Avovaimoni haluaa tietää kaiken. Jos viivähdän vessassa pidempään, hän kysyy onko vatsani kipeä. Jos käyn lääkekaapilla, hän kysyy mitä otin. Jos hän kuulee jääkaapin oven äänen, kohta kuuluu utelu, että mitä ajattelin syödä... Jos istun koneen ääressä, hän mitä todennäköisimmin kysyy pian mitä teen. Jos vastaan, että pelaan sitä ja sitä peliä, viiden minuutin kuluttua hän kysyy, että montako örkkiä olen tappanut siihen mennessä.
Miksi hän haluaa tietää KAIKEN? Olisi mukava istua joskus vessassa, ilman että tarttee miettiä laskeeko toinen sekunteja oven takana (noh, ei hän siellä vahdi, hän vain luonnostaan kiinnittää huomionsa kaikkeen tuollaiseen). Ei hän "kyylää" eikä ainakaan kommentoi tekemisiäni, rajoita tai määräile koskaan, mutta hän haluaa tietää... miksi ihmeessä?? Kertokaa minulle? Miksi hänen täytyy tietää otinko lääkekaapista buranan vai bepanthenia, enköhän kerro hänelle jos haluan? Onko se jotain outoa keskustelun virittelyä, huomionhakuisuutta...? Kontrollin halukin tuli mieleen, mutta kun ei hänen tarvitse saada kontrolloida. Kunhan hän saa kysellä. Selittäkää, jos joku ymmärtää paremmin.
Miksi hän haluaa tietää KAIKEN? Olisi mukava istua joskus vessassa, ilman että tarttee miettiä laskeeko toinen sekunteja oven takana (noh, ei hän siellä vahdi, hän vain luonnostaan kiinnittää huomionsa kaikkeen tuollaiseen). Ei hän "kyylää" eikä ainakaan kommentoi tekemisiäni, rajoita tai määräile koskaan, mutta hän haluaa tietää... miksi ihmeessä?? Kertokaa minulle? Miksi hänen täytyy tietää otinko lääkekaapista buranan vai bepanthenia, enköhän kerro hänelle jos haluan? Onko se jotain outoa keskustelun virittelyä, huomionhakuisuutta...? Kontrollin halukin tuli mieleen, mutta kun ei hänen tarvitse saada kontrolloida. Kunhan hän saa kysellä. Selittäkää, jos joku ymmärtää paremmin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotain sinussa ei hänelle aukene, ja hän yrittää kaikin hänelle käsitettävin tavoin saada sinusta otetta. Luulee, että tietämällä "KAIKEN" sinusta ei koskaan tarvitse pettyä. Pelkää, että puuhastelet jotain hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella olevaa ja jätät hänet ulos omasta elämästäsi. Jostain niinkin oleellisesta kuin p***lla käymisestä.
Mielestäni läheisriippuvuuden yksi muoto, jotkut sanovat sitä normaaliksi parisuhteeseen kuuluvaksi ilmiöksi.
Itse elän samanlaisen utelun kohteena. Vaikeaa välillä ymmärtää sellaista rakkautta, vaikka tarkoitus on kai hyvä.
Mulla on samanlainen avomies.
Sen kaikki aistit on koko ajan suuntautuneina ulospäin. Se huomaa kaikki asiat. Minun maailmani on kai äärimmäisen suppea häneen verrattuna. En huomaa, kuka tuli autolla vastaan, en huomaa onko pihassa käynyt joku kun on hiekassa jälkiä, en tiedä että tällä viikolla on uusi postinjakaja, en tiedä minkän nimisiä naapureita meillä on tai missä ne on työssä.
Enkä tiedä joka sekunti, missä minun avomieheni on enkä haluakaan tietää.
Hän haluaa. Jos olen kahta minuuttia pidempään pois hänen näköpiiristään, hän kiertää ympäri taloa etsimässä. Ei hänellä mitään asiaa ole. Tahtoo vain tietää missä olen.
Ja se, jos mikä, saa minut raivoihini. Tunnen olevani kuin vankilassa. Ei hetkenkään omaa rauhaa.
Tiedän, ettei hän tee sitä pahalla.
Mutta... ei hän ole oikea Mies. Hän on hirveän riippuvainen minusta. Hän ei uskalla tehdä päätöksiä, mutta suuttuu, kun minä teen ne sitten hänen puolestaan yms. Kaikkea parisuhteen kannalta pahaa seuraa näistä asioista.
Minä en ainakaan enää jaksa.
En voi tietää, onko tämä sinun nainen samanlainen noilta muilta ominaisuuksiltan, mutta kannattaisi kiinnittää huomiota "yleiskuvaan". Asiat voivat tuntua hyvälle jonkin aikaa. Niitä ei välttämättä näe oikeassa valossa. Sitten kun koko kuva paljastuu itselle, niin on ehkä jo ehtinyt menettää monta vuotta elämästään "puoliaikuisen" kanssa taiteillessaan.