Miksi yht'äkkiä suutuin loppu metreillä.
Aamulla vielä silloin ongelmitta ilmoitin, kuinka ihastunut olen ympärillä olleille ihmisille, mutta lopuksi yllätyin ja hämmennyin miksi näin kävi.
Ei ole mitään syvällistä enään, mutta jäi vaivaamaan miksi näin voi edes käydä?
Ratkaisu on tiedossa tämän estämiseksi, mutta syy alkamiselle on edelleen teoreettisen auki.
Aamulla vielä silloin ongelmitta ilmoitin, kuinka ihastunut olen ympärillä olleille ihmisille, mutta lopuksi yllätyin ja hämmennyin miksi näin kävi.
Ei ole mitään syvällistä enään, mutta jäi vaivaamaan miksi näin voi edes käydä?
Ratkaisu on tiedossa tämän estämiseksi, mutta syy alkamiselle on edelleen teoreettisen auki.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos syy jollekin ei ole tiedossa, mutta sille jollekin on keksitty ratkaisu, on kyseessä melkoisen kookas itsepetos eli se ns. ratkaisu on ratkaisu oireisiin, ei niiden taustalla oleviin syihin, mikä tarkoittaa sitä, että samaa virhettä tullaan toistamaan.
Siksipä sitän yritän setvittää nyt ajan kanssa.
Ah, se on niin yllättävää aina. Nimittäin tajuta mielensä kääntyneen ympäri kuin kuu näyttämään pimeän puolensa 🌕🌑
Eihän siinä mitään, normaalia kiertokulkua, mutta sen äkkinäisyys.
Sitä edeltää aina jokun.. Ehkä se, ettei voi tai anna itselleen lupaa olla toista mieltä.
Tunteiden säätelyssä haasteita?
Epävakaa persoonallisuus?
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/f603-tunne-elamaltaan-epavakaa-persoonallisuus
Mieti, mistä suutuit, mihin oikeastaan ihastuit, mitä asioita kuulutit muille ja miksi. Olitko herkillä? Ym.
Itse saatan sanoa ns. tiukasti asioita, joku voisi tulkita suuttumukseksi, mutta se on vain eräänlainen reagointitapa. Voin ärsyyntyä, mutta suuttumiseen vaaditaan jo todella paljon pettymystä toiseen. Perussuuttumuskin on sellainen leimahdus yleensä. Olen tietyllä tapaa jonkin sortin ärhentelijä enemmänkin, lepyn sekunneissa ja sitten ihmettelen jos joku kantaa kaunaa. Itsellä tapaus oli menneen talven lumia jo ennen kuin toinen kunnolla hermostui.
Pahinta on pettymys. Jos alustavasti ajattelen jonkin ihmisen olevan itselleni tärkeä ja hän osoittautuukin jotenkin minua loukkaavaksi, alan järkeillä. Ensin suljen häneltä sydämeni, ja sitten yhteydenpidon. Käyn tunneprosessia kyllä eli välitän hänestä, mutta tuo ehdottomuus menee yleensä kaiken edelle. Ainoa, mikä katkaisee tuonkin prosessin on aito välittäminen ja syvä katumus. Jos henkilö ei edes tajua tehneensä mitään, se on aika lailla siinä.