Koko ajan sitä ikään kuin odottaa jotain, odottaa uutta vuotta, odottaa vappua, odottaa juhannusta. Ja sitten, kun odotus on päättynyt ja koettaa se "suuri juhla", johon on ladattuna ne suuret odotukset, huomaakin, että se onkin vaan päivä muiden joukossa, eikä se tunnu miltään. Päivä kuluu yhtä nopeasti tai hitaasti kuten aina ennenkin.
Muistan kun joskus lapsuudessa oli toisin! Silloin juhlapäivissä oli jotain erityistä värinää. Tuli vieraita ja sukulaisia kylään. Aidosti juhlittiin. Oli pöydät koreana. Naurettiin ja puheen solinaa oli koko koti täynnä.
Nykyään ei sellaista enää ole. On vain tyhjät seinät, pölyttyneet astiastot, pinotut huonekalut ja vanhat valokuvat vanhoista hyvistä ajoista muistuttamassa. Nykyään ei käy kuin roskakuski pihassa kääntämässä ja postiauto ja sekin nykyään harvemmin.
Tällaiset päivät kuin uusivuosi, ovat itse asiassa melko haikeita päiviä. Taas on yksi vuosi takana, yksi vähemmän elämässä. Vähän kuin syntymäpäivätkin; ei niissä mitään onnittelemista ole. Se on vain päivä, joka muistuttaa vääjäämättömästä vanhenemisesta, elimistön biologisesta rapautumisesta ja lähestyvästä kuolemasta.
Nykyään vuodet ovat lyhyitä. Ovat kuin ohikiitäviä päiviä. En aina edes muista, kuinka vanha olen ja joudun laskemaan ikäni. Ennen ei ollut niin! Nykyään kaikesta on jo vähintään kymmenen vuotta tai enemmän. Silti tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. Kaikki on suhteellista, kuten sanotaan...
Siksi en toivotakkaan kenellekään hyvää uutta vuotta, koska ei tässä mitään hyvää ole. Jokainen uusi vuosi on ollut elämässäni aina edellistä huonompi ja tuskin tämäkään tekee asiassa poikkeusta! Joten huonoa uutta vuotta kaikille, se on vaan realismia!
Muistan kun joskus lapsuudessa oli toisin! Silloin juhlapäivissä oli jotain erityistä värinää. Tuli vieraita ja sukulaisia kylään. Aidosti juhlittiin. Oli pöydät koreana. Naurettiin ja puheen solinaa oli koko koti täynnä.
Nykyään ei sellaista enää ole. On vain tyhjät seinät, pölyttyneet astiastot, pinotut huonekalut ja vanhat valokuvat vanhoista hyvistä ajoista muistuttamassa. Nykyään ei käy kuin roskakuski pihassa kääntämässä ja postiauto ja sekin nykyään harvemmin.
Tällaiset päivät kuin uusivuosi, ovat itse asiassa melko haikeita päiviä. Taas on yksi vuosi takana, yksi vähemmän elämässä. Vähän kuin syntymäpäivätkin; ei niissä mitään onnittelemista ole. Se on vain päivä, joka muistuttaa vääjäämättömästä vanhenemisesta, elimistön biologisesta rapautumisesta ja lähestyvästä kuolemasta.
Nykyään vuodet ovat lyhyitä. Ovat kuin ohikiitäviä päiviä. En aina edes muista, kuinka vanha olen ja joudun laskemaan ikäni. Ennen ei ollut niin! Nykyään kaikesta on jo vähintään kymmenen vuotta tai enemmän. Silti tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut vasta eilen. Kaikki on suhteellista, kuten sanotaan...
Siksi en toivotakkaan kenellekään hyvää uutta vuotta, koska ei tässä mitään hyvää ole. Jokainen uusi vuosi on ollut elämässäni aina edellistä huonompi ja tuskin tämäkään tekee asiassa poikkeusta! Joten huonoa uutta vuotta kaikille, se on vaan realismia!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ikää tulee mullekin kiihtyvään tahtiin. Oon kuitenkin ajatellu, että olisi kiva juhlia silloin tällöin. Omannäköisiä juhlia. Kutsuisi just niitä, joiden kanssa todellakin haluaisi viettää aikaa, juhlia.
Oikein ikävääuutta vuotta sullekin!
eikö tuolle autistiselle sekoilulle voi tehdä mitään?
Jos sä olet burgeroinut elämäsi ensimmäiset 45 vuotta niin jatkuuko sama meno jatkossakin? eiks tuo ole aika perseestä tollanen elämä?
Onnellista uutta vuotta kaikille, vaikka se ei sitä olisikaan sitä aina toivotaan. Ilman toivoa ei ole mitään. Ihmisen elämä koostuu kokemuksista , niistä onnellisista ja ei onnellisista päivistä, mutta ne on ne ainoat mitä meillä on. Jokainen tekee niillä sitten sen minkä haluaa. Jos haluaa kutsua elämänsä turhaksi sen voi tehdä, mutta voi itse myös yrittää tehdä itsestään sen onnellisen minkä kuvittelee onnellisuuden olevan.
Eikö sinulla ole ketään läheistä, jonka kanssa viettäisi juhlapäiviä? Kenenkään ei pitäisi joutua olemaan yksin.
Olen aina inhonnut juhlia ja väen paljoutta - silloin menneinä lapsuusaikoinakin.
Nykyään on jo rauhallisempaa ja kivempaa.
Oikein huonoa Uutta Vuotta sinullekin!
Etenkin kun täytyi käyttää rumia ja epämukavia juhlavaatteita. Onneks mä oon repinyt nykyään ne kaikki. Paitsi yhdet hautajaisiin.
Rahatonta uutta vuotta, sekä kallista ensi vuotta.
Ja nyt pitää sisulla vetää loppiaiseen, sitten nuuttiin, Pyhän Henrikin päivään ja kynttilänpäivä päivään ja laskiaisiin. Pätkä kerrallaan. Ehkä se sitten jo menee. En tiedä sitten kestääkö pumppu vai meneekö prrr ja se on sitten siinä. Mutta keväällä sitten helpottaa. Harmi kun se kesä menee sitten niin nopeesti.
Ikäville mä tän jo kerroinkin, mutta nyt teille myös. Vai kerroinko mä sittenkin teille? Tää alotus kun näyttää ihan ikävien alotukselta.
Toivon yhtä hirveää tv-ohjelmaa joka päivälle kuin nyt tulee: jokin Suuri iskelmäparaati 59-luvulta.
Just. Mamma, tuo mies mua tuijottaa.
Vilma
Vuodet vaihtuu olipa juhlia tai ei. Asennekysymys. Juhlat on ihmisen keksimää, monenko ketun, näädän, karhun jne. näet mettässä bailaavan uutta vuotta?
Ihminen on itse tylsyytensä syypää, odottaa liikaa eikä kykene tekemään itseään onnelliseksi.
Jasu
Hyvää uutta vuotta. 2025 olkoon parempi vuosi kaikille, ainakin toivon niin.
Sitä samaa minäkin toivon!
Päivät ovat pitkiä ja vuodet lyhyitä...siltä se tuntuu nykyään. Mutta oli kyllä aika mehevä kirjoitus. Itse sanoisin että oman osansa toivat ennen myös eläimet, kuinka koira riehaantui vieraista, kuinka kissa kiipesi joulukuuseen yms. Toki oli myös äiti ja isä siinä hääräilemässä. Nyt kun lähes kaikki ovat kuolleet niin elämä on tällaista vaisumpaa...
Ei pessimismi ole realismia. Se on vain asioiden katsomista negatiivisessa valossa.
Käännät vain katsantoa ja etsit hyviä asioita. Se tuo hyvää oloa. Kiitollisuus on tässä tärkeää.
Aika menee vain nopeammin kun ikää tulee lisää.
Niin menee, huomattu on.