Osalla meistä on huonot lähtökohdat. Niille ei itse voi mitään. Silti osa selviää tavalliseksi veronmaksajaksi. Osalla on kaikki, mutta silti elämä menee alamäkeen. Areenan asunnottomat on hurjaa katsottavaa, Nuoret ihmiset piikittää itseään ja läy istumassa rikoksia. . On masennusta ja ahdistusta (jota tuskin hoidetaan kun kyseessä on narkki). Korvaushoito voi pelastaa normaaliin elämään, muttei sinnekään pääsy ole helppoa. Eikä kuivilla pysyminen ole itsestäänselvyys.
Hyvät ihmissuhteet, terve tasapainoinen mieli ja turvallisesti kiintynyt lapsuus varmaan ehkäisee (muttei estä) syrjääntymistä. Samoin huostaanotot tarpeeksi aikaisin ja mielenterveyspalveluiden lisääminen matalalla kynnyksellä. Mitä muuta pitäisi yhteiskunnassa muuttaa, että noilta kohtaloilta voitasiin välttyä. Jos olet itse kokenut samaa, mikä olisi sinut pelastanut?
https://areena.yle.fi/1-66150954
Kun elämä menee kunnolla alamäkeen
29
500
Vastaukset
- Anonyymi
Tuohon jos keksisi ratkaisun, olisi se varmasti suurin keksintö kautta aikojen.
Ehkä ydinasia on kuitenkin välittäminen.
Yksikin turvallinen, välittävä ihminen, voi olla avainasemassa, kun nuori kasvaa ja etsii itseään. Ylipäätään koko kylä kasvattaa -ideologia. Se, että aikuisilla on kiinnostusta lasten ja nuorten asioihin.Sitähän mä oon yrittäny sanoo. Mutta kun nää juntit näkee se puuttumisena perheiden sisäisiin asioihin. Vaikka toi koko kylä kasvattaa oli ihan normi joskus 40 vuotta sitten ihan kaupungeissakin. Mun entinen pomokin, kun ei oikein koulussa menestynyt, niin piti talkkaria turvallisena aikuisena. Ratkaisuja kyllä olisi, mutta ei tyhmät ihmiset niitä näe. Yhteiskunnan teoretisoituminenko siihen syynä?
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Sitähän mä oon yrittäny sanoo. Mutta kun nää juntit näkee se puuttumisena perheiden sisäisiin asioihin. Vaikka toi koko kylä kasvattaa oli ihan normi joskus 40 vuotta sitten ihan kaupungeissakin. Mun entinen pomokin, kun ei oikein koulussa menestynyt, niin piti talkkaria turvallisena aikuisena. Ratkaisuja kyllä olisi, mutta ei tyhmät ihmiset niitä näe. Yhteiskunnan teoretisoituminenko siihen syynä?
Hyvin olet asian oivaltanut sitten.
Itse ajattelen, että egoismi ja perusarvojen murentaminen koululaitoksessa ja ylipäätään yhteiskunnassa ovat osaltaan sellaisia asioita, jotka vaikuttavat siihen, ettei nähdä yhteisöllisyyden tarvetta.
- Anonyymi
Yo bro, tää elämä on kuin peli ilman pause-nappia. Jos sä synnyt kortit valmiiks paskana, sun pitää oppia pelaa niillä tavalla, joka pitää sut mukana kuvioissa. Mutta systeemi, man, se on rikki. Nää ihmiset tuolla kadulla, ne ei syntyny sinne, vaan maailma potkas ne pihalle.
Bro, meil on liian vähän niitä. Se on ku yrittäis korjaa vuotavaa venettä yksillä kengännauhoilla. Jokainen duuni- tai koulutuspaikka vois olla mesta, mistä sä saat tukea heti kun sun pää alkaa särkee. Ei mitään "odota kolme kuukautta" -settiä.
Jos sun faija on aina kadulla ja mutsi huutaa, miten sä voit kasvaa vahvaks? Jos koti ei oo turvasatama, siitä tulee sotakenttä. Me tarvitaan lisää perheitten tukemista. Ja jos ei onnistu, otetaan muksut turvaan ajoissa.
Bro, kaikki kutsuu niitä narkkareiks, mut ne on vaan kadonneita sieluja. Tarvitaan valvottuja tiloja, missä ne voi vetää puhdasta kamaa ilman että poliisi on kytiksellä ja henki lähtee.
Eihän kukaan voi nousta, jos ne asuu pahvilaatikossa! Jokaselle asunnot ja jotain duunii, vaikka vaan pikkasen. Kun sulla on jotain omaa, sä alat uskoo itsees.
Man, yksin sä oot helppo saalis. Mutta jos sulla on porukka, joka pitää sun selkää, sä voit taistella. Tarvitaan yhteisöjä, jotka oikeesti nostaa ihmiset ylös eikä paina niitä alas.
Bro, jos sä ite oot tippunut, pelastus on yks aito ihminen, joka näkee sut ihmisenä, ei ongelmana. Yks onnistuminen voi olla se valonpilkahdus, ja sit sä voit alkaa rakentaas elämää uudelleen.
Älä oo niinku ne, jotka sanoo, et tää on sun oma vika. Systeemi on epäreilu. Mut elämä, bro, se on sun taistelu. Keep hustlin’. - Anonyymi
Niin totta, tuki varojen vähentyessä huono-osaisten määrä kasvaa ja aina näyttää, kuinka pahaksi tilanne annetaan muuttua, ennen kuin vetään siihen, että mitä on vielä pelastettavissa?
Itse katsonut UK ajojahtia MTV Subilta, ehkä Suomessa voi sama olla edessä 10-20- vuoden päästä? Huumeet ja Putin synnyttää ympärilleen paljon pahaa ja jos pahalle antaa lisää tilaa, sellainen kasvaa entistä haastavammaksi.
Aika näyttää? Osaammeko puolustaa kuinka hyvin hyviä arvoja, jotka koemme itsellemme tärkeiksi ja joilla on vaikutuksia enemmän hyvään kuin huonoon ajatteluun ja tapaan toimia?
Haluan uskoa hyvään, vaikka omakin tilanteeni on mennyt huonompaan suuntaan jo vuosia. Eikä ensi vuosi näytä ainakaan paremmasta vielä. Työtä en vieroksu, mutta se hämmentää, kun tuntuu, ettei kelpaa enää työmarkkinoille.
Pari kertaa olen työelämässä jo kokenut burn outin ja sen johdosta CV:ni ei ole houkutteleva luettavaksi heille, jotka tekevät valintoja työelämään pääsyille. Olenko väliinputoaja tulevaisuudessa? Katto on vielä pään päällä, ehkä 5-10- vuoden päästä voi olla jo toisin? Merkkaan tämän vain seuratakseni keskustelua.
- Anonyymi
Tunnen muutaman tapauksen. Tai siis olen tuntenut. Täysin itseaiheutettuja ongelmia.
Myös asunnottomia tapaan mennessäni kotitilalle. Siellä ne ressun alla pitää tulia ja nukkuu kammeissa. Metsässäni!
Pitääkö minun maksaa siitä, että kaverin on kiva imasta jointit?
Pitääkö minun maksaa siitä, että tyyppi jää velkaa myyjille, kun ei käytöltään enää pysty käymään töissä?
Pitääkö minun maksaa siitä, että velkaluuseri hakataan henkihieveriin ilmestyttyään kammista maalikyliin ja hänet tunnistetaan?
Ei kiinnosta.- Anonyymi
Väliin putoajissa on myös heitä, joilla ei ole alkoholi ongelmaa, eikä harrasta muidenkaan päihteiden käyttöä. Aina se ei ole vain itsestä kiinni, että on joutunut tilanteeseen missä on. Persoonia ja luonteita on monia, on myös heitä, jotka ovat arempia puolustamaan oikeuksiaan?
Väärille poluille on monia reittejä, elämä on valintoja täynnä, mutta osaako kuinka hyvin valita niistä huonoista se vähiten huono vaihtoehto? Monesti huonoissa valinnoissa kulkee vain joukon jatkona, tietäen vain, että tuskin mitään hyvää on tiedossa?
Poljettu mieli voi olla myös räjähdys herkkä, jos alkaa tuntua siltä, että on selkä seinää vasten, kun ei haluta ymmärtää heitä huonommassa asemassa olevia? Pohja on myös sillä, viha nousee monesti välinpitämättömyydestä. Henkinen pahoinvointi voi laukasta, vaikka mitä?
Tasan ei mene onnenlahjat, se on selviö. Väliin putoajia on aina, se on ikuisuusongelma.
Ongelmat kiertävät kehää, malli joka saadaan kotoa lapsuudessa on merkittävä. Minä panostaisin nuoriin raskaana oleviin äiteihin. Valta on heidän käsissään. Heillä on valta muovata tulevaisuutta.
Kun joku vajoaa, ei häntä saa siitä ylös kukaan muu kuin hän itse. Apuja on olemassa, mutta fakta on, että kaikki lähtee itsestänsä. Halusta.
Voidaan ulkoistaa asiaa, syytellä ja syyllistää. Aivan turhaa. Moni syyttää lapsuuttaan ihan ja vaikka mistä, syystä taihi ei, aivan sama.
Tärkein pointti on.. jokainen aikuinen on jo päättänyt lapsuutensa.. se on ohi. Loppunut. Olkoonkin, että se oli mahdollisesti paska, päätös on kuitenkin jokaisen oma, miten elää aikuisuutensa. Ei kai kenenkään äiti ole lapsuudessa piikittänyt lapselleen heroiinia suoneen..
Poikkeuksena tietysti on nämä äidit, jotka käyttävät päihteitä raskauden aikana. Mielestäni nuo sikiöt pitäisi abortoida. Raakaa, mutta jos äidillä ei ole kykyä sitoutua lapsensa hyvinvointiin loppuelämäkseen, ei pitäisi olla oikeutta tehdä lapsia.
Ongelmien hoito, kuten syytkin, on ulkoistettu.
Aina vaaditaan koulua, sairaalaa, äitiä tai muuta lempeää sielua apuun. Kun kysymys on ihan siitä, mitä itse voi tehdä asiansa eteen.
Ongelma on se, ettei todellisuudessa omaa vastuuta itsestään oteta. Siitä ongelmasta ei haluta eroon. Ei tarpeeksi. On mukavampaa pyöriä ongelmassa, sillä se antaa niin paljon, ettei miellä sitä perimmiltään ongelmaksi. Itsepetosta.
Ja siihen kun lisätään syyttely ja syyllistäminen. Puolin jos toisin.
Kun vaikkapa äidit kasvattaisivat tasapainoisia lapsia, jotka kantavat vastuun itsestään pelkäämättä elämän kolhuja, niin näitä ongelmia ei juurikaan olisi, ainakaan tässä mittakaavassa.
Olen seuraillut nuoria äitejä, suurin osa on koukussa kännykkäänsä. Riippuvaisia, kuten narkit. Lapsi tuntuu olevan ihan sivuseikka. Yhdentekevä kännykän rinnalla.
Jos johonkin yhteiskuntana sijottaisin, niin noihin nuoriin äiteihin.. ravistelisin heidät ymmärtämään kuinka tärkeitä ovatkaan. Pieni elämä on riippuvainen tuosta.- Anonyymi
Hieno ja ajattelemaanpistävä vastaus. Olisiko parempi tarjota huumeita käyttävälle nuorelle naiselle ilmainen hormonikierrukka ja sillä ehkäistä FAS-lapsien syntyä ja estää lapsia, joilla on edessä kamala elämä syntymästä? Olisko erityisesti nuoret naiset hyvä saada korvaushoitoon ja pois vanhoista piireistä.
Olen Asunnottomat katsonut Areenasta ja oma vaikutelma on, että monella puuttuu elämästä perusturvallisuus, ihan tavalliset perusarjen asiat on vaikeita ja varsinkin naiset kiinnittyvät parisuhteeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Voiko rakkaus ja inhimillinen kohtelu olla se, joka saa löytämään oman vastuunsa?
Nuoruuden ex 25v takaa taitaa elää huumehelvetissä. Ainakin kertoo käyttävänsä kamaa (amf). En ole häntä nähnyt, mutta jostain on puhelinnumeron saanut ja välillä viestittelee. Rikkaan perheen hyvin pidetty lapsi, jonka elämän vaikeus on ollut hoitamaton ADHD:n lieveilmiöt ja kaveripiirin rellestys. On kertonut, että naiset yleisesti myy itseään noissa piireissä. Sellaisen keskellä elävä lapsen elämä ei voi olla kovin turvallista. - Anonyymi
Haluammeko ymmärtää erilaisuutta? Kaikilla meillä ei ole samanlaiset lähtökohdat elämälle ja paljon riippuu kans siitä, minkälaisia ihmisiä kohtaa elämän varrella. Huonot kokemukset ruokkii huonoja asioita jne.
Kuinka hyvin niistä kykenee irrottautumaan on monista asioista kiinni ja riippuvuus suhde hyvän ja pahan välillä painaa vaakakupissa aina? Aina ei oma kantokyky kestä loputtomiin ja silloin on vaara olemassa? Jaksamista koetellaan monin tavoin. Anonyymi kirjoitti:
Hieno ja ajattelemaanpistävä vastaus. Olisiko parempi tarjota huumeita käyttävälle nuorelle naiselle ilmainen hormonikierrukka ja sillä ehkäistä FAS-lapsien syntyä ja estää lapsia, joilla on edessä kamala elämä syntymästä? Olisko erityisesti nuoret naiset hyvä saada korvaushoitoon ja pois vanhoista piireistä.
Olen Asunnottomat katsonut Areenasta ja oma vaikutelma on, että monella puuttuu elämästä perusturvallisuus, ihan tavalliset perusarjen asiat on vaikeita ja varsinkin naiset kiinnittyvät parisuhteeseen kuin hukkuva oljenkorteen. Voiko rakkaus ja inhimillinen kohtelu olla se, joka saa löytämään oman vastuunsa?
Nuoruuden ex 25v takaa taitaa elää huumehelvetissä. Ainakin kertoo käyttävänsä kamaa (amf). En ole häntä nähnyt, mutta jostain on puhelinnumeron saanut ja välillä viestittelee. Rikkaan perheen hyvin pidetty lapsi, jonka elämän vaikeus on ollut hoitamaton ADHD:n lieveilmiöt ja kaveripiirin rellestys. On kertonut, että naiset yleisesti myy itseään noissa piireissä. Sellaisen keskellä elävä lapsen elämä ei voi olla kovin turvallista.Itselläni on autismin kirjoon kuuluva erityislapsi. Ongelmat alkoivat jo ennen kuin hän täytti kaksi vuotta. Masennus ja itsensä vahingoittaminen on arkipäivää hänellä. Lisäksi hän oli äärettömän väkivaltainen lapsena, yritti itsemurhaa jo viisivuotiaana.
Tarina ei ole kaunis, mutta selvisimme. Se, mitä sain hänelle ehkä opetettua lapsena pelasti. Osa hänen kavereistaan lapsuudesta elää huumehelvettiä. Muistan hänen heidän kanssaan pyörittyään soittaneen minulle ja kysyi, saako hän tulla kotiin. Olin tietysti että tottakai, aina.
Nykyään kun olen eronnut hänen isästään, olen peräti muuttanut jopa seinän taakse. Eli olen naapureina exän kanssa ja poitsu asuu isänsä kanssa. Meillä tulee aina olemaan perhe, joka menee ylitse kaiken muun elämän. Ja se että vanhempina kannamme vastuumme vaikka poitsu kohta kolmenkymmenen.. se on pitänyt poitsun elämän kuosissa.
Plus lastenpsykiatrian henkilöstö lapsuusvuosinaan. Sairaalakoulut ja sairaalajaksot.
Olisi voinut käydä toisinkin. Takana on raskas pitkä tie. Eikä hänestä tullut veronmaksajaa, vaan eläkeläinen. Mutta ei tullut ruumista tai nistiä. Tai linnakundia, vaikka niin meille povailtiin.Anonyymi kirjoitti:
Haluammeko ymmärtää erilaisuutta? Kaikilla meillä ei ole samanlaiset lähtökohdat elämälle ja paljon riippuu kans siitä, minkälaisia ihmisiä kohtaa elämän varrella. Huonot kokemukset ruokkii huonoja asioita jne.
Kuinka hyvin niistä kykenee irrottautumaan on monista asioista kiinni ja riippuvuus suhde hyvän ja pahan välillä painaa vaakakupissa aina? Aina ei oma kantokyky kestä loputtomiin ja silloin on vaara olemassa? Jaksamista koetellaan monin tavoin.Niin.. kovin on ulkokultaista puhua erilaisuuden sietämisestä, sillä sitä minulla on. Tiedän että siitä on puutetta, mutta senkään taakse ei saa piiloutua, että ei siedetä erilaisuutta. On ihan itsestä kiinni miten itse suhtautuu asioihin ulospäin vaikka olisi kuinka erilainen.
Tuohon jaksamiseen asioiden edessä.. jokaisella on oma sietokykynsä. Omani on ylitetty jo niin moninaisin tavoin tässä elämässä. Ja ei, en katkeroitunut tai syytä ihmisiä tai jumalaa. Minä olen selvinnyt ajattelemalla asiat toisin. Päätin, että se ei lannista, että lapsuudessa hakattiin, oltiin köyhiä ja hylättiin. Päätin olla välittämättä koulukiusaamisesta ja syrjinnästä. Tein päätöksen etten suostu lannistumaan kun minut raiskattiin. Minä tein päätöksen. Minä.
Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla.
Olen kokenut elämää.. en vertaa kokemiani asioita muihin,sillä tämä ei ole kisa, kuka on kokenut eniten vääryyksiä..
Pointti on, että jos olet liian heikko kestämään vastoinkäymisiä, opettele vahvemmaksi. Avaimet elämääsi on sinun käsissäsi. Elämä on kuin onkin asennekysymys.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. kovin on ulkokultaista puhua erilaisuuden sietämisestä, sillä sitä minulla on. Tiedän että siitä on puutetta, mutta senkään taakse ei saa piiloutua, että ei siedetä erilaisuutta. On ihan itsestä kiinni miten itse suhtautuu asioihin ulospäin vaikka olisi kuinka erilainen.
Tuohon jaksamiseen asioiden edessä.. jokaisella on oma sietokykynsä. Omani on ylitetty jo niin moninaisin tavoin tässä elämässä. Ja ei, en katkeroitunut tai syytä ihmisiä tai jumalaa. Minä olen selvinnyt ajattelemalla asiat toisin. Päätin, että se ei lannista, että lapsuudessa hakattiin, oltiin köyhiä ja hylättiin. Päätin olla välittämättä koulukiusaamisesta ja syrjinnästä. Tein päätöksen etten suostu lannistumaan kun minut raiskattiin. Minä tein päätöksen. Minä.
Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla.
Olen kokenut elämää.. en vertaa kokemiani asioita muihin,sillä tämä ei ole kisa, kuka on kokenut eniten vääryyksiä..
Pointti on, että jos olet liian heikko kestämään vastoinkäymisiä, opettele vahvemmaksi. Avaimet elämääsi on sinun käsissäsi. Elämä on kuin onkin asennekysymys."Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla."
Juuri tuo! Ja myös vastuu. Minun elämäni suurin asia oli (jo lapsena) tajuta, ettei kukaan voi auttaa minua paremmin kuin minä itse.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
"Elämäni suurin asia oli tajuta että valta on minulla."
Juuri tuo! Ja myös vastuu. Minun elämäni suurin asia oli (jo lapsena) tajuta, ettei kukaan voi auttaa minua paremmin kuin minä itse.
- SheenaAika hyvä.. itse painiskelen vieläkin tuon vastuunoton kanssa.
Mahdollistit taas minulle ajatushautomon.
Tunnistan kyllä heti itsessäni monta monituista asiaa joissa minun pitäisi ottaa enemmän vastuuta.
Se lasti vaan tuntuu niin raskaalta, etten jaksa kannatella sitä.
Tulee sellainen tuulenviemää kohtaus; huomenna. Ehkäpä.
- Anonyymi
Saa nähdä millainen putoajien joukko on tulossa nykyteinien varttuessa.
Monilla on hyvät lähtökohdat, mutta elämän helppous tekee heistä saamattomia.
Ei oteta itsestään vastuuta, vaan ajelehditaan tukien turvaamana luukulta toiselle.Siks meidän täytyykin tarjota kunnon töitä ja myös niille, joita ei lukeminen kiinnosta. Asioita voidaan opettaa myös käsityön varjolla. Olihan meilläkin ennen tieteen ala: käsityökasvatus. Mutta ei enää. Kuulemma käsityön suosio laski lakkautuksen seurauksena. Kaikki ei ole onnistunut, kuten kansalaiskoulu, mutta voisiko olla jokin hybridi malli. Ja muistaa se brittien työläisnuoriso, joka kuitenkin matalasta koulutustasostaan menestyi, silloin kun oli työpaikkoja tarjolla.
- Anonyymi
JeroP kirjoitti:
Siks meidän täytyykin tarjota kunnon töitä ja myös niille, joita ei lukeminen kiinnosta. Asioita voidaan opettaa myös käsityön varjolla. Olihan meilläkin ennen tieteen ala: käsityökasvatus. Mutta ei enää. Kuulemma käsityön suosio laski lakkautuksen seurauksena. Kaikki ei ole onnistunut, kuten kansalaiskoulu, mutta voisiko olla jokin hybridi malli. Ja muistaa se brittien työläisnuoriso, joka kuitenkin matalasta koulutustasostaan menestyi, silloin kun oli työpaikkoja tarjolla.
Nykyään on kyllä sillä tavalla ettei ainakaan vakkaritöihin oteta, mikäli ei ole keskiasteen tutkintopapereita. Ts. lukemisen pitäisi kiinnostaa siihen asti. Mikäli ei kiinnosta, pitäisi selvittää erilaisin testein mistä kiinnostamattomuus johtuu. Onko taustalla masennusta, keskittymisongelmaa, oikein diagnoosia ja hoitoa vaativia häiriötiloja. Etenkin tytöillä jää esimerkiksi ADHD usein diagnosoimatta, koska oireita ei tunnisteta.
Tietysti voi menestyä matalasta koulutasosta huolimatta, jos on intoa ja motivaatiota. Sitä harvemmin löytyy keneltäkään, jota opiskelu ei sitten yhtään kiinnosta.
Helsingin kaupungilla oli ja on ehkä vieläkin työtoimintaa nuorille sosiaalitoimen asiakkaille. Siis avustetaan työpaikkojen haussa. Tällainen tukimuoto pitäisi olla enemmänkin käytössä. Töiden ohella on aikaa ajatella elämänsä suuntaa eikä olla kotona ilman koulutusta, tyhjän panttina.
- Sheena
- Anonyymi
Aina maksan vuokran sähköt jne ja ruokaan katson,että jää rahaa.
- Anonyymi
Masennus, tuleeko se suomalaisille perintönä vai vaikuttaako pitkä pimeän aika?
Tilastoista näkee ettei tuo ongelma ole harvinainen, viime vuoden tilastossa tehtiin uusi Suomen ennätys.
"Kelan tilastot osoittavat, että vuonna 2023 masennuslääkkeitä söi Suomen väestöstä jo joka kymmenes. Masennuslääkkeitä käyttävien määrä ylitti uuden rajapyykin, kun lääkkeiden käyttäjiä oli ensimmäistä kertaa yli 600 000. Kyse on kaikkien aikojen huipusta."
Kyllä lapsena koettu rakastettuna oleminen turvallisessa kasvuympäristössä voi ehkäistä myös masennusta. Lapsena koettu turvallinen olotila ja aktiiviset harrastukset johdattelevat lasta terveempään nuoruusikään. Opittuja käytäntöjä, aikuisia jotka tuovat omalla opetuksellaan terveempiä elintapoja ja elämän visioita.
A V- Anonyymi
Suomessa taitaa olla 18-66 vuotiaita noin 3.4 miljoonaa.
Luulisi tuon olevan se yleisin ikä jolloin masennuslääkkeitä syödään, tuskin lapset syövät?
Aikuisikäisten määrä masennuslääkkeiden käyttöön lisääntyy, ja on ihmisistä yli 15 % jos pienet lapset karsitaan pois.
Luulisi työikäisillä olevan eniten ongelmia, lapsena ja eläkkeellä vain vihellellään ilman huolen häivää.
- Anonyymi
Hyvä että on positiivisia kommentteja. Ne nistit siellä mun metsässä vetää viivaa, syö kertsareilla mitä ovat saaneet varastettua ja lämmittelevät pinoissa olevilla polttopuilla. Liekö varastettu mopo talvehti kuusen alla ilman kilpiä. Kerran oli selkeät lapsen jäljet varmaan kätkölle...
Kirjoitan tätä näin, jotta elämän realismi pysyisi kommentoijien mielessä. Tällaista näkee vain sellaiset, jotka jostakin syystä ovat ongelmien ytimessä. Ns. auttajat eivät uskalla edes sinne "puistikkoon" mennä. - Anonyymi
Jos elämä onjo lähteny pois raiteilta ja vuosien työn tulos et saanu okeille raiteille.
Asiaa ei edesauta, päinvastoin jos kohdalle osuu kusipäiset hoitaja/lääkäri jotka vittuillaksee katkasee sun lääkityksen ja estää hoitoonpääsyn!
Syystä että olet halunnut tarkistaa omat potilastiedot/vaihtaa lääkärin/hoitajan.
Niinivaara/nurminen..
Kelle nalli napsahtaa.. - Anonyymi
Jos tulee huonot kortit syntyessä jo, niin ainoa keino selvitä elämässä on huijata, bluffata, kuin Texas Hold'Em -pokeripelissä.
- Anonyymi
Elämä voi toisiaan mennä alamäkeen vaikka olisi kuinka hyvät kortit jaettu. Tai sujua suorastaan loistavasti surkeista lähtökohdista huolimatta.
Kaikkein parasta olisi ennalta ehkäistä huumeongelma. Se tapahtuu kenties parhaiten tiukoilla kotiintuloajoilla, pitämällä muksut kiinni terveellisissä harrastuksissa, kuten urheilussa. Sekä keksimällä erilaista vanhempien/vanhemman kanssa suoritettavaa toimintaa. Lapsia, vanhempiakin lapsia, pitää vahtia haukkana ja oltava tuntosarvet aina koholla.
Jo lapsesta asti kannattaisi muistuttaa, että jokainen on ajan myötä ennen kaikkea itse vastuussa siitä mitä tekee. Opetettiin sanomaan myös ei.
Jos kuitenkin huumeongelma kaikesta huolimatta tulee, niin huostaanotto tyyliin heti. Niin, ja jos nuori on huostaanotettu, häneltä otetaan puhelin pois eikä anneta mahdollisuutta lähteä hatkaan.
- Sheena - Anonyymi
Minä olen kasvanut alkoholistiperheessä ja menettänyt molemmat vanhempani alkoholille. He jättivät jälkeensä pelkkää sotkua. Lapsuuteeni mahtui paljon kaikenlaista, myös väkivaltaa. En muista mistä lähtien olen pessyt itse omat pyykkini ja valmistanut ruokani. Minulla ei ollut kotiintuloaikoja. Minä sain juoda alaikäisenä kotona. Valvoin vuosikaudet aamuun asti kuunnellen vanhempien kännistä raivoamista. Minun kanssani ei koskaan tehty läksyjä eikä minua kannustettu mihinkään sen erityisemmin.
Kaikesta tästä huolimatta en pidä vanhempiani pahoina ihmisinä. He olivat rikki ja sairastuivat. Heillä ei ollut voimaa vastustaa sisäistä kipua. Eivät he välinpitämättömiä olleet vaan toivoivat aina meille lapsille parasta. Ei meidän perheestä myöskään koskaan rakkautta puuttunut, vaikka vanhempani eivät lopulta osanneetkaan enää toimia kuten vanhemman kuuluisi. Ollessani ihan pieni, vanhempani olivat todella hyviä vanhempia. Tiedän, että heissä oli paljon hyvyyttä ja lämpöä.
Kenestäkään meistä lapsista ei tullut alkoholisteja. Olemme kaikki työssäkäyviä, korkeakoulutettuja ihmisiä. Me pärjäämme jokainen hyvin. Meillä on jokaisella perheemme ja toisemme sekä valtavasti ihania ystäviä. Meillä on vapaus elää itsemme näköistä elämää.
Ei meitä mikään erityinen pelastanut. Jos ajattelen omasta näkökulmastani, niin tajusin jo nuorena, miten tyhmää on pilata elämänsä juomalla tai käyttämällä muita päihteitä. Mitä elämän haaskausta. En halunnut sellaista itselleni ja valitsin toisenlaisen polun. Vannoin, että oma lapseni ei tule koskaan kärsimään alkoholin vuoksi ja se on pitänyt.
Olennaista mielestäni on ymmärtää, että jokainen on oma yksilönsä. Jokainen voi valita oman polkunsa. Tietenkin polku voi olla paljon kuoppaisempi, jos on paljon haasteita lapsuudessa, mutta on täysin mahdollista rakentaa itselle hyvä elämä haastavista lähtökohdista huolimatta. Joskus siihen ehkä tarvitsee ulkopuolista apua ja on upeaa, jos sitä uskaltaa hakea, mutta tärkein päätös tapahtuu ihmisessä itsessään. - Anonyymi
Kumman valitsisit: hyvän onnen vai jonkun taidon?
- Anonyymi
Molemmat ovat opeteltavissa.
- Sheena
- Anonyymi
Jos taidon mukana tulee erittäin huono tuuri, mikään ei onnistu kun i ole onnea mukana, kaikki menee pieleen.
Jos on hyvä onni niin kaikki onnistuu tuurillakin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 895095
- 514012
- 232073
Kaikesta muusta
Mulla on hyvä fiilis. Mä selviän tästä ja sit musta tulee parempi ihminenkin. Ainut, mitä mun pitää nyt välttää on se ko161775Etsin vastaantulevista sua
Nyt kun sua ei oo, ikävöin sua niin v*tusti. 😔Jokaisesta etsin samoja piirteitä, samantyyppistä olemusta, samanlaista s271717- 151414
Ajatteletko koskaan
Yhteisiä työvuosia ja millaista silloin oli? Haluaisin palata niihin vuosiin 🥹261185Tekis mieli lähestyä sua
Mutta pelkään että peräännyt ja en haluis häiritä sua... En tiedä mitä tekisin olet ihana salaa sua rakastan...💗201006T, miten mun pitäis toimia
Olen niin toivottoman ihastunut suhun...ollut jo liian,monta,vuotta. Lähestynkö viestillä? Miten? Sun katse...mä en kest43971- 21960