun täysin rauhallisia ihmisiä tultiin uhkailemaan (niin itse koin sen koska tiesin miten saakelin hirveä olo niistä pillereistä tuli) lääkkeen pakotuksella. Samaten minua. Joskus kieltäydyin ja ihmiset tuli "lääkeraiskaamaan minut" (siltä se tuntui).
Olin täysin rauhallinen, syntini oli etten ollut ottanut lääkkeitäni jotka noiden harhaluuloisten mielissä ovat "parantavia".
Kun mietitään haittaa mitä he minulle tuotti lasken heidän tekemänsä asiat väkivallaksi ja koen ne henkisesti väkivaltana. Tuon tason harmit ei ole millään tasolla oikeutettuja saatika ihmisen seisottaminen tunnin aulassa (mietin miten pärjään ekstrapyramidaalioireiden kanssa joita lääkkeenotto pahensi ja halusin vain uneen mutta en tietenkään tuommoiseen kidutukseen pystynyt nukahtamaan mitä tuo lääke kehossani tuotti).
Koska psykiatriaa ei pysty reformoimaan heidän pitäessä status quosta kiinni tottumuksen vuoksi ja ylivertaisena suosittelen ihmisiä pysymään pois osastolta erityisesti jos epäilyksenä on lääkehaitta tai liian nopean vieroituksen seuraukset. Niitä ei oteta osastolla vakavasti. Olkaa varovaisia, koko elämänne voi mennä pilalle.
Olen joutunut käsittelemään jälkitraumaa vuosia tästä. Ilman edes yhden lääkärin havaintoa harmistani tai jos he olisivat voineet jatkaa "hoitoaan" voisin olla kuollut koska en olisi kestänyt enää oloani. Minua uhkailtiin kun en alussa heti kuntoutunut että jos olisin palannut osastolle minut olisi voitu lähettää jonnekin kauas hoitoon. Oli hankala kuntoutua tuosta olosta. Se vaati ihan hirveiden olojen läpikäymistä kun sain vieroitukset käytyä läpi.
Minulle olisi voinut käydä erittän huonosti tuossa mutta koska ymmärsin miten vieroittautua turvallisesti (itse ja vertaisien avulla), selvisin. Sitten löysin muitakin kelle oli puhjennut vieroituksesta ja lääkkeiden kokeilusta ekstrapyramidaalioireita ja ymmärsin etten ole yksin. Tiesin että muutkin kärsii.
Kaikenpäälle psykiatrian osastolla kindlattiin hermostoni. (lopetus, uudelleenaloittelu ja äkkilopetus ja siihen päälle uudestaan lääkkeitä). Vietoituspalstoilla tuokin ilmiö ymmärrettiin sataprosenttisesti.
Ei ole sanoja mitä toksisuutta lääkkeistä koin. Ja nuo pitää kaikkia harmeja vaan mt ongelmana siellä. Että varokaa.
Oli upeaa kun keho alkoi parantua. Se alkoi parantua kun toksiset aineet mitä lääkkeiksi kutsuttiin kokoajan väheni kehosta. Kehoni toipui. Samaan aikaan terveelliset elämäntavat. Siinä on oikea parantaminen. En koskaan voisi kokea olevani terve vetäessäni esim antipsykootteja saatika polyfarmasiaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin osastolla ihmisiä joita lääkittiin niin paljon että puhe sammalsi, näin ihmisiä joista näki että he oli ottaneet "lääkkeensä" kun silmät seisoi päässä, keskustelin ihmisten kanssa lääkkeestä mitä minua pakotettiin käyttämään jossa sain sympatiaa "karmea lääke", näin jonkun jolla oli alkanut tulla pakkoliikettä lääkkeiden jälkeen, näin pakkolääkintätapauksia joissa ihmisiä riuhdottiin käsistä ja jaloista. Näin kun täysin rauhallisia ihmisiä tultiin uhkailemaan (niin itse koin sen koska tiesin miten saakelin hirveä olo niistä pillereistä tuli) lääkkeen pakotuksella. Samaten minua. Joskus kieltäydyin ja ihmiset tuli "lääkeraiskaamaan minut" (siltä se tuntui).
Olin täysin rauhallinen, syntini oli etten ollut ottanut lääkkeitäni jotka noiden harhaluuloisten mielissä ovat "parantavia".
Kun mietitään haittaa mitä he minulle tuotti lasken heidän tekemänsä asiat väkivallaksi ja koen ne henkisesti väkivaltana. Tuon tason harmit ei ole millään tasolla oikeutettuja saatika ihmisen seisottaminen tunnin aulassa (mietin miten pärjään ekstrapyramidaalioireiden kanssa joita lääkkeenotto pahensi ja halusin vain uneen mutta en tietenkään tuommoiseen kidutukseen pystynyt nukahtamaan mitä tuo lääke kehossani tuotti).
Koska psykiatriaa ei pysty reformoimaan heidän pitäessä status quosta kiinni tottumuksen vuoksi ja ylivertaisena suosittelen ihmisiä pysymään pois osastolta erityisesti jos epäilyksenä on lääkehaitta tai liian nopean vieroituksen seuraukset. Niitä ei oteta osastolla vakavasti. Olkaa varovaisia, koko elämänne voi mennä pilalle.
Olen joutunut käsittelemään jälkitraumaa vuosia tästä. Ilman edes yhden lääkärin havaintoa harmistani tai jos he olisivat voineet jatkaa "hoitoaan" voisin olla kuollut koska en olisi kestänyt enää oloani. Minua uhkailtiin kun en alussa heti kuntoutunut että jos olisin palannut osastolle minut olisi voitu lähettää jonnekin kauas hoitoon. Oli hankala kuntoutua tuosta olosta. Se vaati ihan hirveiden olojen läpikäymistä kun sain vieroitukset käytyä läpi.
Minulle olisi voinut käydä erittän huonosti tuossa mutta koska ymmärsin miten vieroittautua turvallisesti (itse ja vertaisien avulla), selvisin. Sitten löysin muitakin kelle oli puhjennut vieroituksesta ja lääkkeiden kokeilusta ekstrapyramidaalioireita ja ymmärsin etten ole yksin. Tiesin että muutkin kärsii.
Kaikenpäälle psykiatrian osastolla kindlattiin hermostoni. (lopetus, uudelleenaloittelu ja äkkilopetus ja siihen päälle uudestaan lääkkeitä). Vietoituspalstoilla tuokin ilmiö ymmärrettiin sataprosenttisesti.
Ei ole sanoja mitä toksisuutta lääkkeistä koin. Ja nuo pitää kaikkia harmeja vaan mt ongelmana siellä. Että varokaa.
Oli upeaa kun keho alkoi parantua. Se alkoi parantua kun toksiset aineet mitä lääkkeiksi kutsuttiin kokoajan väheni kehosta. Kehoni toipui. Samaan aikaan terveelliset elämäntavat. Siinä on oikea parantaminen. En koskaan voisi kokea olevani terve vetäessäni esim antipsykootteja saatika polyfarmasiaa.Minulle myös suositeltiin injektiolääkityksiä mikä olisi voinut olla minulle tappava asia jos olisin ottanut jonkun pitkiä aikoja kehossani olevan aineen. Olisin saattanut ottaa itseni päiviltä. Ainoa keino miten en ottanut itseäni päiviltä oli oma toteamukseni että nämä lääkkeet tuottaa karmeaa oloa ja syljin ne hihaan. Tuuriakin oli kun osaston JÄLKEEN törmäsin lääkäriin joka ei määrännyt lisää lääkkeitä.
Kaikki yritti pitää hätääni lääkkeistä vain psykoosina silloin. Loppui psykoosidiagnoosit siihen paikkaan kun ekstrapyramidaalioireiden tuottama hätä loppui, aineet lakkasi sotkemasta aivoja ja kehossa oli taas siedettävä olla. Tasapainoinen olla. Nukahdin rauhaan kun suurin osa vieroitusoireista lääkkeistä oli kiduttu.
Kokemukseni psykiatriasta on kertakaikkisen hirveä ja pidän monia psykiatreja täydellisen ignorantteina, joiden lempiharrastus on gaslightata potilaitaan ja yrittää vain perustella heille miksi heidän pitäisi vetää toksisia aineita mitä psykiatriassa heille tykätään tunkea. Aito parantaminen jääkin oikeasti pois koska ei nuo monesti paranna vaan lyö vaan maton alle, turruttaa ja mikä pahinta, koukuttaa ja luo tilanteen jossa joku päivä potilas kyllä pääsee tutustumaan maton alle lapioituun likaan vielä mielenkiintoisemmassa muodossa kun vieroitus tuo omat mielenkiintoiset elementtinsä. Toivottavasti ovat siitä edes informoituja että lääkkeen alasajossa, etenkin vuosien jälkeen voi tulla ihan oma kiva vuoristorata-ajonsa. Vähän kuin menoliput olisi saanut mutta paluu onkin ihan omalla vastuulla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mitäpä ei sairaudentunnoton tekis sen oman sairautensa peittelemiseen.
Mitkä sairaudet? Ai ne oireyhtymät jonka biologinen ymmärrys on vähän niin ja näin? Yksi psykiatri näkee yhden sairauden ja toinen toisen
Muistan kuinka tardiivi dyskinesia niminen ilmiö neurolepteistä kesti vuoskymmeniä tulla ymmärretyksi. Sinä aikana sitäkin pidettiin vaan potilaiden sairauden ilmentymänä. Entäs sitten rauhoittavien vieroitusoireet? Monta kymmentä vuotta kesti ymmärtää suuret riskit riippuvuudesta ja viekkareista jo lääkärin määräämillä ns tetapeuttisilla annoksilla.
Tätä on psykiatria. Ei sen kummempaa. Polyfarmasian tie mille itse jouduin (haitan lääkintä uudella lääkkeellä) se vasta metka onkin. Haitat oli kyllä jotain mielenkiintoista.
Tykkään välittäjäaineideni toiminnasta ihan sellaisena kuin Luoja on luonut. Kummasti paljon parempi olo niin. Katsos kun niillä on lukuisia tehtäviä kehossa, muutakin kuin ne mihin psykiatrit luulee hoitoa kohdistavansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin osastolla ihmisiä joita lääkittiin niin paljon että puhe sammalsi, näin ihmisiä joista näki että he oli ottaneet "lääkkeensä" kun silmät seisoi päässä, keskustelin ihmisten kanssa lääkkeestä mitä minua pakotettiin käyttämään jossa sain sympatiaa "karmea lääke", näin jonkun jolla oli alkanut tulla pakkoliikettä lääkkeiden jälkeen, näin pakkolääkintätapauksia joissa ihmisiä riuhdottiin käsistä ja jaloista. Näin kun täysin rauhallisia ihmisiä tultiin uhkailemaan (niin itse koin sen koska tiesin miten saakelin hirveä olo niistä pillereistä tuli) lääkkeen pakotuksella. Samaten minua. Joskus kieltäydyin ja ihmiset tuli "lääkeraiskaamaan minut" (siltä se tuntui).
Olin täysin rauhallinen, syntini oli etten ollut ottanut lääkkeitäni jotka noiden harhaluuloisten mielissä ovat "parantavia".
Kun mietitään haittaa mitä he minulle tuotti lasken heidän tekemänsä asiat väkivallaksi ja koen ne henkisesti väkivaltana. Tuon tason harmit ei ole millään tasolla oikeutettuja saatika ihmisen seisottaminen tunnin aulassa (mietin miten pärjään ekstrapyramidaalioireiden kanssa joita lääkkeenotto pahensi ja halusin vain uneen mutta en tietenkään tuommoiseen kidutukseen pystynyt nukahtamaan mitä tuo lääke kehossani tuotti).
Koska psykiatriaa ei pysty reformoimaan heidän pitäessä status quosta kiinni tottumuksen vuoksi ja ylivertaisena suosittelen ihmisiä pysymään pois osastolta erityisesti jos epäilyksenä on lääkehaitta tai liian nopean vieroituksen seuraukset. Niitä ei oteta osastolla vakavasti. Olkaa varovaisia, koko elämänne voi mennä pilalle.
Olen joutunut käsittelemään jälkitraumaa vuosia tästä. Ilman edes yhden lääkärin havaintoa harmistani tai jos he olisivat voineet jatkaa "hoitoaan" voisin olla kuollut koska en olisi kestänyt enää oloani. Minua uhkailtiin kun en alussa heti kuntoutunut että jos olisin palannut osastolle minut olisi voitu lähettää jonnekin kauas hoitoon. Oli hankala kuntoutua tuosta olosta. Se vaati ihan hirveiden olojen läpikäymistä kun sain vieroitukset käytyä läpi.
Minulle olisi voinut käydä erittän huonosti tuossa mutta koska ymmärsin miten vieroittautua turvallisesti (itse ja vertaisien avulla), selvisin. Sitten löysin muitakin kelle oli puhjennut vieroituksesta ja lääkkeiden kokeilusta ekstrapyramidaalioireita ja ymmärsin etten ole yksin. Tiesin että muutkin kärsii.
Kaikenpäälle psykiatrian osastolla kindlattiin hermostoni. (lopetus, uudelleenaloittelu ja äkkilopetus ja siihen päälle uudestaan lääkkeitä). Vietoituspalstoilla tuokin ilmiö ymmärrettiin sataprosenttisesti.
Ei ole sanoja mitä toksisuutta lääkkeistä koin. Ja nuo pitää kaikkia harmeja vaan mt ongelmana siellä. Että varokaa.
Oli upeaa kun keho alkoi parantua. Se alkoi parantua kun toksiset aineet mitä lääkkeiksi kutsuttiin kokoajan väheni kehosta. Kehoni toipui. Samaan aikaan terveelliset elämäntavat. Siinä on oikea parantaminen. En koskaan voisi kokea olevani terve vetäessäni esim antipsykootteja saatika polyfarmasiaa.Missä kunnossa psyykesi on nykyään, kun kerrot traumatisoituneesi kokemistasi asioista ?
Kyselen ihan uteliaisuudesta, kun olen kokenut myös kaikenlaista, omani sivuaa myös sinun kokemuksiasi ja mitä olet nähnyt.
En ole kuitenkaan traumatisoitunut menneistä, olen vain tyytyväinen, että pahin on ollut ohi jo pitkän aikaa, ja nykyään on asiat paremmin.
Fysiikka reistaa, mutta sen kanssa pärjään, kun on pakko pärjätä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Missä kunnossa psyykesi on nykyään, kun kerrot traumatisoituneesi kokemistasi asioista ?
Kyselen ihan uteliaisuudesta, kun olen kokenut myös kaikenlaista, omani sivuaa myös sinun kokemuksiasi ja mitä olet nähnyt.
En ole kuitenkaan traumatisoitunut menneistä, olen vain tyytyväinen, että pahin on ollut ohi jo pitkän aikaa, ja nykyään on asiat paremmin.
Fysiikka reistaa, mutta sen kanssa pärjään, kun on pakko pärjätä.Kärsin jatkuvasta traumasta asian seurauksena. Toisinaan voi mennä ihan hyvin ellei tule takaumia, ongelma on juuri takaumat. Näen esim unia aiheesta, tai jotain tapahtuu mikä muistuttaa tilanteesta ja laukaisee takauman. Jäljet kokemuksista jää kehoon muistijälkinä.
Toisaalta kun aikaa kuluu on helpompi ajatella ettei tätä olisi lainkaan melkein tapahtunutkaan. Se on kuin sitä ei olisi sattunut.
On hankala hyväksyä että ihmisille tehdään tällaisia asioita ja tuotetaan noin huonoa oloa. On oikeastaan pelottavaa millainen valta psykiatriassa on. Ehkä se voisi vähän kouluttaa heitä kun saisivat itse kokea millaista on mennä nukkumaan ja siinä normaalisti raukeassa olossa kokea kehon liikuttelupakon tunnetta, olla kauhuissaan tuosta ristiriidasta (väsymys, liikuttelupakon tunne) ja samaan aikaan tuntuu kuin tipahtaisi sinne mustaan sumeuteen mitä uni on, kuitenkaan kykenemättä nukahtamaan. Koska on pakko liikkua, koska kehon välittäjäaineet ovat häiriintyneet ja tuottavat kehossa omituisia signaaleita. Ja jotkut vielä pakottaa sinut tuohon tilaan pakottamalla lääkkeitä ja pitävät sinua idioottina joka ei halua käyttää aineitaan ja heille elämäntehtävä on pakottaa niitä. Saat sitten kerjätä unilääkettä jota käytäntöjen vuoksi annetaan tunti myöhemmin jona aikana mietit asentoa missä olisi edes jotenkin siedettävä olla koska kehossa ei lähtökohtaisesti ole siedettävä olla. Tunti on hidas. Aamulla heräät raskaaseen usvaan lääkkeestä mitä et halunnut käyttää menettäen itsestäsi kokoajan palasia ja tunnet itseäsi yhä vähemmän siinä usvassa. Olet hämilläsi, udussa, on hankala ajatella. Tiedät että olosi on parempi jos sait huijattua heitä ja sait sylkäistyä lääkkeen hihaan. Se alkoi onnistua yhä enemmän, koska he alkoivat lopettaa nöyryyttäviä käytäntöjä joissa tuijottivat suuhusi ja pakottivat sinua käymään tuon limbon läpi harvase päivä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näin osastolla ihmisiä joita lääkittiin niin paljon että puhe sammalsi, näin ihmisiä joista näki että he oli ottaneet "lääkkeensä" kun silmät seisoi päässä, keskustelin ihmisten kanssa lääkkeestä mitä minua pakotettiin käyttämään jossa sain sympatiaa "karmea lääke", näin jonkun jolla oli alkanut tulla pakkoliikettä lääkkeiden jälkeen, näin pakkolääkintätapauksia joissa ihmisiä riuhdottiin käsistä ja jaloista. Näin kun täysin rauhallisia ihmisiä tultiin uhkailemaan (niin itse koin sen koska tiesin miten saakelin hirveä olo niistä pillereistä tuli) lääkkeen pakotuksella. Samaten minua. Joskus kieltäydyin ja ihmiset tuli "lääkeraiskaamaan minut" (siltä se tuntui).
Olin täysin rauhallinen, syntini oli etten ollut ottanut lääkkeitäni jotka noiden harhaluuloisten mielissä ovat "parantavia".
Kun mietitään haittaa mitä he minulle tuotti lasken heidän tekemänsä asiat väkivallaksi ja koen ne henkisesti väkivaltana. Tuon tason harmit ei ole millään tasolla oikeutettuja saatika ihmisen seisottaminen tunnin aulassa (mietin miten pärjään ekstrapyramidaalioireiden kanssa joita lääkkeenotto pahensi ja halusin vain uneen mutta en tietenkään tuommoiseen kidutukseen pystynyt nukahtamaan mitä tuo lääke kehossani tuotti).
Koska psykiatriaa ei pysty reformoimaan heidän pitäessä status quosta kiinni tottumuksen vuoksi ja ylivertaisena suosittelen ihmisiä pysymään pois osastolta erityisesti jos epäilyksenä on lääkehaitta tai liian nopean vieroituksen seuraukset. Niitä ei oteta osastolla vakavasti. Olkaa varovaisia, koko elämänne voi mennä pilalle.
Olen joutunut käsittelemään jälkitraumaa vuosia tästä. Ilman edes yhden lääkärin havaintoa harmistani tai jos he olisivat voineet jatkaa "hoitoaan" voisin olla kuollut koska en olisi kestänyt enää oloani. Minua uhkailtiin kun en alussa heti kuntoutunut että jos olisin palannut osastolle minut olisi voitu lähettää jonnekin kauas hoitoon. Oli hankala kuntoutua tuosta olosta. Se vaati ihan hirveiden olojen läpikäymistä kun sain vieroitukset käytyä läpi.
Minulle olisi voinut käydä erittän huonosti tuossa mutta koska ymmärsin miten vieroittautua turvallisesti (itse ja vertaisien avulla), selvisin. Sitten löysin muitakin kelle oli puhjennut vieroituksesta ja lääkkeiden kokeilusta ekstrapyramidaalioireita ja ymmärsin etten ole yksin. Tiesin että muutkin kärsii.
Kaikenpäälle psykiatrian osastolla kindlattiin hermostoni. (lopetus, uudelleenaloittelu ja äkkilopetus ja siihen päälle uudestaan lääkkeitä). Vietoituspalstoilla tuokin ilmiö ymmärrettiin sataprosenttisesti.
Ei ole sanoja mitä toksisuutta lääkkeistä koin. Ja nuo pitää kaikkia harmeja vaan mt ongelmana siellä. Että varokaa.
Oli upeaa kun keho alkoi parantua. Se alkoi parantua kun toksiset aineet mitä lääkkeiksi kutsuttiin kokoajan väheni kehosta. Kehoni toipui. Samaan aikaan terveelliset elämäntavat. Siinä on oikea parantaminen. En koskaan voisi kokea olevani terve vetäessäni esim antipsykootteja saatika polyfarmasiaa.Minä näin osastolla ihmisiä, jotka olivat systemaattisesti kieltäytyneet kaikesta siitä avusta mitä heille oli tarjottu.
SItten he olivat osastolle tullessaan niin tillin tallin etteivät todellakaan tienneet että missä maassa tai valutassa olivat menossa. En yhtään ihmettele, jos todellisuus on siinä vaiheessa vähän traumaattista.
Samat ihmiset tietysti valittelivat sitten jälkikäteen, että miten se on kaikkien muiden vika, kun ei se apu kelvannut ennen pakkohoitoon joutumista, ja sitä että miten traumaattista se oli. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärsin jatkuvasta traumasta asian seurauksena. Toisinaan voi mennä ihan hyvin ellei tule takaumia, ongelma on juuri takaumat. Näen esim unia aiheesta, tai jotain tapahtuu mikä muistuttaa tilanteesta ja laukaisee takauman. Jäljet kokemuksista jää kehoon muistijälkinä.
Toisaalta kun aikaa kuluu on helpompi ajatella ettei tätä olisi lainkaan melkein tapahtunutkaan. Se on kuin sitä ei olisi sattunut.
On hankala hyväksyä että ihmisille tehdään tällaisia asioita ja tuotetaan noin huonoa oloa. On oikeastaan pelottavaa millainen valta psykiatriassa on. Ehkä se voisi vähän kouluttaa heitä kun saisivat itse kokea millaista on mennä nukkumaan ja siinä normaalisti raukeassa olossa kokea kehon liikuttelupakon tunnetta, olla kauhuissaan tuosta ristiriidasta (väsymys, liikuttelupakon tunne) ja samaan aikaan tuntuu kuin tipahtaisi sinne mustaan sumeuteen mitä uni on, kuitenkaan kykenemättä nukahtamaan. Koska on pakko liikkua, koska kehon välittäjäaineet ovat häiriintyneet ja tuottavat kehossa omituisia signaaleita. Ja jotkut vielä pakottaa sinut tuohon tilaan pakottamalla lääkkeitä ja pitävät sinua idioottina joka ei halua käyttää aineitaan ja heille elämäntehtävä on pakottaa niitä. Saat sitten kerjätä unilääkettä jota käytäntöjen vuoksi annetaan tunti myöhemmin jona aikana mietit asentoa missä olisi edes jotenkin siedettävä olla koska kehossa ei lähtökohtaisesti ole siedettävä olla. Tunti on hidas. Aamulla heräät raskaaseen usvaan lääkkeestä mitä et halunnut käyttää menettäen itsestäsi kokoajan palasia ja tunnet itseäsi yhä vähemmän siinä usvassa. Olet hämilläsi, udussa, on hankala ajatella. Tiedät että olosi on parempi jos sait huijattua heitä ja sait sylkäistyä lääkkeen hihaan. Se alkoi onnistua yhä enemmän, koska he alkoivat lopettaa nöyryyttäviä käytäntöjä joissa tuijottivat suuhusi ja pakottivat sinua käymään tuon limbon läpi harvase päivä.Jos ongelma on se, että ihminen on niin pihalla, että todellisuus traumatisoi, niin onko se oikeasti sellainen ongelma joka voidaan korjata hoitajia kouluttamalla?
Silloinhan nämä ihmiset pitäisi kouluttaa ennen kuin ovat niin pihalla, että joutuvat pakkohoitoon.
Paradoksi on tietysti siinä, että pystyykö nämä ihmiset oppimaan, tai tarvitaanko sen jälkeen enää pakkohoitoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä näin osastolla ihmisiä, jotka olivat systemaattisesti kieltäytyneet kaikesta siitä avusta mitä heille oli tarjottu.
SItten he olivat osastolle tullessaan niin tillin tallin etteivät todellakaan tienneet että missä maassa tai valutassa olivat menossa. En yhtään ihmettele, jos todellisuus on siinä vaiheessa vähän traumaattista.
Samat ihmiset tietysti valittelivat sitten jälkikäteen, että miten se on kaikkien muiden vika, kun ei se apu kelvannut ennen pakkohoitoon joutumista, ja sitä että miten traumaattista se oli.Vai niin. No minäpä en ollut kieltäytynyt yhtään mistään avusta vaan yksinkertaisesti ajanut yhden pitkäaikaislääkkeen alas (nähden lääkäriä, valitettavasti ei aiheeseen kovin perehtynyttä) jonka vieroitusoireiden kohdalla päädyin osastolle, koska ne vaikutti negatiivisesti uneen ja puhkaisi ahdistusta.. Ja eniten minut traumatisoi juuri lääkehaitat joista minulle ei oltu mainittu mitään kun lääkettä määrättiin, saatika että saatan saada joskus ekstrapyramidaalioireita jotka mielestäni ovat lääkehaitoista traumatisoivimpia.
Vedä vaan mielessäsi näitä stereotyyppejä ihmisistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai niin. No minäpä en ollut kieltäytynyt yhtään mistään avusta vaan yksinkertaisesti ajanut yhden pitkäaikaislääkkeen alas (nähden lääkäriä, valitettavasti ei aiheeseen kovin perehtynyttä) jonka vieroitusoireiden kohdalla päädyin osastolle, koska ne vaikutti negatiivisesti uneen ja puhkaisi ahdistusta.. Ja eniten minut traumatisoi juuri lääkehaitat joista minulle ei oltu mainittu mitään kun lääkettä määrättiin, saatika että saatan saada joskus ekstrapyramidaalioireita jotka mielestäni ovat lääkehaitoista traumatisoivimpia.
Vedä vaan mielessäsi näitä stereotyyppejä ihmisistä.Minä suosittelen varomaan osastolle, erityisesti suljetuille osastoille menoa erityisesti lääkehaittoja tai vieroitusoireita potevana. Se nimittäin voi olla hyvin traumatisoivaa, mikäli näitä haittoja vähätellään ja psykiatriassa lähtee lääkintä laukalle. Englanniksi sille on hyvä nimikin "prescription cascade". Se siis lähtee siitä että on joku harmi, johon määrätään lääkettä. Valitettavasti kukaan ei estä sitä etteikö se harmi voi johtaa ketjureaktioon harmeja. Kun on siinä jamassa, kellään ei kiinnosta. Se on sitten vain mt-ongelmaa siitä lähtien monesti osastolla.
Seurauksena voi olla vahingot hermostolle ja aivoille joista toipuminen kestää pitkään.
Ps. niistä voi tulla myös aika paha olla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä suosittelen varomaan osastolle, erityisesti suljetuille osastoille menoa erityisesti lääkehaittoja tai vieroitusoireita potevana. Se nimittäin voi olla hyvin traumatisoivaa, mikäli näitä haittoja vähätellään ja psykiatriassa lähtee lääkintä laukalle. Englanniksi sille on hyvä nimikin "prescription cascade". Se siis lähtee siitä että on joku harmi, johon määrätään lääkettä. Valitettavasti kukaan ei estä sitä etteikö se harmi voi johtaa ketjureaktioon harmeja. Kun on siinä jamassa, kellään ei kiinnosta. Se on sitten vain mt-ongelmaa siitä lähtien monesti osastolla.
Seurauksena voi olla vahingot hermostolle ja aivoille joista toipuminen kestää pitkään.
Ps. niistä voi tulla myös aika paha olla.Sama. Tehnyt kuin käsketty. TULOS: Helvetillinen Kindeling säteily lääkkeiden pudotuksesta ja jatkuvasta säädöstä.
En voi keskittyä mihinkään kun keskushermosto täysin sekaisin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle myös suositeltiin injektiolääkityksiä mikä olisi voinut olla minulle tappava asia jos olisin ottanut jonkun pitkiä aikoja kehossani olevan aineen. Olisin saattanut ottaa itseni päiviltä. Ainoa keino miten en ottanut itseäni päiviltä oli oma toteamukseni että nämä lääkkeet tuottaa karmeaa oloa ja syljin ne hihaan. Tuuriakin oli kun osaston JÄLKEEN törmäsin lääkäriin joka ei määrännyt lisää lääkkeitä.
Kaikki yritti pitää hätääni lääkkeistä vain psykoosina silloin. Loppui psykoosidiagnoosit siihen paikkaan kun ekstrapyramidaalioireiden tuottama hätä loppui, aineet lakkasi sotkemasta aivoja ja kehossa oli taas siedettävä olla. Tasapainoinen olla. Nukahdin rauhaan kun suurin osa vieroitusoireista lääkkeistä oli kiduttu.
Kokemukseni psykiatriasta on kertakaikkisen hirveä ja pidän monia psykiatreja täydellisen ignorantteina, joiden lempiharrastus on gaslightata potilaitaan ja yrittää vain perustella heille miksi heidän pitäisi vetää toksisia aineita mitä psykiatriassa heille tykätään tunkea. Aito parantaminen jääkin oikeasti pois koska ei nuo monesti paranna vaan lyö vaan maton alle, turruttaa ja mikä pahinta, koukuttaa ja luo tilanteen jossa joku päivä potilas kyllä pääsee tutustumaan maton alle lapioituun likaan vielä mielenkiintoisemmassa muodossa kun vieroitus tuo omat mielenkiintoiset elementtinsä. Toivottavasti ovat siitä edes informoituja että lääkkeen alasajossa, etenkin vuosien jälkeen voi tulla ihan oma kiva vuoristorata-ajonsa. Vähän kuin menoliput olisi saanut mutta paluu onkin ihan omalla vastuulla.Luin kirjoittamasi tekstit ja tunnen suurta myötätuntoa sinua ja kokemiasi asioita kohtaan, Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaisia asioita, että määrätään omaa olotilaa pahentavia lääkkeitä. Lääkityksiä pidetään potilaalla yllä aivan liian kauan. Eikä vieroituksia osata, tai edes haluta tehdä.
Alalla on aivan liian tyypillistä pitää kaikkia oireita psykoosina ja "sairauden pahenemisena".
Pahimpia ongelmia alalla on vääränlaiset asenteet ja potilaiden huono kohtelu. Yhtenä merkkinä tästä, että potilaita ei edes kuunnella. Heitä pidetään vain sairauden edustajina.
Ihmisoikeuksiin ja eettisiin periaatteisiin liittyvistä asioista ja niiden noudattamisesta ei ole tietoakaan alalla olevilla. Näin on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.
Itse en suosittele kenellekään käyttämään kyseisiä "palveluita". Koska ei niissä paikoissa saa itselleen mitään hyvää, inhimillistä, tai empaattista kohtelua. Oireiden taustalla olevia syitä ei selvitellä, elämäntapahtumia ei oteta huomioon. Ainoa "hoito" on terveyttä lisää huonontavia ja heikentäviä lääkkeitä. Sen lisäksi mt-diagnooseista jää elinikäinen stigma, joka seuraa ihmistä aina hänen käyttäessään terveydenhuoltopalveluita. Potilasta ei uskota hänen myöhemminkään mennessään pyytämään tutkimuksia somaattisen terveydenhuollon puolelle. Kaiken päälle tulee lisäsairauksia, joista osa on jopa elämää lyhentäviä, kuten sydän ja verisuonisairauksia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama. Tehnyt kuin käsketty. TULOS: Helvetillinen Kindeling säteily lääkkeiden pudotuksesta ja jatkuvasta säädöstä.
En voi keskittyä mihinkään kun keskushermosto täysin sekaisin.https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/
"Kindling is a neurological reaction that comes about after repeated withdrawal oradverse drug reactions cause hypersensitivity.When the same drug or a different drug is introduced, there is a hyper-reaction. That is the kindling response: An exaggerated adverse reaction to exposure to a drug, due to pre-established hypersensitive.
You may be vulnerable to kindling if you have a history of repeated rapid taper or cold turkey withdrawal and / or a history of heavy or chronic alcohol use, especially binge drinking -- in effect, going on and off the drug, with hyper-reaction when the drug is taken again.
Generally, kindling is an activation reaction -- a sense of overstimulation, which may be an inner electrical feeling, anxiety, nervousness, panic, or at the extreme, akathisia, which includesan urge to move to relieve intense inner agitation.
Here is an excellent explanation on the Benzodiazepine International Coalition website: Benzo Kindling.
While the exact mechanism of kindling is unknown, some of the details on kindling have been written about in papers on alcohol withdrawal, which like benzodiazepines, affects GABA (here is one such paper -Kindling in Alcohol Withdrawal).
While this phenomenon has been documented in the scientific literature for benzodiazepines for a long time, any drug that effects the nervous system and causes dependency can have a traumatic impact on the nervous system when changes are made often and abruptly.Research is now also pointing to kindling in antidepressant use.In the article Expertise from outside the Academy: tapering off antidepressants, Dr. Mark Horowitz cites a study by Dr. Giovanni Fava:
Kindling: a phenomenon observed with illicit psychotropic medications may be relevant to antidepressants – whereby repeated rounds of trialling different medications, or stopping and starting medications makes withdrawal increasingly more difficult (Fava, 2020). (This may help explain why people who use a single antidepressant for a short period of time often do not experience difficulty in stopping, whereas those who have years of complex regimes often do.)" - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/
"Kindling is a neurological reaction that comes about after repeated withdrawal oradverse drug reactions cause hypersensitivity.When the same drug or a different drug is introduced, there is a hyper-reaction. That is the kindling response: An exaggerated adverse reaction to exposure to a drug, due to pre-established hypersensitive.
You may be vulnerable to kindling if you have a history of repeated rapid taper or cold turkey withdrawal and / or a history of heavy or chronic alcohol use, especially binge drinking -- in effect, going on and off the drug, with hyper-reaction when the drug is taken again.
Generally, kindling is an activation reaction -- a sense of overstimulation, which may be an inner electrical feeling, anxiety, nervousness, panic, or at the extreme, akathisia, which includesan urge to move to relieve intense inner agitation.
Here is an excellent explanation on the Benzodiazepine International Coalition website: Benzo Kindling.
While the exact mechanism of kindling is unknown, some of the details on kindling have been written about in papers on alcohol withdrawal, which like benzodiazepines, affects GABA (here is one such paper -Kindling in Alcohol Withdrawal).
While this phenomenon has been documented in the scientific literature for benzodiazepines for a long time, any drug that effects the nervous system and causes dependency can have a traumatic impact on the nervous system when changes are made often and abruptly.Research is now also pointing to kindling in antidepressant use.In the article Expertise from outside the Academy: tapering off antidepressants, Dr. Mark Horowitz cites a study by Dr. Giovanni Fava:
Kindling: a phenomenon observed with illicit psychotropic medications may be relevant to antidepressants – whereby repeated rounds of trialling different medications, or stopping and starting medications makes withdrawal increasingly more difficult (Fava, 2020). (This may help explain why people who use a single antidepressant for a short period of time often do not experience difficulty in stopping, whereas those who have years of complex regimes often do.)"Kindling on asia mitä harva lääkäri ymmärtää. Se selittää sen miksi yhden pisteen jälkeen lääkkeet muuttui keholleni yhä toksisemmaksi. Valitettavasti senkin pisteen jälkeen lääkäri muutteli annoksia, vähensi lääkettä nopeasti ja lääkettä aloiteltiin uudelleen. Sain huonoja reaktioita lääkkeisiin. Minun piti parantua huonoista lääkereaktioista ja vieroituksista tosi pitkään. Vieläkin on neurologisia ja hermostollisia oireita kaiken jälkeen. Psykiatria pilasi terveyteni.
Toki parantumista on ollut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Luin kirjoittamasi tekstit ja tunnen suurta myötätuntoa sinua ja kokemiasi asioita kohtaan, Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tuollaisia asioita, että määrätään omaa olotilaa pahentavia lääkkeitä. Lääkityksiä pidetään potilaalla yllä aivan liian kauan. Eikä vieroituksia osata, tai edes haluta tehdä.
Alalla on aivan liian tyypillistä pitää kaikkia oireita psykoosina ja "sairauden pahenemisena".
Pahimpia ongelmia alalla on vääränlaiset asenteet ja potilaiden huono kohtelu. Yhtenä merkkinä tästä, että potilaita ei edes kuunnella. Heitä pidetään vain sairauden edustajina.
Ihmisoikeuksiin ja eettisiin periaatteisiin liittyvistä asioista ja niiden noudattamisesta ei ole tietoakaan alalla olevilla. Näin on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.
Itse en suosittele kenellekään käyttämään kyseisiä "palveluita". Koska ei niissä paikoissa saa itselleen mitään hyvää, inhimillistä, tai empaattista kohtelua. Oireiden taustalla olevia syitä ei selvitellä, elämäntapahtumia ei oteta huomioon. Ainoa "hoito" on terveyttä lisää huonontavia ja heikentäviä lääkkeitä. Sen lisäksi mt-diagnooseista jää elinikäinen stigma, joka seuraa ihmistä aina hänen käyttäessään terveydenhuoltopalveluita. Potilasta ei uskota hänen myöhemminkään mennessään pyytämään tutkimuksia somaattisen terveydenhuollon puolelle. Kaiken päälle tulee lisäsairauksia, joista osa on jopa elämää lyhentäviä, kuten sydän ja verisuonisairauksia.Kiitos viestistäsi ja kivoista sanoistasi.
Itse uskon että huonoja lääkereaktioita yritettiin laittaa psykoosisairauden piikkiin (ekstrapyramidaalioireet). Minulla oli olostani hätä kun tiesin että joku on pielessä jota psykiattia yritti turruttaa antipsykootti+rauhoittavayhdistelmillä. Valitettavasti hermosto ei toimi niin että vahingon voi vain sedatoida pois. Se oli siellä, aina, ja paheni kun antipsykootteja syötettiin ja niiden haittoihin sitten rauhoittavia. Paras keino oli lopettaa hoitava lääke joka puhkaisi harmia jottei tarvittu siihen päälle jotain joka johti lääkkeeseen toisen jälkeen. Minulla vaihdeltiin jopa useampi lääke lennossa. Olot olivat hyvin ahdistavia.
Hätä loppui kun ekstrapyramidaalioireisto hoidettiin pois.
Kun tutustuin vieroituspalstoihin, ymmärsin riskit mitä näihin nopeisiin lääkevaihtoihin liittyy. (Kindling, huonot lääkereaktiot jne). Jos minä reagoin näin huonosti lääkkeisiin ja tiedän miten hirveä olo niistä tuli, hirvittää mitä kaikkea psykiatria pitää mt ongelmana joista suuri osa voi olla lääkkeiden aiheuttaman huonon olon puhkaisemaa.
Esim joltain puretaan lääke liian nopeaa ja sitä aletaan lääkitä ja seuraa kindling-reaktio. Psykiatriassa aivot on kuin soppa jonne heitellä loputtomasti mausteita. Tosin sopassakin liika mausteita on liikaa.
Hermosto on herkkä tekele. Se ei reagoi aina niin kuin lääkemainosten mainostamalla tavalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos viestistäsi ja kivoista sanoistasi.
Itse uskon että huonoja lääkereaktioita yritettiin laittaa psykoosisairauden piikkiin (ekstrapyramidaalioireet). Minulla oli olostani hätä kun tiesin että joku on pielessä jota psykiattia yritti turruttaa antipsykootti rauhoittavayhdistelmillä. Valitettavasti hermosto ei toimi niin että vahingon voi vain sedatoida pois. Se oli siellä, aina, ja paheni kun antipsykootteja syötettiin ja niiden haittoihin sitten rauhoittavia. Paras keino oli lopettaa hoitava lääke joka puhkaisi harmia jottei tarvittu siihen päälle jotain joka johti lääkkeeseen toisen jälkeen. Minulla vaihdeltiin jopa useampi lääke lennossa. Olot olivat hyvin ahdistavia.
Hätä loppui kun ekstrapyramidaalioireisto hoidettiin pois.
Kun tutustuin vieroituspalstoihin, ymmärsin riskit mitä näihin nopeisiin lääkevaihtoihin liittyy. (Kindling, huonot lääkereaktiot jne). Jos minä reagoin näin huonosti lääkkeisiin ja tiedän miten hirveä olo niistä tuli, hirvittää mitä kaikkea psykiatria pitää mt ongelmana joista suuri osa voi olla lääkkeiden aiheuttaman huonon olon puhkaisemaa.
Esim joltain puretaan lääke liian nopeaa ja sitä aletaan lääkitä ja seuraa kindling-reaktio. Psykiatriassa aivot on kuin soppa jonne heitellä loputtomasti mausteita. Tosin sopassakin liika mausteita on liikaa.
Hermosto on herkkä tekele. Se ei reagoi aina niin kuin lääkemainosten mainostamalla tavalla.Sain jälkikäteen poistettua diagnoosin jota minulle oli lääkehaitoista kärsivänä lyöty koska on hyvin epäeettistä diagnosoida ketään hänen kärsiessä lääkehaitoista ja sitä seuranneesta traumaattisesta kokemuksesta. Psykoosidiagnoosi poistui melkein heti kun ekstrapyramidaalioireet saatiin hallintaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vai niin. No minäpä en ollut kieltäytynyt yhtään mistään avusta vaan yksinkertaisesti ajanut yhden pitkäaikaislääkkeen alas (nähden lääkäriä, valitettavasti ei aiheeseen kovin perehtynyttä) jonka vieroitusoireiden kohdalla päädyin osastolle, koska ne vaikutti negatiivisesti uneen ja puhkaisi ahdistusta.. Ja eniten minut traumatisoi juuri lääkehaitat joista minulle ei oltu mainittu mitään kun lääkettä määrättiin, saatika että saatan saada joskus ekstrapyramidaalioireita jotka mielestäni ovat lääkehaitoista traumatisoivimpia.
Vedä vaan mielessäsi näitä stereotyyppejä ihmisistä.Minulle oli selvää että minä otin lääkkeitä viimeisenä vaihtoehtona, enkä vain huvikseni, tai käynyt lääkärissä huomiohuorauksen takia, ei sitä lääkärin tarvinnut erikseen varotella.
Ja minä itse päätin lopettaa lääkkeet, koska syyt, eikä kukaan lääkäri. Minä itse kärsin viekkarit eikä niitä fyysisiä tuntemuksia voi vahingoSsa sekoittamaan mihinkään psyykkiseen ja nykyisin menee ihan hyvin.
Sillä kokemuksella uskallan sanoa, että pikkasen pitää olla pipi jos noin simppelissä kuviossa traumatisoituu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kärsin jatkuvasta traumasta asian seurauksena. Toisinaan voi mennä ihan hyvin ellei tule takaumia, ongelma on juuri takaumat. Näen esim unia aiheesta, tai jotain tapahtuu mikä muistuttaa tilanteesta ja laukaisee takauman. Jäljet kokemuksista jää kehoon muistijälkinä.
Toisaalta kun aikaa kuluu on helpompi ajatella ettei tätä olisi lainkaan melkein tapahtunutkaan. Se on kuin sitä ei olisi sattunut.
On hankala hyväksyä että ihmisille tehdään tällaisia asioita ja tuotetaan noin huonoa oloa. On oikeastaan pelottavaa millainen valta psykiatriassa on. Ehkä se voisi vähän kouluttaa heitä kun saisivat itse kokea millaista on mennä nukkumaan ja siinä normaalisti raukeassa olossa kokea kehon liikuttelupakon tunnetta, olla kauhuissaan tuosta ristiriidasta (väsymys, liikuttelupakon tunne) ja samaan aikaan tuntuu kuin tipahtaisi sinne mustaan sumeuteen mitä uni on, kuitenkaan kykenemättä nukahtamaan. Koska on pakko liikkua, koska kehon välittäjäaineet ovat häiriintyneet ja tuottavat kehossa omituisia signaaleita. Ja jotkut vielä pakottaa sinut tuohon tilaan pakottamalla lääkkeitä ja pitävät sinua idioottina joka ei halua käyttää aineitaan ja heille elämäntehtävä on pakottaa niitä. Saat sitten kerjätä unilääkettä jota käytäntöjen vuoksi annetaan tunti myöhemmin jona aikana mietit asentoa missä olisi edes jotenkin siedettävä olla koska kehossa ei lähtökohtaisesti ole siedettävä olla. Tunti on hidas. Aamulla heräät raskaaseen usvaan lääkkeestä mitä et halunnut käyttää menettäen itsestäsi kokoajan palasia ja tunnet itseäsi yhä vähemmän siinä usvassa. Olet hämilläsi, udussa, on hankala ajatella. Tiedät että olosi on parempi jos sait huijattua heitä ja sait sylkäistyä lääkkeen hihaan. Se alkoi onnistua yhä enemmän, koska he alkoivat lopettaa nöyryyttäviä käytäntöjä joissa tuijottivat suuhusi ja pakottivat sinua käymään tuon limbon läpi harvase päivä.Itse menin ihan omatoimisesti terapiaan koska halusin käsitellä kaikki menneisyyden haamut.
Suosittelen, että jokainen ottaa lusikan omaan käyeen, sen verran hyvät tulokset oli. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse menin ihan omatoimisesti terapiaan koska halusin käsitellä kaikki menneisyyden haamut.
Suosittelen, että jokainen ottaa lusikan omaan käyeen, sen verran hyvät tulokset oli.Osa pystyy siihen, osa ei.
Kukapa sen voisi selittää, miksi niin on ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/27800-hypersensitivity-and-kindling/
"Kindling is a neurological reaction that comes about after repeated withdrawal oradverse drug reactions cause hypersensitivity.When the same drug or a different drug is introduced, there is a hyper-reaction. That is the kindling response: An exaggerated adverse reaction to exposure to a drug, due to pre-established hypersensitive.
You may be vulnerable to kindling if you have a history of repeated rapid taper or cold turkey withdrawal and / or a history of heavy or chronic alcohol use, especially binge drinking -- in effect, going on and off the drug, with hyper-reaction when the drug is taken again.
Generally, kindling is an activation reaction -- a sense of overstimulation, which may be an inner electrical feeling, anxiety, nervousness, panic, or at the extreme, akathisia, which includesan urge to move to relieve intense inner agitation.
Here is an excellent explanation on the Benzodiazepine International Coalition website: Benzo Kindling.
While the exact mechanism of kindling is unknown, some of the details on kindling have been written about in papers on alcohol withdrawal, which like benzodiazepines, affects GABA (here is one such paper -Kindling in Alcohol Withdrawal).
While this phenomenon has been documented in the scientific literature for benzodiazepines for a long time, any drug that effects the nervous system and causes dependency can have a traumatic impact on the nervous system when changes are made often and abruptly.Research is now also pointing to kindling in antidepressant use.In the article Expertise from outside the Academy: tapering off antidepressants, Dr. Mark Horowitz cites a study by Dr. Giovanni Fava:
Kindling: a phenomenon observed with illicit psychotropic medications may be relevant to antidepressants – whereby repeated rounds of trialling different medications, or stopping and starting medications makes withdrawal increasingly more difficult (Fava, 2020). (This may help explain why people who use a single antidepressant for a short period of time often do not experience difficulty in stopping, whereas those who have years of complex regimes often do.)"Itsellä tuo tuli Kindeling vuosikymmenienien bentsoista kun halusivat ottaa ne
pois 1 kuukaudessa.
Tuo oli tuhoon tuomittu yritys ja nyt 3 kertaa samaa jankattu..
Tapering oikein kestää sen 1-3 vuotta.
Lääkäreillä kauhea hoppu saada ne pois, koska olettavat että ihminen on terve kun bentsot elimistä pois?
Kestää 8kk että aivot uudelleen ohjelmoituu.
Etsinyt lekuria joka tämän tajuaisi..... 5 vuotta.
Bentsot kadulta kokoajan. Joskus loppuu ja ensiapuun aina lanssi vie.
Ei saanut osastoltakaan apua.
Ongelmana myös ikä... Ei kestä kroppa kouristelua enää varmaan seuraavaa, niin kevyet mullat ja heippa rallaa! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulle oli selvää että minä otin lääkkeitä viimeisenä vaihtoehtona, enkä vain huvikseni, tai käynyt lääkärissä huomiohuorauksen takia, ei sitä lääkärin tarvinnut erikseen varotella.
Ja minä itse päätin lopettaa lääkkeet, koska syyt, eikä kukaan lääkäri. Minä itse kärsin viekkarit eikä niitä fyysisiä tuntemuksia voi vahingoSsa sekoittamaan mihinkään psyykkiseen ja nykyisin menee ihan hyvin.
Sillä kokemuksella uskallan sanoa, että pikkasen pitää olla pipi jos noin simppelissä kuviossa traumatisoituu.No sun mielestä kaikki on pipejä ja taidat gaslightaamisen (toisen kokemuksen vähättelyn ja hulluksi näkemisen jos muiden kokemus on mennyt eri lailla kuin sun) oikein mallikkaasti. Miksiköhän esim yksi aiheen tutkija koki ongelmia vieroituksessa ja alkoi ihan tutkia aihetta ja joutui hakemaan vertaisilta apua vaikka oli itse lukenut psykiatriaa? Miksiköhän hän varoittelee tieteellisessä uudessa maudsley sarjan vieroitusoppaassa esim tietyntyyppisestä ekstrapyramidaalioireista vieroitukseen liittyen. No, tiedäpä häntä.
Kehossa mieli ja kroppa on yhteydessä, voin vannoa jos esim liian nopeassa vieroituksessa unet alkaa mennä päin prinkkalaa sillä voi olla vaikutuksia molempiin. Huumeissa tiedostetaan sekä henkisen että fyysisen tason vieroitusoireet. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä tuo tuli Kindeling vuosikymmenienien bentsoista kun halusivat ottaa ne
pois 1 kuukaudessa.
Tuo oli tuhoon tuomittu yritys ja nyt 3 kertaa samaa jankattu..
Tapering oikein kestää sen 1-3 vuotta.
Lääkäreillä kauhea hoppu saada ne pois, koska olettavat että ihminen on terve kun bentsot elimistä pois?
Kestää 8kk että aivot uudelleen ohjelmoituu.
Etsinyt lekuria joka tämän tajuaisi..... 5 vuotta.
Bentsot kadulta kokoajan. Joskus loppuu ja ensiapuun aina lanssi vie.
Ei saanut osastoltakaan apua.
Ongelmana myös ikä... Ei kestä kroppa kouristelua enää varmaan seuraavaa, niin kevyet mullat ja heippa rallaa!Olen pahoillani. Tuollainen toiminta lääkäreiltä voi juuri syöstä potilaan aivan hirveisiin olotiloihin lääkkeisiin muodostuneen fyysisen riippuvuuden takia missä homeostaasi on mukautunut lääkkeen alla oloob. Valitettavasti lääkkeen uudelleenaloitus ei aina paikkaa oireita kun vieroitetaan ensin miten sattuu ja jotkut lääkärit yrittää palauttaa lääkkeen. Otetaan ihan turhia riskejä toisen terveydellä kun vedetään tuolla tahdilla irti lääkkeistä kun sen voisi turvallisemminkin tehdä. Minun piti itse opetella tekemään vieroitus turvallisemmin tilassa missä hermostoni oli kindlattu.
Potilaita rangaistaan esim entisaikojen erilaisista määräyskäytännöistä lääkkeissä. Lääkäreillä ei kiinnosta kuka saattaa olla riskissä pahempiin vieroitusoireisiin. Sen riskiä lisää pitkä käyttöaika ja isommat annokset, ainakin masennuslääkepaketin mukaan. Tarkempaa tutkimusta riskeistä ei ole juuri tehtykään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen pahoillani. Tuollainen toiminta lääkäreiltä voi juuri syöstä potilaan aivan hirveisiin olotiloihin lääkkeisiin muodostuneen fyysisen riippuvuuden takia missä homeostaasi on mukautunut lääkkeen alla oloob. Valitettavasti lääkkeen uudelleenaloitus ei aina paikkaa oireita kun vieroitetaan ensin miten sattuu ja jotkut lääkärit yrittää palauttaa lääkkeen. Otetaan ihan turhia riskejä toisen terveydellä kun vedetään tuolla tahdilla irti lääkkeistä kun sen voisi turvallisemminkin tehdä. Minun piti itse opetella tekemään vieroitus turvallisemmin tilassa missä hermostoni oli kindlattu.
Potilaita rangaistaan esim entisaikojen erilaisista määräyskäytännöistä lääkkeissä. Lääkäreillä ei kiinnosta kuka saattaa olla riskissä pahempiin vieroitusoireisiin. Sen riskiä lisää pitkä käyttöaika ja isommat annokset, ainakin masennuslääkepaketin mukaan. Tarkempaa tutkimusta riskeistä ei ole juuri tehtykään.Vähin mitä voitaisiin tarjota olisi joku taho missä läkkeistä tai vieroituksista harmia saaneet voisi oikeasti olla turvallisissa käsissä ja olisi oikeasti aiheeseen perehtyneitä lääkäreitä jotka ottaisi esim pitkittyneet oireet vakavasti. Valitettavasti tämä ei toteudu, koska aihetta ei oteta vakavasti ja tiedän näidenkun palstojen perusteella, esimerkiksi juuri bentsodiatsepiinien suhteen että jengiä on vedetty tosi huonokuntoiseksi lääkärien ymmärtämättömyyden vuoksi.
Etenkin sympatiani on niillä ketkä on väkipakolla vieroitettu niistä aineista jossa määräyskäytännöt on muuttuneet ja politiikka. Masennuslääkkeitä sentään tyrkytetään joka puolella joten niissä ei ole siinä suhteessa ongelmia saada niitä. Kummassakin yhtälailla on samantyyppinen ongelma, physical dependence eli fyysinen riippuvuus mistä seuraa itseasiassa, yhdessä tutkimuksessakin asia huomattiin, hyvin samanlaisia vieroitukseen liittyviä oireita, toki bentsoissa on omat riskinsä vielä esim kouristuspuolella. Tsemppiä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähin mitä voitaisiin tarjota olisi joku taho missä läkkeistä tai vieroituksista harmia saaneet voisi oikeasti olla turvallisissa käsissä ja olisi oikeasti aiheeseen perehtyneitä lääkäreitä jotka ottaisi esim pitkittyneet oireet vakavasti. Valitettavasti tämä ei toteudu, koska aihetta ei oteta vakavasti ja tiedän näidenkun palstojen perusteella, esimerkiksi juuri bentsodiatsepiinien suhteen että jengiä on vedetty tosi huonokuntoiseksi lääkärien ymmärtämättömyyden vuoksi.
Etenkin sympatiani on niillä ketkä on väkipakolla vieroitettu niistä aineista jossa määräyskäytännöt on muuttuneet ja politiikka. Masennuslääkkeitä sentään tyrkytetään joka puolella joten niissä ei ole siinä suhteessa ongelmia saada niitä. Kummassakin yhtälailla on samantyyppinen ongelma, physical dependence eli fyysinen riippuvuus mistä seuraa itseasiassa, yhdessä tutkimuksessakin asia huomattiin, hyvin samanlaisia vieroitukseen liittyviä oireita, toki bentsoissa on omat riskinsä vielä esim kouristuspuolella. Tsemppiä.https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981
Why and when to deprescribe antidepressants, benzodiazepines, gabapentinoids and z-drugs
Barriers and enablers to deprescribing including physical dependence, social circumstances, and knowledge about the discontinuation process
Distinguishing withdrawal symptoms, such as poor mood, anxiety, insomnia, and a variety of physical symptoms from symptoms of the underlying disorder that medication was intended to treat
The difference between physical dependence and addiction/substance use disorder
Explanation of why and how to implement hyperbolic tapering in clinical practice
Specific guidance on formulations of medication and techniques for making gradual reductions, including using liquid forms of medication, and other approaches
Step-by-step guidance for safely stopping all commonly used antidepressants, benzodiazepines, gabapentinoids and z-drugs, including fast, moderate and slow tapering regimens or schedules for each drug, and guidance on how to tailor these to an individual
Troubleshooting issues which can arise on stopping these medications, including akathisia, withdrawal symptoms, acute or protracted, and relapse.
Written for anyone interested in safe deprescribing of psychiatric medications including psychiatrists, GPs, pharmacists, nurses, medical trainees, and interested members of the public.The Maudsley Deprescribing Guidelinesis an essential resource on the subject that provides practical guidance on how to improve patient outcomes in this field of medicine.
Kirjavinkkiä ketjun aiheeseenkin liittyen,jos englanti sujuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsellä tuo tuli Kindeling vuosikymmenienien bentsoista kun halusivat ottaa ne
pois 1 kuukaudessa.
Tuo oli tuhoon tuomittu yritys ja nyt 3 kertaa samaa jankattu..
Tapering oikein kestää sen 1-3 vuotta.
Lääkäreillä kauhea hoppu saada ne pois, koska olettavat että ihminen on terve kun bentsot elimistä pois?
Kestää 8kk että aivot uudelleen ohjelmoituu.
Etsinyt lekuria joka tämän tajuaisi..... 5 vuotta.
Bentsot kadulta kokoajan. Joskus loppuu ja ensiapuun aina lanssi vie.
Ei saanut osastoltakaan apua.
Ongelmana myös ikä... Ei kestä kroppa kouristelua enää varmaan seuraavaa, niin kevyet mullat ja heippa rallaa!Ymmärsinkö oikein, että sinulla on ollut viisi vuotta aikaa vierottautua lääkkeestä, mutta et ole voinut tehdä sitä, koska se kestää vain murto osan siitä ajasta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sun mielestä kaikki on pipejä ja taidat gaslightaamisen (toisen kokemuksen vähättelyn ja hulluksi näkemisen jos muiden kokemus on mennyt eri lailla kuin sun) oikein mallikkaasti. Miksiköhän esim yksi aiheen tutkija koki ongelmia vieroituksessa ja alkoi ihan tutkia aihetta ja joutui hakemaan vertaisilta apua vaikka oli itse lukenut psykiatriaa? Miksiköhän hän varoittelee tieteellisessä uudessa maudsley sarjan vieroitusoppaassa esim tietyntyyppisestä ekstrapyramidaalioireista vieroitukseen liittyen. No, tiedäpä häntä.
Kehossa mieli ja kroppa on yhteydessä, voin vannoa jos esim liian nopeassa vieroituksessa unet alkaa mennä päin prinkkalaa sillä voi olla vaikutuksia molempiin. Huumeissa tiedostetaan sekä henkisen että fyysisen tason vieroitusoireet.Minua kiinnostaisi enempi se, että miksi dissaat henkilökohtaista kokemusta, ja yrität vedota johonkin tutkijaan, vaikka foorumin yleinen käytäntö on toisinpäin?
Eihän vaan ole niin, että niillä ei ole mitään väliä, kunhan ne vaan vahvistaa sitä omaa vahvistusharhaa? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähin mitä voitaisiin tarjota olisi joku taho missä läkkeistä tai vieroituksista harmia saaneet voisi oikeasti olla turvallisissa käsissä ja olisi oikeasti aiheeseen perehtyneitä lääkäreitä jotka ottaisi esim pitkittyneet oireet vakavasti. Valitettavasti tämä ei toteudu, koska aihetta ei oteta vakavasti ja tiedän näidenkun palstojen perusteella, esimerkiksi juuri bentsodiatsepiinien suhteen että jengiä on vedetty tosi huonokuntoiseksi lääkärien ymmärtämättömyyden vuoksi.
Etenkin sympatiani on niillä ketkä on väkipakolla vieroitettu niistä aineista jossa määräyskäytännöt on muuttuneet ja politiikka. Masennuslääkkeitä sentään tyrkytetään joka puolella joten niissä ei ole siinä suhteessa ongelmia saada niitä. Kummassakin yhtälailla on samantyyppinen ongelma, physical dependence eli fyysinen riippuvuus mistä seuraa itseasiassa, yhdessä tutkimuksessakin asia huomattiin, hyvin samanlaisia vieroitukseen liittyviä oireita, toki bentsoissa on omat riskinsä vielä esim kouristuspuolella. Tsemppiä.Eikö tälläkin foorumilla ole jo jokatoisessa ketjussa ehdotettu, että keräätte jonkun joukkorahoituksen, ja perustatte sellaisen hoitolaitoksen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No sun mielestä kaikki on pipejä ja taidat gaslightaamisen (toisen kokemuksen vähättelyn ja hulluksi näkemisen jos muiden kokemus on mennyt eri lailla kuin sun) oikein mallikkaasti. Miksiköhän esim yksi aiheen tutkija koki ongelmia vieroituksessa ja alkoi ihan tutkia aihetta ja joutui hakemaan vertaisilta apua vaikka oli itse lukenut psykiatriaa? Miksiköhän hän varoittelee tieteellisessä uudessa maudsley sarjan vieroitusoppaassa esim tietyntyyppisestä ekstrapyramidaalioireista vieroitukseen liittyen. No, tiedäpä häntä.
Kehossa mieli ja kroppa on yhteydessä, voin vannoa jos esim liian nopeassa vieroituksessa unet alkaa mennä päin prinkkalaa sillä voi olla vaikutuksia molempiin. Huumeissa tiedostetaan sekä henkisen että fyysisen tason vieroitusoireet.Miten erotat sairaudentunnottoman ihmisen ihmisestä jota kaasuvalotetaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten erotat sairaudentunnottoman ihmisen ihmisestä jota kaasuvalotetaan?
Kaasuvalotus on konseptina ihan kiehtova, ja sitä varmaan tapahtuu, ei ehkä niinkään mielenterveyden itsensä tiimoilta, vaan monessa muussakin asiassa.
Mutta jos näitä lähdetään vertailemaan, niin ensimmäisenä varmaan kannattaa miettiä että kumpi on yleisempää, ja sitä kautta todennäköisempää?
Toinen mitä kannattaa miettiä, on motiivi, mitä siitä hyödytään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaasuvalotus on konseptina ihan kiehtova, ja sitä varmaan tapahtuu, ei ehkä niinkään mielenterveyden itsensä tiimoilta, vaan monessa muussakin asiassa.
Mutta jos näitä lähdetään vertailemaan, niin ensimmäisenä varmaan kannattaa miettiä että kumpi on yleisempää, ja sitä kautta todennäköisempää?
Toinen mitä kannattaa miettiä, on motiivi, mitä siitä hyödytään.Mielenterveyden ongelmiin liittyy aika usein erialisten asioiden luuleminen, kenties johtuen heikentyneestä itsetunnosta.
Tapahtuuko sitä kaasuvalotusta ihan oikeasti, vai.?
En toki tyrmää, saattaahan sitä tapahtua, ei ole omaa kokemusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että sinulla on ollut viisi vuotta aikaa vierottautua lääkkeestä, mutta et ole voinut tehdä sitä, koska se kestää vain murto osan siitä ajasta?
Bentsodiatsepiinivieroitusta kuvataan joillain vaikeammaksi kuin heroiinista. Uskon että monikin valitsee psyykenlääkkeissä ns helpomman tien eli pysyä aineissa koska homeostaasi on mukautunut aineen alaisuuteen. Sen horjuttaminen voi horjuttaa elämää merkittäväati.
Sille joka tuskailee bentsodiatsepiinien kanssa suosittelen tuota Maudsley sarjan kirjaa ja hyberbolista hidasta vähennystä. Dry Cutting menetelmä on yksi. Lisätietoa siitä löytyy esim Benzodiazepine information coalition- sivuilta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minua kiinnostaisi enempi se, että miksi dissaat henkilökohtaista kokemusta, ja yrität vedota johonkin tutkijaan, vaikka foorumin yleinen käytäntö on toisinpäin?
Eihän vaan ole niin, että niillä ei ole mitään väliä, kunhan ne vaan vahvistaa sitä omaa vahvistusharhaa?Yrität kehua kuinka itse olet päässyt lääkkeistä irti vain kun tahdoit helpon kuuloisesti. Jos aiheeseen perehtynyt, myöhemmin sitä tutkinut psykiatrian tutkijakaan ei ole päässyt, niin ehkä kokemuksesi ei ole ihan täysin yleistettävissä kaikkiin eikä se osoita että ihmisillä kellä on hankaluuksia vieroittautua, on kyse henkisistä ongelmista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö tälläkin foorumilla ole jo jokatoisessa ketjussa ehdotettu, että keräätte jonkun joukkorahoituksen, ja perustatte sellaisen hoitolaitoksen.
Miksi potilaiden tehtävä on organisoida itselleen apua vieroitusongelmiin saati kerätä joukkorahoitus? Mistälähtien asiat on menneet siihen? Onneksi sitä löytyy netistä kun osaa etsiä, toki moni voi jäädä heitteille joka ei osaa tai joutuu käymään aika kolkon tien hoitojärjestelmässä jossa luulee saavansa apua vaan ei saa. Mutta kyllä niitä paikkoja netistä löytyy onneksi, vertaisilta tukea lääkeläjien purkuun, jotka psykiatria on jättänyt heitteille ja gaslightannut heidät poistumaan systeemistä. Löytyy myös sopivan kriittisiä mt ammattilaisia jotka yrittää levittää tietoa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi potilaiden tehtävä on organisoida itselleen apua vieroitusongelmiin saati kerätä joukkorahoitus? Mistälähtien asiat on menneet siihen? Onneksi sitä löytyy netistä kun osaa etsiä, toki moni voi jäädä heitteille joka ei osaa tai joutuu käymään aika kolkon tien hoitojärjestelmässä jossa luulee saavansa apua vaan ei saa. Mutta kyllä niitä paikkoja netistä löytyy onneksi, vertaisilta tukea lääkeläjien purkuun, jotka psykiatria on jättänyt heitteille ja gaslightannut heidät poistumaan systeemistä. Löytyy myös sopivan kriittisiä mt ammattilaisia jotka yrittää levittää tietoa.
Suosittelen ongelmia saaneille esim
Tätä kanavaa
https://youtu.be/lLzeUFUXrfQ?si=noXczu-LMFyMm9pf
Youtubessa on myös paljon vertaistukivideoita
Tätä artikkelia ja sen esittelemiä foorumeita
https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn
Näitä periaatteita mistä lähteä vieroituksen kanssa liikkeelle:
https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/
Hyberbolista vähennystä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30850328/
Masennuslääkevieroitukseen avuksi:
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants
Bentsodiatsepiinivieroitukseen avuksi:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981 (käy muihinkin vieroituksiin)
https://www.benzoinfo.com/ashtonmanual/
https://www.benzoinfo.com/benzodiazepine-tapering-strategies/
Myös Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä vieroitukseen ja harmeihin. Joku sanoi hyvin että kannattaa varoa lääkkeitä joilla on isot vertaistukiryhmät netissä :D - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suosittelen ongelmia saaneille esim
Tätä kanavaa
https://youtu.be/lLzeUFUXrfQ?si=noXczu-LMFyMm9pf
Youtubessa on myös paljon vertaistukivideoita
Tätä artikkelia ja sen esittelemiä foorumeita
https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn
Näitä periaatteita mistä lähteä vieroituksen kanssa liikkeelle:
https://www.survivingantidepressants.org/forums/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it-simple-keep-it-slow-keep-it-stable/
Hyberbolista vähennystä:
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30850328/
Masennuslääkevieroitukseen avuksi:
https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants
Bentsodiatsepiinivieroitukseen avuksi:
https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-maudsley-deprescribing-guidelines-9781119822981 (käy muihinkin vieroituksiin)
https://www.benzoinfo.com/ashtonmanual/
https://www.benzoinfo.com/benzodiazepine-tapering-strategies/
Myös Facebookista löytyy vertaistukiryhmiä vieroitukseen ja harmeihin. Joku sanoi hyvin että kannattaa varoa lääkkeitä joilla on isot vertaistukiryhmät netissä :DToki tarve olisi Suomessa jollekin joka ratkoisi ihmisten tilannetta joille on seurannut merkittävää harmia vieroituksen tai haittojen seurauksena. Uskoisin että se voisi estää jopa itsemurhia. Jos psyykenlääkkeitä määrätään satoja tuhansia reseptejä tuota tarvittaisiin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi potilaiden tehtävä on organisoida itselleen apua vieroitusongelmiin saati kerätä joukkorahoitus? Mistälähtien asiat on menneet siihen? Onneksi sitä löytyy netistä kun osaa etsiä, toki moni voi jäädä heitteille joka ei osaa tai joutuu käymään aika kolkon tien hoitojärjestelmässä jossa luulee saavansa apua vaan ei saa. Mutta kyllä niitä paikkoja netistä löytyy onneksi, vertaisilta tukea lääkeläjien purkuun, jotka psykiatria on jättänyt heitteille ja gaslightannut heidät poistumaan systeemistä. Löytyy myös sopivan kriittisiä mt ammattilaisia jotka yrittää levittää tietoa.
Huomatkaa potilaina jotka alatte käyttämään lääkkeitä, teidän pitää itse ratkoa niistä tulleet ongelmat ja kerätä joukkorahoitus auttamiseksenne. Ja organisoitua vaatimaan oikeutta. Sitä se on nykyajan lääketurvallisuudessa, jonka turvallisuus on kehnompaa kuin esim joidenkin liikenteen vekottimien kanssa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomatkaa potilaina jotka alatte käyttämään lääkkeitä, teidän pitää itse ratkoa niistä tulleet ongelmat ja kerätä joukkorahoitus auttamiseksenne. Ja organisoitua vaatimaan oikeutta. Sitä se on nykyajan lääketurvallisuudessa, jonka turvallisuus on kehnompaa kuin esim joidenkin liikenteen vekottimien kanssa.
Itse koen että vieroituspalstat pelasti henkeni koska en tiedä olisinko enää täällä ilman heidän ohjeitaan ja ymmärryksen lisäämistä esim vieroituksessa puhkeavalle kamalalle levottomuudelle ynnä muulle. Kindlingille tai muulle. En odota yhtään että kukaan lääkäri olisi vastaavia seikkaperäisiä oireita minulle kertonut että olisin selvinnyt tilassa jossa tuntui että hermostoni oli ihan sekaisin psykiatrian hoidon ja vieroitusten jäljiltä.
Eli he pelasti henkeni ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomatkaa potilaina jotka alatte käyttämään lääkkeitä, teidän pitää itse ratkoa niistä tulleet ongelmat ja kerätä joukkorahoitus auttamiseksenne. Ja organisoitua vaatimaan oikeutta. Sitä se on nykyajan lääketurvallisuudessa, jonka turvallisuus on kehnompaa kuin esim joidenkin liikenteen vekottimien kanssa.
Minulle jäi lääkityksistä hermostollista haittaa, mutta en ole tehnyt siitä itselleni ongelmaa.
Pääasia on, että pärjään ilman lääkkeitä nykyään, ja saan elellä ilman jatkuvaa tokkuraa ja tunteiden leikkaantumista.
Vaikka keho ei toimi kunnolla, raajat heikkoina, pään tilanne on pääasia.
Jos joku ns. ongelma ei poistu, on parempi oppia elämään sen kanssa, kuin tehdä siitä itselleen ylitsepääsemätön ongelma.
Toki jokainen tekee, kuten parhaaksi näkee ja kokee. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Huomatkaa potilaina jotka alatte käyttämään lääkkeitä, teidän pitää itse ratkoa niistä tulleet ongelmat ja kerätä joukkorahoitus auttamiseksenne. Ja organisoitua vaatimaan oikeutta. Sitä se on nykyajan lääketurvallisuudessa, jonka turvallisuus on kehnompaa kuin esim joidenkin liikenteen vekottimien kanssa.
Miksi onnistuu metoo liikkeeltä, mutta ei psykoosisairailta?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18194165/allekirjoita-kansalaisaloite-psykiatrisen-pakkohoidon-lopettamiseksi-(yk--who-suositus) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi potilaiden tehtävä on organisoida itselleen apua vieroitusongelmiin saati kerätä joukkorahoitus? Mistälähtien asiat on menneet siihen? Onneksi sitä löytyy netistä kun osaa etsiä, toki moni voi jäädä heitteille joka ei osaa tai joutuu käymään aika kolkon tien hoitojärjestelmässä jossa luulee saavansa apua vaan ei saa. Mutta kyllä niitä paikkoja netistä löytyy onneksi, vertaisilta tukea lääkeläjien purkuun, jotka psykiatria on jättänyt heitteille ja gaslightannut heidät poistumaan systeemistä. Löytyy myös sopivan kriittisiä mt ammattilaisia jotka yrittää levittää tietoa.
Kerroppas nyt niin, että tyhmäkin sen ymmärtää?
Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse.
Mutta yhtäkkiä nämä ihmeparantuneet ihmiset ovatkin taas potilaita, jotka tarvitsevat ihmeparannuslaitoksen??
Ja tämä ihmeparannus laitos halutaan kustannettavan yhteiskunnan varoista koska...
A) Öljyrikkaassa norjassa oleva lääkkeettömän hoidon laitos on yksityinen.
B) Ihmeparantuneiden ihmisten ei tarvitse huolehtia itsestään ja omista eduistaan kuten parantuneet aikuiset.
C) Mitään parantumista ei edes haluta, vaan kunhan taas vängätään ja halutaan hassutella rahaa siinä samalla.
Tai unohda koko juttu, ei tarvitse selittää, tietäjät kyllä tietää, eikä lopuille se selittäminen auta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että sinulla on ollut viisi vuotta aikaa vierottautua lääkkeestä, mutta et ole voinut tehdä sitä, koska se kestää vain murto osan siitä ajasta?
Psyyke kestää. Kroppa ei.
Täytyy olla tikissä kunnossa kun tähän lähtee. Painoa lähtenyt jo 50kg.
Aikaisemmin lopetettu Lyrica ja Oxycontin ja olivat lasten leikkiä bentsoon.
Hikoillut lihasmassan melkolailla kokonaan pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerroppas nyt niin, että tyhmäkin sen ymmärtää?
Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse.
Mutta yhtäkkiä nämä ihmeparantuneet ihmiset ovatkin taas potilaita, jotka tarvitsevat ihmeparannuslaitoksen??
Ja tämä ihmeparannus laitos halutaan kustannettavan yhteiskunnan varoista koska...
A) Öljyrikkaassa norjassa oleva lääkkeettömän hoidon laitos on yksityinen.
B) Ihmeparantuneiden ihmisten ei tarvitse huolehtia itsestään ja omista eduistaan kuten parantuneet aikuiset.
C) Mitään parantumista ei edes haluta, vaan kunhan taas vängätään ja halutaan hassutella rahaa siinä samalla.
Tai unohda koko juttu, ei tarvitse selittää, tietäjät kyllä tietää, eikä lopuille se selittäminen auta."Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse."
Ei ole pakko lähteä lätkimään hoidosta vaan terapeuttinenkin apu on apua. Lääkkeiden vähennys ja lopetus voi myös kohentaa joidenkin oloa jonkin verran verrattuna lääketokkuraan ja parantaa kykyä tuntea tunteita ja ajatella. Lääkkeettömyyttä voi kokeilla. Siihenkin voitaisiin tukea paljon paremmin antamalla ihmisille oikeasti kokemus turvallisesta vieroituksesta ja keinoista mitä vieroitusvaiheesaa voi opetella. Suomeksi:tukea vieroitukseen.
Puhunko laitoksesta? Jo se olisi hyvä alku että olisi jotain erikoissairaanhoidon henkilöitä jotla olisi erittäin perehtyneitä lääkevieroitukseen ja haittoihin psykiatriassa. Jo yksityinen taho olisi plussaa jonne voisi hakeutua kun ihminen on kohdannut ongelmia vieroituksesta.
Deprescribing on tulevaisuutta. Ei vain määräys, vaan turvallinen purku.
Itse kyllä huolehdin itsestäni mm työssä käymällä ja huolehtimalla elintavoistani :) Vieroitus vaatiikin aika paljon vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan, ja elämäntapakeinojen opettelua jotka auttaa asioihin mitä ennen on lääkkeillä käsitellyt.
Joku pitää tätä outona muttei pidä laisinkaan sitä että joillekin määrätään lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä vuosikymmeniksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse."
Ei ole pakko lähteä lätkimään hoidosta vaan terapeuttinenkin apu on apua. Lääkkeiden vähennys ja lopetus voi myös kohentaa joidenkin oloa jonkin verran verrattuna lääketokkuraan ja parantaa kykyä tuntea tunteita ja ajatella. Lääkkeettömyyttä voi kokeilla. Siihenkin voitaisiin tukea paljon paremmin antamalla ihmisille oikeasti kokemus turvallisesta vieroituksesta ja keinoista mitä vieroitusvaiheesaa voi opetella. Suomeksi:tukea vieroitukseen.
Puhunko laitoksesta? Jo se olisi hyvä alku että olisi jotain erikoissairaanhoidon henkilöitä jotla olisi erittäin perehtyneitä lääkevieroitukseen ja haittoihin psykiatriassa. Jo yksityinen taho olisi plussaa jonne voisi hakeutua kun ihminen on kohdannut ongelmia vieroituksesta.
Deprescribing on tulevaisuutta. Ei vain määräys, vaan turvallinen purku.
Itse kyllä huolehdin itsestäni mm työssä käymällä ja huolehtimalla elintavoistani :) Vieroitus vaatiikin aika paljon vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan, ja elämäntapakeinojen opettelua jotka auttaa asioihin mitä ennen on lääkkeillä käsitellyt.
Joku pitää tätä outona muttei pidä laisinkaan sitä että joillekin määrätään lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä vuosikymmeniksi.Norjan lääkkeettömän hoidon malleihin on vielä matkaa. Se vaatii aikalailla paradigman muutosta psykiatriassa jossa psykiatrisista sairauksista ei ajatella niin aivokemiakeskeisesti keskittymällä kovalevyn rassaamisen sijaan sovelluksiin. On meillä Suomessa sentään jossain edes Keroputaan malli. Ja kun puhutaan siitä "kovalevystä" tulevaisuus voi olla ihan erilainen kuin välittäjäaineiden sotkeminen koukuttavilla aineilla. Itse olen kokenut hyötyä elämäntapakeinoista, suolistosta huolehtimisesta, kehon tarpeisiin vastaamisesta ym. Ja huomaan heti negatiivisen muutoksen jos en niitä tee.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyyke kestää. Kroppa ei.
Täytyy olla tikissä kunnossa kun tähän lähtee. Painoa lähtenyt jo 50kg.
Aikaisemmin lopetettu Lyrica ja Oxycontin ja olivat lasten leikkiä bentsoon.
Hikoillut lihasmassan melkolailla kokonaan pois.Lääkäreiilä nyt yli 20 vuoden bentso käyttö puretaan tai yritetään purkaa 1 kuukauden ohjelmalla. Nyt 3 kertaa epic fail.
Olet terve kun bentsot ovat poissa kropasta sanovat.
Ei ole totta.
Kestää 8kk aivojen ohjelmoida itsensä tuosta uusiksi.
Amerikassa yli 20 vuotta Alptarzolania niin se on silloin Micro Tapering, joka kestää 1 -3 vuotta. EI yhtä KUUKAUTTA. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lääkäreiilä nyt yli 20 vuoden bentso käyttö puretaan tai yritetään purkaa 1 kuukauden ohjelmalla. Nyt 3 kertaa epic fail.
Olet terve kun bentsot ovat poissa kropasta sanovat.
Ei ole totta.
Kestää 8kk aivojen ohjelmoida itsensä tuosta uusiksi.
Amerikassa yli 20 vuotta Alptarzolania niin se on silloin Micro Tapering, joka kestää 1 -3 vuotta. EI yhtä KUUKAUTTA.Missä on Suomen Heather Ashton?
Kansainvälisellä Foorumilla itse nimimerkillä Soon To Be Dead
ja ihmiset tuota ihmettelee miten Suomi voi olla juuri Bentso purussa näin takapajula? Sama SSRI.
4 lääkäriä= neljät eri ohjeet.
Vielä yksikään ei tunnusta tuota Kindeling ilmiötä,
vaan sanot luulotautiseksi.
Potilaan vika. Tässä hoidetaan heidän aiheuttamaa riippuvuutta kuten olisin itse tarttunut Neulaan tuolla jossain, ,, Vältellään vastuuta nyt kaikesta mitä seurannut.
Demonisoivat ensin tuon Bentson ja sitten Lyrican ja kun 15v Lyrica käyttö 900mg/ SIC päivä purku onnistui n. yhdessä kuukaudessa, kai ajattelivat että tuo kestää mitä sille heitetään.
1 itsemurha yritys takana enkä päässyt vieläkään vaativan vieroituksen moduuuli hoitoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse."
Ei ole pakko lähteä lätkimään hoidosta vaan terapeuttinenkin apu on apua. Lääkkeiden vähennys ja lopetus voi myös kohentaa joidenkin oloa jonkin verran verrattuna lääketokkuraan ja parantaa kykyä tuntea tunteita ja ajatella. Lääkkeettömyyttä voi kokeilla. Siihenkin voitaisiin tukea paljon paremmin antamalla ihmisille oikeasti kokemus turvallisesta vieroituksesta ja keinoista mitä vieroitusvaiheesaa voi opetella. Suomeksi:tukea vieroitukseen.
Puhunko laitoksesta? Jo se olisi hyvä alku että olisi jotain erikoissairaanhoidon henkilöitä jotla olisi erittäin perehtyneitä lääkevieroitukseen ja haittoihin psykiatriassa. Jo yksityinen taho olisi plussaa jonne voisi hakeutua kun ihminen on kohdannut ongelmia vieroituksesta.
Deprescribing on tulevaisuutta. Ei vain määräys, vaan turvallinen purku.
Itse kyllä huolehdin itsestäni mm työssä käymällä ja huolehtimalla elintavoistani :) Vieroitus vaatiikin aika paljon vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan, ja elämäntapakeinojen opettelua jotka auttaa asioihin mitä ennen on lääkkeillä käsitellyt.
Joku pitää tätä outona muttei pidä laisinkaan sitä että joillekin määrätään lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä vuosikymmeniksi.Jos kaikki osaisivat/pystyisivät ottamaan vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, ja osaisivat/pystyisivät taitamaan elämäntapakeinot, eli pärjäisivät itsensä ja omien tunteidensa kanssa, ei varmaankaan tarvittaisi niin paljon lääkehoitoja, tai hoitoja ylipäänsä.
Itse havahduin tähän ajatukseen vasta monia vuosia psykiatrian puolella pyörittyäni. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kaikki osaisivat/pystyisivät ottamaan vastuuta omasta elämästään ja hyvinvoinnistaan, ja osaisivat/pystyisivät taitamaan elämäntapakeinot, eli pärjäisivät itsensä ja omien tunteidensa kanssa, ei varmaankaan tarvittaisi niin paljon lääkehoitoja, tai hoitoja ylipäänsä.
Itse havahduin tähän ajatukseen vasta monia vuosia psykiatrian puolella pyörittyäni.Keinot voi vaatia oppimista ja opettelua. Vaihtoehtoja pitäisi lisätä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyyke kestää. Kroppa ei.
Täytyy olla tikissä kunnossa kun tähän lähtee. Painoa lähtenyt jo 50kg.
Aikaisemmin lopetettu Lyrica ja Oxycontin ja olivat lasten leikkiä bentsoon.
Hikoillut lihasmassan melkolailla kokonaan pois.Itselläni ei ollut mitään ongelmia luopua lyricasta. Tosin ei siitä ollut apuakaan mihinkään.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toki tarve olisi Suomessa jollekin joka ratkoisi ihmisten tilannetta joille on seurannut merkittävää harmia vieroituksen tai haittojen seurauksena. Uskoisin että se voisi estää jopa itsemurhia. Jos psyykenlääkkeitä määrätään satoja tuhansia reseptejä tuota tarvittaisiin
Niin pitäisikö asialle ihan oikeasti lähteä tekemään jotain?
Sehän se tässä on surullisinta, kun uhriutuvat narsistit ei tajua että vittuilukin on välittämistä.
Mutta kun se uhriutuminen on niin paljon tärkeämpää, kuin se että asoille yrittäisi oikeasti tehdä jotain. Niin sitä peukkua ei sitten millään saa irti sieltä omasta ahteeista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Eli meillä on joukko ihmisiä, jotka kokee sellaisen ihme parantumisen, että he lähtevät lätkimään hoidosta, ja lopettavat lääkkeet, koska eihän parantuneet sellaisia enää tarvitse."
Ei ole pakko lähteä lätkimään hoidosta vaan terapeuttinenkin apu on apua. Lääkkeiden vähennys ja lopetus voi myös kohentaa joidenkin oloa jonkin verran verrattuna lääketokkuraan ja parantaa kykyä tuntea tunteita ja ajatella. Lääkkeettömyyttä voi kokeilla. Siihenkin voitaisiin tukea paljon paremmin antamalla ihmisille oikeasti kokemus turvallisesta vieroituksesta ja keinoista mitä vieroitusvaiheesaa voi opetella. Suomeksi:tukea vieroitukseen.
Puhunko laitoksesta? Jo se olisi hyvä alku että olisi jotain erikoissairaanhoidon henkilöitä jotla olisi erittäin perehtyneitä lääkevieroitukseen ja haittoihin psykiatriassa. Jo yksityinen taho olisi plussaa jonne voisi hakeutua kun ihminen on kohdannut ongelmia vieroituksesta.
Deprescribing on tulevaisuutta. Ei vain määräys, vaan turvallinen purku.
Itse kyllä huolehdin itsestäni mm työssä käymällä ja huolehtimalla elintavoistani :) Vieroitus vaatiikin aika paljon vastuunottoa omasta hyvinvoinnistaan, ja elämäntapakeinojen opettelua jotka auttaa asioihin mitä ennen on lääkkeillä käsitellyt.
Joku pitää tätä outona muttei pidä laisinkaan sitä että joillekin määrätään lyhyen aikaa tutkittuja lääkkeitä vuosikymmeniksi.Millä tavalla nämä vieroitukseen tulevat ihmiset pitäisi mielestäsi valikoida?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Millä tavalla nämä vieroitukseen tulevat ihmiset pitäisi mielestäsi valikoida?
En puhu vieroituksesta vaan puhun psykiatrian erikoislääkäreistä joilla olisi erityistä kokemusta vieroittaa ihmisiä joilla on ollut ongelmia lopettamisen kanssa oireiden vuoksi tai koettua lääkehaittaa. Lisäksi sinne voisi hakeutua halutessaan jos olisi esim pitkä käyttöhistoria lääkkeissä takana, tosi monimutkaista polyfarmasiaa missä tavoite olisi purkaa useampia rohtoja tai vastaavankaltaisia riskejä vieroitukseen. Ongelma olisi toki kohdistaa hoito oikeille ihmisille koska ei ole tutkittu kattavasti ketkä on riskissä vieroituspulmille.
Sinne voitaisiin ohjata jos on ongelmia lääkehaittojen tai vieroituksen kanssa.
Tällaisia lääkäreitä tarvittaisiin esim yksityisellä jos julkisella ei tällaisia olisi.
Näilläkin palstoilla on ollut esim bentsodiatsepiinivieroitusongelmien kanssa kipuilevia joita nykyinen hoito keskittyy lähinnä stigmatisoimaan riippuvaisiksi tai vetämään mustavalkoisesti pikatahdilla irti lääkkeistä,ei miettimään miten ihminen saadaan lääkkeistä irti niin että hänelle ei seuraa Ashtonin mainitsemia pitkittyneitä oireita.
Vieroituksessa noudatettaisiin hidasta metodia Maudsley kirjan ja uuden vieroitusta koskevan tutkimusnäytön valossa mikä suosii hyberbolista vähennystapaa. Uutta tutkimusnäyttöä.
Harmi vain Suomeen ei ole tullut Britannian Royal Collegen Stopping Antidepressants-vertaista ohjeistusta jossa on huomioitu ongelmatilanteet seikkaperäisesti - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En puhu vieroituksesta vaan puhun psykiatrian erikoislääkäreistä joilla olisi erityistä kokemusta vieroittaa ihmisiä joilla on ollut ongelmia lopettamisen kanssa oireiden vuoksi tai koettua lääkehaittaa. Lisäksi sinne voisi hakeutua halutessaan jos olisi esim pitkä käyttöhistoria lääkkeissä takana, tosi monimutkaista polyfarmasiaa missä tavoite olisi purkaa useampia rohtoja tai vastaavankaltaisia riskejä vieroitukseen. Ongelma olisi toki kohdistaa hoito oikeille ihmisille koska ei ole tutkittu kattavasti ketkä on riskissä vieroituspulmille.
Sinne voitaisiin ohjata jos on ongelmia lääkehaittojen tai vieroituksen kanssa.
Tällaisia lääkäreitä tarvittaisiin esim yksityisellä jos julkisella ei tällaisia olisi.
Näilläkin palstoilla on ollut esim bentsodiatsepiinivieroitusongelmien kanssa kipuilevia joita nykyinen hoito keskittyy lähinnä stigmatisoimaan riippuvaisiksi tai vetämään mustavalkoisesti pikatahdilla irti lääkkeistä,ei miettimään miten ihminen saadaan lääkkeistä irti niin että hänelle ei seuraa Ashtonin mainitsemia pitkittyneitä oireita.
Vieroituksessa noudatettaisiin hidasta metodia Maudsley kirjan ja uuden vieroitusta koskevan tutkimusnäytön valossa mikä suosii hyberbolista vähennystapaa. Uutta tutkimusnäyttöä.
Harmi vain Suomeen ei ole tullut Britannian Royal Collegen Stopping Antidepressants-vertaista ohjeistusta jossa on huomioitu ongelmatilanteet seikkaperäisestiToki tällaisia lääkäreitä voi ollakin, heitä vain on hankala löytää.
Itse sain niinkin seikkaperäiset ohjeet kuin kuuntele kehoasi. Se on ihan hyvä ohje mutta se ei kuitenkaan ole hyberbolisen vähennystavan tiedostava ohje eikä mitään konkreettisia ehdotuksia vähennysongelmiin tullut jossa sähköiskut häiritsivät arjessa pärjäämistä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Norjan lääkkeettömän hoidon malleihin on vielä matkaa. Se vaatii aikalailla paradigman muutosta psykiatriassa jossa psykiatrisista sairauksista ei ajatella niin aivokemiakeskeisesti keskittymällä kovalevyn rassaamisen sijaan sovelluksiin. On meillä Suomessa sentään jossain edes Keroputaan malli. Ja kun puhutaan siitä "kovalevystä" tulevaisuus voi olla ihan erilainen kuin välittäjäaineiden sotkeminen koukuttavilla aineilla. Itse olen kokenut hyötyä elämäntapakeinoista, suolistosta huolehtimisesta, kehon tarpeisiin vastaamisesta ym. Ja huomaan heti negatiivisen muutoksen jos en niitä tee.
Mikä siellä Norjassa on niin erilaista?
Siellä on samat sairaudet,
Siellä on samat hoidot,
Siellä on samat lääkkeet,
Siellä on sama sairaudentunnottomuus.
Ainoa iso ero on se että siellä on yksi pieni YKSITYINEN laitos joka tarjoaa lääkkeetöntä hoitoa.
Kun ehdotat, että mites olis rupeaisitteko keräämään rahoja omaan yksityiseen laitokseen, niin se paradigma muuttuu ja alkaa se lässytys, että se ei voi olla yksityinen laitos koska sen pitäisi olla joku valtion kustantama hoivakoti joka kylpylä kokemuksilla ja kasvonaamiolla korvaa sen että on joutunut ihan itse vierottautumaan siitä lääkkeestä.
Paradigmoista vielä sen verran lyhykäisesti, että kun vertaat meidän suomalaista ns. pääuskontoa muihin eurooppalaisiin uskontoihin, niin sehän perustuu pitkälle uhriutumiseen, tai jos vaikka katsot nyt toista hallituspuoluetta, heidän toiminta perustuu myös hyvin pitkälle uhriutumiseen. Köyhien ja sairaiden kyykytys siellä juontaa mielestäni hyvin pitkälle juurensa siihen, että hekään eivät ole saaneet näitä etuja, siksi tekään ette saa niitä.
Heitetään sekaan vielä yksi paradigma. Norjalainen hoivakoti on siis yksityinen, sehkän tarkoittaa sitä, että suomalainen joka sen verran sönköttää google translatella enkkua voi mennä sinne rahatukun kanssa. Kohtuuhintainen hoito on tietysti oma asiansa. Mutta jos ei ole valmis laittamaan penniäkään kiinni omaan hyvinvointiinsa, kertoo paljon.
Se on ihan sama, tarjotaanko keroputaalla mallia, tai norjassa toista, jos se oman pään sairaudentunnoton ja / tai uhriutumiseen perustuva paradigma ei muutu, niin eipä sillä tarjotulla hoidollakaan ole isoja mahdollisuuksia muuttua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Keinot voi vaatia oppimista ja opettelua. Vaihtoehtoja pitäisi lisätä.
Joskus on ihmisestäkin kiinni, haluaako hän opetella ja oppia.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä siellä Norjassa on niin erilaista?
Siellä on samat sairaudet,
Siellä on samat hoidot,
Siellä on samat lääkkeet,
Siellä on sama sairaudentunnottomuus.
Ainoa iso ero on se että siellä on yksi pieni YKSITYINEN laitos joka tarjoaa lääkkeetöntä hoitoa.
Kun ehdotat, että mites olis rupeaisitteko keräämään rahoja omaan yksityiseen laitokseen, niin se paradigma muuttuu ja alkaa se lässytys, että se ei voi olla yksityinen laitos koska sen pitäisi olla joku valtion kustantama hoivakoti joka kylpylä kokemuksilla ja kasvonaamiolla korvaa sen että on joutunut ihan itse vierottautumaan siitä lääkkeestä.
Paradigmoista vielä sen verran lyhykäisesti, että kun vertaat meidän suomalaista ns. pääuskontoa muihin eurooppalaisiin uskontoihin, niin sehän perustuu pitkälle uhriutumiseen, tai jos vaikka katsot nyt toista hallituspuoluetta, heidän toiminta perustuu myös hyvin pitkälle uhriutumiseen. Köyhien ja sairaiden kyykytys siellä juontaa mielestäni hyvin pitkälle juurensa siihen, että hekään eivät ole saaneet näitä etuja, siksi tekään ette saa niitä.
Heitetään sekaan vielä yksi paradigma. Norjalainen hoivakoti on siis yksityinen, sehkän tarkoittaa sitä, että suomalainen joka sen verran sönköttää google translatella enkkua voi mennä sinne rahatukun kanssa. Kohtuuhintainen hoito on tietysti oma asiansa. Mutta jos ei ole valmis laittamaan penniäkään kiinni omaan hyvinvointiinsa, kertoo paljon.
Se on ihan sama, tarjotaanko keroputaalla mallia, tai norjassa toista, jos se oman pään sairaudentunnoton ja / tai uhriutumiseen perustuva paradigma ei muutu, niin eipä sillä tarjotulla hoidollakaan ole isoja mahdollisuuksia muuttua.Olenko väittänyt että se olisi muuta kuin yksityinen hoitolaitos tai että se on ihan yleinen käytäntö :O tuollainen laitos on ihan looginen piste siinä vaiheessa kun joku on ollut lääkekierteessä pitkiä aikoja eikä paranemista ole juuri tapahtunut tai tila on heikentynyt. On ihan luontainen kehityskulku että tuollaista malliakin on haluttu tuoda tarjolle jossa ihmiset voisi kokeilla jopa vieroittautua turvallisesti ja esim harjoittaa toimintakykyään. On tutkimuksia joissa lääkkeettömät pärjää lääkittyihin verrattuna paremmin. Eikä tosiaankaan ole iso investointi kouluttaa jotain vieroitukseen liittyviä erityisosaajia jotka ymmärtää paremmin erilaisia ongelmia vieroituksessa, jos ei esim olla laitosolosuhteissa.
- Anonyymi
Toistaiseksi tässä mallissa en suosittelisi läheisille kuin keroputaan tyylistä edes hitusen nykymallia järkevämällä paradigmalla mielenterveyttä tarkistelevaa vakavammissa tiloissa tai yksityistä terapiaorientoitunutta psykiatria tai/ja jotain holistisempaa tohtoria joka tutkii myös elintavat ja kartoittaa kunnolla terveyden ennenkuin alkaa sotkemaan välittäjäaineita. Tuo olisi ideaali, lähteä korjaamaan terveyttä ensin kun välittäjäaineita aletaan keinotekoisesti väkivalloin muuttamaan toisenlaiseksi
Vieroitukseen paras apu lienee netissä, esim RC psych Stopping Antidepressants, hyberbolinen vährnnys tai kirjoista (Maudsley deprescribing). Väitän että näissä on parempaa tietoa kuin useimmilla lääkäreillä. Itseohjautuvana avun voi löytää sieltäkin, jos lääkärit ei etenkään ota vastuuta vieroitusongelmista ja näkee lääkkeiden ongelmat mt ongelmina.
Toki rahaa voi mennä noissa mutta toki voi tehdä vähän köyhemmän miehen hoitomalliakin ja hoitaa itsensä. Nykyään pääsee helposti esim yksityiselle verikokeisiin ihan itsemaksavana itsenäisesti kokeita ottamaan ja voi sieltä turvallisemmin alkaa ratkomaan esim jos on väsymystä, alakuloa, aivosumua ynnä muuta. Itsekin löysin useamman puutostilan sitä kautta jotka kannatta ekana korjata. Netti on pullollaan ohjeita hyvinvoinnin korjaamiseen mistä mielenterveydessä esim ketoruokavalio on jollain antanut merkittäviä tuloksia. Itselläni eliminaatiodieetti auttoi esim aivosumuun ja se että yritin hoitaa suolistoa. Voisin sanoa että melkein jokaisen alakuloisen oloni olen saanut kohennettua sillä nykyään että asteittain aktivoidun ja alan huolehtimaan kehon perustarpeista (valo aamulla, säännöllisyys kaikessa, kunnon ruokavalio ja maltillinen liikkuminen ja tärkein:autonomisen hermoston tasapaino joka syntyy rentoutumisharjoitteista ja tekemisen, stressin ja levon riittävästä tasapainosta).
Traumainformoitu lähestymistapa auttaa minua mielenterveyden kanssa, ja siihen löytää yllättävän paljon netistäkin tietoa.
Yksi paras vinkki mielenterveyteen on minulta, kyseenalaista arvosi ja yhteiskunnan arvot. Ovatko ne terveyttä edistäviä?
Voisiko elämän rakentaa terveemmälle pohjalle? Itsereflektoi, mikä on pielessä? Moni näkee asioita hyvinkin itse vaikka toki keskustelu muiden kanssakin auttaa.
Päihteet pois. Jollekin jopa lievemmät stimulantit kuten kofeiini aiheuttavat ahdistusta.
Uskon holistisuuteen mitä valitettavasti mielestäni nykyinen järjestelmä ei siinä määrin kuin pitäisi, tarjoa.
Elintapskeinojen teho ei näy päivissä vaan pitkän ajan kuluessa.
Ymmärrän toki että jonkun ongelmat on pahempia kuten esim psykoosi mutta nykyinen antipsykootit psykoosiin jopa lopun elämää ei välttämättä omaa totuuspohjaa läheskään kaikilla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toistaiseksi tässä mallissa en suosittelisi läheisille kuin keroputaan tyylistä edes hitusen nykymallia järkevämällä paradigmalla mielenterveyttä tarkistelevaa vakavammissa tiloissa tai yksityistä terapiaorientoitunutta psykiatria tai/ja jotain holistisempaa tohtoria joka tutkii myös elintavat ja kartoittaa kunnolla terveyden ennenkuin alkaa sotkemaan välittäjäaineita. Tuo olisi ideaali, lähteä korjaamaan terveyttä ensin kun välittäjäaineita aletaan keinotekoisesti väkivalloin muuttamaan toisenlaiseksi
Vieroitukseen paras apu lienee netissä, esim RC psych Stopping Antidepressants, hyberbolinen vährnnys tai kirjoista (Maudsley deprescribing). Väitän että näissä on parempaa tietoa kuin useimmilla lääkäreillä. Itseohjautuvana avun voi löytää sieltäkin, jos lääkärit ei etenkään ota vastuuta vieroitusongelmista ja näkee lääkkeiden ongelmat mt ongelmina.
Toki rahaa voi mennä noissa mutta toki voi tehdä vähän köyhemmän miehen hoitomalliakin ja hoitaa itsensä. Nykyään pääsee helposti esim yksityiselle verikokeisiin ihan itsemaksavana itsenäisesti kokeita ottamaan ja voi sieltä turvallisemmin alkaa ratkomaan esim jos on väsymystä, alakuloa, aivosumua ynnä muuta. Itsekin löysin useamman puutostilan sitä kautta jotka kannatta ekana korjata. Netti on pullollaan ohjeita hyvinvoinnin korjaamiseen mistä mielenterveydessä esim ketoruokavalio on jollain antanut merkittäviä tuloksia. Itselläni eliminaatiodieetti auttoi esim aivosumuun ja se että yritin hoitaa suolistoa. Voisin sanoa että melkein jokaisen alakuloisen oloni olen saanut kohennettua sillä nykyään että asteittain aktivoidun ja alan huolehtimaan kehon perustarpeista (valo aamulla, säännöllisyys kaikessa, kunnon ruokavalio ja maltillinen liikkuminen ja tärkein:autonomisen hermoston tasapaino joka syntyy rentoutumisharjoitteista ja tekemisen, stressin ja levon riittävästä tasapainosta).
Traumainformoitu lähestymistapa auttaa minua mielenterveyden kanssa, ja siihen löytää yllättävän paljon netistäkin tietoa.
Yksi paras vinkki mielenterveyteen on minulta, kyseenalaista arvosi ja yhteiskunnan arvot. Ovatko ne terveyttä edistäviä?
Voisiko elämän rakentaa terveemmälle pohjalle? Itsereflektoi, mikä on pielessä? Moni näkee asioita hyvinkin itse vaikka toki keskustelu muiden kanssakin auttaa.
Päihteet pois. Jollekin jopa lievemmät stimulantit kuten kofeiini aiheuttavat ahdistusta.
Uskon holistisuuteen mitä valitettavasti mielestäni nykyinen järjestelmä ei siinä määrin kuin pitäisi, tarjoa.
Elintapskeinojen teho ei näy päivissä vaan pitkän ajan kuluessa.
Ymmärrän toki että jonkun ongelmat on pahempia kuten esim psykoosi mutta nykyinen antipsykootit psykoosiin jopa lopun elämää ei välttämättä omaa totuuspohjaa läheskään kaikilla.Voisin vannoa että monella stressaantuneella parempi ymmärrys esim autonomisen hermoston ongelmissa voisi auttaa oireisiin mitä monilla liika stressi aiheuttaa. Stressi ei ole aina ihmisen omaa perää, vaan sillä voi olla yhteiskunnallisia ulottuvuuksia esim liika työstressi, köyhyys jne. Mutta eipä näitä psykiatriakaan ratkaise paitsi auttamalla igmistä organisoimaan ja muuttamaan elämäänsä paremmaksi.
Itse uskon että traumainformoitu /autonomisen hermoston tasapainottamiseen tähtäävä lähestymistapa voisi tuoda merkittäviä parannuksia,etenkin jos se olisi terapiassa keskiössä, siis myös keho. Valitettavasti systeemi räiskii pillereitä, niillekin joiden hermosto on jo sekaisin esim kovan stressin tai uupumisen seurauksena.
Oma kriittisyys voi auttaa suojaamaan itseä lääkehaitoilta. Nuoret on alttiimpia psykiatrian bullshitille koska heidän selviytymiskeinot ja kriittisyys ei ole vielä kehittynyt riittävälle tasolle.
Koen että terapiasössötyskin voi loppupeleissä olla monille aika riittämätöntä jos holistinen ulottuvuus ja kriittinen ajattelu puuttuu ja kehollinen näkökulma.
Kriittisyys auttaa monessa asiassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Toistaiseksi tässä mallissa en suosittelisi läheisille kuin keroputaan tyylistä edes hitusen nykymallia järkevämällä paradigmalla mielenterveyttä tarkistelevaa vakavammissa tiloissa tai yksityistä terapiaorientoitunutta psykiatria tai/ja jotain holistisempaa tohtoria joka tutkii myös elintavat ja kartoittaa kunnolla terveyden ennenkuin alkaa sotkemaan välittäjäaineita. Tuo olisi ideaali, lähteä korjaamaan terveyttä ensin kun välittäjäaineita aletaan keinotekoisesti väkivalloin muuttamaan toisenlaiseksi
Vieroitukseen paras apu lienee netissä, esim RC psych Stopping Antidepressants, hyberbolinen vährnnys tai kirjoista (Maudsley deprescribing). Väitän että näissä on parempaa tietoa kuin useimmilla lääkäreillä. Itseohjautuvana avun voi löytää sieltäkin, jos lääkärit ei etenkään ota vastuuta vieroitusongelmista ja näkee lääkkeiden ongelmat mt ongelmina.
Toki rahaa voi mennä noissa mutta toki voi tehdä vähän köyhemmän miehen hoitomalliakin ja hoitaa itsensä. Nykyään pääsee helposti esim yksityiselle verikokeisiin ihan itsemaksavana itsenäisesti kokeita ottamaan ja voi sieltä turvallisemmin alkaa ratkomaan esim jos on väsymystä, alakuloa, aivosumua ynnä muuta. Itsekin löysin useamman puutostilan sitä kautta jotka kannatta ekana korjata. Netti on pullollaan ohjeita hyvinvoinnin korjaamiseen mistä mielenterveydessä esim ketoruokavalio on jollain antanut merkittäviä tuloksia. Itselläni eliminaatiodieetti auttoi esim aivosumuun ja se että yritin hoitaa suolistoa. Voisin sanoa että melkein jokaisen alakuloisen oloni olen saanut kohennettua sillä nykyään että asteittain aktivoidun ja alan huolehtimaan kehon perustarpeista (valo aamulla, säännöllisyys kaikessa, kunnon ruokavalio ja maltillinen liikkuminen ja tärkein:autonomisen hermoston tasapaino joka syntyy rentoutumisharjoitteista ja tekemisen, stressin ja levon riittävästä tasapainosta).
Traumainformoitu lähestymistapa auttaa minua mielenterveyden kanssa, ja siihen löytää yllättävän paljon netistäkin tietoa.
Yksi paras vinkki mielenterveyteen on minulta, kyseenalaista arvosi ja yhteiskunnan arvot. Ovatko ne terveyttä edistäviä?
Voisiko elämän rakentaa terveemmälle pohjalle? Itsereflektoi, mikä on pielessä? Moni näkee asioita hyvinkin itse vaikka toki keskustelu muiden kanssakin auttaa.
Päihteet pois. Jollekin jopa lievemmät stimulantit kuten kofeiini aiheuttavat ahdistusta.
Uskon holistisuuteen mitä valitettavasti mielestäni nykyinen järjestelmä ei siinä määrin kuin pitäisi, tarjoa.
Elintapskeinojen teho ei näy päivissä vaan pitkän ajan kuluessa.
Ymmärrän toki että jonkun ongelmat on pahempia kuten esim psykoosi mutta nykyinen antipsykootit psykoosiin jopa lopun elämää ei välttämättä omaa totuuspohjaa läheskään kaikilla.Minä heittäisin ilmaan kourallisen glitteriä ja sanoisin että kaikki läheiseni harhaisimmat toiveet tulevat toteutetuksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olenko väittänyt että se olisi muuta kuin yksityinen hoitolaitos tai että se on ihan yleinen käytäntö :O tuollainen laitos on ihan looginen piste siinä vaiheessa kun joku on ollut lääkekierteessä pitkiä aikoja eikä paranemista ole juuri tapahtunut tai tila on heikentynyt. On ihan luontainen kehityskulku että tuollaista malliakin on haluttu tuoda tarjolle jossa ihmiset voisi kokeilla jopa vieroittautua turvallisesti ja esim harjoittaa toimintakykyään. On tutkimuksia joissa lääkkeettömät pärjää lääkittyihin verrattuna paremmin. Eikä tosiaankaan ole iso investointi kouluttaa jotain vieroitukseen liittyviä erityisosaajia jotka ymmärtää paremmin erilaisia ongelmia vieroituksessa, jos ei esim olla laitosolosuhteissa.
Jotkut lääkkeettömät voivat toki pärjätä, mutta kaikki eivät pärjää.
Mistäköhän tuollaisen tutkimuksen löytää, jossa olisi verrattu lääkkeitä käyttävien ja lääkkeettömien pärjäämistä ?
Onhan se sairauden laadusta ja oireistakin aika pitkälti kiinni, se pärjääminen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voisin vannoa että monella stressaantuneella parempi ymmärrys esim autonomisen hermoston ongelmissa voisi auttaa oireisiin mitä monilla liika stressi aiheuttaa. Stressi ei ole aina ihmisen omaa perää, vaan sillä voi olla yhteiskunnallisia ulottuvuuksia esim liika työstressi, köyhyys jne. Mutta eipä näitä psykiatriakaan ratkaise paitsi auttamalla igmistä organisoimaan ja muuttamaan elämäänsä paremmaksi.
Itse uskon että traumainformoitu /autonomisen hermoston tasapainottamiseen tähtäävä lähestymistapa voisi tuoda merkittäviä parannuksia,etenkin jos se olisi terapiassa keskiössä, siis myös keho. Valitettavasti systeemi räiskii pillereitä, niillekin joiden hermosto on jo sekaisin esim kovan stressin tai uupumisen seurauksena.
Oma kriittisyys voi auttaa suojaamaan itseä lääkehaitoilta. Nuoret on alttiimpia psykiatrian bullshitille koska heidän selviytymiskeinot ja kriittisyys ei ole vielä kehittynyt riittävälle tasolle.
Koen että terapiasössötyskin voi loppupeleissä olla monille aika riittämätöntä jos holistinen ulottuvuus ja kriittinen ajattelu puuttuu ja kehollinen näkökulma.
Kriittisyys auttaa monessa asiassa.Ehkä joskus se stressikin aiheutuu liiasta kriittisyydestä.
Etenkin itsekriittisyydestä.
Itsetuntoon vaikuttaa sellaiset asiat, kun usein yritetään kaikkea liikaa ja sitten kaikki ei onnistukaan, voi tulla itsesyytöksiä, ei olla tyytyväisiä itseen. Sekä se, että verrataan itseä muihin, ollaanko jollain tavalla huonompia, tai meneekö jollain toisella paremmin kuin itsellä.
Noista voi seurata ahdistusta, jopa masennusta.
Kriittisyydellekin olisi hyvä löytää tasapaino. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselläni ei ollut mitään ongelmia luopua lyricasta. Tosin ei siitä ollut apuakaan mihinkään.
Syö 4 vuotta Oxycontinia 120mg päivä. Lopetin ok. Lyrica 900mg 15 vuotta lopetin ok.
Bentso 20 vuotta?
Tämä lääkärihän siis menetti lupansa no kukas haluaa koskea muhun sen jälkeen kun 1 menetti lupansa kun apteekki ilmoitti että onko lääkitys ok vai liikaa.
Tuola on kansainvälisellä foorumilla tarjottu lentolippua Jenkkeihin tämä hoitamaan kun eivät täällä osaa.
Puoliso soittaa lanssin aina jos ei pimeänä jostain saakkaan ja alkaa kouristelu taju pois.
1 patja meni vaihtoon kun hionnut massani siihen. Lääkärin mukaan kuuluu asiaan? Jaa?
Painoin 122kg ja nyt vajaa 60kg?
Luulisi että edes jotain lääkityksen lopetuksesta jo oppinut.
Toki neuvoja otetaan vastaa jos joku tietää miten saada lääkäri joka tämän hoitaa?
Etsinyt vikat vuodet ja ei...
Xanoriin mm. Opamox purku ei toimi vaan tarvii Crossoverin Diazepamin kanssa.
Ihan tuon Ashton Manualin kaikki käskivät lukea.
Joka foorumeille vähän tästä tekstattu mutta ei saa apua ..ainoastaan näitä itämaan tietäjiä. Lopeta itse kuukaudessa. Olin mm 1,5 viikkoa ilman / kokoajan hereillä ) Motoriikka ei toiminut enää mitenkään.
En vessan ovea saanut auki ja kompastelin omiin jalkoihin. Sitten tuo valvominen löikin päälle ekan psykoosin. Toinen tuli valvoen heidän Opamoksit päällä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä heittäisin ilmaan kourallisen glitteriä ja sanoisin että kaikki läheiseni harhaisimmat toiveet tulevat toteutetuksi.
Niin läheiseni saa tehdä mitä haluavat mutta noita minä kokemukseni perusteella suosittelison ennemmin kuin julkisen puolen psykiatriaa vaihtuvine lääkäreineen ja biologisen psykiatrian paradigmoineen :)
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syö 4 vuotta Oxycontinia 120mg päivä. Lopetin ok. Lyrica 900mg 15 vuotta lopetin ok.
Bentso 20 vuotta?
Tämä lääkärihän siis menetti lupansa no kukas haluaa koskea muhun sen jälkeen kun 1 menetti lupansa kun apteekki ilmoitti että onko lääkitys ok vai liikaa.
Tuola on kansainvälisellä foorumilla tarjottu lentolippua Jenkkeihin tämä hoitamaan kun eivät täällä osaa.
Puoliso soittaa lanssin aina jos ei pimeänä jostain saakkaan ja alkaa kouristelu taju pois.
1 patja meni vaihtoon kun hionnut massani siihen. Lääkärin mukaan kuuluu asiaan? Jaa?
Painoin 122kg ja nyt vajaa 60kg?
Luulisi että edes jotain lääkityksen lopetuksesta jo oppinut.
Toki neuvoja otetaan vastaa jos joku tietää miten saada lääkäri joka tämän hoitaa?
Etsinyt vikat vuodet ja ei...
Xanoriin mm. Opamox purku ei toimi vaan tarvii Crossoverin Diazepamin kanssa.
Ihan tuon Ashton Manualin kaikki käskivät lukea.
Joka foorumeille vähän tästä tekstattu mutta ei saa apua ..ainoastaan näitä itämaan tietäjiä. Lopeta itse kuukaudessa. Olin mm 1,5 viikkoa ilman / kokoajan hereillä ) Motoriikka ei toiminut enää mitenkään.
En vessan ovea saanut auki ja kompastelin omiin jalkoihin. Sitten tuo valvominen löikin päälle ekan psykoosin. Toinen tuli valvoen heidän Opamoksit päällä.Mennyt asunto, työ kaikki.. Vain koska lääkäri halusi nuo bentsot pois.
Ei siinä onnistunut ei.
Yrittänyt sanoa että pitkään liemeen tuolla Ashtonin aikataululla. Ei käynyt ei.
Joka lääkärin kanssa väitellyt, tietää että ei voi voittaa.
Niillä bentsoilla paniikki kohtaukset ja ahdistus pysyivät poissa ja ajelin tosiaan kesät moottoripyörällä ja kävin töissä.
Kai heillä nyt on sitten parempi mieli tässä.
Luuta ja nahkaa. Asunnoton kela rahalla - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin läheiseni saa tehdä mitä haluavat mutta noita minä kokemukseni perusteella suosittelison ennemmin kuin julkisen puolen psykiatriaa vaihtuvine lääkäreineen ja biologisen psykiatrian paradigmoineen :)
Oma teesini on että merkittävä osa ihmisten kokemista mt ongelmista on
Seurausta joko paskoista elintavoista johon kuuluu myös päihteiden käyttö
Paskoista länsimaalaisista tavoista elää
Kovasta stressistä mitä ajaa yhteiskunta
Ja paluu kehon ja mielen luonnollisiin tarpeisiin auttaa paljon.
Masennus voi olla itseasiassa asia joka voi olla myös auttava asia koska se voi pakottaa tekemään elämänmuutoksia ja muuttamaan haitallisia tapoja elää sekä reflektoimaan elämäänsä. Kovan stressin ja ylivireyden seuraus usein on masennus joka voi olla kehon tapa pysähtyä kun ihminen ei koe asioita yhtä motivoiviksi. Uskon että masennuksella on tarkoitus ja se ei ole masennuslääkkeiden syönti ja tunteiden turrutus. Jos ne suojaa itsemurhalta niin hyvä mutta valitettavasti en usko tähän, etenkään pitempiaikaisena keinona. Psykiatrian potilaana olo johtaa kohti vahvempia mömmöjä ja niillä saa hoitoresistentin masennuksen kun rääkkää reseptorinsa siihen kuntoon. Keho laskee serotoniinia kehossa esim ssri moskalla pitemmässä juoksussa. Toki homeostaasin pitäminen samassa aineilla voi antaa illuusion jatkuvasta tehosta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma teesini on että merkittävä osa ihmisten kokemista mt ongelmista on
Seurausta joko paskoista elintavoista johon kuuluu myös päihteiden käyttö
Paskoista länsimaalaisista tavoista elää
Kovasta stressistä mitä ajaa yhteiskunta
Ja paluu kehon ja mielen luonnollisiin tarpeisiin auttaa paljon.
Masennus voi olla itseasiassa asia joka voi olla myös auttava asia koska se voi pakottaa tekemään elämänmuutoksia ja muuttamaan haitallisia tapoja elää sekä reflektoimaan elämäänsä. Kovan stressin ja ylivireyden seuraus usein on masennus joka voi olla kehon tapa pysähtyä kun ihminen ei koe asioita yhtä motivoiviksi. Uskon että masennuksella on tarkoitus ja se ei ole masennuslääkkeiden syönti ja tunteiden turrutus. Jos ne suojaa itsemurhalta niin hyvä mutta valitettavasti en usko tähän, etenkään pitempiaikaisena keinona. Psykiatrian potilaana olo johtaa kohti vahvempia mömmöjä ja niillä saa hoitoresistentin masennuksen kun rääkkää reseptorinsa siihen kuntoon. Keho laskee serotoniinia kehossa esim ssri moskalla pitemmässä juoksussa. Toki homeostaasin pitäminen samassa aineilla voi antaa illuusion jatkuvasta tehosta.Olen oppinut enemmän jopa buddhalaisuuden käsityksistä elämästä ja kärsimyksestä kuin mitä psykiatria minulle ikänään opetti "oireyhtymistään" ja elämästä. Enkä edes ole buddhalainen :D. Olen myös oppinut iatrogeenisesti tuotetuista ongelmista sen verran etten ihmettele että osa psykiatrian potilaista päätyy itsariin niiden seurauksena, kun hoitoa jatketaan jatketaan ja jatketaan pilleteillä ja niitä vieroitellaan miten sattuu ja lisäillään samaan pötköön.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen oppinut enemmän jopa buddhalaisuuden käsityksistä elämästä ja kärsimyksestä kuin mitä psykiatria minulle ikänään opetti "oireyhtymistään" ja elämästä. Enkä edes ole buddhalainen :D. Olen myös oppinut iatrogeenisesti tuotetuista ongelmista sen verran etten ihmettele että osa psykiatrian potilaista päätyy itsariin niiden seurauksena, kun hoitoa jatketaan jatketaan ja jatketaan pilleteillä ja niitä vieroitellaan miten sattuu ja lisäillään samaan pötköön.
Ihminen älykkäänä olentona voi potea jotain eksistentiaalista tuskaa sekä myös elämän luonne on menetykset ja kärsimys. Ratkaisu tähän ei ole masennusdiagnoosi ja napit vaan filosofisesti asian kanssa sinuiksi tuleminen. Itse tulen hyväksymään sen etten koskaan hyväksy täysin sairauksia jotka tekee elämästä tuskaa tai menetyksiä. Opettelen kyllä mutta minusta ei saa huoletonta yhteiskunnan tehosuorittajaa tekemälläkään. Kyseenalaistaminen on luonteeni plussa ja miinus. En tiedä mistä sitä pitäisi olla sairaudentunnoton :D
Elämä on kärsimystä, aivojammekaan ei ole rakennettu onnellisuuteen. Vaan homeostaasiin. Onnellisuus on illuusio, resilienssin kasvatus on elämäntehtävä minkä saamme haluamattamme.
Höperöt luulee että masennuslääkkeet ratkaisee kaiken. Oikeasti ne ei ratkaise syvemmältä mitään ja voi estää ihmisen näkemästä syvemmälle.
Elämäni on paskaa, muistan olla kiitollinen silti joka päivä ja jonain päivinä tunnen iloakin. Traumat jäytää sisintäni. Sitä on elämä. Ei siitä tule mitään onnellisuuden täyttämää fantsuliinia mitä jotkut lääkkeistä hakee. Ei tule. Töissä käyn jos se jonkun mielestä on jonkun terveyden vertauskuva. Siellä harhoissani sairaudentunnottomana pyörin. XD - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihminen älykkäänä olentona voi potea jotain eksistentiaalista tuskaa sekä myös elämän luonne on menetykset ja kärsimys. Ratkaisu tähän ei ole masennusdiagnoosi ja napit vaan filosofisesti asian kanssa sinuiksi tuleminen. Itse tulen hyväksymään sen etten koskaan hyväksy täysin sairauksia jotka tekee elämästä tuskaa tai menetyksiä. Opettelen kyllä mutta minusta ei saa huoletonta yhteiskunnan tehosuorittajaa tekemälläkään. Kyseenalaistaminen on luonteeni plussa ja miinus. En tiedä mistä sitä pitäisi olla sairaudentunnoton :D
Elämä on kärsimystä, aivojammekaan ei ole rakennettu onnellisuuteen. Vaan homeostaasiin. Onnellisuus on illuusio, resilienssin kasvatus on elämäntehtävä minkä saamme haluamattamme.
Höperöt luulee että masennuslääkkeet ratkaisee kaiken. Oikeasti ne ei ratkaise syvemmältä mitään ja voi estää ihmisen näkemästä syvemmälle.
Elämäni on paskaa, muistan olla kiitollinen silti joka päivä ja jonain päivinä tunnen iloakin. Traumat jäytää sisintäni. Sitä on elämä. Ei siitä tule mitään onnellisuuden täyttämää fantsuliinia mitä jotkut lääkkeistä hakee. Ei tule. Töissä käyn jos se jonkun mielestä on jonkun terveyden vertauskuva. Siellä harhoissani sairaudentunnottomana pyörin. XDUskon myös ihmisen kykyyn esim harjoittaa toimintakykyään enemmän kuin psykiatria antaa olettaa ilman lääkkeitä koska aivot tosiaan on neuroplastiset. Se vaatii vain aikaa.
Tosi masentuneena voi olla hankala parantaa toimintakykyä. Kun siitä nousee edes askeleen voi pienin askelin toimintakykyä parantaa
Olenko psykiatriaa vastaan sataprosenttisesti? En. Kyseenalaistan silti sitä.
Koska en tiedä mitä skitsofrenia on, en voi sanoa siitä esim mitään. Sen tiedän että olen lopettanut lääkkeet kun olen vielä ollut diagnosoitu psykoottiseksi ja ollut senkin jälkeen hoidossa mutta en ole saanut tuota diagnoosia enää ja tiedän miten aivojen selkiytyminen ei itsellä liittynyt mitenkään lääkkeisiin. pelkoni on että järjestelmässä ihmiset saa tuota diagnoosia myös koska he ajautuvat pillerikierteisiin ja liian nopeita vieroituksia pidetään todisteena lääkkeiden tarpeesta. Uskon että psykiatria on tehoton parantamaan ketään. Sen tavoitteet on hyvin matalalla monen ihmisen kohdalla joiden elämänlaatu hyväksytään lääkkeidenkin haittojem kohdalla heikoksi. Sitä en koskaan ole hyväksynyt kohdallani. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Syö 4 vuotta Oxycontinia 120mg päivä. Lopetin ok. Lyrica 900mg 15 vuotta lopetin ok.
Bentso 20 vuotta?
Tämä lääkärihän siis menetti lupansa no kukas haluaa koskea muhun sen jälkeen kun 1 menetti lupansa kun apteekki ilmoitti että onko lääkitys ok vai liikaa.
Tuola on kansainvälisellä foorumilla tarjottu lentolippua Jenkkeihin tämä hoitamaan kun eivät täällä osaa.
Puoliso soittaa lanssin aina jos ei pimeänä jostain saakkaan ja alkaa kouristelu taju pois.
1 patja meni vaihtoon kun hionnut massani siihen. Lääkärin mukaan kuuluu asiaan? Jaa?
Painoin 122kg ja nyt vajaa 60kg?
Luulisi että edes jotain lääkityksen lopetuksesta jo oppinut.
Toki neuvoja otetaan vastaa jos joku tietää miten saada lääkäri joka tämän hoitaa?
Etsinyt vikat vuodet ja ei...
Xanoriin mm. Opamox purku ei toimi vaan tarvii Crossoverin Diazepamin kanssa.
Ihan tuon Ashton Manualin kaikki käskivät lukea.
Joka foorumeille vähän tästä tekstattu mutta ei saa apua ..ainoastaan näitä itämaan tietäjiä. Lopeta itse kuukaudessa. Olin mm 1,5 viikkoa ilman / kokoajan hereillä ) Motoriikka ei toiminut enää mitenkään.
En vessan ovea saanut auki ja kompastelin omiin jalkoihin. Sitten tuo valvominen löikin päälle ekan psykoosin. Toinen tuli valvoen heidän Opamoksit päällä.Olen pahoillani tuosta bentsojutusta. Mustavalkoisuus bentsoihin lääkäreiltä on vaarallista. Vähin mitä he voi tehdä on antaa potilaan vieroittautua omalla tahdillaan. Suosittelen että printtaat tämän toteamuksen Ashton Manualista jossa Heather Ashton suosittelee vieroittautumista niin että potilas saa säädellä tahtia. Voit myös viedä uutta tiedettä hyödyntävän Maudsley Deprescribing kirjan lääkärillesi ja sanoa että haluat vieroittautua sen ohjeilla. Maksaa semmoset 70 e mutta on hyvää tietoa. Toki enkuksi vain mutta tuossa on painavaa sanaa lääkäreillekin..
Ongelma on toki myös cross over vaihe joa lääkäri haluaa korvata alkuperäisen bentson jollain joka ei sovi tai ei korvaa entisen vaikutusta.
Moni lääkkeistä ja vieroituksesta harmia saanut on surullisen väärinymmärretty. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En puhu vieroituksesta vaan puhun psykiatrian erikoislääkäreistä joilla olisi erityistä kokemusta vieroittaa ihmisiä joilla on ollut ongelmia lopettamisen kanssa oireiden vuoksi tai koettua lääkehaittaa. Lisäksi sinne voisi hakeutua halutessaan jos olisi esim pitkä käyttöhistoria lääkkeissä takana, tosi monimutkaista polyfarmasiaa missä tavoite olisi purkaa useampia rohtoja tai vastaavankaltaisia riskejä vieroitukseen. Ongelma olisi toki kohdistaa hoito oikeille ihmisille koska ei ole tutkittu kattavasti ketkä on riskissä vieroituspulmille.
Sinne voitaisiin ohjata jos on ongelmia lääkehaittojen tai vieroituksen kanssa.
Tällaisia lääkäreitä tarvittaisiin esim yksityisellä jos julkisella ei tällaisia olisi.
Näilläkin palstoilla on ollut esim bentsodiatsepiinivieroitusongelmien kanssa kipuilevia joita nykyinen hoito keskittyy lähinnä stigmatisoimaan riippuvaisiksi tai vetämään mustavalkoisesti pikatahdilla irti lääkkeistä,ei miettimään miten ihminen saadaan lääkkeistä irti niin että hänelle ei seuraa Ashtonin mainitsemia pitkittyneitä oireita.
Vieroituksessa noudatettaisiin hidasta metodia Maudsley kirjan ja uuden vieroitusta koskevan tutkimusnäytön valossa mikä suosii hyberbolista vähennystapaa. Uutta tutkimusnäyttöä.
Harmi vain Suomeen ei ole tullut Britannian Royal Collegen Stopping Antidepressants-vertaista ohjeistusta jossa on huomioitu ongelmatilanteet seikkaperäisestiNiin sama kysymys uudelleen, miten kuvailemasi hoito kohdennetaan oikeille ihmisille?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin sama kysymys uudelleen, miten kuvailemasi hoito kohdennetaan oikeille ihmisille?
No esim tämän bentsovieroituksesta harmia saaneen ohjaisin mielelläni Suomen Mark Horowitzille, valitettavasti jo edesmenneelle Heather Ashtonille tai Dr. Josefille. Tietäjät tietää. Jokaisella näistä on sellainen asiantuntemus vieroituksesta jota et tosiaankaan löydä rivilääkäreiltä, minkä on valitettavasti havainnut tämä bentsojen laskusta ongelmia saanut ja hyvin havainnollisesti seurauksia kuvannut.
Onhan tuo ihan sairasta että asiantuntija ei tosiaankaan pudottaisi jonkun bentsoreseptiä kuukaudessa ja ihminen voisi välttyä vaikka miltä ja säilyttää työkykynsäkin. Ja voi säilyä esim jopa psykooseilta jos unet menee.
Ensimmäiseksi pitäisi pystyä määrittelemään tutkimuksen kautta ketkä on riskissä pahemmille vieroitusoireille. Siitä valitettavasti on kehnosti tutkimusta mikä niille altistaa. Masennuslääkepaketissa tosin on villi arvaus kuka niihin on riskissä :pitkiä käyttöaikoja omaavat ja isoja hoitoannoksia syövät.
Itse olisin mieluusti tullut ohjatuksi vastaavalle siinä vaiheessa kun olin yleislääkärillä joka hoki vaan "enpä ole ennen sähköiskuista päässä kuullut" ja oli vähän niinkuin take care, kuuntele kroppaas vieroituksessa. Ja tuijotti minua hölmönä kun selitin että vähentämisessä on ongelmia kun kokoajan tulee pieniä poissaolevuuden tunteita kun katsetta siirtäessä aivoissa menee sähköiskun ja mukjaduksen tunne. Kun unet meni, se oli jo lopun alkua. Unien ei tosiaankaan vieroituksessa tarvi mennä eikä ne turvallisemmalla vieroitustavalla sitten enää menneetkään mutta sitä ennen aivoissani ja hermostossani kävi hurrikaani useiden lääkkeiden ja polyfarmasian muodossa aiheuttaen merkittävää harmia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No esim tämän bentsovieroituksesta harmia saaneen ohjaisin mielelläni Suomen Mark Horowitzille, valitettavasti jo edesmenneelle Heather Ashtonille tai Dr. Josefille. Tietäjät tietää. Jokaisella näistä on sellainen asiantuntemus vieroituksesta jota et tosiaankaan löydä rivilääkäreiltä, minkä on valitettavasti havainnut tämä bentsojen laskusta ongelmia saanut ja hyvin havainnollisesti seurauksia kuvannut.
Onhan tuo ihan sairasta että asiantuntija ei tosiaankaan pudottaisi jonkun bentsoreseptiä kuukaudessa ja ihminen voisi välttyä vaikka miltä ja säilyttää työkykynsäkin. Ja voi säilyä esim jopa psykooseilta jos unet menee.
Ensimmäiseksi pitäisi pystyä määrittelemään tutkimuksen kautta ketkä on riskissä pahemmille vieroitusoireille. Siitä valitettavasti on kehnosti tutkimusta mikä niille altistaa. Masennuslääkepaketissa tosin on villi arvaus kuka niihin on riskissä :pitkiä käyttöaikoja omaavat ja isoja hoitoannoksia syövät.
Itse olisin mieluusti tullut ohjatuksi vastaavalle siinä vaiheessa kun olin yleislääkärillä joka hoki vaan "enpä ole ennen sähköiskuista päässä kuullut" ja oli vähän niinkuin take care, kuuntele kroppaas vieroituksessa. Ja tuijotti minua hölmönä kun selitin että vähentämisessä on ongelmia kun kokoajan tulee pieniä poissaolevuuden tunteita kun katsetta siirtäessä aivoissa menee sähköiskun ja mukjaduksen tunne. Kun unet meni, se oli jo lopun alkua. Unien ei tosiaankaan vieroituksessa tarvi mennä eikä ne turvallisemmalla vieroitustavalla sitten enää menneetkään mutta sitä ennen aivoissani ja hermostossani kävi hurrikaani useiden lääkkeiden ja polyfarmasian muodossa aiheuttaen merkittävää harmia.Jos joku haluaa vieroittautua, hänellä on oikeus saada siihen tukea. Niin se vain on. Avohoidosaa ihminen ei ole pakotettu käyttämään lääkkeitä varsinkaan.
Myös Stopping Antidepressants-materiaalissa esim juuri aikaisempia vieroitusongelmia kokeneille suositellaan rauhallisempaa ja turvallisempaa vieroitustekniikkaa. En osaa määritellä tarkkaa rajausta mutta se voisi olla nämä ihmiset.
Nykyisellään toki ohjeet löytyy netistäkin ja vertaistuki, toki se on vähän absurdia että jotkut joutuu jopa henkensä pitimiksi siihen turvautumaan mutta niin se vain on.
Deprescribing on tulevaisuus. Ei haittaisi vaikka julkiseltakin löytyisi vertaistukiryhmää lääkkeistä luopuneille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotkut lääkkeettömät voivat toki pärjätä, mutta kaikki eivät pärjää.
Mistäköhän tuollaisen tutkimuksen löytää, jossa olisi verrattu lääkkeitä käyttävien ja lääkkeettömien pärjäämistä ?
Onhan se sairauden laadusta ja oireistakin aika pitkälti kiinni, se pärjääminen.Itse asiassa, asiasta on tehty ihan mielenkiintoisia tutkimuksia. Suurin osa niistä taitaa lähteä siitä perus ajatuksesta, että kehitysmaissa joissa ei ole saatavilla lääkehoitoa, skitsofreenikot pärjäisvätkin paremmin kuin ns. länsimaissa.
Eli voitaisiin puhua kultuurillisista eroista.
Vaikka tulokset ovat mielenkiintoisia, niin ne taitavat herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Onko kyse tosiaan siitä, että länsimaissa on aivan liian helppoa olla psykoosi sairas? Vai voisiko kyse olla siitä, että tämä niin sanottu parempi toimintakyky onkin silmänlumetta, ja paska on todellisuudessa kaadettu omaisten niskaan?
Mutta isoin kysymys on tietenkin se, että jos se hoito on niin paljon parempaa, ilman resursseja, niin miksi kukaan ei ole tuotteistanut sitä? Jos kaikki terroristit ja pakolaiset on jo tuotteistettu samalla tavalla?
Vai eikö se sittenkään toimi niin? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin läheiseni saa tehdä mitä haluavat mutta noita minä kokemukseni perusteella suosittelison ennemmin kuin julkisen puolen psykiatriaa vaihtuvine lääkäreineen ja biologisen psykiatrian paradigmoineen :)
Ymmärsinkö oikein, että sinulla ei ole mitään kokemusta vakavasta mielenterveysongelmasta kärsivästä läheisestä? Saati sellaisen kanssa elämisestä tai auttamisesta?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että sinulla ei ole mitään kokemusta vakavasta mielenterveysongelmasta kärsivästä läheisestä? Saati sellaisen kanssa elämisestä tai auttamisesta?
Voi kuule, on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yrität kehua kuinka itse olet päässyt lääkkeistä irti vain kun tahdoit helpon kuuloisesti. Jos aiheeseen perehtynyt, myöhemmin sitä tutkinut psykiatrian tutkijakaan ei ole päässyt, niin ehkä kokemuksesi ei ole ihan täysin yleistettävissä kaikkiin eikä se osoita että ihmisillä kellä on hankaluuksia vieroittautua, on kyse henkisistä ongelmista.
Eihän se ole yleistämistä, jos kertoo omista kokemuksistaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kindling on asia mitä harva lääkäri ymmärtää. Se selittää sen miksi yhden pisteen jälkeen lääkkeet muuttui keholleni yhä toksisemmaksi. Valitettavasti senkin pisteen jälkeen lääkäri muutteli annoksia, vähensi lääkettä nopeasti ja lääkettä aloiteltiin uudelleen. Sain huonoja reaktioita lääkkeisiin. Minun piti parantua huonoista lääkereaktioista ja vieroituksista tosi pitkään. Vieläkin on neurologisia ja hermostollisia oireita kaiken jälkeen. Psykiatria pilasi terveyteni.
Toki parantumista on ollut.Saatko nukuttua ok. Itsellä 1-3 tuntia yö.
Säteily tulee aina illasta kun väsynyt. Erittäin voimakas alkaa vyötäröltä ja nousee tuohon rintaan asti.
Myös hermoston nykimistä.
1 vuosi ilman edes Buranaa ja ei parannusta.
- Anonyymi
Lääkärien käytös.. Annetaan lääkitys ja sanotaan että on hoidettu PISTE. Potilas jää seuraavalle tai siinä kunnossa omilleen, mutta ei tehdä kunnon seurantaa enää.
Sisään ja ulos.- Anonyymi
Jep, se on miltei enemnän sääntö kuin poikkeus että lääkityksen purkaa toinen lääkäri. Lääkärille itselleen jää vain muistot potilaan honeymoon - jaksosta lääkkeissä. Voisi olla hyödyksi lekurille jos pääsisi dataan potilaidensa lääkkeiden käytöstä miten niiden kanssa sitten kävi myöhemmin. Etenkin jos ne on määrätty ilman mitään mainintaa vieroitusoireista, alustavaa suunnitelmaa kauanko alustavasti niitä käytettäisiin.
- Anonyymi
Niin. Se on aivan totta, että psykiatrinen hoito on lähestulkoon vain ja ainoastaan lääkityksiä ja niiden määräämistä. Ja sen pitäisi lääkärien mielestä riittää. Kylmä fakta on kyllä se, että mt-hoidon taso ja laatu on todella surkeaa, etenkin julkisella puolella.
Mitään seurantaakaan ei tehdä. Mutta eihän sillä alalla edes välitetä potilaista mitään. Miksi he seuraisivatkaan, että miten se potilas, tai potilaat voivat? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Se on aivan totta, että psykiatrinen hoito on lähestulkoon vain ja ainoastaan lääkityksiä ja niiden määräämistä. Ja sen pitäisi lääkärien mielestä riittää. Kylmä fakta on kyllä se, että mt-hoidon taso ja laatu on todella surkeaa, etenkin julkisella puolella.
Mitään seurantaakaan ei tehdä. Mutta eihän sillä alalla edes välitetä potilaista mitään. Miksi he seuraisivatkaan, että miten se potilas, tai potilaat voivat?On kuin antaisi menolipun potilaalle matkalla mt järjestelmässä ilman paluulippua kun määrää lääkkeet ilman alustavaa suunnitelmaa niiden käyttöajasta tai vaillinaisella informaatiolla niiden vieroitusoireista ja minkälaisia ne voi olla ja miten lääke olisi tarkoitus purkaa sanoen "ne voi lopettaa milloin vain".
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Se on aivan totta, että psykiatrinen hoito on lähestulkoon vain ja ainoastaan lääkityksiä ja niiden määräämistä. Ja sen pitäisi lääkärien mielestä riittää. Kylmä fakta on kyllä se, että mt-hoidon taso ja laatu on todella surkeaa, etenkin julkisella puolella.
Mitään seurantaakaan ei tehdä. Mutta eihän sillä alalla edes välitetä potilaista mitään. Miksi he seuraisivatkaan, että miten se potilas, tai potilaat voivat?Jos psykiatrian poliklinikalle asti pääsee, niin siellä käydään sen takia ajoittain keskustelemassa, kun juuri siellä seurataan potilaan vointia.
Ei kai siellä käytäisikään ihan muuten vaan huvikseen rupattelemassa, vaan nimenomaan seurannassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos psykiatrian poliklinikalle asti pääsee, niin siellä käydään sen takia ajoittain keskustelemassa, kun juuri siellä seurataan potilaan vointia.
Ei kai siellä käytäisikään ihan muuten vaan huvikseen rupattelemassa, vaan nimenomaan seurannassa.No ei se kyllä tottapuhuen ole ihan sama kuin lääkärin kanssa aiheesta suoraan juttelu. Lääkäriaikoja mt puolella on yhä hankalampi saada, saatika että samalle lääkärille. En suosittelisi kenellekään kenestä oikeasti välitän nykyistä resurssipuutteista lääkehullua mt systeemiä, jossa edelleen paradigma mt ongelmien paikantumisesta aivojen kemioihin elää sitkeänä. Jos on pakkomielle käyttää psykiatrian aineita kannattaa satsata edes yksityiseen psykiatriin joka on terapiakeskeisemmin ajatteleva jotta voi olla saman henkilön seurannassa plus saada tietyn linssin läpi ajattelevan henkilön apua. Ja potilas ei vain pahimmillaan pompi systeemin eri osien välillä joka kerta eri hoitohenkilön uusiessa lääke täysin vailla mitään alkuperäistä pläniä miten lääkettä olikaan tarkoitus käyttää ja milloin siirä vieroittaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin. Se on aivan totta, että psykiatrinen hoito on lähestulkoon vain ja ainoastaan lääkityksiä ja niiden määräämistä. Ja sen pitäisi lääkärien mielestä riittää. Kylmä fakta on kyllä se, että mt-hoidon taso ja laatu on todella surkeaa, etenkin julkisella puolella.
Mitään seurantaakaan ei tehdä. Mutta eihän sillä alalla edes välitetä potilaista mitään. Miksi he seuraisivatkaan, että miten se potilas, tai potilaat voivat?Siellähän on aivan hemmetisti kaikeaa muutakin kuin lääkkeitä. Tietäjät tietää, että ihmisestä joka väittää että yksityseltä lääkäriasemalta sais muka ääniekuulevien ryhmiä, tai toipumisorjentaatioita, voi jo päätellä aika paljon.
- Anonyymi
Mietin elämääni. Lopetin kaikki lääkkeet. Ei rahaa ostaa niitä. Aika tekee tehtävänsä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No ei se kyllä tottapuhuen ole ihan sama kuin lääkärin kanssa aiheesta suoraan juttelu. Lääkäriaikoja mt puolella on yhä hankalampi saada, saatika että samalle lääkärille. En suosittelisi kenellekään kenestä oikeasti välitän nykyistä resurssipuutteista lääkehullua mt systeemiä, jossa edelleen paradigma mt ongelmien paikantumisesta aivojen kemioihin elää sitkeänä. Jos on pakkomielle käyttää psykiatrian aineita kannattaa satsata edes yksityiseen psykiatriin joka on terapiakeskeisemmin ajatteleva jotta voi olla saman henkilön seurannassa plus saada tietyn linssin läpi ajattelevan henkilön apua. Ja potilas ei vain pahimmillaan pompi systeemin eri osien välillä joka kerta eri hoitohenkilön uusiessa lääke täysin vailla mitään alkuperäistä pläniä miten lääkettä olikaan tarkoitus käyttää ja milloin siirä vieroittaa.
Tarkoitinkin, että se seuranta tapahtuu yleensä hoitajan luona.
Lääkäriä tapaa vain silloin tällöin, ei kovin useasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mietin elämääni. Lopetin kaikki lääkkeet. Ei rahaa ostaa niitä. Aika tekee tehtävänsä.
Psyyken lääkkeisiin saa yleensä kela korvaukset, niin ei tule liian kalliiksi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitinkin, että se seuranta tapahtuu yleensä hoitajan luona.
Lääkäriä tapaa vain silloin tällöin, ei kovin useasti.Niin, seuranta tapahtuu hoitajan kautta. Se ei ole sama kuin säännölliset ajat psykiatrille mitä julkisella moni ei saa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, seuranta tapahtuu hoitajan kautta. Se ei ole sama kuin säännölliset ajat psykiatrille mitä julkisella moni ei saa.
No mutta jos totta puhutaan, niin kuinka usein ihminen haluaa välpätä omaa lääkitystään?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No mutta jos totta puhutaan, niin kuinka usein ihminen haluaa välpätä omaa lääkitystään?
En ainakaan minä
Olin terve Xanoreilla ilman paniikki kohtauksia /ahdistusta.. Ajelin moottoripyörällä kesät jne.
Nyt 50kg luuläjänä mennyt asunto, työ kaikki.. VAAN koska lääkäri halusi ottaa bentsot pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ainakaan minä
Olin terve Xanoreilla ilman paniikki kohtauksia /ahdistusta.. Ajelin moottoripyörällä kesät jne.
Nyt 50kg luuläjänä mennyt asunto, työ kaikki.. VAAN koska lääkäri halusi ottaa bentsot pois.Julmaa toimintaa lääkäriltä jos lääke toimi etkä vetänyt sitä kaksin käsin. Siinä on riskinsä kub tulee fyysinen riippuvuus aineeseen jonka määrääminen on lääkärin käsissä ja jonka määrääminen on tiukentunut. Beware. Lääkärikin voi vaihtua aina.
- Anonyymi
Sympaattista keskustelua toisten terveydestä...
Laitetaanpa sitten kaikki yhtäaikaa se Peukalo Takapuoleen.- Anonyymi
Vaikka kuinka laittaisi peukaloa takapuoleen, se ei auta mielenterveyden ongelmiin yhtään mitään.
( Tosin en ole koskaan kokeillut, niin en voi täysin varma olla. )
Toisaalta se taas voisi kertoa jonkinasteisesta ongelmasta, jos alkaisi peukaloa sinne tunkemaan. Koska eihän se normaaliakaan ole.
- Anonyymi
Keksit elämääsi jotain sisältöä mikä pitää mielen tasapainoa yllä. Se voi olla tosin lääkkeiden kanssa helpommin sanottu kuin tehty kun ne tahtoo viedä tahdon tehdä mitään itseään auttaakseen.
- Anonyymi
Aloittaja, sen enempää kuin muutkaan, ei tiedä loppuelämästään eikä loppuelämänsä tarpeista. Lääkkeiden suhteen on todennäköisempää, että lääkitystarpeita tulee vuosien kuluessa vielä lisää.
- Anonyymi
Koskaanhan ei voi etukäteen tietää, kuinka elämässä tulee käymään.
Lääkkeiden tarvekin saattaa tulla eteen, tai sitten ei.
- Anonyymi
Rukoile Jumalaa, ota Jeesus vastaan Pelastajanasi.
Pyydä syntejäsi anteeksi katumuksessa anteeksi.
Käytin 20 vuotta lääkkeitä ja ties mitä aineita.
Jumala/Jeesus auttoi eroon kaikista niistä myrkyistä kuin myös seksi-irstailuista.- Anonyymi
Uskontoon liittyvät palstat on erikseen, tämä on mielenterveyteen liittyvä palsta.
Rukoilee ken haluaa, tuputtamaan ei tarvitse tulla.
- Anonyymi
olkaa varovoisia yhdessä asiassa että elkää tehkö samaa virhettä jonka mä tein eli kerron sen nyt ; älkää lopettako lääkityksen käyttöä ilman ammattilaisen kanssa keskustelua ensin että menkää jutteleen ensin ammattilaisen kanssa ja hänen kanssa voitte sitten tehdä niin kuten hän toteaa. mä ensin kyllä juttelin ammattilaisen kanssa pillereiden puolittamisesta eli syön iltalääkettä puolikkaan mutta sitten menin omin päin puolittamaan vielä puolikkaan iltatabletin niin sen seurauksesta mulle puhkesi paniikkihäiriö ja siitä psykiatri ja psykologini oli hieman vihaisia minulle.
- Anonyymi
No en nyt tiedä tietääkö ne niinsanotut ammattilaisetkaan oikeita keinoja vieroittamiseen läheskään aina koska aiheesta on oklut kehnosti tutkimusta. Vähennys on pitkälti perustunut joidenkin lääkeyhtiöiden annoskokoihin ja niiden puolitteluun jotka ei välttämättä siis perustu mihinkään neurotieteeseen aivojen toiminnan ynmärtämisestä tai turvallisen vieroituksen ymmärtämisestä aivoile. Ahdistus on yleinen vieroitusseuraamus,koska kehon välittäjäaineet ja autonominen hermosto voi olla sekaisin vieroituksessa vetäen ylikierroksilla vieroituksen seurauksena.
Menkää toki lääkäriin mutta tehkää myös taustatyö itse. Keräsin esim suosittelemani linkit ylemmäs ketjuun. Avainsana on hyberbolinen vähennys ja erittäin pienin pudotuksin,jotka voi olla lääkärienkin suosittelemia puolituksia pienempiä. Erityisesti herkemmällä tämä voi olla hyödyllistä. Tai sillä jolla on mennyt jo yksi/ monia vieroituksia pieleen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No en nyt tiedä tietääkö ne niinsanotut ammattilaisetkaan oikeita keinoja vieroittamiseen läheskään aina koska aiheesta on oklut kehnosti tutkimusta. Vähennys on pitkälti perustunut joidenkin lääkeyhtiöiden annoskokoihin ja niiden puolitteluun jotka ei välttämättä siis perustu mihinkään neurotieteeseen aivojen toiminnan ynmärtämisestä tai turvallisen vieroituksen ymmärtämisestä aivoile. Ahdistus on yleinen vieroitusseuraamus,koska kehon välittäjäaineet ja autonominen hermosto voi olla sekaisin vieroituksessa vetäen ylikierroksilla vieroituksen seurauksena.
Menkää toki lääkäriin mutta tehkää myös taustatyö itse. Keräsin esim suosittelemani linkit ylemmäs ketjuun. Avainsana on hyberbolinen vähennys ja erittäin pienin pudotuksin,jotka voi olla lääkärienkin suosittelemia puolituksia pienempiä. Erityisesti herkemmällä tämä voi olla hyödyllistä. Tai sillä jolla on mennyt jo yksi/ monia vieroituksia pieleen.hyvä täsmennyt sulta, mut edelleen suosittelen mieluummin ammattilaisten näkemystä toki
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
hyvä täsmennyt sulta, mut edelleen suosittelen mieluummin ammattilaisten näkemystä toki
ööh siis oon sama jolle vastasit eli oon ihan random suomen kansalainen jolla ollut neurologisia poikkeamia ja mielenterveysongelmia että myö tekkiin sen pahan virheen kun omapäisesti kerran menin puolikasta risperidon(iltatablettia) puolittamaan niin että iski paniikkihäiriö että mä tiesin että otin riskin siinä mut silti minä tumpelo menin tekheen niin mutta onneksi pahin paniikkihäiriöjutut on takana päin, että oireet lieventyneet mut pahimmillaan se oli helvetinmoista että tuntui että sydän loppui että sydän väsyi , oli vapinaakin, hengitysongelmia, että hengitys sakkasi , hikoilua ja pahoinvointia, esim pyörtyilyä ja pari kertaa ambulanssin jouduin soittamahan että luulin että mulle tuli loppu.
Jokainen omalla tavallaaan että en suinkaan tuomitse ketään ihmistä että miten hoijetaan noi kuviot että mä kyllä mieluummin oman kokemukseni kautta kerron asiat että nää on omia kokemuksiani että mulle ei ainakaan toiminut se, että menin omin päin tekkeen niin.
Itseni sairauksieni diaknooseja muun muyassa nää seuraavat; paranoidi& voimakas ahdistus&keskivaikea masennus&estynyt ja vaativa persoona, muun muassa nuo ja on muistaakseni pari muutakin, ai niin se pahin diaknoosini on se traumatisoitunut persoona.
Epäilen että mulla on myös neurologisia sairauksia kuten lievä autismi , ADHD ja erityisherkkyys, mutten ole ottanu selevää niistä. oon joskus epäillyt jopa lievää kehitysvammaa koska muun muassa kerran en osannut laittaa ylleni henkselihousuja ja kerran en osannut käyttää joukkoliikennettä. Muistan myös ne kaikki kerrat kun isäni on joutunut auttamaan minua paperijutuissa kun esim on asumistuen selvittämistä että ihan toissa päivänä en osannut itse vastata yhteen kysymykseen ja myös yksi toinen kysymys aiheutti älyllisiä vaikeuksia että isä auttoi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
ööh siis oon sama jolle vastasit eli oon ihan random suomen kansalainen jolla ollut neurologisia poikkeamia ja mielenterveysongelmia että myö tekkiin sen pahan virheen kun omapäisesti kerran menin puolikasta risperidon(iltatablettia) puolittamaan niin että iski paniikkihäiriö että mä tiesin että otin riskin siinä mut silti minä tumpelo menin tekheen niin mutta onneksi pahin paniikkihäiriöjutut on takana päin, että oireet lieventyneet mut pahimmillaan se oli helvetinmoista että tuntui että sydän loppui että sydän väsyi , oli vapinaakin, hengitysongelmia, että hengitys sakkasi , hikoilua ja pahoinvointia, esim pyörtyilyä ja pari kertaa ambulanssin jouduin soittamahan että luulin että mulle tuli loppu.
Jokainen omalla tavallaaan että en suinkaan tuomitse ketään ihmistä että miten hoijetaan noi kuviot että mä kyllä mieluummin oman kokemukseni kautta kerron asiat että nää on omia kokemuksiani että mulle ei ainakaan toiminut se, että menin omin päin tekkeen niin.
Itseni sairauksieni diaknooseja muun muyassa nää seuraavat; paranoidi& voimakas ahdistus&keskivaikea masennus&estynyt ja vaativa persoona, muun muassa nuo ja on muistaakseni pari muutakin, ai niin se pahin diaknoosini on se traumatisoitunut persoona.
Epäilen että mulla on myös neurologisia sairauksia kuten lievä autismi , ADHD ja erityisherkkyys, mutten ole ottanu selevää niistä. oon joskus epäillyt jopa lievää kehitysvammaa koska muun muassa kerran en osannut laittaa ylleni henkselihousuja ja kerran en osannut käyttää joukkoliikennettä. Muistan myös ne kaikki kerrat kun isäni on joutunut auttamaan minua paperijutuissa kun esim on asumistuen selvittämistä että ihan toissa päivänä en osannut itse vastata yhteen kysymykseen ja myös yksi toinen kysymys aiheutti älyllisiä vaikeuksia että isä auttoi.siis korjaus viestiini jossa sanoin että mulla neurologisia poikkeamia... eli niitä ei ole mun diagnoosissani mutta eräs psykiatri tosin sanoi että mulla on aspergerin syndrooma. Tosin hänen kommentti ei kait ole mikään diagnoosi koska ensinnäkin mun tietääkseni aspergerin syndrooma pitää selvittää laajaulotteisen selvityksen kautta että ei kai kukaan voi sanoa noin kellekään vaikkei ole mitään isompaa tutkimusta tehty vai voiko noin sanoa ammattilainen??????
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
hyvä täsmennyt sulta, mut edelleen suosittelen mieluummin ammattilaisten näkemystä toki
Eikö Riippuvuus klinikka joka vuosia jo säätänyt ole mielestäsi ammattilainen?
Fakta on se että tässä Suomi on taas Amerikkaa 20 vuotta hoidoissa perässä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eikö Riippuvuus klinikka joka vuosia jo säätänyt ole mielestäsi ammattilainen?
Fakta on se että tässä Suomi on taas Amerikkaa 20 vuotta hoidoissa perässä.Ihan samalla tavalla rahalla voi täältäkin sinne amerikkaan vieroitukseen lähteä, kuin amerikasta itsestään. Ei ole kummassakaan maassa sellaista kommunistista lainsäädäntöä, mikä sitä estäisi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan samalla tavalla rahalla voi täältäkin sinne amerikkaan vieroitukseen lähteä, kuin amerikasta itsestään. Ei ole kummassakaan maassa sellaista kommunistista lainsäädäntöä, mikä sitä estäisi.
No itse en tiedä onko Amerikassa asiat paremmin vieroituksen osalta saatikka sitten esimerkiksi bentsodiatsepiinien määräyksen osalta. Siellä suositaan vieroituksessa aika paljon tietyissä tilanteissa "rehab"- laitoksia bentsodiatsepiinien vieroituksessa ja joidenkin päihteiden vieroituksessa.Ongelma vain on että monessa tapauksessa esimerkiksi bentsodiatsepiinien pikainen vieroitus jossain rehabissa pikaisesti kuten opiaattien olisi aika itsetuhoinen idea ja moni sen karvaasti kokee. Bentsoihin ei sovi samankaltainen vieroitus välttämättä kuin esim opiaatteihin eikä niihin ole mitään korvaushoitoa ja ihminen voi mennä vieroituksessa aika huonoon jamaan kun tuo lääke pudotetaan nopeasti. Bentsot ottaa hallintaansa kehon luonnollisia rauhoittumissysteemien tehtäviä, joita säätelee GABA ( mihin bentsot vaikuttaa). Sen seurauksena GABA-reseptorien määrä vähenee ja GABAn toiminta vähenee. Äkkinäinen vieroitus bentsoista jättää aivot GABAn aliaktiivisuuden tilaan, josta seuraa hermoston ylikiihtyneisyyttä, joka on juurisyy suurimmalle osalle bentsovieroitusoireista. Uskon että monen muunkin lääkkeen vieroitus voi samalla tavalla tehdä keholle jossain määrin mutkan kautta, mutta bentsodiatsepiineissa tämä kehon rauhoittumissysteemeihin vaikuttaminen on niin kokonaisvaltaista kehossa että siksi niiden vieroitusoireetkin on pahimmasta päästä koska kyse on niin olennaisesta systeemistä kehossa joka vaikuttaa niin laajalti oloon.
Jos bentsot vähennetään hitaasti ja tasaisesti, bentsojen väheneminen kehosta hiljalleen antaa kehon luonnollisille systeemeille mahdollisuuden palautua takaisin jatkuvasti vähennyksen aikana. Näitä systeemejä bentsot ovat sotkeneet kun ne on läsnä kehossa.
On tieteellistä näyttöä että aivotoimintojen palaaminen normaaliin uomiinsa tässä tilanteessa voi kestää aikaa. Vieroitus bentsodiatsepiineista voi muistuttaa kuin isosta leikkauksesta toipumista. Kehon ja mielen paraneminen tästä vie aikaa. Tämän on sanonut Heather Ashton.
Jos pitäisi valita vieroituslaitoksen tai hitaan omalla aikataululla tehdyn bentsodiatsepiinipurun väliltä, on selvää että jälkimmäinen on paljon järkevämpi tapa vaikka siihen ei saisi jonkun lääketieteen henkilön tukea ja minimoi riskejä. Ongelmahan on se että kaikki ei enää vastaa bentsoihin jos ne on nopeasti vedetty alas samalla tavoin miksi kannattaa tehdä jo se eka vieroitus harkiten koska ei ole takeita että bentsojen nosto takaisin takaa täysin samanlaisen vaikutuksen koska kehon homeostaasia on häiritty ja ongelma voi olla myös kindling. Ongelma on toki se että tarvii jonkun joka määrää reseptiä ja siinäkin voi olla ongelmansa.
Amerikasta vaikuttaa löytyvän joitain vastuuntuntoisia psykiatreja jotka esim pitävät vieroitusklinikkaa missä tarjoavat apua vieroitukseen ja olen hoksannut että on joku jolla esim on ymmärrystä neurotoksisuudesta lääkkeissä ja on sitä diagnosoinutkin mutta en sanoisi että Amerikka olisi mitenkään merkittävästi Suomea missään edellä.
Toki jos miettii sitä edellä olemisena että bentsodiatsepiineja määrätään avokätisemmin ja pitää sitä edistyksellisyytenä tai vaikka noita kriitikko/vieroitukseen perehtyneitä lääkäreitä joita Amerikasta isona maana löytyy enemmän. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No itse en tiedä onko Amerikassa asiat paremmin vieroituksen osalta saatikka sitten esimerkiksi bentsodiatsepiinien määräyksen osalta. Siellä suositaan vieroituksessa aika paljon tietyissä tilanteissa "rehab"- laitoksia bentsodiatsepiinien vieroituksessa ja joidenkin päihteiden vieroituksessa.Ongelma vain on että monessa tapauksessa esimerkiksi bentsodiatsepiinien pikainen vieroitus jossain rehabissa pikaisesti kuten opiaattien olisi aika itsetuhoinen idea ja moni sen karvaasti kokee. Bentsoihin ei sovi samankaltainen vieroitus välttämättä kuin esim opiaatteihin eikä niihin ole mitään korvaushoitoa ja ihminen voi mennä vieroituksessa aika huonoon jamaan kun tuo lääke pudotetaan nopeasti. Bentsot ottaa hallintaansa kehon luonnollisia rauhoittumissysteemien tehtäviä, joita säätelee GABA ( mihin bentsot vaikuttaa). Sen seurauksena GABA-reseptorien määrä vähenee ja GABAn toiminta vähenee. Äkkinäinen vieroitus bentsoista jättää aivot GABAn aliaktiivisuuden tilaan, josta seuraa hermoston ylikiihtyneisyyttä, joka on juurisyy suurimmalle osalle bentsovieroitusoireista. Uskon että monen muunkin lääkkeen vieroitus voi samalla tavalla tehdä keholle jossain määrin mutkan kautta, mutta bentsodiatsepiineissa tämä kehon rauhoittumissysteemeihin vaikuttaminen on niin kokonaisvaltaista kehossa että siksi niiden vieroitusoireetkin on pahimmasta päästä koska kyse on niin olennaisesta systeemistä kehossa joka vaikuttaa niin laajalti oloon.
Jos bentsot vähennetään hitaasti ja tasaisesti, bentsojen väheneminen kehosta hiljalleen antaa kehon luonnollisille systeemeille mahdollisuuden palautua takaisin jatkuvasti vähennyksen aikana. Näitä systeemejä bentsot ovat sotkeneet kun ne on läsnä kehossa.
On tieteellistä näyttöä että aivotoimintojen palaaminen normaaliin uomiinsa tässä tilanteessa voi kestää aikaa. Vieroitus bentsodiatsepiineista voi muistuttaa kuin isosta leikkauksesta toipumista. Kehon ja mielen paraneminen tästä vie aikaa. Tämän on sanonut Heather Ashton.
Jos pitäisi valita vieroituslaitoksen tai hitaan omalla aikataululla tehdyn bentsodiatsepiinipurun väliltä, on selvää että jälkimmäinen on paljon järkevämpi tapa vaikka siihen ei saisi jonkun lääketieteen henkilön tukea ja minimoi riskejä. Ongelmahan on se että kaikki ei enää vastaa bentsoihin jos ne on nopeasti vedetty alas samalla tavoin miksi kannattaa tehdä jo se eka vieroitus harkiten koska ei ole takeita että bentsojen nosto takaisin takaa täysin samanlaisen vaikutuksen koska kehon homeostaasia on häiritty ja ongelma voi olla myös kindling. Ongelma on toki se että tarvii jonkun joka määrää reseptiä ja siinäkin voi olla ongelmansa.
Amerikasta vaikuttaa löytyvän joitain vastuuntuntoisia psykiatreja jotka esim pitävät vieroitusklinikkaa missä tarjoavat apua vieroitukseen ja olen hoksannut että on joku jolla esim on ymmärrystä neurotoksisuudesta lääkkeissä ja on sitä diagnosoinutkin mutta en sanoisi että Amerikka olisi mitenkään merkittävästi Suomea missään edellä.
Toki jos miettii sitä edellä olemisena että bentsodiatsepiineja määrätään avokätisemmin ja pitää sitä edistyksellisyytenä tai vaikka noita kriitikko/vieroitukseen perehtyneitä lääkäreitä joita Amerikasta isona maana löytyy enemmän.Amerikka on iso maa, ja siellä löytyy varmasti eri tavalla hoidon ääripäitä, niin hyvässä kuin pahassa, mitä kotosuomessa.
Mutta se kuvitelma että joku Trumppia äänestänyt punaniska joillain veroillaan hyvää hyvyyttään kustantaisi tällaisen vieroituksen edes niin että se olisi tätäpäivää, saati 20 vuotta tulevaisuudesta, niin.... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Amerikka on iso maa, ja siellä löytyy varmasti eri tavalla hoidon ääripäitä, niin hyvässä kuin pahassa, mitä kotosuomessa.
Mutta se kuvitelma että joku Trumppia äänestänyt punaniska joillain veroillaan hyvää hyvyyttään kustantaisi tällaisen vieroituksen edes niin että se olisi tätäpäivää, saati 20 vuotta tulevaisuudesta, niin....jos edes tulevaisuutta enää on kaikilla ihmisillä että voi olla trump , putin ja muut haluaa vain että tietyt ihmiset elää ja muut kuolee pois, valloittavat toisia valtioita, haluavat ajaa diktatuuria ja koko maailmaan samaa aatesuuntaa , laajentaa reviiriään, loksauttaa korvia Natolle, että taitaa olla niin että trump ei loksauta korvia natojutuille että on putinin ystävä että tahtoo että putin tekee valloituksia, mutta toisaalta hän lähetti natojoukkoja itämerelle mikä oli toisaalta hyvä uutinen mut eilen kuulin uutisissa karmean uutisen että trump harkitsee jopa sotakeinoja saadakseen grönlannin itselleen että ihan karmeata menoa o!
Ja jos alkaa maailmojen sota joka vois johtaa ydinsotaan niin sitten ihmiset maapallon ihan kaikki kuolisi mutta maapallo varmaan säilyisi silti.
Ei ihmiset osaa muuta kuin sotia jne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Amerikka on iso maa, ja siellä löytyy varmasti eri tavalla hoidon ääripäitä, niin hyvässä kuin pahassa, mitä kotosuomessa.
Mutta se kuvitelma että joku Trumppia äänestänyt punaniska joillain veroillaan hyvää hyvyyttään kustantaisi tällaisen vieroituksen edes niin että se olisi tätäpäivää, saati 20 vuotta tulevaisuudesta, niin....unohdin viestiini kirjoittaa sen että en ihmettele jos ihmiset nykyään etenkin tarvii mielenterveyslääkkeitä! jotkut haluais jopa pois kokonaan lääkkeet mutta semmoset ihmiset eivät ymmärrä esim sitä että vakavasti skitsofreniaa sairastavat tarvivat lääkkeitä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No itse en tiedä onko Amerikassa asiat paremmin vieroituksen osalta saatikka sitten esimerkiksi bentsodiatsepiinien määräyksen osalta. Siellä suositaan vieroituksessa aika paljon tietyissä tilanteissa "rehab"- laitoksia bentsodiatsepiinien vieroituksessa ja joidenkin päihteiden vieroituksessa.Ongelma vain on että monessa tapauksessa esimerkiksi bentsodiatsepiinien pikainen vieroitus jossain rehabissa pikaisesti kuten opiaattien olisi aika itsetuhoinen idea ja moni sen karvaasti kokee. Bentsoihin ei sovi samankaltainen vieroitus välttämättä kuin esim opiaatteihin eikä niihin ole mitään korvaushoitoa ja ihminen voi mennä vieroituksessa aika huonoon jamaan kun tuo lääke pudotetaan nopeasti. Bentsot ottaa hallintaansa kehon luonnollisia rauhoittumissysteemien tehtäviä, joita säätelee GABA ( mihin bentsot vaikuttaa). Sen seurauksena GABA-reseptorien määrä vähenee ja GABAn toiminta vähenee. Äkkinäinen vieroitus bentsoista jättää aivot GABAn aliaktiivisuuden tilaan, josta seuraa hermoston ylikiihtyneisyyttä, joka on juurisyy suurimmalle osalle bentsovieroitusoireista. Uskon että monen muunkin lääkkeen vieroitus voi samalla tavalla tehdä keholle jossain määrin mutkan kautta, mutta bentsodiatsepiineissa tämä kehon rauhoittumissysteemeihin vaikuttaminen on niin kokonaisvaltaista kehossa että siksi niiden vieroitusoireetkin on pahimmasta päästä koska kyse on niin olennaisesta systeemistä kehossa joka vaikuttaa niin laajalti oloon.
Jos bentsot vähennetään hitaasti ja tasaisesti, bentsojen väheneminen kehosta hiljalleen antaa kehon luonnollisille systeemeille mahdollisuuden palautua takaisin jatkuvasti vähennyksen aikana. Näitä systeemejä bentsot ovat sotkeneet kun ne on läsnä kehossa.
On tieteellistä näyttöä että aivotoimintojen palaaminen normaaliin uomiinsa tässä tilanteessa voi kestää aikaa. Vieroitus bentsodiatsepiineista voi muistuttaa kuin isosta leikkauksesta toipumista. Kehon ja mielen paraneminen tästä vie aikaa. Tämän on sanonut Heather Ashton.
Jos pitäisi valita vieroituslaitoksen tai hitaan omalla aikataululla tehdyn bentsodiatsepiinipurun väliltä, on selvää että jälkimmäinen on paljon järkevämpi tapa vaikka siihen ei saisi jonkun lääketieteen henkilön tukea ja minimoi riskejä. Ongelmahan on se että kaikki ei enää vastaa bentsoihin jos ne on nopeasti vedetty alas samalla tavoin miksi kannattaa tehdä jo se eka vieroitus harkiten koska ei ole takeita että bentsojen nosto takaisin takaa täysin samanlaisen vaikutuksen koska kehon homeostaasia on häiritty ja ongelma voi olla myös kindling. Ongelma on toki se että tarvii jonkun joka määrää reseptiä ja siinäkin voi olla ongelmansa.
Amerikasta vaikuttaa löytyvän joitain vastuuntuntoisia psykiatreja jotka esim pitävät vieroitusklinikkaa missä tarjoavat apua vieroitukseen ja olen hoksannut että on joku jolla esim on ymmärrystä neurotoksisuudesta lääkkeissä ja on sitä diagnosoinutkin mutta en sanoisi että Amerikka olisi mitenkään merkittävästi Suomea missään edellä.
Toki jos miettii sitä edellä olemisena että bentsodiatsepiineja määrätään avokätisemmin ja pitää sitä edistyksellisyytenä tai vaikka noita kriitikko/vieroitukseen perehtyneitä lääkäreitä joita Amerikasta isona maana löytyy enemmän.Keskustellut Jenkkien kaa näistä ja 1 työssä käyvä joka ollut 5 vuotta Xanaxien alasajossa että pystyy tekemään työnsä.
Onnistumis % Ashtonilla pelkästään 93%
Eli kyllä.. Heillä tilanne se että lääkärin kanssa voi tehdä sielä yhteistyötä näissä.
Täällä sanotaan 1 käynnillä, että ajetaan alas YHDESSÄ ihan sinun voinnin mukaan jonka jälkeen en ikinä lääkäriä nähnyt. Hoitajia vain..
Yritin sanoa että valvonut kokoajan..hätä alkaa tulla ,,,,voisiko nyt himmata? Että saan lepoa..EI.. Kuse kuppiin ja mene kotiin. Aamulla taas klo 6 täälä. Matkaa edes takas 90km joka aamu.
Löi sit Psykoosit päälle.
Kantaan teksti EI SITOUDU HOITOON.
Oon eri mieltä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No en nyt tiedä tietääkö ne niinsanotut ammattilaisetkaan oikeita keinoja vieroittamiseen läheskään aina koska aiheesta on oklut kehnosti tutkimusta. Vähennys on pitkälti perustunut joidenkin lääkeyhtiöiden annoskokoihin ja niiden puolitteluun jotka ei välttämättä siis perustu mihinkään neurotieteeseen aivojen toiminnan ynmärtämisestä tai turvallisen vieroituksen ymmärtämisestä aivoile. Ahdistus on yleinen vieroitusseuraamus,koska kehon välittäjäaineet ja autonominen hermosto voi olla sekaisin vieroituksessa vetäen ylikierroksilla vieroituksen seurauksena.
Menkää toki lääkäriin mutta tehkää myös taustatyö itse. Keräsin esim suosittelemani linkit ylemmäs ketjuun. Avainsana on hyberbolinen vähennys ja erittäin pienin pudotuksin,jotka voi olla lääkärienkin suosittelemia puolituksia pienempiä. Erityisesti herkemmällä tämä voi olla hyödyllistä. Tai sillä jolla on mennyt jo yksi/ monia vieroituksia pieleen.Lisätään tuohon kun diagnoosina valmiiksi mihin bentsot määrätty eli vakava ahdistuneisuus häiriö 1-4 paniikki kohtausta viikossa lukee. No sitten lisätään Bentsojen purusta aiheutuva ahdistus siihen...........
Välillä tuntuu että tulee oikeasti maailman loppu siltä tämä tuntuu.
Työkkäri kävi tapaamassa ja että ei etkö saa sairaslomaa edes, no kuka vieroitus oireisiin määrää sairaslomaa?
Eivät velvoita töihin vaikka pitäisi.
Kuka tässä mitään voittaa 1 lääkärin akropoo päätöksellä?
Kaikki tähän mennessä häviää.
Puoliso jäi pois töistä, että pystyy tällä katsoa perään ja tehdä ruokaa.
- Anonyymi
Lue kirja: tappava psykiatria ja lääkinnän harha
Kirjailija:
Peter C. Gøtzsche - Anonyymi
Siirry homeopaattisiin lääkkeisiin ja ongelmasi on ohi jopa ikuisesti.
- Anonyymi
Ihmisellä on itsemääräämisoikeus kovin vanha ja lääkkeiden syöminen ei ole pakollista.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kalle Palander kertoi fantasioivansa siitä, kuinka Kiira Korpi naisi häntä sträppärillä ahteriin
Sai potkut Yleltä. https://yle.fi/a/74-201400005017471- 2282608
- 262571
- 1591889
- 1141758
24h Kirppis
Olen muuttamassa paikkakunnalle ja mietin olisiko tälläiselle liikkeelle tarvetta alueella?31479Kansallismieliset järjestöt muistelivat Tammisunnuntaita eri puolilla maata
Ugissa muisteltu kunnolla. 🔥 https://www.kansalainen.fi/kansallismieliset-jarjestot-muistelivat-tammisunnuntaita-eri-p01357Nyt mielipiteitä kehiin?
Niin ,onko arvon kuhmolaiset teidän mielestänne kaupungin hommissa turhia työpaikkoja/työntekijöitä? Mielipiteitä tu621158- 751153
IS: Paljastus - Tästä syystä Marika jätti Diilin kesken -Tilittää: "Jäi vähän karvas maku, koska..."
Diilissä lähti yllättäen yksi kisaaja. Voi harmi, leikki loppui liian varhain… Diilissä Jaajo Linnonmaa etsii vetäjää Ka41145